Päihdeosiosta lainattu teksti, mutta erittäin ajankohtainen myös Lahdessa.
Saisinko Äitinä vastauksenne teiltä, jotka olette huumeiden käyttäjiä seuraaviin kysymyksiin, kiitos.
- Miksi aloit käyttää huumeita
- Oletko koskaan ajatellut, että sen lisäksi että tuhoat oman elämäsi, aiheutat varsinaisen helvetin vanhemmillesi, sisaruksillesi, läheisillesi.
Siis kaikille, jotka sinua rakastavat ja joille olet tärkeä.
- Kestätkö ja ymmärrätkö sen, että läheisesi laittavat välit sinuun kokonaan poikki - koska eivät enää jaksa. Omin sanoin - hylkäävät sinut.
- Ymmärrätkö ja hyväksytkö, että sinut tehdään perinnöttömäksi.
- Onko huumeiden, rikosten ja vankilajaksojen täyttämä elämä Elämän arvoista elämää.
- Mikä saa sinut luopumaan huumeiden käytöstä ja miten läheisesi sinua siinä voivat auttaa.
Saisinko Äitinä vastauksenne teiltä, jotka olette huumeiden käyttäjiä seuraaviin kysymyksiin, kiitos.
- Miksi aloit käyttää huumeita
- Oletko koskaan ajatellut, että sen lisäksi että tuhoat oman elämäsi, aiheutat varsinaisen helvetin vanhemmillesi, sisaruksillesi, läheisillesi.
Siis kaikille, jotka sinua rakastavat ja joille olet tärkeä.
- Kestätkö ja ymmärrätkö sen, että läheisesi laittavat välit sinuun kokonaan poikki - koska eivät enää jaksa. Omin sanoin - hylkäävät sinut.
- Ymmärrätkö ja hyväksytkö, että sinut tehdään perinnöttömäksi.
- Onko huumeiden, rikosten ja vankilajaksojen täyttämä elämä Elämän arvoista elämää.
- Mikä saa sinut luopumaan huumeiden käytöstä ja miten läheisesi sinua siinä voivat auttaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei narkkarit lue tätä palstaa. Hyvä oli kuitenkin tarkoitus. :)
luenhan minäkin!!!
Kuolema saa 99%lopettamaan ja se 1%onnistuu lopettamaan jo eläessään.Perinnöstä sen verran,että tietävät kuolevansa ennen vanhempiaan,eikä MIKÄÄN ole tärkeämpää kuin kaman otto/hankkiminen!
Tämä on ikävää mutta totta..
Hienoa Evp:)
Olet tehnyt hatun noston arvoisen teon, onnea elämällesi.
Rahalla ei saa ostettua mieleistä ja täydellistä elämää. Käyttäisitte aikanne lapsiinne sen sijaan, että haalitte perintöjä, joille ei aikanaan ole jakokohdetta.
Perinnöt voi testamentata hyväntekeväisyyteen, jos omat lapsensa -syystä tai kolmannesta - jättää ilman perintöä.
Esim. tukiasunnoista on huutava pula, joten erilaisia järjestöjä kyllä löytyy, jotka moisen lahjoituksen mieluusti vastaanottaisivat.
Täten ehkä itse kukin voi halutessaan auttaa edes joitain.
Käärinliinassa kun ei ole taskuja.
Vastausten vähäisyys kertonee jtkn lukijakunnasta.......Surullista
Vastaan tähän toipuvan narkkarin näkökulmasta ja sanon heti alkuun että kun käytin huumeita en ajatellut muuta kun mistä saan seuraavan annokseni ja millä rahotan sen. Jos edelleen käyttäisin huumeita, en todennäkösesti ymmärtäisi suurinta osaa kysymyksistä tai kieltäisin kokonaan ongelmani...
- Miksi aloin käyttää huumeita:
Asiat niin toivottomassa tilassa, siitä seurannut halu irti todellisuudesta..
- Oletko koskaan ajatellut, että sen lisäksi että tuhoat oman elämäsi, aiheutat varsinaisen helvetin vanhemmillesi, sisaruksillesi, läheisillesi.:
En silloin kun käytin, mutta jälkeenpäin/nykyään ja varmasti lopun elämää kannan siitä omatunnon tuskia.
