Heissan!
Tämä keskustelunaloitus on vakava yritys saada tietoa asiaan, johon ei tunnu löytyvän vastausta.
Viime aikojen oudot tapahtumat ovat alkaneet jäytää mieltä. Laitan tässä muutaman esimerkin.
Mieheni ja minun edellisessä asunnossa kuului outoa kolinaa keittiöstä myös päiväsaikaan. Kuuntelimme usein olohuoneessa, kun "se jokin" kolisteli astioita, pudotteli ruokailuvälineitä lattialle jne. Laskimme siitä jo leikkiä, tapaus kolisteli myös öisin. Siis astioiden kilahtelua ja ruokailuvälineiden putoilua lattialle.
Kun muutimme uuteen asuntoon, tapahtumat seurasivat mukana. Eräänä päivänä mennessäni kylpyhuoneeseen, pyyhe oli jäänyt pystyyn lattialle, siis aivan kuin se seisoisi itse. Katselin sitä ja ajattelin, että kyseessä täytyy olla kepponen, siimalla tehty jekku tms. Mutta mitään järkevä selitystä emme löytäneet. Mieheni näki myös pyyhkeen ja säikähti hieman. Hän ei usko kummituksiin, vaikka vitsailikin edellisen kämpän kolinasta. Otimme seisovasta pyyhkeestä kuvia.
Eräs tuore tapaus liittyy työpaikalle. Nousin juuri pöydästä, kun näin, että pöydälle laskemani kynä alkoi vieriä vinhaa vauhtia pöydällä. En viitsinyt rynnätä ottamaan kynää kiinni, vaan käskin sitä vaistomaisesti pysähtymään huutaen kovaan ääneen: PYSÄHDY. Minun ja työkaverieni hämmästykseksi kynä pysähtyi sillä seisomalla. Työkaveri vitsaili jeditaidoistani.
Yksi tapaus liittyy valokuvaan. Näin facebookissa hyvin etäisen tuttavani valokuvan, ja ajattelin, että hän näyttää aivan norjalaiselta, aivankuin hänen takanaan olisi jäämeri, ja kasvoilla oli jotain norjalaista. Sanoin, että hän näyttää aivan norjalaiselta morsiamelta, mainitsin vielä tarkan paikkakunnan, jota en tässä viitsi mainita. Tuttavani vastasi, että kuva oli otettu Norjassa kyseisellä paikkakunnalla, ja vitsaili, että minulla on selvännäkijänkykyjä. Kuva oli tiukkaan rajattu, maisemaa ei näkynyt, ainoastaan kasvot. Tiesin, että tuttavani oli ollut kyseisellä paikkakunnalla ystävänsä häissä vastikään, mutten millään voinut "tietää", että kuva oli otettu siellä. Ei ollut juhlapukua tms.
Yksi häiritsevimmistä tapauksista menee seuraavasti. Se tapahtui vastikään. Eräänä aamuna keittiön kosteaan pöytään oli jäänyt sanomalehdestä tekstiä. Olin juuri luutuamassa sitä pois, kun huomasin, että siinä luki oikein päin vanhalla fraktuuralla Serafi. Säikähdin, ja koetin etsiä lehdestä kohtaa, josta teksti olisi voinut tulla, mutta en löytänyt. Tekstissä näkyivät ainoastaan kyseiset kirjaimet, ei mitään muuta. Mieheni pyyhki tekstin lopulta pois, kun ei enää jaksanut katsella sitä.
Viimeisin tapaus oli eilen, kun tulimme pitkältä reissulta. Teimme iltapalaa, ja halusin sytyttää kynttilät kynttilänjalkaan, joka on aina pöydällä. Nyt en löytänyt sitä, ja tulin surulliseksi, sillä ajattelin, että remonttimiehet ovat varastaneet sen. Katsoin pöydän monta kertaa, kaivoin kaapit ja ja laitoin lopulta kynttilät paljaalle pöydälle. Mieheni osallistui etsintään, ja päätimme tehdä ilmoituksen isännöitsijälle. Kun aloimme arterioimaan, huomasin, että kynttiläjalka oli aivan käteni vieressä. Pöytä on siis todella pieni. Mieheni huomasi sen myös, ja sanoi että se oli vain ollut sokeassa pisteessä. Oikealla puolellani oli siis kolme sytyttämääni tuikkua paljaalla pöydällä, ja vasemmalla puolellani kynttilänjalka, jossa oli kolme vanhaa puoliksi palanutta tuikkua. Miksi emme yhdessä löytäneet kynttilänjalkaa metri kertaa puoli metriä kokoiselta pöydältämme?
En ole uskonut viimeaikoina kummituksiin, ja olen kuitannut olankohautuksella oudot tapahtumat, sattumiksi jne. Nyt olen kuitenkin alkanut kiinnostua, ja epäillä että minussa on poltergeist. Oudot tapahtumat, esineiden siirtymiset jne. ovat seuranneet minua aina, samoin vahingossa tapahtuneet selvännäkökohtaukset, joita kaverini ovat ihmetelleet. Jo pienenä näin valoilmiön, näin etiäisiä jne. Olen alkanut kiinnostua siitä syystä, että minulle on viime aikoina tullut kommenttia muilta ihmisiltä, vitsailua ja hämmästelyä.
Olen kristitty, joten kyseessä ei liene paha henki, vaan jokin kummallinen psykokineettinen kyky. Tapauksia olisi lisääkin, taulujen tippumista, kukkaruukkujen siirtymistä, huoltoaseman peilien putoamista jne jne. Olen aina laittanut tapahtumat jonkun muun piikkiin, kunnes tajusin, että minä olen ollut niissä aina avainasemassa.
En kaipaa kauhistelua, pilkkaa tms. Onko jollakin tietoa tällaisista asioista? En puhu asiasta leimautumisen pelossa, mutta siinä vaiheessa, kun minua aletaan sanoa selvänäkijäksi ja jedisoturiksi, lienee aika itsekin kiinnostua asiasta.
