Minulla on mukava juttukaveri chatissa, joka
vielä asuukin ihan lähikorttelissa. En kuitenkaan
uskalla paljastaa henkilöllisyyttäni hänelle ja
suostua tapaamiseen. Hänhän voi olla oikeasti
mikä tahansa! minkälaisia kokemuksia teillä on?
Kertokaa ihmeessä, niin hyviä kuin huonoja
kokemuksia!
Itse ainakin olen löytänyt paljon ihania naisia
Forumista - www.forum.now.nu
vielä asuukin ihan lähikorttelissa. En kuitenkaan
uskalla paljastaa henkilöllisyyttäni hänelle ja
suostua tapaamiseen. Hänhän voi olla oikeasti
mikä tahansa! minkälaisia kokemuksia teillä on?
Kertokaa ihmeessä, niin hyviä kuin huonoja
kokemuksia!
Itse ainakin olen löytänyt paljon ihania naisia
Forumista - www.forum.now.nu
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sama juttu täällä. Tapasin kuitenkin ja olen
siitä tosi iloinen.
Ainoastaan positiivisia kokemuksia,,yhden
tavannut vuosi sitten,vieläkin tapaillaan ja
toinen jota tapailen harvemmin,käytännön syistä!
Niin että ihania naisia täällä tapaa,olen kokenut
sen!!Niin että siitä vaan tapaamaan,ensin voitte
fotoja vaihtaa:
Onnea!
Olen tavannut joitakin, mutta sen päätin, että
haluan valokuvan ensin nähdä... ennenkuin uskon,
ettei kaveri ole ihan joku röllipeikko. Onhan
mukaviakin kahvilla käyntejä ollut ja toisista
saanut ihan mukavan ystävänkin...siis... vain
ystävän. Kannattaa ensin jutella useamman kerran,
jos toinen ei ole rehellinen, se paljastuu
sinulle kyllä jossain vaiheessa. Onnea vaan, jos
olet kivan kaverin tavannut.
Löysin ihanan ihmisen chatista, rakastuin ja olin
onnellinen. Koin hänen kanssaan tunteita, joita
olin kauan kaivannut, nautin joka hetkistä. Nyt
menetin hänet ja tunnen sanoin kuvaamattoman
suurta tuskaa.
hänet menetit? Etkö kelvannut hänelle?
minäkin rakastui tsätissä....tunne oli
molemminpuolinen...ja nyt kaipaan ja
itken...sillä kaikki päättyi eilen....kyyneliin
kummallakin....tsätissä se alkoi ja tsätin vuoksi
se päättyi....jäi vain pohjaton suru ja suuri
ikävä......
...sinua. Olen itse rakastunut chatin
välityksellä. Suhteeni on siinä vaiheessa, että
asumme yhdessä, mutta joka päivä pelkään
menettäväni rakkaani. En tosin toisen miehen
takia, vaan muista syistä. Rakastamme toisiamme
todella paljon, mutta joskus elämä vaan tuo eteen
asioita joille ei mahda mitään.
En halua selitellä ongelmiani sinulle sen
enempää, vaan sanoa vain, että ei se ero aina
johdu kolmannesta osapuolesta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa.
...olipa "HYVÄ" osoite! Älkää vaan muut menkö
samaan ansaan. Naisia en löytänyt, vaan
ostoskanavan!
Elämässä ei saa uusia kokemuksia, jollei uskalla
ottaa riskiä. Sama on käynyt itselläni
mielessä...kaveri voi olla kuka tahansa, on
voinut valehdella olevansa nuori ja
todellisuudessa onkin jotain muuta tms...
