Millaisia huippuhetkiä nousee mieleesi elettyjen vuosien varrelta?
Missä iässä elämä maistui kaikkein parhaimmalta?
Missä iässä elämä maistui kaikkein parhaimmalta?
Elämän huippuhetkiä vuosien varrelta?
Elämä on ihanaa, jos
60189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Olen päässyt kaksi kertaa ralliauton kyytiin.
H.
mä äänestä Paavo Väyrystä !
Olen nähnyt Topi Sorsakosken.
Olen saanut olla levyttämässä , taustalaulajana tosin ja vain yhden kerran.
Minä kerran. Rainion Tapsan .
"tiedoksi H:lle"
Kullervo Rainio oli isäni sotakaveri.
Hänen sähköpostejaan arvostan eniten.
H.
Sain.
"Minä*"
anteeksi.
Siis minä sain päästä....
H.
TIMO SOININ JYTKY VOITTO on parasta mitä ihminen on voinu kokea, MAHTAVAA oli
...siis pimperoa....!
"Minä *"
Kalamies ei koskaan kerro parhaasta vieheestään, mutta jospa sinulla on siitä jo sen verran aikaa että voit?
Muista kuitenkin, että joestakaan ei oteta arvokkainta, vaan joki sen arvoiselle antaa.
H.
Vuoden 1976 tammikuussa, kun katseemme kohtasivat, oli järkyttävä pakkanen. Onnekseni sitä on jatkunut tänne asti.
Sitä pakkasta?
:)))
Jocuspokus
Kahden viikon jälkeen oltiin jo kihloissa. Nyt täyttyy 33 vuotta onnellista liittoa.
Tykkään sinusta, sullon mun luonto.
Onnittelen liitostanne! Pitkä liitto on kadehdittava.
Minä en kyllä yhtään kadehdi pitkissä liitoissa kituvia.
Kidu sinä, älä kadehdi onnellisten iloa. Surku sua.
Oletko koskaan saanut kokea rakkautta? Tuskin, viestisi perusteella.
Ymmärrän kyllä, että pitkästä liitosta on vaikea lähteä pois ja siihen on vain jäätävä erinäisistä syistä, vaikka kuinka olis vastenmielistä. Onhan se sosiaalinenki paine niin suuri, että katkeroittaa meitä kohtaan, jotka olemme ajoissa älynneet lähteä itsenäiseen elämään.
Sen kuin vain kadehdit kahden vapaaehtoisen ehtoista elämää.
Mahtaa yksinäisyys maistua pahalta ja katkeralta.
Kun ei ole ollut pakkoa avioitua, saa vanhentuakin onnekkaana.
Ja kun joillakin on aarre, rakkaus nimeltään.
Erinäisiä syita ei kahdella samapalkkaisella ole, joilla koskaan ei ole ollut lainaa, vaan hyvä toimeentulo, yhdessä ja erikseen. Ja paljon perittyä ja itseansaittua.
Onnea elämääsi, jos ja kun sen saat kiinni.
Tämä vastauksen perusteella kerroitkin itsestäsi melkoisesti ja huomasin, että intressinini yleensäkin elämää kohtaan poikkeavat totaalisesti omistasi, että hyvin ymmärrän riippuvaisuustarpeesi, jota itselläni ei ole.
Kullakin on onneksi omat elämäntarpeensa. Kun ne tulee tyydytetyksi, on eldoradoa. Kukin riippuu, siitä mistä roikkuu.
Oli hänen vuoronsa hakea.
Minä siirsin jalkaani ja Kainalosauva kaatui.
Hän kaatui lattialle myös.
Vahinkohan se oli.
En kohdannut häntä enää koskaan.
H.
Kun sain juuri sen miehen kenet halusinkin. Ihan perheenisäksi. Täytyy myöntää että ei tämä yli neljäkymmentä vuotta aina ole niin auvoista ollut, mutta eipä ole vakavasti koskaan harkittu eroakaan. Jos emme olisi saaneet lapsia, olisi ero varmaan tullut... niin päättelimme molemmat. Mutta tässä sitä vielä ollaan vaikka lapset on tietysti jo maailmalla ja omillaan. Lasten syntymät ei minua mihinkään auvoihin saaneet, mutta olivat tietenkin tärkeintä elämässäni.
Toiseksi, vai liekö ensimmäiseksi parasta oli se kun tapasin Ystäväni. Salaisen. Hahhaa palstan siveyspoliisit!
Toistaiseksi elämä on maistunut vuosi vuodelta paremmalta.