Any ideas?
Tämä keskustelunaloitus on vakava yritys saada tietoa asiaan, johon ei tunnu löytyvän vastausta.
Viime aikojen oudot tapahtumat ovat alkaneet jäytää mieltä. Laitan tässä muutaman esimerkin.
Mieheni ja minun edellisessä asunnossa kuului outoa kolinaa keittiöstä myös päiväsaikaan. Kuuntelimme usein olohuoneessa, kun "se jokin" kolisteli astioita, pudotteli ruokailuvälineitä lattialle jne. Laskimme siitä jo leikkiä, tapaus kolisteli myös öisin. Siis astioiden kilahtelua ja ruokailuvälineiden putoilua lattialle.
Kun muutimme uuteen asuntoon, tapahtumat seurasivat mukana. Eräänä päivänä mennessäni kylpyhuoneeseen, pyyhe oli jäänyt pystyyn lattialle, siis aivan kuin se seisoisi itse. Katselin sitä ja ajattelin, että kyseessä täytyy olla kepponen, siimalla tehty jekku tms. Mutta mitään järkevä selitystä emme löytäneet. Mieheni näki myös pyyhkeen ja säikähti hieman. Hän ei usko kummituksiin, vaikka vitsailikin edellisen kämpän kolinasta. Otimme seisovasta pyyhkeestä kuvia.
Eräs tuore tapaus liittyy työpaikalle. Nousin juuri pöydästä, kun näin, että pöydälle laskemani kynä alkoi vieriä vinhaa vauhtia pöydällä. En viitsinyt rynnätä ottamaan kynää kiinni, vaan käskin sitä vaistomaisesti pysähtymään huutaen kovaan ääneen: PYSÄHDY. Minun ja työkaverieni hämmästykseksi kynä pysähtyi sillä seisomalla. Työkaveri vitsaili jeditaidoistani.
Yksi tapaus liittyy valokuvaan. Näin facebookissa hyvin etäisen tuttavani valokuvan, ja ajattelin, että hän näyttää aivan norjalaiselta, aivankuin hänen takanaan olisi jäämeri, ja kasvoilla oli jotain norjalaista. Sanoin, että hän näyttää aivan norjalaiselta morsiamelta, mainitsin vielä tarkan paikkakunnan, jota en tässä viitsi mainita. Tuttavani vastasi, että kuva oli otettu Norjassa kyseisellä paikkakunnalla, ja vitsaili, että minulla on selvännäkijänkykyjä. Kuva oli tiukkaan rajattu, maisemaa ei näkynyt, ainoastaan kasvot. Tiesin, että tuttavani oli ollut kyseisellä paikkakunnalla ystävänsä häissä vastikään, mutten millään voinut "tietää", että kuva oli otettu siellä. Ei ollut juhlapukua tms.
Yksi häiritsevimmistä tapauksista menee seuraavasti. Se tapahtui vastikään. Eräänä aamuna keittiön kosteaan pöytään oli jäänyt sanomalehdestä tekstiä. Olin juuri luutuamassa sitä pois, kun huomasin, että siinä luki oikein päin vanhalla fraktuuralla Serafi. Säikähdin, ja koetin etsiä lehdestä kohtaa, josta teksti olisi voinut tulla, mutta en löytänyt. Tekstissä näkyivät ainoastaan kyseiset kirjaimet, ei mitään muuta. Mieheni pyyhki tekstin lopulta pois, kun ei enää jaksanut katsella sitä.
Viimeisin tapaus oli eilen, kun tulimme pitkältä reissulta. Teimme iltapalaa, ja halusin sytyttää kynttilät kynttilänjalkaan, joka on aina pöydällä. Nyt en löytänyt sitä, ja tulin surulliseksi, sillä ajattelin, että remonttimiehet ovat varastaneet sen. Katsoin pöydän monta kertaa, kaivoin kaapit ja ja laitoin lopulta kynttilät paljaalle pöydälle. Mieheni osallistui etsintään, ja päätimme tehdä ilmoituksen isännöitsijälle. Kun aloimme arterioimaan, huomasin, että kynttiläjalka oli aivan käteni vieressä. Pöytä on siis todella pieni. Mieheni huomasi sen myös, ja sanoi että se oli vain ollut sokeassa pisteessä. Oikealla puolellani oli siis kolme sytyttämääni tuikkua paljaalla pöydällä, ja vasemmalla puolellani kynttilänjalka, jossa oli kolme vanhaa puoliksi palanutta tuikkua. Miksi emme yhdessä löytäneet kynttilänjalkaa metri kertaa puoli metriä kokoiselta pöydältämme?
En ole uskonut viimeaikoina kummituksiin, ja olen kuitannut olankohautuksella oudot tapahtumat, sattumiksi jne. Nyt olen kuitenkin alkanut kiinnostua, ja epäillä että minussa on poltergeist. Oudot tapahtumat, esineiden siirtymiset jne. ovat seuranneet minua aina, samoin vahingossa tapahtuneet selvännäkökohtaukset, joita kaverini ovat ihmetelleet. Jo pienenä näin valoilmiön, näin etiäisiä jne. Olen alkanut kiinnostua siitä syystä, että minulle on viime aikoina tullut kommenttia muilta ihmisiltä, vitsailua ja hämmästelyä.
Olen kristitty, joten kyseessä ei liene paha henki, vaan jokin kummallinen psykokineettinen kyky. Tapauksia olisi lisääkin, taulujen tippumista, kukkaruukkujen siirtymistä, huoltoaseman peilien putoamista jne jne. Olen aina laittanut tapahtumat jonkun muun piikkiin, kunnes tajusin, että minä olen ollut niissä aina avainasemassa.
