Tunnustelen sinut,
sietämätön kipu
puolittain minussa
ja se
rohkean väistelemätön
haaste,
vaitiolon muotoinen
viestintä on
vaikea pala ratkaistavaksi
Lämmin ja altis
teeskentely tekee
selväksi
suorastaan mahdottomaksi
salata mitään
esittää rehellistä
ja samalla
osoittaa ilmeillä
yksinkertaistakaan tunnetta
Nielet
syömällä vihasi
ja se mustaa
sisimpäsi ja tekee
sanasi saavuttamattomaksi,
vastuuttomaksi löylyksi
kuumaan kiukkuun,
joka purkautuu ajatukseen
Minun ruumiini tarve
oli ainut hyväksytty
rakkautesi muoto,
viitoitus kaukana
löytää ajatus,
pala
käyttämätöntä luonnonvaraa,
suudella suulle ja
piiloutua sanojen taakse
ilman oikeita vastauksia
Pelkkää mutinaa
todistamisesta,
syyttömyyttä kunnes
toisin kerrotaan ja
näytetään toteen
rinnankoettu arki,
ei pelkkää ihailua ja
hyötyä ja
kaikessa palvottua parisuhdetta
Miksi väitit rakastavasi,
puhuttelit nimellä,
jota en tunnistanut
kadotit kosketuksen
todellisuuteeni
pystymättä eläytymään,
panematta mitään
alttiiksi itsestäsi,
miksi se todellisuus aina pelottaa
Täysin naiivia
uskoa maailmassa
olevan onnellisia
ihmisiä,
yhtä suuri mahdollisuus,
että meillä olisi vielä
mahdollisuus,
aina palasin
kuitenkin luoksesi,
koska tahdoin palata
tahdoin elää
Kaiken voi aina
antaa anteeksi,
jopa leveät reidet,
lahjakkuuden tai
terävän leuan, joka
laukoi ehtymättömiä totuuksia,
mutta antaa itsensä
antamatta mitään
petos, jonka
anteeksi antamalla
muilla teoilla
ei enää ole mitään merkitystä
Ymmärtää intohimon
merkitys
kaikki ne loputtoman
kuolettavat suudelmat,
kauniisti rytmitetyt yhdynnät
ja lopputuloksena
todeta niiden vaihtavan
kohdetta
useammin kuin kuu
vaihtaa nimensä
Ihmisen ominaisarvo
arvioidaan
riisumalla
hienostuneilla menetelmillä
hänen identiteettinsä,
tehdään vaarattomaksi ja
annetaan itkeä,
romutetaan täysin
omatunto ja
emme edes huomaa,
kun sorramme itse itseämme
ylittämällä kaikki vihan rajat
askel askeleelta
Niin kuin huulieni
piti olla linnoitus,
joka kaipasi valloittajaa
ihannoi piiritystä,
vyötärösi hedelmällisyyttä
toivoen eksyvämme
metsään, josta ei
olisi paluuta,
osaamatta viipyä vesissä
ja silti myöskään
löytämättä sillalle,
joka peittelee uneen
ja häviää ilmaan
nähden rakkautensa katoavan peiliin,
voimatta koskettaa
Oletko nähnyt tätä naista,
joka pettää,
omistaa kirotun kielen ja
keinuu kahden tyhjyyden välissä
ollen samalla
armahtava tyrsky,
tanssiva tyttö heinikossa,
se keinuva taivas ja helvetti
minun ainoa mahdottomuuteni
antaa anteeksi
http://www.youtube.com/watch?v=Fb-UxzgkTds
sietämätön kipu
puolittain minussa
ja se
rohkean väistelemätön
haaste,
vaitiolon muotoinen
viestintä on
vaikea pala ratkaistavaksi
Lämmin ja altis
teeskentely tekee
selväksi
suorastaan mahdottomaksi
salata mitään
esittää rehellistä
ja samalla
osoittaa ilmeillä
yksinkertaistakaan tunnetta
Nielet
syömällä vihasi
ja se mustaa
sisimpäsi ja tekee
sanasi saavuttamattomaksi,
vastuuttomaksi löylyksi
kuumaan kiukkuun,
joka purkautuu ajatukseen
Minun ruumiini tarve
oli ainut hyväksytty
rakkautesi muoto,
viitoitus kaukana
löytää ajatus,
pala
käyttämätöntä luonnonvaraa,
suudella suulle ja
piiloutua sanojen taakse
ilman oikeita vastauksia
Pelkkää mutinaa
todistamisesta,
syyttömyyttä kunnes
toisin kerrotaan ja