- Kestätkö ja ymmärrätkö sen, että läheisesi laittavat välit sinuun kokonaan poikki - koska eivät enää jaksa. Omin sanoin - hylkäävät sinut.:
Juuri ja juuri. Osa läheisistä on tukenut minua yli entisestä elämästä, ilman heitä en kirjottaisi tänne.. Aikaa toki vaatii että saan luottamuksen takaisin. Osa läheisistä on hylännyt kokonaan, ymmärrän sen.
- Ymmärrätkö ja hyväksytkö, että sinut tehdään perinnöttömäksi.
Enpä oo tullut ajatelleeksi. Enkä ymmärrä miten liittyy aiheeseen. Voitko äippä vähän avata?
- Onko huumeiden, rikosten ja vankilajaksojen täyttämä elämä Elämän arvoista elämää.
Eipä niitä tekemättömäksi saa. Elämän kokemusta voi hankkia monella tavalla.
- Mikä saa sinut luopumaan huumeiden käytöstä ja miten läheisesi sinua siinä voivat auttaa.
Pohja piti kokea, ennen hoitoon suostumista. Kaveripiirin vaihto. Itselle oikea hoitomuoto.
Voimia kaikille kärsiville addikteille!
Hieno kirjoitus edelliseltä kirjoittajalta!
Rehellisyys kaikessa karskiudessaan avasi asioita.
Hienoa, että selvisit kuiville ja Onnea Elämääsi:)
vaikeita kysymyksiä, joihin en edes käyttäjänä osaa vastata.. mutta luepa "valkea voima- huumeäidin tarina", Karin Mäkelän teos. Se saattaa vähän valaista asiaa sinulle!
Olen lukenut kyseisen kirjan, kiitos vaan vinkistä.
Se, mitä en ymmärrä on se, että onko teillä käyttäjillä edes minkäänlaista halua - omaa tahtoa - luopua aineiden käytöstä.
Ja jos on, niin minkälaista tukea ja apua tarvitsisitte ja haluaisitte.
Me läheiset kun kuitenkin jossain sielumme syvyyksissä välitämme ja rakastamme niitä narkkarilapsiamme ja haluaisimme heille kunnollisen, normaalin elämän.
Huumeiden ja rikosten kyllästämää elämää lastemme kanssa ja rinnalla vain emme enää jaksa, siinä leikissä menee oma psyykkinen ja fyysinen terveys.
Tuntuu ehkä pahalta mutta voin vain sanoa,että on hyvä kun luovutit...
Oman elämäsi vuoksi niin on parempi sillä sekin valuu siinä sivussa hukkaan!
Tosi varmaan kuitenkin on,että jos olisit voinut auttaa narkkarilastasi niin hän olisi jo kuivilla...Jokaisen on löydettävä se oma pohjansa ja vasta sitten voi lähteä tosissaan pyristelemään pinnalle.Valitettavasti vaan monet putoaa sen pohjan läpi ja seurauksena on kuolema.Itse aloitin käyttämään aineita tinneristä bensaan ja lääkkeisiin jo 13 ikäisenä.18 vuoden tietämillä se vaihtui viinaan,kiljuun ja kaljaan.Yli 20v sitten sain kuin sainkin homman hanskaan ja otan joskus oluen tai pari mutta korostan sen olevan varmaan yhtä harvinaista kuin 7 oikein lotossa!Yleensä on parempi pidättäytyä kaikista päihteistä koska mopo karkaa yleensä käsistä.Minulla on tuttuja jotka ei uskalla ottaa edes yskään yskänlääkettä oluesta puhumattakaan!Vankila ei ole mikään kiva paikka mutta ilman niitä linnavuosia en olisi enää elossa!Elä Sinä äiti vain elämääsi vaikkei se helppoa olekaan mutta aina voi uskoa&toivoa ja koskaan ei tiedä vaikka ihme tapahtuisi!!!Näin kävi minullekin ja olen 4lapsen onnellinen isoisä! ;)
Sinulle huumenuoren äiti.Katsoin poikani huumehelvettiä ja yritin auttaa 3vuotta.Olin välillä niin uuvuksissa että luulin kuolevani tai vähintäänkin tulevani hulluksi.Noin 2 vuotta sitten poikani miltei kuoli kamaan.Vammautui...mutta nyt on irti.Pää pysyi kunnossa vaikka ei enää koskaan pysty itse liikkumaan..Sain pitää hänet...rakkaus häntä koskaan ei kuollut koskaan eikä tule koskaan kuolemaan...Tsemppiä sinulle...olisi hienoa joskus tavata ja jutella...