En kaipaa kauhistelua, pilkkaa tms. Onko jollakin tietoa tällaisista asioista? En puhu asiasta leimautumisen pelossa, mutta siinä vaiheessa, kun minua aletaan sanoa selvänäkijäksi ja jedisoturiksi, lienee aika itsekin kiinnostua asiasta.
Any ideas?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hei,
Oletko vilkaissut täällä ketjua nimeltä "Mistä oikein on kysymys?" (Löytyy tällä hetkellä etusivulta.) Uskon, että löydät sieltä apua.
Ihmiset, joilla on selvännäkijän kykyjä, ovat tavallista herkempiä kaikenlaisille yliluonnollisille ilmiöille. On tärkeää, että opit suojautumaan niiltä silloin, kun esim. korostunut empatiakyky tai intuitio ei ole tarpeen. Maadoittuminen on tärkeää. Netistä löytyy ihan Googlettamallakin hyviä maadoittumisharjoituksia.
Huomaatko että se voima on itsessäsi? Se ei siis seuraa sinua, vaan sinä olet se jossa voima ja tuo outo ilmiö on, revi siitä(jos yleensäkään kirjoitat totuudellisesti tapahtumista).
Moi, apua kaipaava!
Sain tekstistäsi sellaisen mielikuvan, että et ole täällä tyypillinen teiniporukkatapaus, joka naurua kiherrellen keksii tänne kivoja juttuja, ja kiherrys jatkuu entistä makeampana, kun jotkut ottavat sen vielä tosissaan.
Kerroit hyvin tyypillisen valikoiman pikkutapauksia. Vastaavia löytyy esimerkiksi Matthew Manningilta (netissä ja kirja "Linkki tuntemattomaan"). Olen keskustellut muutamien ihmisten kanssa, jotka ovat kertoneet kolistelusta keittiössä. Minulle jäi epäselväksli olivatko kolinat pelkkiä ääniä vai liikkuivatko esineet todella. Molempia tapauksia löytyy.
Nämä jutut kuuluvat parapsykologian piiriin. Tätä tiedettä esittelen blogissani
http://parapsykologia.blogspot.com
Olet jo harrastanutkin dokumentointia valokuvaamalla. Toivoisin, että jatkaisit sitä tyyliä kirjoittamalla kaikki tapaukset tuoreeltaan muistiin päivämäärineen ja kellonaikoineen. Niitä muistiinpanoja olisi sitten joskus tulevaisuudessa hauska lukea ja ne olisivat hyödyllisiä.
Uskoisin, että olet itse sellainen henkilö, joka vetää näitä tapauksia puoleensa, mutta en ota kantaa aiheuttajaan. Tällaiset ilmiöt eivät ole osoittautuneet vahingollisiksi, ellei niihin ala uskoa liiaksi ja lähteä siksi harhapoluille. Jos lähdet tutkimuslinjalle, niin ilmiöt todennäköisesti häviävät lyhyessä ajassa.
Hieno sivusto sinulla, voimia tutkimusten ja ylläpidon kanssa.
"...Jos lähdet tutkimuslinjalle, niin ilmiöt todennäköisesti häviävät lyhyessä ajassa."
Niinpä. Testaappa kykysi puolueettomassa laboratoriotutkimuksissa.
Jos kykysi osoittautuu todeksi, voit saada James Randin lupaaman
huomattavan rahapalkkion , joka edelleen odottaa lunastajaansa.
Toinen mahdollisuus on, että pääset eroon kyvyistäsi.
Uskoisin, että puolueettomat tutkijat vakuuttuvat kykyjesi aitoudesta jo sillä, että saat toistuvastri kynän pyörimään vaakasuoralla alustalla tahtosi voimalla.
Onnea tutkimuksiin !
Oletkos huomannut, että viimeisimpien tietojen mukaan joku antoi James Randille potut pottuina ja haastoi hänet esittämään omat väittämänsä todeksi. Randi jänisti!
Lisättäköön vielä, että nuo Randin tutkimukset eivät ole koskaan olleet puolueettomia, koskan ne on tutkinut Randi itse.
Näyttää siltä, että olemme täällä aika yksimielisiä ongelmiesi syystä. Tarkennanpa vielä hieman sitä, mitä tarkoitin aiemmassa viestissäni yliluonnollisilta ilmiöiltä suojautumisella. Tarkoitan sillä ennen kaikkea elämistä tässä ja nyt. Henkimaailman voimat eivät yllä sinuun, kun olet vireässä valvetilassa. Sinulla on ehkä tapana elää paljon ajatuksissasi joko unelmoiden tai murehtien. Vältä molempia ja opettele joku hyvä maadoittumiskeino, jolla saat "tassut" tukevasti maanpinnalle. Ja tuleepa vielä mieleeni, että aggressiiviset tunteet saattavat pahentaa tilannettasi tai jopa aiheuttaa kuvailemiasi ilmiöitä. Positiivisuus antaa voimaa.
Googlettamalla enkeli Serafi löytyy tästä enkelihierarkiasta mielenkiintoista luettavaa. Tulee ihan mieleen, että olet yhteydessä Serafiin, valon enkeliin, joka haluaa kertoa sinulle jotakin omasta elämän tehtävästäsi. Koet yliluonnollisia asioita, joiden tarkoitus on herättää sinut tajuamaan tämä asia.
Jotenkin tulee mieleen että olet lupautunut johonkin tehtävään ennen syntymääsi mutta koska et muista tätä, sinua herätellään. Voi olla että suvussasi kulkee geeniperimän mukana taipumus.
Tutustu siis enkeleihin ja sieltä löydät itsellesi alkuun vastauksia, oman intuitiosi avulla. Sieltä polku alkaa.