näytetään toteen
rinnankoettu arki,
ei pelkkää ihailua ja
hyötyä ja
kaikessa palvottua parisuhdetta
Miksi väitit rakastavasi,
puhuttelit nimellä,
jota en tunnistanut
kadotit kosketuksen
todellisuuteeni
pystymättä eläytymään,
panematta mitään
alttiiksi itsestäsi,
miksi se todellisuus aina pelottaa
Täysin naiivia
uskoa maailmassa
olevan onnellisia
ihmisiä,
yhtä suuri mahdollisuus,
että meillä olisi vielä
mahdollisuus,
aina palasin
kuitenkin luoksesi,
koska tahdoin palata
tahdoin elää
Kaiken voi aina
antaa anteeksi,
jopa leveät reidet,
lahjakkuuden tai
terävän leuan, joka
laukoi ehtymättömiä totuuksia,
mutta antaa itsensä
antamatta mitään
petos, jonka
anteeksi antamalla
muilla teoilla
ei enää ole mitään merkitystä
Ymmärtää intohimon
merkitys
kaikki ne loputtoman
kuolettavat suudelmat,
kauniisti rytmitetyt yhdynnät
ja lopputuloksena
todeta niiden vaihtavan
kohdetta
useammin kuin kuu
vaihtaa nimensä
Ihmisen ominaisarvo
arvioidaan
riisumalla
hienostuneilla menetelmillä
hänen identiteettinsä,
tehdään vaarattomaksi ja
annetaan itkeä,
romutetaan täysin
omatunto ja
emme edes huomaa,
kun sorramme itse itseämme
ylittämällä kaikki vihan rajat
askel askeleelta
Niin kuin huulieni
piti olla linnoitus,
joka kaipasi valloittajaa
ihannoi piiritystä,
vyötärösi hedelmällisyyttä
toivoen eksyvämme
metsään, josta ei
olisi paluuta,
osaamatta viipyä vesissä
ja silti myöskään
löytämättä sillalle,
joka peittelee uneen
ja häviää ilmaan
nähden rakkautensa katoavan peiliin,
voimatta koskettaa
Oletko nähnyt tätä naista,
joka pettää,
omistaa kirotun kielen ja
keinuu kahden tyhjyyden välissä
ollen samalla
armahtava tyrsky,
tanssiva tyttö heinikossa,
se keinuva taivas ja helvetti
minun ainoa mahdottomuuteni
antaa anteeksi
http://www.youtube.com/watch?v=Fb-UxzgkTds
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kaunista..erittäin kaunista ja surullista...tuohon viimeiseen säkeeseen..sinun ei tarvitse antaa anteeksi...aika antaa sinulle..riittää...kun et pidä kiinni liian tiukasti enää yhteisestä menneisyydestä..jo mennyt jo asekeleen päähän aina sinusta...usko minua..niin se vain menee.. vanha totuus aika parantaa haavat..sinun tarvitsee vain sitten pitää huolta ettei kukaan revi haavojasi auki...toiste..
Tsau:Friidu
sinulla on selkeästi oma tapa kirjoittaa, mikä erottuu palstalla. Oman tiesi kulkija runoissa.
Huomenta!
Niin. Katkaista vihan kahleet ja antaa anteeksi. Vapauttaa mieli sisäisestä vankilasta. Anteeksiantamus tervehdyttää.
Anteeksiantamattomuus on itsepäisyyttä ja ylpeyttä. Katkeruus ja viha sairastuttaa kantajansa.
Valintoja.
Kiitos ja hyvää päivää!
http://www.youtube.com/watch?v=8oYikW25Klc
Niin elämä on!
Alunperin tekstistä piti tulla hieman erilainen, mutta kuultuani metallican biisin radiosta alitajuntani muokkasi ilmeisesti haluamansa. Omalle kohdalle on sattunut myös monenlaista kipua ja tuskaa, myös rakkaudessa, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että tähän asti olen aina pystyny antamaan kaikille anteeksi. Se ei tarkoita sitä, että olisin samaa mieltä tai hyväksyisin heidän tekonsa, mutta jos minulta anteeksi antoa on odotettu tai pyydetty, olen sen antanut ja asian omalta kohdalta ajatellut ja prosessoinut.
