Mikä on sopiva kuukausiraha?

Meillä on jokaisella omat kotityöt, jotka hoidetaan ilman palkkaa ja jos rahaa haluaa, niin sitten voi tehdä ylimääräisiä töitä, joista maksetaan. Ilmaiseksi rahaa ei todellakaan tipu.

Meillä ei ole mitään erityistä kuukausirahaa. Tyttö saa rahaa tarpeen mukaan, esim. vaatteisiin, konserttilippuihin, leffa- ym. sellaista rahaa.
Tytär on 17, ostaa itse vaatteensa ei siinä enää äidin sana paina!
Mitään kotitöitä ei ole erikseen sovittu, auttelee missä milloinkin ja viikonlopun ostoksille usein lähtee mukaan, joskin teen ne isossa marketissa ja autossa kulkee tavarat kätevästi kantoapua en tarvitse.
Mies työskentelee paljon ulkomailla joten kotityöt jää kyllä suurelta osin minulle. En ole kodin ulkopuolella työssä vaan teen käännöstöitä kotona joten voin itse järjestellä työaikani, siinä mielessä minulla on hyvää aikaa tehdä nämä pienen perheen kotiyöt yksinkin.
Tämän mallin olen kotoani oppinut, itselläni oli samaan tapaan. Vanhemmat maksoi vaatteet ja harrastukset ym, sain rahaa tarpeen mukaan ei mitään kuukausirahaa. Kotitöhin en saanut edes koskea, äitini ei minua päästänyt keittiöön "sotkemaan", huoneeni pidin siistinä kyllä itse. Oma äitini oli kotiäitinä koko ajan, heti naimisiin mentyään oli jäänyt kotia hoitamaan.

Itse saan vanhemmiltani 100 euroa kuussa, ja koen kyllä sen olevan hiukan liikaa. Satann ei siis sisällä koulukirjoja, bensaa, vaatteita tai ruokaa. Veikkaisin, että 50 euroa kuukaudessa olisi ihan asiallinen. Kotitöistä ei ole erikseen sovittu, mutta usein teen niitä (useimmiten tiski- tai pyykkikoneen täyttäminen ja tyhjennys ja imurointi) silloin kun vanhemmat ovat poissa tai muuten kiireisiä.

Yleisesti olen sitä mieltä, ettei kuukausirahan tai viikkorahan kanssa kannata olla liian tiukka. Olennaista on että lapsi tottuu ajatukseen että on omaa rahaa, oppii säätelemään ostokäyttäytymistään ja miettimään vähän tarkemmin mihin varansa laittaa. Ei ole mitenkään mahdotonsta, että nuori joka ei ole rahaa liiemmin omaan käyttöön saanut innostuu vähän liikaa kun koittaa kotoa muutto ja talous onkin omissa käsissä ja pistää rahaa palamaan. Tai pahimassa tapauksessa täysi-ikäiseksi tultuaa ottaa puhelimen käteen ja pikavippiä tulemaan...

Kiitos näistä esimerkeistä. Kiva oli kuulla mitä muut saa

Meillä 15 v saa kuukausirahaa 50 euroa. Tietyt (hyvin vähäiset) kotityöt on tehtävä on tehtävä tähän rahaan ja ylimääräisista tehtävistä saa pientä korvausta. Omalla rahallaan nuori ostaa bensat mopoon ja kaiken muun "huvittelun". Mopon vakuutuksen maksan minä, samoin vaatteet.

Itse olen sillä kannalla että jos lapsia on yksi tai kaksi niin heidän tarvi mitään töitä tehdä rahan eteen. Fiksu lapsi kyllä tajuaa rahan arvon muutenkin ja jos ei millään tajua rahan arvoa niin sitten voi pistää tekemään asioita rahan eteen.

Eihän 50 eurolla mitään mopon vakuutuksia ja bensoja kuussa makseta. Mitä järkeä on ostaa lapselle joku mopo kun hän ei sitten saa ajaa sillä yhtään kun rahaa ei tipu bensaan. Samasta rahastako muksun pitäisi vielä käydä ostamassa itselleen pikkujuttuja?