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/enkelit/serafit.php
"..Serafit ovat enkeliryhmistä lähinnä Luojaa ja niiden tehtävä on ylistää Jumalaa. Niiden palava rakkaus myös poistaa kaiken sen, mikä estää ihmisiä kohtaamasta Jumalaa. Serafeja on pidetty rakkauden, valon ja tulen enkeleinä. Kirkkotaiteessa niiden väri on usein punainen (rakkauden väri). Jumalan valtaistuinta kiertävien ja sen ympärillä laulavien serafien on näin tekemällä ajateltu toistavan luomisen laulua, tanssivan ja ylistävän Jumalaa ikään kuin luomisen kaikuna. .."
Serafi on siis tämän perusteella hiukan vastaava myyttinen olento kuin esimerkiksi hindujen Shiwa-jumala, joka edustaa "kosmista, ikuista tanssia".
täyttä diibadaabaa
Hei!
Aloitin tämän keskustelun aidosti. Kummalliset tapahtumat veivät yöunet muutamaksi viikoksi, ja mietin jo, pitäisikö käydä vaikka papin puheilla, että saisi mielenrauhan. Mutta eihän meillä ole kirkossa osaamista tällaisissa asioissa. Olen pohdiskellut asiaa, ja ottanut selvää parapsykologiasta ylipäätään. Kiitos asiallisista vastauksista.
Mutta, pointti tässä on nyt se, että olen tullut yksinkertaisesti siihen tulokseen, että luonani on käynyt enkeli. Diibadaabaa tällaiset asiat ovat minullekin ennen olleet, mutta ääni saattaa muuttua kellossa jossain vaiheessa. Noita kolisteluja ja selvännäköjä en osaa selittää, voivat olla vilkkaan mielikuvituksen tuotettakin.
Ja enkelin viesti on ollut selvä: vahvistaa uskossa vaikeana aikana. Minulla ei ole enää mitään syytä epäillä Jumalan, Kristuksen ja henkimaailman olemassaoloa. Ei järjellistä eikä järjentöntä syytä. Mutta ihmistä ei pelasta tietoisuus henkimaailman asioista, ei edes enkelin vierailu. Ihmisen sielun pelastaa ainoastaan evankeliumin kuuleminen, ja Kristuksen sovitustyön omistaminen. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin sen jälkeen teille annetaan kaikki muukin. Jumala voi antaa ihmiselle ihmeitä uskon vahvistukseksi, sielun pelastajaksi niistä ei kuitenkaan ole.
Olen huomannut, että ihmisillä on kova kiinnostus tällaisia asioita kohtaan. On paljon hengellistä orpoutta ja hengellistä nälkää. Mutta ei ole foorumia, jolla keskustella ilman pelkoa leimautumisesta. Mutta on hyvä muistaa, että Raamattukin sanoo asiasta, että vaikka enkeli taivaasta tulisi opettamaan toista evankeliumia, niin ei ole syytä uskoa väärää opetusta. Tunnon rauha tulee ainoastaan sitä, että on synnit anteeksi. Mutta eipä silti, sairastuihan Daavidkin näkyjensä jälkeen. On psyykkisesti ja fyysisestikin raskasta(varsinkin jos menee yöunet) kohdata arkijärjelle vieraita asioita. Mutta hyvä niin, yliluonnollisten asioiden kuuluukin herättää pelkoa ja kunnioitusta. Jumala herättelee näin tarkastelemaan oman sielun tilaa.
Enkelit ovat mystifointia läheteistä, siis ihmisläheteistä raamatusta.
Kyse on jostain muusta kuin sadun enkelistä, tai perkeleestä, niitä ei ole kuin omina kuvittelijan luomuksina.
Hyvä, että uskaltauduit kirjoittamaan tänne toisenkin kerran, vaikka saamasi vastaukset eivät ehkä osuneetkaan ihan kohdalleen. Huomasin kyllä aloitusviestistäsi, että tapaukset olivat järkyttäneet mielenrauhaasi, ja sinulla oli vaikeuksia löytää kokemistasi ilmiöistä sitä "punaista lankaa". Kokemuksia oli niin paljon ja niin monenlaisia, että minäkin päädyin epäilemään poltergeist-ilmiötä, jossa ilmiöt aiheutuvat kokijasta itsestään.
Lupaan pohtia asia uudelleen ja vastailen sinulle, kun minulla on paremmin aikaa. Eikä kääntyminen oman kotiseurakunnan puoleenkaan huono idea olisi, mutta kannattaa katsoa huolella, kenen puoleen kääntyy. Kirkoissa tiedetään paljonkin näistä asioista, mutta käsitykseni mukaan papit jakautuvat karkeasti kahteen joukkoon: virkamiespappeihin ja hengenmiehiin/-naisiin.
Hei taas,
Luin molemmat viestisi useampaankin kertaan ja tulin periaatteessa samaan johtopäätökseen kuin sinäkin. Siis siihen, että uskoasi koetellaan.
Olet herkkä ihminen, jolla on ns. kuudes aisti. Luulenpa, että olet ollut samanlainen lapsesta saakka ja että myös uskosi Jumalaan on lähtoisin lapsuudesta. Kuudes aisti, tai miksi kukin yliaistillisia kykyjään haluaakin nimittää, on hyvin tavallinen näissä "kummituspiireissä". Se on varmaankin jokaisella, joka kykenee aistimaan henkien läsnäolon. Ja kuten aiemmin mainitsinkin, tämä "lahja" voi olla myös kirous, jos kyky suojautua yliluonnollisilta voimilta ja pitää tassut maassa on heikko. Jälkimmäisestä viestistäsi päätellen olet selvästikin päässyt tilanteen herraksi.
Jälkimmäisessä viestissäsi oli myös jotain, joka kuulosti kovin tutulta. Jos ymmärsin oikein, olet tullut siihen tulokseen, että nuo hämmentävät tapahtumat kodissanne aiheutti enkeli. Minulla taas oli aika samanlainen kausi, kun elämääni lyöttäytyi kummitus. Olin tekemisissä hänen kanssaan jatkuvasti pitemmän aikaa ja olen tavannut hänet silloin tällöin myöhemminkin. Hän välitti minulle intuitiivisesti elämäntarinansa ja ystävystyin hänen kanssaan. En ole koskaan nähnyt häntä, mutta tunnistan hänen energiansa ja minulla on hänen valokuvansa. Hän on kuollut kauan aikaa sitten, mutta ei ole halunnut lähteä täältä.