Olen tavannut 2x chatti kaverin ja en ole
joutunut pettymään. Toinen oli sellanen "yhden
illan" juttu (sopimuksesta molemmin puolin) ja
toisen kanssa olen edelleenkin ystävä. Tutustuin
ensin chatissa, jolloin vaihdettiin sitten
puh.numeroita. Puhelimessa saat eri käsityksen
ihmisestä ja tunteen siitä onko kiinnostus vielä
olemassa...vai onko langan päässä kimittävä akka
vai unelmien nainen tai mies (tai siltä
kuulostaisi heh). Rohkeesti vaan jos kiinnostusta
on. Joo tapasin kolmannenkin ja hänen kanssaan ei
synkannut...heti ensi näkemältä tiesin, ettei ole
mun tyyppiä. Vietettiin silti pari tuntia
jutellen ja kahvilla käyden ja siihen on sitten
jäänytkin...oli se tietysti pieni pettymys, mutta
kannatti silti.
siinä missä jokin muukin tapa. Riskinsä aina
uusissa ihmisissä, eihän koskaan voi tietää
kenestäkään, mutta joskus riskit kannattaa. Eikä
mitään saa, jos ei uskalla.
Puhelimessa kannattaa ehdottomasti jutella ennen
tapaamista, ja mahdollisesti valokuvakin. Olen
muutaman tavannut ja kaikki olleet rehellisiä
ikänsä ym suhteen. Mukavia ysätvyyssuhteita on
syntynyt ja vähän enemmänkin!
Sen verran voin sanoa, että kyllä näissä
tapaamisissa kannattaa olla varuillaan. Ei mulle
itelle koskaan ole tapahtunut, jos Energy zätin
kautta olen tapaamisia suunnitellut. Myös
kotikaupunkini ihmisiä, kuin pk-seudun väkeä.
Olen joskus epätietoisesti lähtenyt, katsonut
ensin kaukaa kattomaan mikä henkilö sieltä
paljastuu, mutta ihme kyllä olen tutustunut
harvinaisen mukaviin ihmisiin.
Tuttavani tehdä päräytti esikoisensa miehen
kanssa, johon oli tutustunut alkuun chatissa.
Taloa ovat myös laittelemassa. Molemmat
koulutettuja, mukavia ihmisiä, joilla aiemmin
kyllä esim. ravintolaelämääkin kavereiden
seurassa.
Itsehän en chat:n perusteella arvaisi edes
tapaamista sopia, sen verran varovainen
olen...Toisaalta, olen myös 25 ystäväpiirissäni
lähes harvinaisuus, jonka yksineloa ei oikein
kukaan tunnu lähipiiristä ymmärtävän.Koeta siinä
sitten selittää, että elämäntapa...
jeba, moon ainaki itte hirween onnellinen niistä
uskomattoman mukavista persoonista, keihin
oon "tutustunu" sätissä... eihän sättäily ja
meilailu kuitenkaan koskaan vastaa aitoja
ihmissuhteita, mutta ne saattaa silti olla
todella antoisia ja arvokkaita... jokaisén nikin
takaa paljastuu erilainen persoona, siitä joko
pitää, tai sitte ei... 8D
itte oon ainaki toistaisexi tahtont pitää nää
tuttavuudet ihan vaan "sähköisinä", ekaxi siitä
syystä, etten kertakaikkiaan maantieteellisten
rajotteiden vuoxi pääse tapaamaan heitä,
toisexeen siitä syystä, että heistä on muotoutunu
tietynlainen kuva, jota ei tahtos rikkoo
tapaamalla oikeesti...
*ruttaa kaikki ihanat seurixen höyrypäät*
tootte mulle oikeesti hirween tärkeitä, pystyy
jakaan ilot ja surut, sekä tietysti hullutteleen
ja pöhköileen mielin määrin... 8D
*tää rontti siis kuitennii aikoo issepintaisesti
pitää päänsä, eikä aio edelleenkään paljastaa
henkilöllisyyttään kellekkään*
vaikka toisaalta.... joskus niin tekis mieli...
enivei, jokainen ratkaskoon ton oNkelman
issesseen, varottamatta tosin en voi olla,
meistäki ku on niin monexi... kannattaa siis vaan
sättiä tarpeex kauan, oppiaxeen tunteen toisen
paremmin 8D
joo...chattailin sellasen pojan kanssa ja se sanos
olevansa 22-vuotias huvä kroppanen mies!!
mä kysyin siltä kerran et haluisiks pikaset mun
luona,no se suostus ja me tavattiin turun
kauppatorilla illalla viiden aikaan... kun mä sit
näin sen,se oli 15 vuotias langan laiha juppi!
mä sanoin heti et mul on aikanen herätys!
se oli tosi nolo juttu ja mä olin ihan paniikissa!