En ole itse käyttänyt huumeita mutta entinen avomieheni on. Ikävuodet 14-21 seurustelin hänen kanssa, ja perhekodista päästyäni asuimme yhdessä.
Ensinnäkin sanoisin että sinä häntä tuskin pystyt auttamaan, muutos voi alkaa vain päihdeongalmaisen omasta halusta. Yleensä siihen tarvitaan totaalinen pohjalla käyminen, ennen kuin henkilölle alkaa valjeta että täydellinen elämänmuutos ja päihteistä luopuminen on elämän edellytys.
Itse nuorena ja asioista tietämättömänä yritin rakastaa päihdeongelman pois. Näin jälkeenpäin ajatus tuntuu tietenkin älyttömältä. Jotenkin kuitenkin kuvittelin että rakastamalla saan hänet luopumaan päihteistä ja unohtamaan sen tuskan joka niitä päihteitä ajaa käyttämään. Puhun tässä yleisesti päihteistä sillä hän oli myös sekakäyttäjä, siis lääkkeitä ja alkoholia kului rutkasti.
No loppujenlopuksi pientä muutosta alkoikin tapahtua hänen päihteidenkäytössään kun hän huomasi minun väsyneen. Itse siis opiskelin ja jatkuva pelkääminen siitä että missä kunnossa hänet löydän koulusta tultuani teki minusta henkisesti väsyneen ja masentuneen ja jouduin tukeutumaan unilääkkeisiin kun en enää päässyt ajatuksiani pakoon öisin. Huumeet siis jäivät, muttei sekakäyttö. Sekaisin hänen persoonallisuutensa muuttui, hän oli kylmä ja välinpitämätön. Selvänä niin rakastava ja huomaavainen. Kerran muistan hänen olleen jopa niin sekaisin ettei hän muistanut kuka olen.
Viimeinen niitti hänen päihteiden käytölleen oli kroonistunut haimatulehdus joka siis aiheutti jatkuvaa kipua. Lisäksi kaupan päälle tuli hoitoa vaativa diabetes. C-hepatiitti hänellä oli ollut jo vuosia. Päihteiden käyttö loppui mutta elämästä tulikin helvettiä jatkuvien kipujen kanssa. Käytännössä hän oli suurimman osan ajasta kyvytön normaaliin elämään. Itselläkin elämä meni totaalisen sekaisin sillä pelkäsin jos hänelle tapahtuu jotakin sillä aikana jos poistun kotoa. Hänet oli siis aiemmin kerran viety sairaalaan haiman pettämisen seurauksena, haimassa oli ollut kasvaimia joita oli sitten leikelty. Ambulanssissa häntä oli elvytetty useiden minuuttien ajan, sydän pysähtynyt, jonka seurauksena lievä aivovaurio, dysartria. Käytännössä hän siis oli ollut jo jonkin aikaa kuolleena, mutta kuin ihmeen kaupalla hänet saatiin tuotua takaisin tähän elämään. Pelkäsin hänen puolestaan sillä rakastin.
Muutaman vuoden jaksoin häntä kantaa omilla väsyneillä siivilläni kunnes oli pakko pelastaa itseni. Siis jätin hänet että selviäisin itse. Rakkaus ei loppunut vaan voimat. Siellä nyt joku varmaan ajattelee ettei niin nuorena tiedä edes mitään rakkaudesta, mutta itse olen valitettavasti joutunut elämään niin että lapsuus on jäänyt välistä kun on joutunut pitämään huolta itsestään. Olen siis aikuistunut varhain. Tällä hetkellä hän ei käytä päihteitä enää ja kivut ovat asettuneet. Elämä voitti kuitenkin.