Päätin kertoa sinulle tämän, koska osa ympärilläsi tapahtuneista asioista vaikuttaa pikemminkin kummituksen kuin enkelin aiheuttamilta. Nimenomaan kummituksilla on tapana tehdä pikkukiusaa ja heidän läsnäolonsa tuntuu vähintäänkin vastenmieliseltä. Uskoisin, että enkelin läsnäolo tuntuisi lämpimältä ja rauhoittavalta, mutta saattavathan ihmiset enkelinkin läsnäoloa pelästyä. Omat enkelikokemukseni ovat tulleet aina unessa, joten en osaa sanoa mitään varmuudella.
Halusin kertoa sinulle kummitusystävästäni myös siksi, että kummituksenkin kohtaaminen voi loppujen lopuksi olla hyvin antoisaa. Älä siis pety, jos tulet lopulta siihen tulokseen, että kodissasi kävi kummitus eikä enkeli. Ja uskoasi todellakin koetellaan. Uskovan ihmisen positiivinen energia on usein ristiriidassa niin toisten ihmisten kuin kummitustenkin energian kanssa. Niinpä koettelemuksia riittää.
Aloitin ketjun, ja ajattelin jatkaa hieman...
Muutimme pois asunnosta, jossa näitä kummia tapahtui. Kummat ilmiöt eivät nimittäin rajoittuneet edellä mainittuihin. Erään yön meitä piti hereillä käsittämätön jyske, joka oli tulevinaan yläkerrasta. Kuulosti nimittäin siltä, kuin yläkerrassa olisi paiskottu koko yö raskaita huonekaluja pitkin seiniä, ja samaan aikaan juostu edestakaisin. Jytinä oli niin kova, että asunto tärähteli. Valvoimme aamukuuteen. Lisäksi eräs uutena ostettu takki ilmaantui täyteen pieniä viiltoja. Kun haimme viimeiset tavarat, oli postiluukun nimikyltti sirpaleina asunnon sisällä, ja nimikyltti sirpaleiden keskellä. Avauduin tapahtumista isälleni, joka yllättäen tuumi, että äitini puolelta sukuun tulee eräs tunnettu suuri lappalaisklaani. Kuulema mummuni koki kaikenlaista. Yllättävä reaktio realisti-isältä. Tuumi, että kannattaa valita, minkälaisten asioiden kanssa on tekemisissä. Mutta kun ei näitä itse valitse. Pitää vain koettaa elää kuin mitään kummaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Yhä ymmälläni olen, ja hieman peloissani. Toivon, että se jokin jäi edelliseen asuntoon, eikä ole vihamielinen. Tsemppiä samanlaisia kokeneille. Antakaa piutpaut skeptikoille!
Hei,
Taisinpa aloittaa juuri tuosta viimeisestä asiasta, kun kirjoittelin tuonne edelle pari vastausta viestiin, jossa mainostettiin James Randin "anteliasta" tarjousta. :)
Hieno juttu, että olette muuttaneet uuteen kotiin, ja toivottavasti kummitus jäi pois kyydistä. Yleensä ne eivät seuraa mukana, mutta koska kahdessa edellisessä asunnossanne kummitteli, niin teidän kannattaa tarkastaa muuttokuormassa tulleet tavarat. Ettehän vaan omista mitään sellaista esinettä, josta tulee ilkeitä viboja, mutta josta ette malta luopua? Etenkään mitään isoäidiltäsi peräisin olevaa? Koska isäsi sanoi, "että kannattaa valita, minkälaisten asioiden kanssa on tekemisissä," se viitaisi siihen, että isoäitisi oli tehnyt oman valintansa. Yhdessä sellaisessa lapinmökissä olen minäkin yöpynyt, että kylmät väreet nousevat vieläkin pintaan pelkästä ajatuksessa. Siellä tuntui olevan jotain tosi pahaa Lapin taiat ja shamanismi ovat läheistä sukua spiritismille.
Tuon takin viiltelyn uskon oïkein hyvin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kummitukset ovat tehneet jotain outoa ulkovaatteille. (Sillähän saa huomiota!) Minultakin aikoinaan yksi kummitus aukoi kerran toisensa jälkeen takin taskujen neppareita ja vetoketjuja.
Tarkoitan siis nimikyltin suojalasi oli särkyneenä maassa, ja nimikyltti oli sirpaleiden keskellä. Muita jälkiä murrosta ei ollut.
Mietin tässä, että voisin oikeastaan kirjoittaa muutamia viimeaikaisia pohdintojani, ihan sitten vaikka folkloristiikan nimessä, kun en keksi asioille parempaakaan nimitystä.
Mieheni muutti viimeiset tavarat, ja näki nimikyltin rikkinäisenä asunnon sisällä. Takki, johon viillot ilmestyivät, oli hänen. Viillot olivat pieniä ja tarkkareunaisia, aivan kuin kynäveitsellä tehtyjä. Niitä oli joka puolella takkia, mutta huomionarvoista oli se, että niitä oli vain kanttinauhassa. Niskassa oleva lenkki oli miltei leikattu irti. Pitelin kaupassa takkia niskalenkistä, enkä huomannut siinä mitään erikoista. Mieheni palautti takin, ja asiaa kyllä ihmeteltiin kaupassa. Siitä jäi inhottava olo. Viillelty takki tuntui väkivaltaiselta ilmiöltä. Siitä kuitenkin muistui mieleeni lukioaikainen tapaus, kun jouduin paikkailemaan toistuvasti takkini viilleltyä turkiskaulusta. Silloin ajattelin eläinystävien olleen asialla, mutta nyt asetan tapauksen uuteen valoon. Vaatteet eivät minulla koskaan ole säilyneet kauaa ehjinä. Siksi ostankin aina halpoja vaatteita.