Tätä kautta chattailua en ole harrastanut, mutta
viitisen kuukautta sitten tutustuin txt-tv:n
chatin kautta erääseen mieheen. Minulla oli sitä
kautta paljon txt-viestikavereita, mutta suurin
osa niistä on jäänyt ajan mittaan pois kuvioista,
yksi on vielä jäljellä ja meistä on tullut hyvät
ystävät (ei olla tavattu), tekstaillaan ja
soitellaan toisillemme melkein päivittäin
kuitenkin. Ja ihan todella vaan ystävinä, vaikka
kyseinen henkilö onkin vastakkaista sukupuolta.
Mutta kertoakseni tästä "eräästä miehestä". Ensin
vain tekstailimme ihan "kaveripohjalla" ja
muutaman viikon päästä huomasimme, että
tekstailun ja puheluiden lomassa oli välillemme
kehittynyt aivan uskomaton tunneside, emme sitä
itsekään voineet käsittää. Tuntui ihan
naurettavalta olla suorastaan rakastunut
ihmiseen, jota ei ollut edes nähnyt!!!
Asuimme eri paikkakunnilla ja kun miehellä sattui
olemaan minun lähimaastooni asioita, niin sovimme
"pikatapaamisen". Silloin molemmat tiesi, että
kyllä näinkin voi rakastua.
Tämä tapaaminen oli alkuviikosta ja seuraavan
viikonlopun vietimmekin kokonaan yhdessä ja siitä
lähtien olemme olleet aivan erottomattomat.
Nyt olemme olleet yhdessä viitisen kuukautta ja
muutimme jokin aika sitten yhteen. Hääpäivä on
päätetty, jälkikasvua suunniteltu (minulla
ennestään yksi) lisää ja elämä on auvoisan ihanaa!
Näinkin voi siis sen OIKEAN rinnalleen löytää,
joten sanon vaan, ettei kannata kävellä onnensa
ohi.
Minusta tällainen tapa tutustua ihmiseen on
oikeastaan paljon parempi kuin "normaali" tapa.
Näin opit tuntemaan mitä ihmisen sisällä on, mitä
hän ajattelee asioista jne. etkä tuijota vain
ulkonäköä.
Meidän tapauksessa ainakin myös toisen ulkonäkö
sattui miellyttämään molempia... Mutta haluaisi
uskoa, ettei se ole se suhteen iso asia,
nimittäin ulkonäkö. Ennen tapaamistamme meillä ei
ollut mitään juttua ulkonäöstä, mutta tapaamista
edeltävinä päivinä kyllä varoittelin, etten ole
mikään missivartalo jne. Hän sanoi, ettei hänelle
ulkonäöllä ole mitään merkitystä ja olin itse
aivan samaa mieltä (tiettyyn pisteeseen saakka).
Kun tapasimme, hän sanoi minun olevan kaunis jne.
ja näin kuinka hänen silmänsä loistivat hänen
nähdessään minut, joten tiesin, että myös
ulkonäköni miellytti häntä.
Hän oli ollut autoremontissa ja ulkonäkö oli sen
mukainen, mutta minusta hän näytti ihanan
miehiseltä ja älyttömän söötiltä!
Luulisin, että hänen näköistään miestä en
välttämättä olisi baarista "bongannut", mutta kun
tunsin hänet jo valmiiksi ja olin hänen
persoonaansa aivan rakastunut, myös hänen
ulkonäkönsä miellytti.
Tosin hän on kyllä oikeastikin miehisellä tavalla
kivan näköinen mies, näin ovat kaikki ystävänikin
minulle kertoneet... Mutta hän on minua 8 vuotta
vanhempi ja vaikka olen aina pitänyt itseäni
vanhemmista, ehkä senkin takia hän ei olisi ollut
tyypillinen "baaribongattava"...