Enemmänkin tässä on ehkä vertauskuvanollisesti kysymys aimmin elämässäni tapahtuneesta, jolloin vaihdoin ymmärtämättömyyttäni rakkauden elämän mukavuuden haluun, aivan kuin Juudas ja hopearahat. Tätä en ole voinut tähän päivään mennessä antaa anteeksi itselleni.
Kiitos kaikille oikein paljon, surullisella tarinalla on monasti surullinen sydän ja juuret.
http://www.youtube.com/watch?v=Oixes2IyQC0
No niin, ja mä tein sen taas. Kuin lastu laineella, eksyin kurssista ja vedin mukaan liikaa omakohtaisia kokemuksia. Miten mä aina onnistunkin... Anteeksi. (Sitä on helppo pyytää tuollaisen viestin jälkeen ;))
t. Lost
Kuulehan, on tärkeää osata antaa anteeksi paitsi muille myös itselleen. Ole armollinen itseäsi kohtaan.
Nyt tekee mieli saada hymy sun huulille...
http://www.youtube.com/watch?v=zskO9O3hF78
Mä niin ihailen niitä kaikkia jotka pystyvät kommentoimaan pelkästään runoa ja sen sujuvuutta, eivätkä ota kantaa sisältöön... se on enemmän kuin mihin mä pystyn.
Last Legion, ei hänen kannata puhua sulle kun sun vihamuurit on nostettu sun ympärille. Ei voi kuunnella siinä tilassa, sanat kimpoaa vaan seiniltä takaisin. Ehkä asiat ei ole niin huonosti kuin olet sen kuvitellut? Anna hänelle mahdollisuus. Voitko menettää yhtään enemmän kuin nyt, joten miksei?
Runo oli loistava. Lumoava.
http://www.youtube.com/watch?v=vZYbEL06lEU&ob=av2e
Kaikki ei ole miltä hän näyttää, kaikella on aina tarkoituksensa, jopa tyhjä voi olla täydempi kuin moni muu ja enmmän;
Viimeiset rivit,
sammuneen lampun
kohokirjaimiset liuskat
soivat hänelle
lakostavan hetken
Koko romaani
tiheää tekstiä,
painava tiiliskivi
kunnon miehen
kirjoittama veitsenterä
Mielessä yönsä huipulla
kosiskella sieviä tyttöjä,
tanssia rumat ja
flirttailla kauniit
toiseen vuoteeseen
Intohimoinen nainen
keski-ikänsä rasite,
lauloi numeroiden rytmillä
ilman sanojen taikaa
esiin vaaleanpunaisen
alushameen
Naisellinen lämpö
sekoittui keväisen
pölyn henkevyyteen
ja suloisuuteen
liivittömän näkyvästi
Viettelevä tekijä,
kaikki salaiset pidikkeet
viivyttelivät
haluta vai ei haluta
häveliäisyyden
potenssilääkettä
Kiihottava jäljennös
hämillään olevista
alusvaatteista,
itsenäisyytensä merkkinä
kiinteät jäsenet
pettämätöntä aistikkuutta
Pöytä oli katettu
kauneimmalle naiselle,
hänen henkilökohtaisen
luonteensa harmonian
huuhtoessa
vaaleansinisiä sanaleikkejä
Profiilin lumouksessa
kasvot katsovat
toiseen ihmiseen,
tunteiden
parantumattomaan
syntymähetkeen
Suhde sijoittui
päättämättömyyden
ja sattumanvaraisuuden
hämärään
riisuen täydellisyyden
ikuisuuden hyväksyttäväksi
Epämääräisyyden huipulla
äänetön
perääntyy sitoumuksistaan,
viipyy yön
säilyttäen näennäisen
vapautensa
Eroottisesti kiihottavampi
ristiriitainen tunne
pelkkää fantasiaa
ja ylimääräinen annos
suvaitsevaisuutta,
pelkkä työjuhta
ei herkkä sensuelli
Osata hävitä tyylikkäästi,
poistua painajaisesta
silmälasit huurussa
saamatta hienosäikeistä
laatua,
takertumatta enää
lapsenomaisesti kaulalle
Hienhajuiset jäähyväiset
pelkkä välikappale
puistattava romaani,
aika jossa elän
tuntuu vieraalta
kaikki inhimilliset uurteet
olivat peittyneet
selluloidiin
synteettiseen pehmikkeeseen
