Mistä se kertoo, että esimerkiksi meidän lastenkotiimme on lyhyen ajan sisällä tullut muutama nuori ihan vapaaehtoisesti asiakkaaksemme? He kokevat, että heillä täällä on turvatu arki, ruoka ja lämpö, turvallisuus ja huolenpito.
Ovatko he mielestänne jotain friikkejä? Ovatko he epänormaaleja. Miksi he eivät halua asua kotona, jossa palstan kirjoittajat väittävät aina olevan kaikki hyvin? Onko heidät aivopesty? Kenen taholta?
Täällä on lytätty kaikki lss-toimet, projektit ja muut toimintatavat lasta ja perhettä loukkaavina ja suorastaan rikollisina puuttumisina onnellisen perheen arkeen.
Ja kuitenkin itse lss-työtä tekevänä olen sitä mieltä, että me emme voi korvata turvallista kotia emmekä ole kodin korvike. Kuitenkin meille tulee ihmisiä vapaaehtoisesti omasta halustaan.
Ovatko he mielestänne jotain friikkejä? Ovatko he epänormaaleja. Miksi he eivät halua asua kotona, jossa palstan kirjoittajat väittävät aina olevan kaikki hyvin? Onko heidät aivopesty? Kenen taholta?
Täällä on lytätty kaikki lss-toimet, projektit ja muut toimintatavat lasta ja perhettä loukkaavina ja suorastaan rikollisina puuttumisina onnellisen perheen arkeen.
Ja kuitenkin itse lss-työtä tekevänä olen sitä mieltä, että me emme voi korvata turvallista kotia emmekä ole kodin korvike. Kuitenkin meille tulee ihmisiä vapaaehtoisesti omasta halustaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olettaisin, että suurin ongelma johtuu sosiaalitoimessa tapahtuneista Varpuiluista ja Huolen vyöhykkeistä, jotka johdattivat sosiaalitoimen käsityksiin perhe-elämästä, lasten hoidosta, lasten ongelmista jne.
Isyyslaki on muuttunut ,jotenka isät eivät ole enään paitsiossa.
Lapsen oikeus myös isään, on uudenlainen ajattelumuoto.
Äitimyytti on mennen talven lumia.
Perättömät väkivalta, raiskaus, insestiepäilyt ovat myös mennyttä aikaa.
"Lastensuojelijoidenkin" olisi aika herätä todellisuuteen.
Tästä on hyvä aloittaa.
Etelä-Karjala. Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja avioeroissa..
http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=19067&NakymaID=391
---
Huolen vyöhykkeet osoittautuiva täysin huuhaa ajatuksiksi, mutta aikaansaivat, huostaanottoja, sijoituksia sijaiskoteihin ja tuhoa perheissä.
Nyt ollaan palaamassa realielämään ja lstensuojelun parissa työskenteleviä on alettu kouluttamaan yliopistoissa, sekä Awen Oyssä, joka järjestää luentoja lastensuojelun parissa työskenteleville.
Luennot löytyvät netistä haulla > awen.fi
Jatkoa edlliseen.
Ajat ovat muuttuneet, ja mikäli haluaa muuttaa asenteitaan, ajatteluaan ja suhtautumistapoja n syytä tutustua uudenlaiseen lastensuojelun ajatteluun.
Olemme ilmeisesti palaamassa perhekeskeiseen ajatteluun, joka on lasten ja nuorten kannalta parempi vaihtoehto kuin huostaanotto, sijoittaminen, tai laitoshoito.
Koulutuksen tavoitteena on kitkeä pois vanhat "huutolaislapsi"käsitykset, asenteet ja suhtautumistavat.
Awen Oy luento 29.9.2011.
Lapsi koston välineenä avioerossa.
Luennoitsijat.
Kohderyhmät.
http://www.awen.fi/ohjelmat/Lapsi koston valineena avioerossa_29.9.2011.pdf
Taitaa olla pallo hukassa lastensuojelijoilta.
Perhepolitiikka Suomessa.
http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1058023
---
Onpa lapsellinen aloitus! Ihanko tosissasi tuollaisia täällä kyselet :D
Itse tiedän muutamia tapauksia, jossa lapsi on vanhempia uhmatakseen ymmärtämättömyyttään ottanut yhteyttä lastensojeluun ja VALEHDELLUT kotioloistaan, josta seurauksena tietysti joka ainut "PÄÄSI" huostaanottoon.