Joten ikuisesti olen kiitollinen, että silloin
joskus eräänä yksinäisen tuntuisena iltana
satuimme molemmat tahoillamme ajankuluksemme ja
huvin vuoksi chattailemaan ja sattumien sumaa,
että toisiimme saatiin tutustua.
Nyt elämä on täynnä rakkautta ja näin paljon en
ole rakastanut ketään koskaan aikaisemmin!
Rohkeasti siis vaan tapaamaan, jos vähänkin siltä
tuntuu!
txt-tv:n sätissä minäkin joskus kirjoittelin (ja
tein tähtitieteellisen puehlinlaskun) ja tapasin
sitä kautta ihanan ihmisen...
Viestitelimme muutamia kuukausia txt viesteillä
nimimerkkien avulla ja myöhemmin luottamuksen
kasvaessa sähköpostilla...
asumme n 20 km pässä toisistamme ja ekan kerran
tapasimme kun hänellä oli ollut paljon murheita
selvitettävänään ja tulin sitten vihjaanneksi
että auttaiskos kuppi kahvia molempien tuntemassa
kahvilassa... jo hänen sisälle tullessa jotenkin
vain tunnistin että tuossa :) ja nyt on yhdesä
oltu kauan ja käytännössä asumme yhdessä,
vaikkakin molemmilla vielä omat asunnot ovatkin...
Tietysti tapaaminen hirvitti kun emme olleet
juuri sanallakaan puhuneet ulkonäöstä, nippa
nappa pituudet oli tullut mainittua :)
eli on tämä chat vain ihmeellinen maailma :)
Onnesta soikeena :D
Vaimoni on usein ollut aika yksinäinen, kun
olen paljon töissä. Kun hän löysi chattailyn,
niin saipa vähän pirteyttä, mikä todella näkyi.
Alkuinnostus on saanut hänet näköjään
koukkuun, niinkuin monet muutkin.
Sitten alkoi vaihe, jossa mielestäni reiluuden
"säännöt" unohdettiin. Keskustelut alkoivat
olemaan intensiivisiä ja vaimo oli täydellä
sydämmellä mukana. Keskustelun taso
paljastui aivan sattumalta, kun kirjoitetut
lauseet tulivat kotikoneessamme näkyviin
kenttään johon asiat kirjoitetaan. Myönnän,
että olen jokseenkin mustasukkaista tyyppiä.
Se ei enää tuntunut mukavalta, kun alettiin
ottaa peliin flirttailua, vihjailua ja muuta
vastaavaa ja varsinkin kun alettiin esitellä ja
kuvailemaan omia intiimejä paikkoja. Sitä
pelkäänkin, että kun vaimo todella on halujen
mukaan menevää tyyppiä, niin että hän
rakastuu mielikuvaan chattihahmosta, ja että
"lähtee mopo käsistä" ja askel kerrallaan
edetään kunnes.... no tässä on taustalla
muitakin asioita vaikuttamassa. Sitäkään en
enää voinut sulattaa, että vaihdettiin jo
sähköpostiosoitteta ja alettiin kirjoitella sitä
kautta myös... tässäkin on taustalla se, että
vaimo valehteli, ettei hänellä ole mitään
sähköpostia... eli salailu ja valehtelu vain
antoi lisää "aihetta" pelkoihin.
Keskustelimme asiasta ja sovimme rajat,
mutta sama peli jatkui kuitenkin edelleen... nyt
en enää osaa luottaa häneen ja kiroan koko
chatin. Selvissä tapauksissa hän valehtelee
päin naamaa, siis oikeasti! Ja koska olemme
kerinneet jo lähes kaiken rakentamaan
valmiiksi, eli perheen, oman talon, uudet autot
ja kaikki, niin pelko kaiken menetettämisesta
on suuri.
Yritän koko ajan saada itseäni uskomaan,
että mitään mun kannalta ikävää ei ole
tapahtunut tai ei tule tapahtumaan, että se on
vain turhaa ja mustasukkaisuuden
aiheuttamaa, mutta kuitenkin taustalla
kummittelee suuri pelko.
Chattailyn toki hänelle iloksi suon, mutta jos
se vie vaimon mennessään niin...