Mika Waltari Jumalaa Paossa

"Yritän tässä väsätä arvostelua tästä lyhyestä, mutta niin innostavasta kirjasta. Se sopii upeasti kevät-päivän parveke lukemiseksi. Kysymyksessä on siis suomen kirjallisuuden klassikkoteos. Kaunokirjallinen kuvaelma, joka sijoittuu viime vuosisadan alkuun. Tapahtumapaikkana on pääkaupunkimme Helsinki ja jotkut satunnaiset muut maat. Mihin laivan nokka nyt sattuikaan purjehtimaan.... Kirja on melko lyhyt, mutta luova ja antoisa.
Kirjan päähenkilö on alussa juovuksissa ja lähtee, rakkaansa nähtyään toisen kanssa, merille. Hänelle oli tarjottu ilmaiseksi humalaa aiheuttavaa alkoholia, josta näkee kirjan aikoihin noussut ja huomiota nykyiselläänkin saanut raittius-liikkeen toiminta uskonratkaisuineen. Voitko kuvitella, hän, kirjanpäähenkilö, Aarne Tammi oli vain tavannut tuntemattoman ohikulkijan kadulla? Ja saanut heti sunnuntai-aamuna kaipaamansa rauhoittavat, alkoholin, jota tarvitsi opintojensa suorittamiseen. Aarne oli ajatellut ennen matkaan lähtemistään äitiään ja hänen harrasta arkeaan Jumalan pyhyyden parissa. Aarne piti uskontoa, kuten hän sanoi: "Kristinoppina, lasten ja naisten uskontona, oppi, jonka jotkut papit olivat keksineet, saadakseen kansalta petkutetuksi rahoja, elääkseen kansan kustannuksella."
Aarne oli kovin rakastanut. Hän oli pakahtua rakkauden tunteesta, joka ajoi jopa mielisairaaksi, nuoren terveen miehen. Se oli syntistä, ja ajatella toista ihmistä ja näin ikäänkuin seurailla syntiinlankeemusta. Päähenkilö ei oikein ymmärtänytkään, kuinka tärkeää hänen oli sielultaan ja mielessään jättää Sylvia Hongisto omaan rauhaansa. Sen sijaan Aarne ajatteli sijoittaa kaikki uskovaiset mielisairaalaan. Nämä ajatukset johtivat hullaantumiseen, jossa koulustakin tuli vain sivuseikka.
Yhtäkkiä kirja siirtyy mukavaan ja antoisaan, luonnon raikkaaseen merimies elämään. Sitä siivittivät erilaiset satamakaupungit, palkkaraha ja riennot alkoholeineen. Ne kiristivät jo terveyttäkin loppupuolella siten, että se huoletti Aarnea ja muita. Hänelle oli tarjottu alussa merimiespapin lähetystä, mutta se ei ollut kiinnostanut. Itselleni jäi mielikuva, ettei pelkkä meri tuonut tarpeeksi seuraa, vaan alkoholi oli tuiki tärkeää ja tarpeellista loputtoman aavan lisäksi. Tarvitsiko sitä kestää iäti? Aarnen mieli ja terveys kärsivät kohtuuttomasti merimies-elämästä. Eri laivat, palveluspaikat vaihtuivat. Sen enempää näistä ei kerrota, vaan kirja on keskittynyt uskonnolliseen osuuteen. Kaikki loppuu siihen, kun Aarne Tammi tulee Afrikasta, seuraansa vaihtaneena ja kärsii kappakkatappelussa saamistaan vammoista. Häntä tulee pelastamaan taas pappi. Sen jälkeen Aarne tulee uskoon ja palaa kotiinsa, joka on ikävän vallassa. Kaikki olikin erehdystä ja väärinkäsitystä. Jumalan suomaa, parempaa huomaa, jossa kotona odottaa Aarnen entinen rakkaus, Sylvia Hongisto, joka Aarnen ajoi matkaan tapaamalla salaa Tukholmassa opiskelevan veljensä. Aarne oli sivullisenä käsittänyt, että veli on Sylviä Hongiston rakkaus, jota suuremmalle ei ole sijaa maan päällä. Aarne ja Sylvia Hongisto vihkiytyvät. Se oli merimieslähetyksen ansiota."