Lapsettomana tietää saaneensa aina olla yhdessä onnellinen pelkästä rakkauden nautinnosta.
"Toiseksi, vai liekö ensimmäiseksi parasta oli se kun tapasin Ystäväni. Salaisen. Hahhaa palstan siveyspoliisit!"
AIna on hyvästä että rakkakus alkaa aiheesta. :)
H.
Aiheetonta on alkeellinen aakkonen.
Alna, nimensäkö?
Siveyspoliisi, miten sinne teille pääsee? Saako siitä palkkaakin, vaiko vain hemorroidit?
Kuskus.
Tai rahan!
Oletko sä tavannut Eufrosynen ja rakkakustunut häneen?
todella suuri elämys !
SE kun perussuomalaiset teki JYTKY voiton Timo Soinin johdolla,
NYT sen tekee PAAVO VÄYRYNEN, koko kansa äänestämään Paavo Väyrystä peresidentiksi !
Ainoa mahdollinen suomen pelastaja, kokoomus osottautunu fantasia puolueeksi niin työven kuin rahapolitiikassakin, olemme todella vaikeuksissa Kataisen fantastisten oivallusten ansiosta, Niinistö on samaa maata, nyt kelpaa jo Väyrysen ajatukse hänellekki!
Älä jaksa, oksetat.
Jaksan hyvinki, jaksa sinäki, tai jos on paha olla oksenna, se helpottaa,
PAAVO VÄYRYNEN ehdottomasti paras !
Jos sinulle kelpaa, niin pidä hyvänäsi.
Minulle ei.
Paavo Väyryselle !
Vähemmän älykkäät ei ymmärräkkää Paavo Väyrysen suuta ARVOA,
Vaikka Paavo on arvokaassa ijässä hänellä on todella hyviä ajatuksia tulevaan aikaan, suurin osa kansasta on huomannu keiken VÄÄRYYDEN mitä hän on joutunu kohtaamaan, kaikesta selvinny harvinaisen hyvin, älykkyytensä ansiosta,
Ihmetyttää suuresti Niinistö on alkanu puhumaan samoja näkemyksiä ominaan kuin Paavo V. jo ajat sitten, tässä teille hyvä esimerkki Paavo Väyrysen älykkyydestä, ne ajatukset kelpaa kilpakumppaneillekki !
Minksi äänestää ketään muuta kuin AIDOSTI pätevintä Paavo Väyrystä prrsidentiksi !
ja äänestää.
Hienoin hetki on nähdä Paavo ja Vuokko Väyrynen presidenttinä.
KOMEA PARISKUNTA !
näitä ei viitsi edes miinustella, jollakulla *äly* pelaa :-(
minä , minulla , minä , minä , minäkin , minä paavo
Kuulostaa ehkä hölmöltä.
Mutta mun parhaita hetkiä oli, kun sain osulasta tilatun ja itse osamaksetun mopetin. Silloin alkoi liikkuminen helpottamaan, päsi kaveriporukoihin, oppi tekniikkaa, maailmankuva alkoi avartumaan kävelyajan ja polkupyörän jälkeen, ties mitä. En tässä istuisi, ilman mopedia. Se tosiaan on ollut mulle äärettömän merkittävä asia.
No joo, onhan sitä saanut joskus hartsiaa ekan kerran tai erehtynyt naimisiin jne, mutta ilman mopedia, kaikki ois mennyt jotenkin toisin. Paremmin tai huonommin, mitä sitä ihmettelemään, näinkin on hyvä.
Sillä kai mun elämälle suurin vaikutus on ollut, pääsi liikkumaan ja tekemään omia juttuja. Se on johtanut moneen, ei kaikki aina niin hyväänkään. Mutta periaate tuli selväksi, eikun etiäpäin. On noita tuttuja, joilla ei ollut mahiksia saada mopetia, joopajoo. On kait nekin elämänsä eläneet, mutta aika ykstotisesti, ei ne ole koskaan tehneet oikein mitään mainittavaa. Joopajoo, lauma kakaroita ja tylsää duunia. Pahimmat tapaukset ei ikinä ole edes asuneet muualla, kuin synnyinkodissaan. Liike tärkeää, mun mielestä. Vaikka nyt onkin jumittunut netin keskustelupalstoille, sentään ollut kaikenlaista muutakin.
Muista äänestää Tasavallan Presidentiksi Pekka Lipposta!
=DW=
Ei kuulosta hölmöltä vaan oikein hyvältä.
Mopeti on tärkeä etenkin maaseudun kasvavalle nuorisolle.
Näkee mualimoo ja ihmisiä kun ajelee kotikylän ulkopuolella.