Olen huomannut, että olen kehitellyt ikäänkuin eräänlaisen järjestelmän näiden asioiden suhteen. En ole aiemmin ajatellut, että siinä olisi mitään erikoista, mutta nyt on tullut laitettua monikin vanha asia uuteen valoon. Lapsena oli oikein kätevää, kun tiesi aina etukäteen milloin vanhemmat tulevat kotiin kauppa - tai kyläreissulta. Kuulin nimittäin noin 15-30 minuuttia aikaisemmin erittäin selvän autonoven paukahduksen pihalta. Poikkeuksetta vanhempien auto kaarsi pihaan hetken päästä. Siis aikana, jolloin ei ollut kännyköitä, minulla oli oma sisäinen systeemi, joka helpotti ikävää. Lisäksi bravuurini oli hiljentää isosti huriseva jääkaappi menemällä sen eteen seisomaan. Koneen mökä vaimeni aina poikkeuksetta saman tien. Se oli siis luonteeltaan näytösnumero, jota esittelin. Myöhemmin ensimmäisen seurustelun yhteydessä oli kätevää, kun tiesin selvänäköisesti, missä poikaystäväni milloinkin oli, eli ei ollut aina tarvis soitella, vaan saattoi mennä suorilta paikalle. Tästä oli hyötyä erityisesti silloin, kun seurustelu oli vasta ihastuksen tasolla, eikä aina kehdannut udella. Suhde muuttui kuitenkin huonoksi ja päättyi myöhemmin. Erityisesti minua jäi vaivaamaan eräs onnettomuus, johon silloinen miesystäväni joutui. Hän oli nimittäin ollut ryypiskelemässä, eikä tullut lupaamanaan ajankohtana kotiin. Koetin soittaa hänelle useasti, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Vihastuin ja aivan intuitiivisesti tartuin juhlien jälkeen huoneeseen jääneeseen ilmapalloon, ja piirsin sille poikaystäväni piirteet. Poksautin pallon neulalla, ja suuttumus helpotti. Illalla soitettiin sairaalasta, että mies oli ajanut humalassa autoa päin pyörällä, lentänyt yli ja loukannut päänsä. Hänelle tuli aivovaurio, joka muutti hänen luonnettaan. Suhde päättyi pian. Olen tuntenut impulsiivusesta teostani syyllisyyttä, vaikken ajatellut sillä olevan mitään muuta vaikutusta kuin oman suuttumukseni purkaminen. Näitä tapauksia olisi lisääkin, ja olen alkanut pohtia niitä vasta nyt. Lisäksi olen nähnyt seinän läpi spontaanisti itsenikään sitä huomaamatta. Sen tajusi kaverini, joka kysyi, muten voin nähdä seinän läpi.
Lisäksi olen hyvä hypnotisoimaan, ja olen auttanut nykyistä miestäni esimerkiksi pääkivun tai syyspimeän aiheuttaman ahdistuksen poistamisessa eräänlaisilla mielikuvaharjoituksilla.
Lähinnä mietin sitä, onko minulla jokin voima, jota minun on varottava. Vai olenko tahtomattani meedio. Olen nimittäin nähnyt lapsena aavetytön, jota pidin myöhemmin mielikuvituksen tuotteena. Kun oli vauva, kylän ruustinna oli ihmetellyt intensiivistä katsettani. Samoin eräs nykyisin kansanedustajana työskentelevä naapurimme oli povannut minulle jotakin suurta katseeni vuoksi. Katse oli minulla myös yksi ase lapsuuden lasten välisissä tappeluissa. Se nimittäin pelotti. Myöhemmin minua on kehotettu työssäni olemaan katsomatta asiakkaita jollakin tavalla, jota en vieläkään tajua, mitä sillä tarkoitettiin.
Olo on se, että jotakin ympärilläni tapahtuu, mutta en ymmärrä mitä, enkä osaa enää suhtautua. Jos täällä käy lukemassa joku aiheeseen perehtynyt, neuvoja otetaan edelleen vastaan. Olen puhunut asioista sukulaisteni kanssa, jotka ovat yllättäen kaikki muitta mutkitta todenneet minulla olleen aina erityistaipumuksia. Pitääkö minun siid yhtäkkiä muuttaa järkevä maailmankuvani jokskkin Harry Potter-todellisuudeksi? Vau onko kysymyksessä hengelliset asiat? En osaa sanoa...
Iphonella kirjoittaessa tulee paljon kirjoitusvirheitä. Pahoittelen...
Niin tulee miniläppärilläkin. Kaikki ovat varmaankin huomanneet sen minun vastauksistani ... :)
Mutta mitä noihin kokemuksiisi tulee, niin mielestäni sinä nimenomaan olet tahtomattasi meedio. (Jos se nyt ylipäätään on tahtomisesta kiinni.) Sinulla on lahja, mutta jos et saa pidettyä sitä aisoissa, se voi muuttua kiroukseksi. Kuten aiemmissa vastauksissani olen sinulle sanonut, niin tärkeintä on se, että opit maadoittumaan. Siihen riittää periaateessa kaikki, mikä pitää sinut normaalissa päivätajunnassa, jotta saat vähän etäisyyttä ajatuksiisi ja tunteisiisi. Itse käytän maadoittumiseen näin keskitalvella kirkasta valoa ja lenkkeilyä. Univelkaa kannattaa varoa.
Et arvaakaan, kuinka paljon kokemuksissasi on yhtäläistä omieni kanssa. Minulla ne eivät vaan ole olleet yhtä voimakkaita ja iän myötä olen oppinut pitämään homman hanskassa. Ennen minäkin onnistuin jopa hankkimaan kummituksia kotiini, enkä tasan ymmärtänyt, mistä oli kysymys!