Mistä johtuneekaan, että jokaisen tiedän itkien soitelleen kotiin jälkeenpäin, että vanhempien on järjestettävä heidät kotiin sieltä. Voi voi...
MIKSI MUUTEN VALEHTELET?
Outo asenne, jota pitää valheilla puolustalla... Tarkoitan mm. tätä lauseta:
" Miksi he eivät halua asua kotona, jossa palstan kirjoittajat väittävät aina olevan kaikki hyvin? " Tuo väite on nimittäin törkeä valhe.
Täällä EI IKINÄ ole kukaan koskaan väittänyt, että KAIKISSA biologisissa kodeissa olisi AINA kaikki hyvin. Ensinnäkin asia on niin, että ei yhdessäkään kodissa edes kuulu olla aina kaikki hyvin, se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että lain ja lasten oikeuksien sopimuiksen kohdat täyttyisivät niin vahvale interventiolle kuin huostaanotto on. Eikä se tarkoita sitäkään, että tarkoittamissani kodeissa eivät VÄHINTÄÄN perustarpeet täyttyisi ja enemmänkin.
Mutta sen sijaan se pitää erittäin vahvasti paikkansa, mitä täällä on kirjoitettu jo vuosia. Nimittäin, että lastensuojelu ei ole toimivaa, se ei kykene pelastamaan niitä lapsia, jotka olisivat ls-lain tarkoittaman avun tarpeessa, mutta se ryöstää huostaan lapsia sieltä, jotka saisivat avun jo pelkästään toimivista peruspalveluista tai käytössä olevilla ja lain tarkoittamilla avohuollon tuilla.
Ei kukaan väitä, että kaikissa kodeissa kaikki olisi hyvin koko ajan. Vakaviakin ongelmia on mutta niitä harvemmin pystytään ratkaisemaan lastensuojelun keinoin.
Pyysin itsekin hätäpäissäni apua lastensuojelulta peräti kolmen vuosikymmenen ajan sekä pienenä, murrosikäisenä että aikuisena samaan ongelmaan eli häiriintyneen sukulaisen päivittäiseen vainoamiseen ja terroriin. Kaikissa kohtaamisissa lastensuojelun kanssa oli yhteistä se, ettei minua kuunneltu eikä uskottu, sijoitusta tarjottiin ainoaksi "avuksi" , lastensuojelun määräämät toimet johtivat tilanteeni pahenemiseen ja lastensuojelu onnistui toistamaan alkuperäisen ongelmani eli kyttäyksen ja uhkailun kohteeksi joutumisen moninkertaisena . Seuraukseni oli luottamuksen menetys ja läjä asenteellista panettelua sisältäviä kirjauksia, jotka seuraavat perhettäni vuosikymmenet.
Varhainen puuttuminen oli täysin väärinymmärretty ajatus, asia tiedostettiin ja annettiin vakava varoirus sen käyttämisestä.
Ei ole tainnut mennä kaille jakeluun.
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2008/8/sivu/20.htm
---
Tähän saakka sosiaalityöntekijät ovat eläneet äitimyyttien mukaan ja kohdelleet perheitä etenkin isejä, kuin karjaa.
Onneksi yliopistot ovat alakneet kouluttamaan sosiaalialan työntekijöitä perhekeskeisiksi.
Kolmas suomalinen erofoorumi.
Lahden ammattikorkekoulu
Koko perheen hyvinvointi.
http://www.lamk.fi/erovanhemmuus/verkostoseminaari/
---
Tasa-arvoa vanhemmuuteen Keskiössä koko perheen hyvinvointi.
Seminaari 8.11.2011.
Tilaisuudessa puhujina Paula Risikko ja Sirpa Taskinen.
Sirpa Taskinen on kouluttanut sosiaalialan työntekijöitä vuodesta 2002 lähtien, jotenka parempaa tulevaisuutta perheille voiaan odottaa.
Seminaariohjelma.
http://www.lamk.fi/material/8_11_2011_erofoorumin_ohjelma_uusin.pdf
--------
Onko lopultakin harätty siihen tosiasiaan, sttä ydinperhe on lapsen tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu.