Päivien ihmeellinen symmetria
palautti tunnon
hänen käsiinsä
rituaalisten eleiden
täsmällisyys alkoi
pyörryttää,
hän kulki ensilumella
menettämättä
keski-ikäistä neitsyyttään
Hänen sydämensä
palasi
epätoivoisen
kaipauksen muistoon,
nykyisyyden
ja menneisyyden ero
oli valtava
Entisyyden hahmo
ei ollut säilyttänyt
voimaansa ja arvoansa
olisiko hänen pitänyt jättää
lasit kotiin,
ei olisi tarvinnut
piiloutua
Nyt se taivas oli jo pullonpohjien syvyinen
Ne sanat oli lausuttava
teot tehtävä,
selvyyden
teot ja sanat
vieraat ja sopimattomat
Vastata oikeaan
rakkauteen
niin kuin se ansaitsisi,
vahvasti rinnalla
ei seikkailuja
ei pettämisleikkejä
Viedä saa
ilman palautusoikeutta
lohkare lohkareelta
olisi murrettava nuo
aloituksen houkutukset
ja jäljelle jäänyt
olisi
rakastettava nainen
Kovin mekaanista
tuhoamistyötä
ja pyyhittyään pois
kaikki ylimääräiset
rintaliivin hakasimet
muistoistaan,
jäljelle ei jäänyt mitään
ei yhtä etunimeä
Kaikki oli aloitettava alusta,
luonnonmukaisesti
opittava syleilemään
unohdettava kaikki
huikentelevaisuus
luotava uusi elämä
suloiset käsien liikkeet
ja yksi kukkaisuus
Laput silmillä, kädet käsiraudoissa, vetoketjussa no entrance ja sukulaissieluisille kahvia ja pullaa
Ei jumalauta, musta ei ole tähänkään
Missäs se likinäköinen paksuleidi lauloikaan, suorastaan voihkii ikäväänsä rakastaen tyhjyyttään.
http://www.youtube.com/watch?v=KEVMik55K7o&feature=related
Yhtä paska kuin Tähkän uutuus Syyskuun kyy, heti antautumassa.
Tarinaasi on vaikea ulkopuolisen seurata, jos jotain olin tunnistavinani siitä, niin saatan yhtä hyvin olla taas lastuna. Mutta tunnetta tuosta ei puuttunut taaskaan. Siinä olet mestari, luomaan sanoilla värejä tänne valkoiselle bittipaperille.
Niin tuttua kuitenkin tuo loppulauseesi - Ei jumalauta, musta ole tähänkään.
Olo kuin purjevene? Otat suunnan ja lähdet lipoomaan, ja jo sadan metrin jälkeen tunnet ettei tuuli ole suotuisa, mutta milläs sen paatin kääntäisit.
Siinä voi käydä jopa näin, kuten satu kertoo.
Pusket venettä irti rannan turvasta, ulos vaarallisille vesille.
Se keinuttaa sua, rauhoittaa, rakastat sitä. Vai tuuliko se on johon rakastut, se vie sua hellästi eteenpäin, välillä niin lujaan pyörteeseen että vatsanpohjaa kutittaa. Lukitset kursin ja nautit.
Vaan tuuli lähtee, jättää sut. Tyyneessä kuulet kuinka aallot kuiskaa "se oli pelkkä vahinko että tuuli tarttui juuri sun purjeisiin, ei se mitään tarkoittanut senkin lastu." Niinpä niin, miksi se nyt näihin repaleisiin olisi mieltynyt. Jatkat kohti kotirantaa. Siellä kohtaat haamun kaukana menneisyydestä.
Tuuli näkee sen. Ja nostattaa hirmuisen myrskyn. Arvaat että aallot oli sittenkin väärässä, mutta kun puhut asioista niiden oikeilla nimillä, salama iskee sun mastoon. Jäät kannelle makaamaan. Sieltä on mukavaa katsella tummia pilviä, tuntea sadepisaroita kasvoilla, mutta siellä on niin pirun kylmä. Nouset huutamaan sille saamarin tuulelle, joka vaan tuomitsee kuuntelematta yhtään. Ei sitten, sä ajattelet. Luulkoon kun kerta tietää asioita niin hyvin. Harmittaa että juuri se tuuli tuomitsi, luuli sittenkin susta vain pahaa, kaiken sen jälkeen... ja loukkaannut verisesti.