...jatkoa
Kysymyksiin joita kysyit voin vastata siltä kokemukselta mitä olen nähnyt noissa piireissä.
Miksi jotkut ajautuvat käyttämään huumeita: liian tuskallinen elämäntilanne josta täytyy paeta. Toki on myös niitä jotka ovat tyhmyyttään ajautuneet huumeidenkäyttäjiksi, siis aloittaneet viihdekäytöllä joka on sitten muuttunut kokoaikaiseksi.
Ajattelevatko aiheuttavansa kärsimystä lähipiirilleen: Riippuu varmasti ihmisestä. Jotkut tiedostavat tämän asian ja siitä aiheutuvan ahdistuksen selättämiseksi on taas käytettävä huumeita. Moraalinen krapula siis yllättää selvänä kautena mutta siitä on nopeasti päästävä käyttämällä lisää päihteitä.
Ymmärtävätkö he jos heihin laitetaan välit poikki: Kyllä, mutta muut huumeidenkäyttäjät ovat sillä hetkellä niitä kaikkein tärkeimpiä, vähän kuin perhe. Kaikki mikä ylläpitää huumeidenkäyttöä on arvokasta. Läheisten hylkäämäksi tuleminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta huumepokassa sillä niin varmasti on useimmille heistä käynyt, ollaan siis samassa jamassa. Hylkäämäksi tuleminen sitten taas tietenkin luonnollisesti antaa taas uuden syyn käyttää huumeita : " kun eihän minulla ole mitään syytä edes yrittää ". Ja näin noidankehä on valmis.
Perinnöttömäksi tekeminen? Huumeidenkäyttäjät elävät tässä hetkessä. Tuskin kenelläkään on mielessä perintö vaan se mistä saa rahaa seuraavaan trippiin.
Onko huume/vankilaelämä elämisen arvoista elämää? Tuskin, mutta heille se voi olla sitä ainoata elämää eikä paremmasta edes tiedetä.
Mikä saa lopettamaan huumeidenkäytön/kuinka läheiset voivat auttaa? Aiemmin tuolla sanoinkin että pohjalla käymisen myötä voi ehkä alkaa muutoshalukkuutta löytyä. Jotkut lopettavat tullessaan raskaaksi/tietäessään perheenlisäyksestä. Läheisten olisi mielestäni tärkeää olla tukena. Kuitenkin siten että olisivat tarpeeksi kaukana tilanteesta, ettei se oma elämä särkyisi samalla. Huumeidenkäyttäjälle varmasti olisi tärkeää se tieto että apua ja tukea on perheeltä saatavilla tarvittaessa.
Lisäksi kuiville pääseminen edellyttää uuden elinympäristön ja uudet ihmissuhteet. Huumeporukka kun haluaa jäsenensä pitää tiiviisti kasassa. Toisinsanoen jos et käytä ei sinusta ole mitään hyötyä. Ei siellä kukaan kannusta päihteettömään elämään, sanotaan vaan että otas tuosta, mä tarjoan tän kerran. Ex-avomieheni "kaverit" eivät koskaan pitäneet minusta, sillä en käyttänyt mitään päihteitä vaikka tarjolla olisi ollut. Ja ajattelen että he kokivat minut uhkana sillä tiesivät minun olevan ongelma, sillä pidin miehen heistä kaukana.
Mutta silti pakko sanoa että noissakin laitapuolen kulkijoissa on hyviäkin tyyppejä. Niitä jotka eivät ole saaneet elämässään mahdollisuutta mihinkään ja näinollen ajautuneet umpikujaan. Vaikka oma elämäni sivustaseuraajana on ollut rankka, ja päihdeongelmaa olen nähnyt koko pienen ikäni perheessänikin, täytyy silti sanoa että elämänkokemus on kasvattanut ymmärtämään elämän nurjemmankin puolen. Kaikki ei ole mustavalkoista, vaan siltä väliltä löytyy muitakin värejä.
