Miksi ryhdyitte alunperin suhteeseen?? Vai kasvoiko inho lapsia kohtaan pikkuhiljaa?? Oletteko miettineet mitään ratkaisua ongelmaan?? Ihan uteliaisuuttani kysyn..
Te kaikki ilkeät äitipuolet
mimmu
81769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Inho kasvoi pikkuhiljaa. Niin, suhteeseen ryhdyin tietenkin, koska rakastuin.
Aluksi lasten äiti ei antanut minun nähdä lapsia, joten suhteemmekin siinä pääsi syvenemään ja voimistumaan, kun ei tullut mieleenikään, että lapset olisivat jotakin muuta kuin tavallisia riiviöitä.
No, kyllähän sitten lapset meille pääsivät, mutta hyvin briiffattuina; minulle (huoralle) ei saanut sanoa sanaakaan, ei totella, ja parempi ettei ettei edes katsoa minuun päin.
Tässä sitä sitten on sinnitelty muutaman vuoden ajan. Ja inho lapsia kohtaan vain kasvaa, vaikka syyttömiähän he ovat. Kummasti vaan osaavat osoittaa halveksuntaansa kaikilla mahdollisilla tavoilla.
En tiedä ratkaisua ongelmaan. Lasten äiti vastaa sähköposteihini vaan "sitä saat huora mitä kerjäsitkin" - tasolla. Järkevintä on että mieheni tapaa lapsiaan muualla kuin kotona, tai että minä olen kotoani pois kun lapset tulevat. Näin sitten elellään kunnes lapset ovat aikuisia, luulisin.
Näinhän se melkeen on että äitipuolten pitäisi olla ennustajia.. ei kukaan muukaan tiedä kun suhteeseen alkaa minkälaista siitä tulee vielä vähemmän silloin kun toisella on jo lapsia ed.suhteesta.. Mutta me olemme tilanteessa jossa meistä tehdään helposti pahiksia =( Koitamme kestää kuitenkin!!
ei inhoa lapsia, vaan lasten vanhempia. kasvatusmetodit (tai niiden puuttuminen) ja hemmottelu ovat ne ärsyttävät asiat. ei kukaan voi lasta vihata, vaikka valitettavan usein se viha purkautuukin haukkumalla lapsia 8ei toki lapsen kuullen).
itse ryhdyin suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa silkasta ihastumisesta ja rakastumisesta. en tiennyt etukäteen uusperheen mukanaan tuomista vaikeuksista. yritin sopeutua.
ettekö mieti mielessänne,että veemäinen käytös vaikuttaa äitipuoleen negatiivisesti,ja sitä kautta myös kullannuppuunne?? Eli jos haluatte lapsillenne hyvää, kohdelkaa exänne uutta hyvin :)
Hyvä Ninni
Biopiru siis yrittää määrätä meitä tekemään omien käytöstapojensa mukaaan, eli antamaan kaikki muksuille periksi. Kun emme tee, tulee mitä pirullisempia ja halveksittavimpia vertailua. Netistä löytyy silloin ja silloin kaltaisiasi naisia.............jne.............Sinulla ei ole oikeutta puuttua perheasioihimme..........
Muksut käyttäytyy tämän mukaan.
Muksut kertovat tapaamisista kaiken "keljun", eivät mitään hyvää.
Kelju=
- pari tupakkaa olemme polttaneet kotonani heidän läsnäollessaan. Olutta olemme ottaneet, humalassa emme ole olleet. Biopirun pentu ja yhteisten mukeloiden suusta viesti kiirii että polttelemme ja ryyppäämme lähes aina.
Tämä viesti kiirii myös mummulaan ja pappalaan.
Kerran makoilin sängyllä telkkua katsellen kun kaarti saapui. Leffasta oli jäljellä vartti. Tottakait katsoin loppuun. Johan biopiru taas viestitti...........ja kenenkäs suusta tieto on mennyt tälle biomutsille ?
Lasten lasten lasten lasten lasten
Biopirun yksi muksu ei ole edes mieheni. Hän on toki ollut ns. kasvattamassa tätä vauvasta asti.
