Onko lähiajoilta kokemuksia, paljonko tilakauppoihin liittyvät kustannukset noin suurinpiirtein on? En tarkoita tässä tilan hintaa vaan esi/kauppakirjan tekoa, lainhuudatuksia mahdollisia tilakäyntejä yms. kaupantekoon liittyviä kustannuksia? Tietysti tapauskohtaisia, mutta missä suuruusluokissa mennään.
Kyselin tuossa eräältä asiantuntijalta ja sanoi ottavansa reilusti päälle tonnin yhteensä ja kuulosti kyllä aika korkealta hinnalta, tosin ei ole mitään vertailuarvoa, joten saattaahan tuo olla ihan normi taksa.
Kyselin tuossa eräältä asiantuntijalta ja sanoi ottavansa reilusti päälle tonnin yhteensä ja kuulosti kyllä aika korkealta hinnalta, tosin ei ole mitään vertailuarvoa, joten saattaahan tuo olla ihan normi taksa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistaakseni kaupakirjojen tekemiseen yms. suunnitteluun meni runsas tonni, verottajan ennakkopäätös oli jotain 400 euroa. Sitten päälle kaikki lohkomiset, verot yms.
..teesta, mikä on suhde pankkiin vanhemmalla isäntäväellä ja uuden tulevan isännän suhde pankkiin.
Omalla kokemuksella voin kertoa, että velaton tila vaihtaa omistajaa suhteellisen pienillä kuluilla, jos vielä tulevalla isännällä on talous kunnossa ja vara valita rahoittava pankki, niin käytännössä pankki hoitaa paperit, kun vain saa asiakassuhteen säilymään tai uuden asiakkaan.
Kauppakirjojen teko ei sinällään ole kummoinen juttu, kun mietitte kaiken valmiiksi keskenänne, ettekä ala niitä kauppaan kuuluvia hienosäätöjä tekemään pankin pyhimmässä. Panttikirjatkin voi hakea itse jo valmiiksi, jos niitä ei ole riittävästi ja vinkkinä, että vaikka ei niitä hakisikaan itse, niin aina voi tässäkin tinkiä silä että NE VOI ITSEKIN HAKEA, jolloin niidenkään hinta ei hirvitä. Lainhuudatuksista selviää myös itse, ei ole kummoinen homma vaikka kirjoittaa käsin kuivamustekynällä kopiopaperille hakemus lainhuudosta, voi tietty käyttää pankinjohtajaa juoksupoikana em. systeemillä, hän kylä hoitaa ne, kun "on sinnepäin muutenkin ajoa", eli turha pokkurointi pois ja lainankoroissa kannattaa tinkiä.
Omat kuluni ovat olleet lähinnä kaupanvahvistajan palkkioita ja pakollisia toimitusmaksuja, kun olen puuhannut lähes kaiken itse. Muutaman kerran olen juoksuttanut pankinjohtajaa asiapoikana.
Jos lohkotte tilasta eroon määräalaa vanhemmalle isäntäväelle, selvittäkää rajat huolellisesti keskenänne ja merkitkää rajapyykkien paikat myös. Rajapyykit voi itsekin valaa betonista mittojen mukaan taikka ostaa rautakaupasta valmiiksi.
Paljon voi tehdä itse, mutta onko siinä välttämättä järkeä? Kyseessä on kuitenkin usean sadan tuhannen euron investointi, niin jos siinä suunnittelulle uhrataan muutama tonni, niin mielestäni se ei mene hukkaan ja on väärä paikka alkaa säästämään.
..suunnittelua,heheeeee. Omalla kohdallani kävi näin, kun aloimme suunnittelemaan sukupolvenvaihdosta tilallamme, että otimme yhteyttä maaseutukeskukseen (kun sitä oli mainostettu asiantuntijaksi kaupanteossa) ja homma meni ihan täysin viduiksi suomeksi sanottuna.
Siitä "asiantuntijasta" ei ollut mihinkään, päivä meni täysin turhaan, onneksi se kaveri ei kehdannut edes laskua laittaa olemattomasta. Vieläkin verenpaine kohoaa, kun ajattelenkin koko heppua ja sitä päivää.
Olin illalla täysin, kuin puulla päähän lyöty, että mitäs nyt. Soitin yhdelle hyvälle kaverille, joka oli ostanut kotitilansa pari vuotta aiemmin, että mitäs nyt tehdään. Kaverin neuvo oli, että paikalliseen pankkiin vaan vääntämään luonnoskauppakirjat ja niillä se lähtee. Ja kyllä lähti!
Mitä tohon säästämiseen tulee, kaikki kannattaa ottaa mitä saa ilmaiseksi taikka sopivasti ja itse todella kannattaa hakea lainhuudot sun muut panttikirjat, ellei tosiaan saa pankinjohtajaa juoksupojaksi bensarahoilla taikka peräti ilmaiseksi. Ei meinaan ole kummoisia hommia itse tehden ja pääsee taatusti palkoille! Ja kun on valmiit panttikirjat itsellä, niin lainaakin voit tinkia huomattavasti helpommin. Ja muutamia ylimääräisiä kannattaa pitää kotona kassakaapissa.
Siis järkee ja järkee itse tehden, mutta kyllä mulle tonni taikka pari on rahaa, kun sen saa pienellä vaivalla. Viimeksi ostin pienen metsätilan lisämaiksi naapurilta, kauppakirjat pankin kokoushuoneessa ja kaupanvahvistaja sinne, kulut puoliksi myyjän kanssa. Maksoin varainsiirtoveron, käsin kirjoitin lainhuutohakemuksen ja kiikutin sen siinä samalla reissulla käräjäoikeuteen (silloin vielä sinne), kävi ilmi että kaupungilla olisi etuosto-oikeus tuohon tilaan, olisi pitänyt hakea kaupungintalolta todistus, ettei kaupunki käytä etuosto-oikeuttaan ja se olisi maksanut, silkkaa rahastusta, mutta pankki olisi hommannut tuon todistuksen ja maksattanut taatusti sen minulla kaiken muun lisäksi. Hain kuitenkin uinuvan lainhuudon, enkä siten joutunut maksamaan tuosta todistuksesta mitään ja sain lainhuudon yhtä lailla, tosin hieman myöhemmin postitse kotiin. Kustannukset tuossa kaupassa täysin olemattomat, suurin kustannus kauppahinnan jälkeen oli tuo varainsiirtovero, mutta senkin saa takaisin, jos saa korkotukilainaa.