Kyllä tuohon takin rikkoontumiseen jotain outoa liittyi. Minäkin ajattelin ensin nahkatakkini nepparien ja vetoketjujen avauduttua, että joku oli yrittänyt varastaa jotain taskuistani. Sittemmin pidin aina kaikki taskut tyhjinä ja laitoin ne kiinni ennen kuin jätin takin tuolin selkänojalle tai naulakkoon. Kerran toisensa jälkeen joku taskuista oli avattu.
Mitä telepaattisiin kykyihin tulee, niin minäkin harrastan jatkuvasti sitä, että viestitän kumppanilleni, että hänen olisi soitettava minulle. Ja toimii se homma toisinkin päin. Hän kumma kyllä uskoo asiaan, vaikka suhtautuukin muihin omituisuuksiini vähän hymähdellen. Ja jos sinä olet onnistunut hiljentämään jääkaapin, niin minä puolestani sain korjattua kerran toisensa jälkeen television, jossa alkoi kuva vilistä. Minun piti kuitenkin koskettaa tai joskus jopa läimäyttää sitä.
Jos sinulla on jokin voima, jota on varottava, niin se on tuo ajatusten voima. Vaikka minä olen ollut aina aika rauhallista tyyppiä, niin muistan, että murrosiässä moni sanoi minullekin, että kun suutun, katseeni voisi vaikka tappaa. En näyttänyt murrosiän tunnekuohuja juurikaan ulospäin, mutta ne näkyivät silmistä. Olen vuosien varrella oppinut, että kiukkua ei kannata purkaa ylipäätään millään tavalla, koska loppujen lopuksi jopa tyynyjen tai halkojen hakkaaminenkin vain lisää negatiivisia tunteita. Puhumattakaan siitä, että purkaa kiukkuaan toiseen ihmiseen. Loppujen lopuksi paras keino on se, että päästää irti asioista, jotka harmittavat. Siis anteeksi antaminen itselle ja muille. Jos joku loukkaa minua pahasti, niin minulla on tapana ajatella, että kyllä Jumala rankaisee. Yleensä sellainen ihminen onkin ajautunut pian joihinkin muihin vaikeuksiin.
Todellisuutesi taitaa todellakin olla sekoitus Harry Potteria ja hengellisiä asioita. Kummituksia ja telepatiaa on loppujen lopuksi mahdotonta ymmärtää muiksi kuin hengellisiksi asioiksi. Ilmapallon särkeminen juuri samoihin aikoihin, kun kumppanisi joutui onnettomuuteen kuulostaa miltei voodoolta, mutta huomionarvoista tapauksessa on se, että miesystäväsi ajoi polkupyörällä humalassa. Jos aikuinen ihminen rikkoo oma-aloitteisesti lakia ja joutuu onnettomuuteen, niin vastuu on hänen. Toisaalta ajatukset ovat tavallaan nuolia, joita lähettelemme toisillemme. Voimme lähetellä tapauksesta riippuen joko amorin nuolia tai myrkkynuolia, mutta kannattaa muistaa, että molemmat tulevat aina bumerangina takaisin. Uskon, että kuka tahansa voi lähettää toiselle ihmiselle hyvää tai pahaa oloa, mutta miesystäväsi onnettomuuteen tarvittiin hänen oma harkitsematon tekonsa. Voi myös hyvinkin olla, ettet tavoittanut häntä telepaattisesti ollenkaan, koska hän oli humalassa. Eihän hän vastannut puhelimeenkaan, kun yritit tavoitella häntä.
Ai niin, tuo nimikyltti. Arvelisin, että asialla oli joko talonmies, jolla nimikyltin irrottaminen oli mennyt pieleen, tai sitten kummitus, jota muuttonne talosta otti päähän. Jälkimmäinen vaihtoehto viittaisi siihen, että kummitus liittyi asuinpaikkaanne, eikä seurannut muutossa mukana.
Uusi asunto, eikä enää mitään ongelmia. Tosin nukun osittain silmät auki, ja näin eräänä aamuna sängyn päädyssä pyöriviä valopalloja ja valonvälähdyksiä. Mutta saattoi olla ulkoa tuleva auton valokin. Ehkä edellisessä asunnossamme oli joku henkivoima, joka otti kontaktia, kun tiesi, että minuun voi ottaa yhteyttä. Järki olisi lähtenyt, jos olisi pitänyt asua kauemmin. Talossa asui paljon narkkareita, ja rappukäytäässä oli kerran verta. Huono henki siis.
On tullut mietittyä näitä henkimaailman juttuja, ja olen kyllä todennut, että niiden kanssa ei voi pelleillä eikä pelehtiä. Jotenkin kauhistuttaa esim. nämä enkeliuskovaiset, jotka vehtaa enkeleiden kanssa. Se on sellaista hengellistä epäpuhtautta. Ja siinä voi mennä sekä fyysinen, että henkinen terveys, tunnen tapauksia.
Jos on taipumuksia tällaisiin asioihin, kuten minulla vaikuttaisi olevan, pitää vain yrittää olla kuin ei olisikaan. Enpä ole näistä pahemmin puhunut, viime aikoina lähipiirille, joka on yllättävästi ottanut tosissaan, ja useammastakin suusta olen kuullut, että taipumusta on ollut aina. Ja kaikki uskovaisia ihmisiä. Kehottavat vain olemaan ottamatta kontaktia toiseen suuntaan.
Hei,
Hyvä kuulla, että asunnon vaihtaminen toi avun ja että lähipiirisi on suhtautunut näihin juttuihin asiallisesti. Se, että edellisessä paikassa asui narkkareita saattoi todellakin selittää kummittelun. Kuulemani mukaan kuolleiden narkomaanien henget jäävät tavallista useammin kummittelemaan.