Niin se myrskykin laantuu, ja käännyt jälleen kotiin, vaihdat repaleiset purjeet moottoriin ja koetat olla kuuntelematta muuta kuin moottorin surinaa. Ei se onnistu oikein sekään. Ei oikein onnistu enää mikään, ja tiedät mitä olet vailla. Sä kaipaat sitä tuulta, ja ehjiä, pulleita purjeita.
http://www.youtube.com/watch?v=1TDYawaAUqo
Toiset tekee ja toiset arvostelee, niin se tässä elämässä aina menee!
Monimutkaiset koodit, virhe ohjelmoinnissa. Mä oon tähän ikään ehkä läksyni oppinut ja tunnustan vajavaisuuteni. Mutta en suostu muuttumaan, koska en halua. Meillä on hienoja ohjelmia töissä, joihin pätee hieman eri lainalaisuudet kuin ihmiseen, rubbish in means rubbish out. Vastaavasti taas riippumatta onko asia roskaa tai oikein niin ihmisen ajatusmaailma ja tahto työstää siitä käänteisen tai myönteisen.
Tai sanotaanko, että ei kaikki ole halusta kiinni, mutta ihminen kuolee sisältä, jos hän pakottaa itsensä koodinsa vastaiseen käytökseen ja kenelle sellaisesta ihmisestä on mitään iloa?
Enemmän tässä on kysymys ainaisesta uuden viettelyksen halusta, joku ”perkele sen sisällä tekee”. Mikä saa ihmisen hakemaan uudelleen ja uudelleen niitä samoja viboja, joita on jo kokenut, saanut ja tulisi saamaan tässä ja nyt olevassa suhteessa. Montaa mieltä ollaan alkoholismista, onko se sairaus? Joku sanoo tätä jonkunlaiseksi kehittymättömyyden muodoksi ja jopa sairaudeksi? Ja hoidoksi määrätään? Ajaudutaan taas näille harmaille alueille, missä kysyy itseltään, mikä on oikeaa ja mikä väärää ja mistä suunnasta katsoo? Käskyt osaan ulkoa ja monta muutakin hienoa moraalista käsitettä, sikäli ei ole kysymys ymmärtämättömyydestä, tietämättömyydestä tai syyntakeettomuudesta.
Olen joskus miettinyt, että oliko Jumalan tahdon mukaista elämää, kun Vanhassa testamentissa kerrotaan monien miesten pitäneen useita vaimoja. Esimerkiksi Jaakob, Daavid, Salomo ja varmasti muitakin esimerkkejä löytyy.
Daavidin sanottiin olleen Jumalan mielen mukainen mies, Salomon viisaudesta puhuttiin, vaikkakin hän lukuisien vierasmaalaisten vaimojensa vuoksi harhautui uskostaan vanhoilla päivillään.
Katsoiko Jumala sormien läpi "suosikkipoikiensa" elämää ja rellestämistä vai mistä oikein oli kyse?
Mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvyys, on vain erilaisia moraaleja.
http://www.youtube.com/watch?v=SE6VgxYLEL4&feature=related
Se on ihan totta, ei voi mennä muuttamaan itseään liian radikalisesti, tietyt jutut myös kulkevat käsi kädessä luonteen kauniimman puolen kanssa.
Olemme eletyn elämän summa, ja nyt tän vuoden aikana olen sen tuhat kertaa miettinyt, että kuinka paljon näkemyksemme jostain toisesta ihmisisestä perustuu juuri niistä omista huonoista kokemuksista. Aavistuskin tietystä piirteestä tekee että kansi sulkeutuu. Se eletty elämä määrää myös mistä suunnasta katsoo.
On pakko tähän sanoa myös, että kaikki ei ole netissä sitä miltä näyttää. Vaikka omista jutuistani kirjoitan avoimesti, niin en tee sitä jos kyseessä on joku toinen henkilö. Vaikka itse kärsisin. Olen nääs niin ylpeä. Jos toisella ei ole halua ottaa selvää sen enempää, eikä luottamusta löydy, niin ei sitten. Tyhmää, eikö, koska eihän täällä voi kovin hyvn oppia tuntemaan ketään. Vain sen puolen mitä toinen haluaa näyttää. Joten se, että joku luottaisi minuun täällä, on aika paljon vaadittu.