Jos murkun kanssa elämäkin tuntuu haastavalle niin todennäköisesti on korvien välissä itselläkin vikaa. Ei lapsen normaali hoito ole mitenkään ylivoimaista.

Oon 14 vuotta ja saan kuukausirahaa vaan 20 euroo.Se on liian vähän eikä riitä jokakuukautisiin menoihin.Mopoa en saa koska joutuisin ostaan ite eikä mulla todellakaa riitä rahaa mopoon,ajokortiin,vakuutuksiin,bensaan...
Joudun yleensä ostamaan myös vaatteet ja meikit itse.

Saan lisäksi rahaa kokeista (9-10) mut saan noin hyvii numeroita tosi harvoin.
Palkattomiin kotitöihin kuuluu oman huoneen ja vessan siivous.Saan lisärahaa mm.auton pesusta ja haravoinnista.

Miten saisin vanhempani antamaan edes 40 euroo kk?

Minulle ei ole koskaan annettu penniäkään enkä ole sitä edes pyytänyt. Hyvä puoli on siinä että vanhemmat on silti reiluja; jos minä todella jotain haluan niin myös saan sen. Mutta minä aina mietin todella tarkkaan tarvitsenko minä todella kyseistä hankintaa. Vanhemmat pitkäaikaistyöttömii, joten en kovin usein pyydä mitään.

monet vaatteet on myös monta vuotta vanhoja. Ostan uusia kun ryhdyn itse tienaamaan, siihen asti vanhat ja kestävät passaa hyvin. Eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta näyttää muodikkaalta; toivon että voin luoda tulevaisuuteni sillä mitä pääkoppani sisällä on. saa nähdä...

Meillä molemmat yläkouluikäiset saavat rahaa tarpeen mukaan. Se ei ole sidoksissa kotitöiden tekemiseen, vaikka he kyllä yleensä ilman riitelyä tai jankuttamista hoitavat oman osuutensa niin talon kuin pihankin ylläpidossa.

Molemmilla on kaksi tiliä, toiselle säästetään ja talletetaan isompia summia, kuten synttärirahoja, toinen tili on käyttelytili ja sen saldo pysyy yleensä alle satasessa. Jos pyrkii yli, he siirtävät säästötilille osan. Vanhemmat (yleensä isi) pitää huolen siitä, että käyttelytilillä on aina, mistä käytellä.

Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että molemmista on kasvamassa harkitsevaisia ja järkeviä rahankäyttäjiä.

No siis Kuukausirahasta...

Suosittelisin seuraavaa.
Maksat kännykkälaskun sille tiettyyn rajaan asti vaik 20 euroo kuussa ja loput maksakoot ite. Bensat maksat tiettyyn kohtuurajaan asti (määritä koulumatkojen yms muiden kohtuullisten juttujen perusteella jokin kohtuu raja esim 30 euroa) ja vakuutuksen. Käyttörahaa sit siihen joku 50 euroo kuussa ja hanki lapselle tähän päälle säästötili johon pistät rahaa sivuun sitä varten kun hän muuttaa kotoa pois.

Lapsesi tärkein työ on koulu ei niinkään kotityöt. Toki oman huoneen siivoaminen ja omien jälkien korjaaminen on luonnollisesti pakollista. Tässäkin käytä järkeä. Eli jos penska tykkää elää huoneessa joka on hiukan sekaisin sinun makuusi niin se on hänen asiansa. Ei sinun siihen tule puuttua.
Extra-tuloja voit sitten antaa hänen hankkia joko duunilla tai ylimääräisillä kotitöillä ja niihin kohtuullinen palkka eli ei mikään orjapalkka eikä satasia tyhjästä. Vaan esim joku 7 euroo tunti. (verotonta kun on)