Mitä taas tulee tuohon hengelliseen epäpuhtauteen, niin siinä asiassa olen kanssasi samoilla linjoilla. Minkäänlaisten henkien kutsuminen ei ole mielestäni oikein, ja meidän, jotka törmäämme henkiin kutsumattakin, kannattaa pitäytyä kummituspaikoista etäällä. Kummitusten kanssa eläminen syö valtavasti energiaa ja enkelien kanssa seurustelu kuulostaa jo ajatuksenakin aika epäilyttävältä. Minäkin tunnen pari tapausta ja epäilykseni on, etteivät ainakaan valvetilassa kohdatut enkelit ole aina sitä miltä näyttävät.
Omat enkelikokemukseni ovat noudattaneet aina samaa kaavaa. Jos joku edesmennyt henkilö tulee luokseni unessa, enkelit vievät hänet ennen pitkää päättäväisesti pois. Enkeleillä on tavalliset vaatteet, mutta he ovat ikäänkuin lempeitä turvamiehiä, jotka haluavat pitää henget poissa elävien joukosta. Niinpä en ymmärrä ollenkaan, miksi enkelit haluaisivat seurustella tuon tuostakin joidenkin henkilöiden kanssa.
Heissan!
Aloitin tämän ketjun, mutta en päässyt hetkeen jatkamaan sitä, sillä en ymmärtänyt, että minun pitää käyttää samaa nimimerkkiä. Järjestelmä kielsi kirjoittamiseni noin kuukaudeksi, koska kirjoitin tähän palstaan eri nimimerkeillä. En siis yleensä kirjoittele palstoille, joten en tuntenut sääntöjä.
Tiedän, että täällä käy lukemassa asiantuntijoita, joten ajattelin tiedottaa viimeisestä tapahtumasta. Ilmiöt eivät sittenkään loppuneet, vaikka muutimme uuteen asuntoon. Eräänä iltana ystävien läsnäollessa tapahtui jotakin järkyttävää. Juttelimme niitänäitä, kevyttä jutustelua. Yhtäkkiä tunsin, että paitani sisälle tipahti jotakin, joka pyöri pehmeän tuntoisena pallerona rintaani vasten. Aloin tietysti kirkua säikähdyksestä, sillä luulin, että paitani alle putosi hämähäkki tms. Samassa tajusin, että pallero tuntui niin islta, ettei se voinut olla hyönteinen. Kurkistin heti paitani alle, eikä siellä ollut mitään ylimääräistä. Kaverini kirkui kanssani, sillä hän oli nähnyt ilmassa leijuvan mustan ei-minkään, joka oli sujahtanut paitani alle. Se ei siis ollut mitään materiaalia, ja sen liikerata oli ollut elijuva, ei siis putoavan esineen liikerata. Tutkimme yhdessä vaatteeni kylpyhuoneessa, mutta mitään ei löytynyt. Samoin tutkimme tuolin jolla istui, mutta missään ei näkynyt voin 3-5 cm kokoista pehmeää palleroa.
Olin aika järkyttynyt asiasta. Mikä se jokin ei-mikään oli?
Mutta yksi asia on, joka on loppunut. Edellisessä asunnossa minulla oli usein fyysisiä tuntemuksia, aivan kuin joku olisi koskettanut minua näkymättömällä kädellä. Tunne oli selvä, kuin joku painaisi kätensä selkääni. Näitä tuntemuksia tuli kokoajan, ollessani tietokoneella, tiskaamassa, ja jopa töissä tunsin, että joku pitelee kättä alavatsallani. Ajattelin, etät minulla on jokin hermostollinen häiriö. Tämä häiriö loppui kuin seinään uudessa asunnossamme. Aivan kummaa. En tiedä, mitä ajatella. Onko ideoita?
Tarkoitan siis eri nimimerkeillä seuraavia: apua kaipaava, mitälie, vielä, tarkennusta, vielä jatkoa. Olen siis sama henkilö, kuin ketjun aloittaja. Minulle vastasi Olavi Kiviniemi. Olavi, jos käyt täällä, voitko neuvoa minua. Olen jo soittanut papille, koska olen hieman peloissani.
Seuraako minua joku henki, joka tiedotti mukanaolostaan sujauttamalla paitani alle mustan palleron ystävieni silmien edessä? Vai onko energioissani jotakin poikkeavaa? Olen tullut myös yliherkäksi ja alkanut kuvitella kaikenlaista asiaan liittymätöntä. Öisin näen unia siitä, miten liikutan huonekaluja ajatuksen voimalla, manaan henkiä asunnostani ja irtoan ruumiistani. Tämä kuvaa sitä, miten vaikea on keskittyä normaaliin elämään, jos tällaisia tapahtuu.
Olen yrittänyt rukoilla ja tehdä monenmoista, jotta saisin mielenrauhan. Eniten mielenrauhaa on kuitenkin tuonut hyvät artikkelit, joita olen nyt löytänyt netistä, muunmuassa skepsiksen sivuilta.
Lisäksi tässä on yksi sivujuonne. Jos ilmiöt alkavat tapahtua ulkopuolisten läsnäollessa (siis muiden kuin minun ja mieheni), maineeni alkaa kiiriä. En halua, että minua aletaan pelätä ystäväpiirissäni.
HAHHAA!! seisoiko pyyhe ittestään! HAHHHAA! Aina naurattaa nämä. Joskus silmissäkin vettä kun nauraa kippurassa!!
Anteeksi ei millään pahalla. Hassua vaan, ja huvittaa ihmisten hassut jutut!
HAHAHAHAAA!!
Tuo onko kristitty vai ei, niin ei vaikuta MILLÄÄNLAILLA tuohon asiaan, kristin usko on aivan yhtälailla uskonto muiden oikeiden uskontojen kanssa! Samat tarinat kerrottu hitusen erisanoin ja tapahtumat tapahtuneet eripaikoissa :)