Jumalasta olen sitä mieltä, että se koko mies on kovin tulkinnanvarainen juttu, ja me ihmisethän tulkitaan aina niin kuin meille parhaiten sopii. Mun luonteelle ei sovi tuollainen Salomonin tempaus, olen kokeillut kumpaakin puolta, sekä Salomonin että kakkosvaimon pestin, eikä niistä kumpikaan ole kestävä ratkaisu pidemmän päälle. Sydämessä voi olla tilaa vaikka komppanialle, ja onkin, mutta elämää ei voi jakaa kuin yhden kanssa. Tai tulee hulluksi. Ainiin mä oon jo....
Josta päästään seuraavaan hommaan. Välillä mietin onko yksin oleminen kaikkien kannalta kuitenkin se paras vaihtoehto. Kuka jaksais pidemmän päälle kahta epävakaata teiniä, mustasukkaisen exän/pomon, hometaloa, hullua "anoppia", ja mistähän mä itelleni muuten keksisin terveen paperit... ;)
Silti. Rakkaus on niin valtava voima ja energia, kun se tulee kohdalle. Sitten pitäis oikeesti tehdä kaikki sen eteen. Kokeilla edes.
http://www.youtube.com/watch?v=wf6Og9NVZcU
Mulle tuli jotenkin mieleen se Wickholmin hukun biisi, "Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka helposti ihastunut oon, kun sä puhuit mulle rakkaudesta maailman".
Vielä pieni pala "ihastuksen ilmaveiviä"
Oliko hän
huomannut minut,
suunnannut läsnäolonsa
energian näkökenttääni,
katseeni sai yleensä
naiset alitajuisesti
ehostamaan hiuksiaan
Voimakkaat sääret ja
sakean tumma karvoitus
aiheutti pyörteitä,
sukkiensa
ohuissa kudoksissa
stimuloiden tunnetilaani
Vartalo ei täysin
ollut valmis,
niin kuin muodot voivat
rintojen korostuksesta
väljän välinpitämättömästi
kertoa
Minulle tuli mieleen
pieni viettelevä
metsän jumalatar,
myöhäisrenessanssi,
siro muotoilu
ja esteettiset muodot
Myös välähdys
barokin aistillisuudesta,
sukuelinten valtava muoto
sulkee pois viattomuuden,
viettelee
antaakseen kehonsa uinua,
kuulla lausumattomia
lupauksia
Tyttömäisen suloiset
suorastaan täydelliset
posket nostavat
punan kasvoilleni
puseron pingottuessa
rintakehällään
uhaten sinkoutua,
mies maisemassa
oli saanut nappisuorituksen
aikaan
Juuri kun
olin toipumassa
hämmennyksestäni,
pehmentänyt ajatukseni
kulmaa,
tuli mieleeni hienot
dyynit,
auringon paljaat
ikialastomat
Ensimmäinen askel
oli otettu
tuntemattomalle
vaaralliselle matkalle,
kosteus tuntui
pullonkohottamisen
aikaan saamasta
janosta
Asento oli
kovin jäykkä
yltääksemme koskettelemaan,
liikkumattomuus
saattoi johtua neuvottomuudesta
ujouden jähmeästä
lähtöasemasta
Asenne tuntui
vielä vaarattomalta
ja sovinnaiselta,
ruumis oli jo aloittanut
valmistautumisen
räjähdykseen,
purkautunut energia
tuntui luoksepääsemättömän
pitkältä sytytyksen
laskennalta
Ilo humalluttaa
melkein sairaalloinen
tila,
halusin antautua
tälle päivälle,
kuulla metsän suhinan
korvissa
Mitäpä minä
tiesin naisen
haluista ja kaipauksesta,
olinhan purkanut niitä
niin monesti osiin
puhaltanut ja puhdistanut,
kokoaminen on
helpointa
jättää muille
Romantikon toiveet
saavat äänen
ja hahmon,
poistaen unien
häpeällisen luomuksen
kaikkien siltakivien yrittäessä
varjostaa muuttuvaa maailmaa
Päivän paisteen
nostaessa lämpöä,
porottaen jalkakäytävän
asfalttia kiimaisen
höyryn pistävyydellä,
kiihottuneet kasvot
luovat heijastuksena
järkensä menettämisen
mielikuvan
Pehmeä suppusuu,
ohuet ääriviivat
sen alla korostavat
hoikkaa olemusta,
silmien kulkiessa
vartalolla,
mittaillakseen
vetonaulansa arvoa
Kirkkaassa katseessa
epäröinnin sekunnissa
rohkeus suuteli
ensimmäisen kerran
sydämen jyskyttäessä tahtia,
suudelman maku
syöpyi syvälle
nuolaisi huuliani
Olin joutunut imuun,
jonka katkaisi hento
ääni sivulauseessa;
metsästättekö te rakkautta?
