Minua vaivaa kova vauvakuume, enkä saa päivääkään mielestäni tätä! Tuntuu että se vain voimistuu mitä enemmän ikää tulee ja kun näkee vähän väliä muiden lapsia. Kihlattuni kanssa olemme vasta aloittaneet korkeakouluopinnot (olemme 23 v) ja koulu olisi käytynä kun olemme 26 vuotiaita. Olemme olleet myös töissä nelisen vuotta (nyt koulu töiden ohella).
Miten pystyisin jotenkin nauttimaan tästä, ettei tarvitse vielä huolehtia kenestäkään ja saan rauhassa hoitaa työt ja koulut? Tuntuu että joka päivä enemmänkin masentaa, kun ei saa tavallaan jo aloittaa sitä 'perhe-elämää' (myös kova oman talon rakentamis-kuume).
Taisinpas suunnittella kehnosti elämäntilanteeni, mutta mitäs nyt sitten teen..
'Onneksi' kaverit eivät putkauttele vauvoja vielä niin ei tarvitse ainakaan vielä masentua entisestään.
Harmi etten ole enää innokas bilettäjään, silloin voisin vaikka juhlia joka viikonloppu, siinäkin olisi jotain muuta ajateltavaa.
Olen yrittänyt keksiä muuta ajateltavaa; häiden suunnittelua, matkojen suunnittelua jne. mutta matkoille en kumminkaan pääse vuoteen ja häätkin on vasta kahden vuoden päästä :D
Voihh.. auttakaa!
Miehelläni on niin helppoa kun hän ei ole tämmöinen murehtia eikä ajattele liikaa, elelee vain päivä kerrallaan. Hänelläkin on vauvakuumetta ja haluaisi rakentaa talon jne. mutta ei se ole tämmöistä kuin minulla (ainakaan ei ole myöntänyt).
Onko kellään samankaltaista elämäntilannetta tai JÄRKEVIÄ neuvoja?
Miten pystyisin jotenkin nauttimaan tästä, ettei tarvitse vielä huolehtia kenestäkään ja saan rauhassa hoitaa työt ja koulut? Tuntuu että joka päivä enemmänkin masentaa, kun ei saa tavallaan jo aloittaa sitä 'perhe-elämää' (myös kova oman talon rakentamis-kuume).
Taisinpas suunnittella kehnosti elämäntilanteeni, mutta mitäs nyt sitten teen..
'Onneksi' kaverit eivät putkauttele vauvoja vielä niin ei tarvitse ainakaan vielä masentua entisestään.
Harmi etten ole enää innokas bilettäjään, silloin voisin vaikka juhlia joka viikonloppu, siinäkin olisi jotain muuta ajateltavaa.
Olen yrittänyt keksiä muuta ajateltavaa; häiden suunnittelua, matkojen suunnittelua jne. mutta matkoille en kumminkaan pääse vuoteen ja häätkin on vasta kahden vuoden päästä :D
Voihh.. auttakaa!
Miehelläni on niin helppoa kun hän ei ole tämmöinen murehtia eikä ajattele liikaa, elelee vain päivä kerrallaan. Hänelläkin on vauvakuumetta ja haluaisi rakentaa talon jne. mutta ei se ole tämmöistä kuin minulla (ainakaan ei ole myöntänyt).
Onko kellään samankaltaista elämäntilannetta tai JÄRKEVIÄ neuvoja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.