Tällä hetkellä olen 24 vuotias lähihoitaja. Mietin vielä käynkö vuoden päästä mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumisen. Ehkäpä. Halusin vain tällä kirjoituksella sanoa että aina on toivoa. Sekä päihdeongelmaiselle että sille tilanteesta kärsivällä läheiselle.
Ja kannabiksen puolustelijat uskovat, että maailma pelastuu laillistamalla kannabis. Kansa joi väärin viinan vapauduttua, samoin käy huumeiden kanssa.
Lämmin kiitos teille kaikille, jotka edellä kirjoituksissanne autoitte minua jollain tasolla ymmärtämään asiaa ja narkkarien ajatusmaailmaa.
Olen samaa mieltä, että aina on toivoa ja vankila on ollut monen pelastus.
Ja muiden ihmisten mielipiteistä en ole enää vuosiin jaksanut välittää. On niin helppo tuomita muita, kun itse ei ole joutunut em. vaikeuksia kokemaan.
Enkä niitä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni, niin kuin sanonta kuuluu.
Vammautuneen ex-narkkarin äidille ja lapsellensa toivon sydämestäni kaikkea hyvää ja paljon voimia.
Meidän äitien rakkaus lapsiimme on ikuista.
Teille kaikille, jotka olette huumehelvetistä kuiville selviytyneet, nostan hattua ja toivon että ymmärrätte kuinka paljon teidän tarinastanne on apua meille läheisille,. Muillekin kuin itselleni. Tarinanne antavat toivoa.
Omalta osaltani tein tietoisen ja raskaan ratkaisun laittamalla välini totaalisesti poikki lapseeni. Muutoin itseltäni olisi mennyt henki ja terveys.
Toisaalta häntä odottaa jälleen kerran vankila, joka toivottavasti saa hänet edes hetkeksi eroon omasta helvetistään.
Ehkä hän on nyt menossa niin pohjalle kuin vain voi ja toivottavasti vankila-aika auttaa häntä tekemään ratkaisevan päätöksen oman elämänsä suhteen. Mikäli hän on tuolloin vielä elossa.
Kaikesta huolimatta muistan lämmöllä ja suurella rakkaudella lastani ja kiitän siitä ajasta, jolloin hän ei vielä ollut sekaantunut huumeisiin.
Ne ajat olivat elämäni parhaat.
Kiitos sinulle ap kirjoittaja.Ikuiseen murheeseen lapsemme meidät kuljettaa...Muistan itsekin kuinka vasta aivan liian myöhäisessä vaiheessa jätin poikani hetkeksi ja häädin kotoa..tilanne oli sen jälkeen hetken rauhallinen kunnes taas kaikki toiminta oli ylitsepursuavan kamalaa...Toivotan sinulle voimia ja jaksamista ja uskoa sekä toivoa...älä niitä koskaan kadota!
Avatkaa nyt jo silmänne. Ihmiset, jotka käyttää, on niin paljon muutakin kun se aineiden käyttö. Juttele heidän kanssaan ja tutustu, niin ehkä ymmärrätte.. Huoh. Toisilla on vaikeammat taustat ja elämässä paljon semmosia asioita, mitkä johtaa siihen pisteeseen. Pistää vituttamaan tukarit.
Ei ole todellakaan hienoa katsoa avuttomana vierestä, kun rakas ihminen tuhoaa itsensä ja elämänsä aineilla. Ja läheisensä siinä sivussa.
Narkkareissa on paljon herkkiä, hienoja ihmisiä, jotka syystä tai kolmannesta eivät ole vaikeuksistaan selvinneet tai halunneetkaan selvitä.Pako elämän realiteeteista kun on niin helppoa. Meidän muiden kuitenkin on kestettävä ja yritettävä hampaat irvessä ja tiedämme, että paistaa se aurinko satavarmasti joskus risukasaankiin.
Apua ei ole helppo saada, mutta jos itse todellakin haluaa helvetistään eroon, niin apua kyllä löytyy. Miksi ette halua aineista eroon?