Keskiössä koko perhe seminaari 8.11.2011.
8.11.2011 klo 8.30–16.00
Säätytalo, Snellmaninkatu 9-11, Helsinki
Ohjelma:
8.30–9.15 Ilmoittautuminen ja aamukahvitarjoilu
9.15–9.45 Päivän avaus
Tasa-arvoa erovanhemmuuteen -hankkeen projektipäällikkö Mika Vänskä &
Neuvokeskuksen johtaja Heikki Koiso-Kanttila
9.45–10.00 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon puheenvuoro
10.00–11.20 Lapsen hyvinvointi ja perhesuhteiden muutokset
lastenpsykiatri Jukka Mäkelä
11.20–12.20 Lounas
12.20–13.40 Tuumasta toimeen! Paikallisia kokeiluja lapsen aseman parantamiseksi erotilanteessa
– Miten johtaa alueellista eroauttamisen kehittämishanketta?
sosiaalijohtaja Tuula Helèn, Lappeenranta
– Valtakunnallisen projektin, eroauttajien ja Lahden ammattikorkeakoulun välinen
yhteistyö opiskelijan näkökulmasta
sosionomiopiskelijat Simo Pernu & Mikko Pohjola
– Vanhemman neuvo isän näkökulmasta
ryhmien ohjaaja, sosiaalityöntekijä Vesa Knutti
13.40–14.10 Kahvitauko
14.10–15.30 Paneelikeskustelu & yleisökeskustelu: Millaista perhesovittelua Suomessa tarvitaan
tulevaisuudessa?
Panelistit: FT Sirpa Taskinen, asianajaja Maria Pelli, lastenvalvoja Tapani
Wacklin, käräjätuomari Anna-Kaisa Aaltonen
15.30–15.45 Yhteenveto
15.45–16.00 Loppupuheenvuoro.
---
Lastensuojelu tekee oikeaa ja hyvää työtä esim päihde- ja huumeperheiden parissa. Näistähän kaikki sijoitetut lapset ovat tulossa (ainakin tällaista kuvaa halutaan antaa ) On selvää, että osa vanhemmista ei kykene lapsistaan huolehtimaan. Silloin sijoittaminen on ainoa oikea vaihtoehto.
Täällä keskustellaan ennaltaehkäisevän tuen puuttumisesta, joka ollut syynä lastensuojelun toimenpiteisiin. Kun vanhemmat eivät saa tukea ja jäävät yksin, on tilanne järkyttävä Suomessa.
Eri lehdissä on ollut viime päivinä jatkuvasti eri juttua sijaishuollon onnellisista uusista äideistä ja isistä. Lapset vakuuttelevat näissä kaikissa jutuissa tyytyväisyyttään uusiin vanhempiin. Jotkut lapset sopeutuvat hitaammin, mutta hekin huomaavat ajan myötä omien biologisten vanhempiensa "huonouden" Jokaisessa jutussa korostuu se, että lapset ovat vieraantuneet biologisista vanhemmistaan. Osa ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Tv- kahdessa oli hieno ohjelma saattohoitoa tekevästä merikapteenista. Hän oli saattanut metsien miehen /alkoholistin hautaan. Merikapteeni kunnioitti ja arvosti tätä ihmistä, joka oli ystävällinen ja oman tiensä kulkija. Kahta tytärtä oli pyydetty hautajaisiin. Tyttäret eivät tulleet tilaisuuteen.
"Lapsella on oikeus tulla huostaanotetuksi" , Biologinen vanhemmuus ei ole yhtään mitään.-arvot näkyvät lehtijutuissa. Välit omiin vanhempiin katkeavat, Vieraannuttaminen onnistuu.
Ennaltaehkäisevän tuen puute on ajanut perheitä jo vuosikymmenien ajan lastensuojelun asiakkuuteen.
Sijoitetusta lapsesta uusi "äiti" ja" isä" saavat n. 1000 € /lapsi. Saisiko tuolla rahalla jo biologisen perheen tilannetta korjattua ?
Valtavat rahasummat pyörivät lastensuojelubisneksessä. Onko todellakin kaikki lastensuojelu asiakkaat päihde- ja huumeperheistä? Miksi julkisuudessa kirjoitetaan vain sijaishuollon näkökulmasta näistä asioista ?