Minä aion tänä iltana katsoa Uusi päivä sarjaa, se on kuin vanhaa kotimaista elokuvaa seuraisi, hassujakin kommelluksia, mutta lopulta kaikki päättyy hyvin.
Selkeetä.
Alatölviö tunnetaan.
Muista Sinäkin äänestää Tasavallan Presidentiksi Pekka Lipposta!
=DW=
Voi hyvä tavaton, onhan tätä tässä vielä elämättä. Ei mitään kiirettä ryhtyä itsestään muistokirjoituksia laatimaan...
Parhain kun näin kiiltomadon, satavuotiaan elämä maistuisi parhaiten.
Onnenhetkeni oli kun pääsiäisenä oli meillä ennenvanhaan kiikut.
Naapurin tyttö kiikku, ja minä näin sen pillun!
Huippuhetkiä ovat olleet lasten syntymät ja avioeron saaminen ja vielä huippuhetken luulen koittavan, kun saan asuntolainan ensi kuussa maksettua loppuun.
Kaikkein parhaimmalta maistuvia hetkiä tuskin täällä kertoisin, mutta elämään mahtuu monta aika kummalista ja outoakin huippuhetkeä, jotka sykähdyttävät vielä vuosien päästä.
Makealta maistuvat hetket, jolloin oma elämä sivuaa hetken historiaa, esim.
Seison eduskuntatalon portaiden alapäässä, aurinko paistaa keväisen kirkkaasti ja portaita astuu alas vasta valtakirjansa saanut presidentti Mauno Koivisto silinterissään. Torvisoittokunta soittaa porilaisten marssia.
Kohta syntyvä poika potkii vatsassani...hymyilyttää.
Matkustan express bussilla tuhansia kilometrejä Tallinnasta Varsovaan . Sieltä junalla Krakovaan. Taidemuseossa edessäni on pieni maalaus, siveltimenvedot kankaalle on yli viisisataa vuotta sitten maalannut aikansa nero Leonardo da Vinci. "Tyttö ja kärppä" maalaus on yhdenlainen huippuhetki yhä.
arvaanko oikein onko se potkiva poika mahassa jyrki ?
Yks huippuhetki nuoruuresta, olin päässyt eka lomalle laivasta, yli kolme kuukautta poissa kotoa,ensimmäistä kertaa.
Kolmen kuukauren palkka taskussa,uuret vaatteet ,omilla rahoilla ostetut,mailmaa nähnyt mies.
Ostin kotikadun kioskista 4 viineriä,parasta mitä silloin tiesin.
Odottelin äitiä töistä ja keitin kahvit,katoin pöyrän ja laitoin kaikki liikenevät rahani siihen kupin viereen.
Näen vieläkin äidin suonikkaan käden kun se otti ne rahat ,laski ja sanoi kiitos.
Silloin kloppi tunsi olevansa iso mies.
Kookoo, sinä olet lähipiirisi Siunaus!
Melkein itkettää - jos ei siltikin hymy pyrkisi esiin... ;-)
Älä kuule itke,älä ainakaan mun juttujen takia.
On sitä monta kertaa täytetty tyhjä maha naurulla, ollaan sellasia hyviä ja hävyttömiä samalla kertaa.
Isä lauloi silloin joskus,ilot minä otan vastaan juu
Surut minä heitän pitkin teitä.
Mä onneton kajautin saman piisin laulukokeis ja kokkareita tuli.
Olis pitäny kiekasta,sua lähre kaunis katselen, tunteella tietysti.
Mun tarvii kanssa liittyä tähän ylistyskuoroon. Hieno poika.
Tuli mieleen pieni muisto samalta ikäkaudelta: ostin mammalle eka tilistäni (palkanlaskijana tehtaalla) kengät, tosi hienot, kaksiväriset mutta ne puristi jostain kohtaa ja niitä venytettiin ja niille tehtiin vaikka mitä (en muista miksi ei vaihdettu, joku syy siihen kai oli).
Upeita hetkiä elämässäni on ollut monta mutta en ole niitä koskaan laittanut sillai arvojärjestykseen ja luulen että jotain hyvää on vielä edessäkin :)
Vakaasti uskon minäkin osaltani että nyt on tuulet tyyntyneet.
Odotan et ne tuulet sois lauhemmin,
Täs elämäs on se hyvä puoli et kun on kaik tapahtunu niin sit tulee hetki kun ei oo mitään menetettävää.
Ainoostaan oma henki ja sen puolest en oo huolissani.