Ite kasvoin markka-aikana ja sain 25 markkaa viikossa josta joutui maksamaan kännykän karkit limut leffat harrastukset muotivaatteet ylipäätään kaiken paitsi normaalivaatteet koulukirjat ja bussilipun ja koska sillä rahalla ei saanut mitään kuljin rääsyissä ja venytin penniä ja dyykkasin roskiksista pulloja. Rahan puutteen takia en voinut opiskeluaikanani osallistua juuri mihinkään yhteisiin rientoihin ja näin jäi tärkeät verkostot saamatta. No tässä lähemmäksi 30v kundina oon nyt viimeiset viisi vuotta ollu duunissa joka ei pätkääkään vastaa koulutustani ja palkkakin on reilusti alle suomalaisen keskitason eli joku 2100 kuussa. Olen vanhana saiturina säästänyt itselleni pakkomielteisesti noin vuoden palkkaa vastaavan puskurin erilliselle säätötilille. Ja edelleenkin kaikki pullot ja tölkit lähtee reppuun jos sellasia nään.
Elelen yksin naimattomana ja sellaiseksi myös jään koska tulotasoni ei yhdellekkään naiselle riitä.

Mä en käsitä näitä "lapsen työ on koulunkäynti, ei kotityöt" juttuja :D :D
Äidin ja isän työ on ne ansiotyöt, joilla se koti maksetaan, tiesittekös sitä, eli ei heidänkään työtä ole kotityöt, tuolla samalla logiikalla. Kukas ne kotityöt sitten tekee?

Eiköhän ne kotityöt ole hommia yhteisen kodin eteen, sen missä se teinikin asuu. Eli totta hitossa kuuluu kantaa kortensa kekoon kodinhoidosta sitä mukaa, kun kasvaa ja osaa tehdä asioita.

Ei vanhemmat ole lapsen palvelijoita eikä kotityöt ole töitä.

Nuoreni ei saa tällähetkellä senttiäkään ylimäärästä käyttörahaa koska töppäili siinä määrin että menetti 3 kuukauden kuukausirahansa.

Bensat koulumatkoihin maksan kuitenkin samoin muun ylläpidon mut esim leffarahat yms on pannassa . Sen verran annoin periksi että jos hän tekee esim ylimääräisiä kotitöitä kuten esim. keittiön lattian perusteellinen pesu tai ylimääräinen tiskikoneen tyhjennys/täyttö saa hän pari euroa

Minä en ole hänen palvelijansa vaikka hänen vanhempansa olenkin

Meillä 5 lasta (poika 17, poika 15, tyttö 14, poika 10 ja tyttö 6v) eivät saa kuukausirahaa. En koe sitä tarpeelliseksi lapsillemme. Ilmaista ruokaa, asumista ja välttämättömiä vaatteita vastaan lapsemme täyttävät/tyhjentävät tiskikoneen, siivoavat huoneensa (päivittäin sängynpetaus, siistinäpito, viikottain imurointi, pölyjen pyyhintä), pesevät pyykkiä ja imuroivat/pesevät lattian koko kämpästä. Se on minusta minimihinta sille, että lapsien elättämiseen menee kuukaudessa n. 100e/lapsi. Kaksi vanhinta lasta käyvät töissä koulun ulkopuolella ja heille jää kuukaudessa käteen ~ 300 euroa.

Jos on oikeuksia, on myös velvollisuuksia.

Maksakaa mitä maksatte, mutta opettakaa ainakin ne kotitöihin. Minusta se on äärimmäisen vastuutonta vanhemmalta, että sitten se lapsi muuttaa kotoa vaikka 20-vuotiaan eikä ymmärrä mitään siivouksista ja ruuanlaitosta.

Meitä on 3 lasta, itse olen keskimmäinen, eikä meistä kukaan ole koskaan saanut viikko- tai kuukausirahaa. Mutta miksi oltaisiin tarvittukkaan kun ei ollut edes mitään kotitöitä, mitkä meidän piti tehdä? Kyllä sen nyt järkikin sanoo että kouluikäisen on pidettävä huoneensa siistinä ilman korvausta. Minusta viikko-/kuukausiraha on nimenomaan korvausta niistä pakollisista kotitöistä. Itsekkin saamme rahaa, kun autamme joissain hommissa kun pyydetään. Ja sisko käy kesätöissä, itse en voi kun en pääsisi pitkän matkan takia mihinkään (en omista mopoa, skootteria tai autoa. Pyörä minulle hankittiin ala-asteella, se on käynyt pieneksi. Ja lähimmälle linkkapysäkille on matkaa 4-5 kilometriä.)