Katseiden keskipisteen
kokovartalokuva,
hetkeksi leimahtanut
nykyhetki särähti
ilmaantuen tyhjästä
häikäisten arvaamattomuudellaan
auringonpaisteen ja varjon
rajamailla
Onko se pelkkää
romanttista roskaa
rakastua sellaisiin naisiin,
joita ei voi saada
ja tehdä lopun tuskissaan,
rakastumisen ja tunnekännin
palvomisessaan itsemurha
Kaikki ne ihanan
puutarhan tuoksut,
houkutukset ja mukavuus
symmetria ja epäsymmetria
olivat saaneet minut
pois tasapainosta
unohtamaan itseni
Se läheisyys
kuinka voi kokea
vallan vähyyttä
hallita ihastumisen
hulluutta
avata tai sulkea
sivullisien kiusaantunutta
naurettavaa ja turhaa näytelmää
Näin sinun lentävän
alastomana kuin jumala
ja samalla vartalosi vetäytyi
taaksepäin purkaakseen
sitä laulavaa ja imevää
jännitystä siinä ahtaassa
tilassa,
kapselissa onnea
Ehkä ihastumisessa
on tasoja, jokainen unelma
joka palvoo jotain muuta
kuin mitä se on
tulee lopulta vaatimaan
todellisuutta
Ihastuminen kestää
aivan kuin pieni
tulitikun liekki
täyttää lampunlasin
kierrettäessä sydäntä ylemmäksi
täyttäen huoneen ja koskettaa
kaikkea huoneen sisällä
lämpimällä hehkullaan
pitäen pimeyden,
yön poissa
Silloin vastasin hänelle, en rakkautta, mutta tee se hiljaa
http://www.youtube.com/watch?v=07lxu8MbTzg&feature=related
Legioonalainen on liekeissä :)
huora on aina huora.
oh my god.... melko sanattomaksi tulee, aivan upea, aistikas, punaista ja hämyisen sinistä.
Juuri noin, olet purkanut halut ja kaipaukset osiin, puhaltanut ja puhdistanut. Ei niitä kenenkään tarvi enää koota paikoilleen, niitä on niin helppo itse laittaa mihin ne kuuluu. Ehjäksi puhalsit.
Sulla on aina ollut taito nähdä syvemmälle kuin kukaan muu, taito koskettaa sieltä, missä kukaan ei ole ennen käynyt.
http://www.youtube.com/watch?v=Wt88GMJmVk0&feature=related
Ja ilkeys on aina ilkeys, joka asuu lausujassa, ei kohteessa.
YHTEISKUNTA-ANALYYTTINEN NÄKEMYS:
Sulle lausun mä töttöröö,
Terpy Milvollin kun pesi.
Se on Enklannissa kanaali
ja siellä suolanen on vesi.
Nyykaasle se voittohon rynnisti
kolme-yksi kun hävisi Pläkpööni.
Se on hyvä keikka,
kun vakiota veikka,
täysosuman tähren,
sitten huo-riin mä lähren.
Kun luen runoasi niin annan koko hienouden
lasketua ajatuksiini, miettiä vastausta ja silti
niinkuin tavallista, en löydä mitään
järkevää sanottavaa. Tämänkin pitää lukea
yhä uudelleen, tallenta muistojen lokeroihin
ja kun siltä tuntuu, yrittää paremmin päästä
runosi sisälle ja analysoida sitä ja antaa parenpaa palautetta.(jos sittenkään
siihen pystyn)