olet mahdoton. Täysin mahdoton!!
Hermostun sinun kiireesi ja siihen että,
olet malttamaton..nyt....
Tiesitkö.
Mikä saa sinut kuvittelemaan,
että, voin mahduttaa 15 pieneen
minuttiin. Koko pienen elämäni.
Kolmekymmentä vuotta siitä,
kun sinä erkananit minusta.
Siinä kadulla. Muistatko? Edes missä?...
Kuulin silloin vain eteenpäin astuvat askeleesi..
Muistan vieläkin askeesi tasaisen rytmin asfalttia vastaan..
Askeelesi tuntuivat raskailta mutta määrätietoisilta..
ja minä kun luulin että, en itse enää muistasi mitään..En
askeleitasi jotka loittonivat minusta poispäin..vähän kumaraan
painuneen selkäsi..sinusta.. En edes kasvojasi ilmettä
silloin.
Silmäsi peitit minulta, käänsit kasvosi..jotten näkisi.
Vain sen enää muistan..en muuta..en sitä oliko puissa kenties lehtiä,
en sitä vihersikö puistossa nurmikko. Olivatko kukat jo kukkineet..
linnut lentäneet..Satoiko?
Pidätin hengitystäni..kunnes sinä...
käännyit lopullisesti näköpiiristäni...
Kulman taakse..lopullisesti..
Hupsu Rakkaani...nyt odotat..että, voisin kuroa kuin
sukan..koko elämäni siihen....tarjota sen sinulle, ja sanoa katso..
tälläinen siitä tuli.. perinkummallinen..ilman sinua..vain yksi sukka. mietin onko viisainta vaieta kaikista
eletyistä vuosista..joihin sinä et kuulunut..en pysty edes
tuota yhtä epämuodostunutta sukkaa ojentaa nyt sinulle nauramatta
itselleni...ja samalla myös myöntää..
Sinun olleesi oikeassa..
Tietäisin sen olevan viisaampaa..
antaisit nyt minun edes vaieta..;) Et utelisi..
Miten koskaan voisit ymmärtää...ja
miksi sinun edes pitäisi?
Annettaisiin ajan jo olla..menneen olla..
Tulevan senkin mennä ilman kahleita ja
kaiken kattavia turhia kysymyksiä....
Rakkaani..Hupsu...olemme vain laivoja
jotka kohtaamme nyt merellä..hetken..
kunnes liukenemme taas..uskoisit minua..
Valosi vain hetken häikäisee silmäni saa minut sokeaksi;))
Tsau:Friidu
Hermostun sinun kiireesi ja siihen että,
olet malttamaton..nyt....
Tiesitkö.
Mikä saa sinut kuvittelemaan,
että, voin mahduttaa 15 pieneen
minuttiin. Koko pienen elämäni.
Kolmekymmentä vuotta siitä,
kun sinä erkananit minusta.
Siinä kadulla. Muistatko? Edes missä?...
Kuulin silloin vain eteenpäin astuvat askeleesi..
Muistan vieläkin askeesi tasaisen rytmin asfalttia vastaan..
Askeelesi tuntuivat raskailta mutta määrätietoisilta..
ja minä kun luulin että, en itse enää muistasi mitään..En
askeleitasi jotka loittonivat minusta poispäin..vähän kumaraan
painuneen selkäsi..sinusta.. En edes kasvojasi ilmettä
silloin.
Silmäsi peitit minulta, käänsit kasvosi..jotten näkisi.
Vain sen enää muistan..en muuta..en sitä oliko puissa kenties lehtiä,
en sitä vihersikö puistossa nurmikko. Olivatko kukat jo kukkineet..
linnut lentäneet..Satoiko?
Pidätin hengitystäni..kunnes sinä...
käännyit lopullisesti näköpiiristäni...
Kulman taakse..lopullisesti..
Hupsu Rakkaani...nyt odotat..että, voisin kuroa kuin
sukan..koko elämäni siihen....tarjota sen sinulle, ja sanoa katso..
tälläinen siitä tuli.. perinkummallinen..ilman sinua..vain yksi sukka. mietin onko viisainta vaieta kaikista
eletyistä vuosista..joihin sinä et kuulunut..en pysty edes
tuota yhtä epämuodostunutta sukkaa ojentaa nyt sinulle nauramatta
itselleni...ja samalla myös myöntää..
Sinun olleesi oikeassa..
Tietäisin sen olevan viisaampaa..
antaisit nyt minun edes vaieta..;) Et utelisi..
Miten koskaan voisit ymmärtää...ja
miksi sinun edes pitäisi?
Annettaisiin ajan jo olla..menneen olla..
Tulevan senkin mennä ilman kahleita ja
kaiken kattavia turhia kysymyksiä....
Rakkaani..Hupsu...olemme vain laivoja
jotka kohtaamme nyt merellä..hetken..
kunnes liukenemme taas..uskoisit minua..
Valosi vain hetken häikäisee silmäni saa minut sokeaksi;))
Tsau:Friidu
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä en käsitä miten noin ihania sanoja edes on olemassa !!!
syntyvät ajatuksesi hänelle..En koskaan lakkaa rakastamasta häntä näköjään;))..hän oli ja on aina nuoruuteni suuri Rakkaus... Rakkaus joka ei koskaan sitten käytännössä toteutunut niin..että, olisimme jakaneet elämämme ja arkemme...En uskaltanut vastatata hänen kosintaansa myötävästi;))) Hän tuli yllättäen elämääni takaisin 30 vuoden jälkeen;)) Käyn tavallaan monella tasolla nyt tunteitani lävitse...mutta, edelleenkin koska Rakkauteni on häneen niin suuri ja tavallaan vielä puhdas ja viaton;)))...ajaisin pois...Tiedämme kumpikin meillä ei ole enää aikaa 30 vuotta...aika ei taaskaan ole puolellamme.. Jos, en itse varattu ja sidottu HÄN on..näin mennyt 30 vuotta kummankin elämästä... jotenkin traagista...ja nyt toivon koska olen pelkuri itse..taas hänen lähtevän...ja samalla toinen puoli minussa toivoo pysyvästi... älä lähde enää. maailmalle kulta jää jo tähän.;)))
Tsau:Friidu