Kaikista härskein, sottaisin ja tympein.
Tämäkin pitäisi minun omia tähän meidän perheeseen täysivaltaisena jäsenenä.
Kiitos ei.
Tulkoot jos biologiset lapset tulevat. Ei muuten.
Missä ovat viestit synttärijutuista, uintireissuista, yhteisistä pizzabileistä jne..............eivät missään. Ei todellakaan missään.
Jossain tulee raja. Minulla se tuli jo tämän biopirun mukulan kanssa. Mieheni kanssa olen keskustellut tästä kakan levittämisestä........jos ei tahti muutu, pidän vaikka itse kunnon puhuttelun biomukuloille.
Näin herttaisesti meillä.
Kommentoikaa toki.
oikeita äitejä,en äitipuolia. Mistä tulevat ilkeät äidit?? Onko se mustasukkaisuutta omasta lapsesta vai eksästä?? Kukaan äitipuoli ei varmaan varasta OMAN äidin paikkaa, eihän??
..vaikka "oikea" äiti ottaa ja jättää ekaluokkalaisen lapsen isän kanssa niin hänhän se äiti on, ei kukaan muu!!! hitto, olen lasta kasvattanut kauemmin kun "oikea" äiti ja minulla ei ole minkäänlaita arvoa! olen napanöyhtää, linnunläjä ja vaikka mitä vielä. minä olen se äiti joka jää kotiin hoitamaan kun on kuumetta, minä ostan vaatteet ja preppaan autokouluun, minä opetan kättelemään, pesemään pyykkiä ja käyttämään rahaa. minä suukotan ja minä rakastan tätä lasta. silti, minä olen vain varaemo..
anteeksi nyt mutta välillä suututtaa, välillä naurattaa ja välillä - kuten juuri nyt- ihan itkettää. kaikille sukulaisille ja tuttaville olen jotain niin paljon vähemmän kuin "oikea" äiti. jotenkin koen silti olevani enemmän.. vaikka olen kyllä aina rohkaissut lapsen ja äidin suhdetta, lapsen takia.
inho, ex:n lapseen on kokoajan kasvanut, etten oikein tiedä mitä teen. Alussa pidin hänestä, olin jopa kiintynyt ja pidin häntä kaverina ja leikimme yhdessä ja mieheni kanssa naurettiin ja meillä oli todella kivaa yhdessä. Pikkuhiljaa mieheni käytös muuttui ikäväksi
(haukkuu minua, saa raivareita pienistäkin asioista ja selibaatti vielä lisäkiristyskeinona!)
Ex:n ahdistelut ja todellakin se, että lapsi on suurimman osan oman äitinsä luona tekee kai siitä sitten niin hankalaa, tavallaan meidän perheeseen tulee ulkopuolinen.
Olen niin "kypsynyt" tilanteeseen, etten enää puhu, enkä voi katsoa mieheni lasta silmiin kun hän on täällä, olin todella väsynyt viimeksi kun 11 vuotias mieheni lapsi oli täällä viikon, että etsin joka päivälle jonkun "pakopaikan" itselleni ja vauvalle, lähdin kylään tai kaupungille, sanoin miehelleni monta kertaa etten jaksa viikkoa hänen lastaan, kun meillä ei ole kuitenkaan rahaa lähteä mihinkään huvittelemaan ja ei kyllä jaksakaan pienen vauvan kanssa.
Edelleenkin tykkään muista lapsista mutta mieheni lasta inhoan juuri sen takia, että olen niin väsynyt siihen, että ex sanelee mitä, missä ja milloin ja kuinka paljon rahaa nyt tarvitaan, meidän yhteiselle vauvalle ei kuussa mene koskaan, koko elämän ajan niin paljoa rahaa kuin miehen lapselle. Olisinkohan niin vittumainen, että tekisin saman kuin mieheni ex ja vaatisin yhtä paljon? Sitä en voisi tehdä, korkeintaan jos erotaan niin vauva jää minulle ja en myöskään halua/ ota elatus, matka tai synttäri, harraste, vaaterahoja erikseen.