Elämä on seikkailua joka hetki. Esim. tänään oli ihana pulahtaa Kyrösjärveen ennen 250 km:n autolla-ajoa.
Vaellusretki Sveitsin alpeille, - ne alppien laaksot , se oli jotain ihmeellista..
Lasten syntymät ja heidän kehityksensä seuraaminen kotiäitinä, se on sellainen aarrearkku jota ei rahalla saa.....
Ensimmäisen oman talon valmistuminen, ja siihen muutto, ei se unohdu, myös oma saarimökki (pikkuruinen) oli unelmien täyttymys..
Nämä muistoissa päällimmäisinä, muttei läheskään ainoina..
Vaellusretki Sveitsin alpeille, - ne alppien laaksot , se oli jotain ihmeellista..
Lasten syntymät ja heidän kehityksensä seuraaminen kotiäitinä, se on sellainen aarrearkku jota ei rahalla saa.....
Ensimmäisen oman talon valmistuminen, ja siihen muutto, ei se unohdu, myös oma saarimökki (pikkuruinen) oli unelmien täyttymys..
Nämä muistoissa päällimmäisinä, muttei läheskään ainoina..
Huippuhetkeni, yksi, oli minunkin, kun hääpäivämme lopussa saimme köllähtää makkariimme, patjoille. Ei ollut vielä sänkyä, mutta olipa oma koti, ihan oma talo.
Oma tupa, ja oma lupa.
Eipä ennen sitä oltu pahemmin yhdessä köllöteltykään. Me, ainokaiset, mammojen lapsukaiset.
.
He..teillä onkin puolisoina yhdistävänä asiana tuo "ainokaisuus", ja varm. yhteinen naurunaihekin.., meillä voisi olla jos nyt jotain on ja etsisi niin se että olemme perheittemme esikoisia, vaikka tytille esikoisuus yleensä on ollut sitä nuoremmista huolenpitämistä...no sen pojilla ehkä talouden tukemista omalla ansiotyölläkin..
Vielä tuli mieleeni radiossa tänään kuuntelemani haastattelu, jossa kolmea nuorta tyttöä haastateltiin. Jollakulla heistä oli sellainen käsitys, että elämä on ohi kolmekymppisenä. Itse olen tytöilleni yrittänyt antaa sellaista kuvaa naisen elämästä, että jokainen hetki on elämisen arvoinen. Tässäkin iässä. Koko ajan sattuu ja tapahtuu. Ehkä omaan elämääni on eniten vaikuttanut se hetki, kun kohtasin tulevan puolisoni, oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mutta paljon, paljon muuta on elämääni mahtunut.
Näin vanhana olen noteerannut erään pienen tapahtuman, elämääni paljon vaikuttaneeksi.
Viisitoista vuotiaana, kaiken tietävänä koltiaisena, eräänä sateisena päivänä, viettäessämme rokulipäivää paikallisessa kaljakuppilassa, "karvahattupuolella". Sitä pakkosapuska-annosta kolmannen kaljan jälkeen syödessämme, hoksasin että ISÄ OSAA käyttää Veistä ja Haarukkaa.
Se Äijä ei ollutkaan niiiin tyhmä kun olin aina uskonut.
Ei minun tarvinutkaan sitä enää hävetä.
Tänä aamuna kun heräsin ystävättäreni skandaali-Anna otti yhteyttä facebookissa ennenkuin ehdin edes silmää räpäyttää ja sano että kato taivaalle tänään sieltä voi tulla bussi päähän.
Ajattelin että sehän se vasta huippuhetki olisi.
Selvitykseksi: avaruusromusta oli kysymys, Mutta mun päivä meni heti pilalle. Uskallankahon mennä ulkotöille ollenkaan tänään.
Elämäni huippuhetkiä:
kun muutin eka kertaa landelta kaupunkiin. Iso asia nuoren tytön elämässä.
Kun muutin pos Suomesta: nuoruuteni unelmasta tuli totta.
Kun tapasin tulevan mieheni ja näin kuvani hänen silmissään: kuten Morgaine LeFay, voin silloin todeta että en koskaan ole ollut mikään kaunotar, mutta miehet jotka ovat minua rakastaneet ovat aina nähneet minussa jumalattaren kasvot. (Tämä on siis vain metafoora ei pidä ottaa kirjaimellisesti).
Molempien lasteni syntymät. Miten jotain niin ihmeellisen ihanaa voi tulla maailmaan niin suuren tuskan kautta.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin: elämä on yhtä juhlaa. Tai sitten ei, mutta miten sen ottaa riippuu aika paljon itsestä.