Aloin saamaan 16-vuotiaasta eteenpäin 100euroa kuukaudessa ja se meni harrastuksiin(kuntosali),puhelinlasku, bussikortti yms. Ja usein minulta kysyttiin, että "Onko sinulla nyt varmasti rahaa bussikorttiin??" tms. Näin jälkeenpäin ajatelleen sain rahaa aina todella helpolla, tiesin miten puhua isäni ympäri. Riitti kun kerroin, että todella tarvitsisin uuden laukun, paidan, lompakon tai muuta vastaavaa. Sitten isäni aina mietti jonkin aikaa ja laittoi minut tiskaamaan tai jotain muuta pientä ja näin ansaitsin lisää rahaa tuon sadan euron lisäksi. Nyt yli 20-vuotiaana, vaikka tienaan jo omia rahojani ja opiskelen, niin silti isäni laittaa joka kuukausi lähemmäs 300euroa tililleni, jotta varmasti pärjään(opiskelen tällä hetkellä ulkomailla, joka on myös osittainen syy miksi isä toki huolissaan).

En saanut hirveästi rahaa tuolloin ihan nuorena eli ala-asteella tai yläasteen alussa, koska ei sen ikäisenä tullut edes tuhlattua mitenkään erityisemmin. Sain rahaa aina kun tarvitsin ja menoni eivät olleet kovin suuria, urheilutarvikkeet/varusteet taisivat viedä suurimman menoerän.

Mielestäni tällainen aika rento suhtautuminen rahaan kasvatuksessani on ollut todella hyvä, koska en ole koskaan joutunut stressaamaan siitä, vaikka ei sitä ilmaiseksikaan jaettu. Kuten tekstistä huomaa puhun vain isästäni, niin omassa tilanteessa uskon äidin poissaolon myös vaikuttavan paljon...minulle yritettiin usein korvata se rahalla. Tälläkin hetkellä isäni on sillä asenteella, että raha on viimeinen asia mistä tulee stressata, koska aina on keino saada lisää ja hänkin aina antaa kun vain pystyy(en ole rikkaasta perheestä). Ja minulle on myös opetettu sekin, että saan kaikki rahat rakkaudesta, tulot ovat yhteiset(ei sanatarkasti yhteiset, mutta yksinhuoltajaperheissä asia helposti kääntyy näin).

Itse sanoisin, että sopiva määrä kuukausirahaa on juuri sen verran kuin kyseinen lapsi tarvitsee. Hänen tulee perustella menonsa, liiallisiin turhuuksiin en antaisi rahaa, mutta toki niitäkin pitää olla, joku hyvä harrastus mihin mielelläni annan rahaa(kuten minulla urheilu). Olisin varmasti vanhempana aika avokätinen rahan suhteen, mutta ihme kumma minusta tuli erittäin kiltti ja tottelevainen kunnollinen nuori, joka edelleen tuhlaa kaiken rahansa urheiluun:)

olen saanu pitkään 1€ viikossa ja ehtona kuuluu asunnon imurointi sun muut peruskotityöt. Lisätienestiä voi kysyä esim.. naapureilta rikkaruohojen kitkemisestä. Puhelinlaskun, vaatteet ja ruoan vanhempani maksavat minulle. Koerahaa en juuri saa... Tosinh hyvästä todistuksesta saan sukulaisilta muutaman kympin. Rahat pistän yleensä säästöön ja sieltä otan rahaa kun menemme joskus harvoin esim. matkalle. Tosin asun sen verran syrjässä, että täällä ei ole muuta kuin ruokakauppa, posti ja parturi, joten eipä ole paljoa mihin tuhlatakkaan.

Annan lapsilleni rahaa aina kun he sitä tarvitsevat ja aika avokätisesti. En saa rahojani hautaan mukanani ja heille rahasta on enemmän iloa kuin itselleni. Puolisollani on aika lailla sama periaate. Raha on tehty kulutettavaksi. Lapset eivät nähdäkseni ole menneet tästä pilalle, vaan heistäkin on tullut "nuukia ja tarkkoja", kuten vanhemmistaankin.