Miksi perheitä ei auteta ja tueta.
Alvari perhetyö tiedote 10.3.2010.
Perheides auttamisessa kotona on saatu hyviä tuloksia.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/tiedotteet/?x1564214=3099870
---
"Lapsella on oikeus tulla huostaanotetuksi" - Kiitos tästä ajatuksesta, vaikka esitätkin sen siinä sävyssä, ettei lapselle tulisi siihen olla oikeutta.
Ensiksi haluan pyytää anteeksi, että olen täällä biovanhempien palstalla. Valitettavasti meille aikanaan sijoitetuille ei kuitenkaan ole omaa paikkaa ja koen näiden asioiden koskevan myös minua, joten kannanpa oman korteni keskustelukekoon.
Jokaisella lapsella tulee olla oikeus tulla huostaanotetuksi perheestä, jossa hänen fyysisestä tai psyykkisestä hyvinvoinnistaan & kehityksestään ei pystytä huolehtimaan. Jokaisella lapsella tulee olla myös huostaanoton jälkeen tulla huolehdituksi oleellisesti paremmin kuin ennen huostaanottoa. Ongelma on se, että sijoitukset eivät ole aina onnistuneita ja että niitä ei osittain valvota riittävästi. Tähän tulee kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota, sillä mikään ei mielestäni ole kauheampaa kuin se että jo vähintään kerran hylätty ja/tai huonosti kohdeltu lapsi joutuu kokemaan tämän uudestaan.
Sijoitusten vaihteleva taso ei kuitenkaan millään tavalla poista sitä, että useimpien huostaanotettujen lasten ei ollut hyvä olla syntymäperheessän alunperinkään. Ymmärrän, että tapahtuu myös tarpeettomia huostaanottoja. Oman kokemukseni perusteella voin kuitenkin sanoa, että voi olla myös todellinen helpotus päästä pois biologisen vanhemman luota. Itse en ole tullut (omasta mielestäni, tehän tietenkin voitte "tietää" paremmin) vieraannutetuksi enkä manipuloiduksi. Minua rohkaistiin ottamaan yhteyttä biologiseen isääni, mutten halunnut tätä, joten asian annettiin olla (kunnes olin itse valmis siihen). Biologiseen äitiini pidin yhteyttä hänen kuolemaansa asti ja vierailin hänen luonaan muutaman kerran vuodessa. Äitini, joka minusta alkuvuosinani huolehti ei kärsinyt "muista kuin mielenterveysongelmista". Äitini oli rakastava ja jännittävä & hauska ihminen, mutta minun vastuullani hyvin pienestä saakka. Koskaan ei voinut olla varma siitä olisiko tarpeeksi ruokaa, seuraavassa kuussa omaa kotia tai heräisinkö yöllä taas yksin. Nämä voivat biologisen vanhemman mielestä vaikuttaa pikku jutuilta verrattuna esimerkiksi fyysiseen väkivaltaan, jatkuvaan kotona juopotteluun tai seksuaaliseen hyväksikäytöön, mutta ne eivät ole sitä pienelle ihmiselle joka kasvaa pelossa ja epävarmuudessa. Vaikka ero äidistä oli tuskallinen ja koin hylkääväni "oman lapseni", niin se oli tarpeellista minun itseni kannalta.
Sijoitusperheeni ei ollut täydellinen (ei edes lähelle), mutta kuitenkin turvallinen, rakastava, normiarkea pyörittävä ja ehdottomasti se, jonka koen eniten "omaksi perheekseni". Tästä huolimatta rakastin myös biologista äitiäni ja arvostan sitä, että hän antoi minulle elämän lahjan & yritti parhaansa perheenäni. Hänen parhaansa ei kuitenkaan valitettavasti riittänyt minun tarpeisiini vastaamiseen eikä hänen yrittämisensä määrä korvaa sitä, että varhaislapsuuteni oli epävakaa. Ihmistä, myös vanhempaa, voi rakastaa ja ymmärtää siitä huolimatta että kokee itselleen parempana asua muualla. Itse en koskaan pystynyt tätä suoraan äidilleni sanomaan, olin vain hiljaa kiitollinen että hän ei vaatinut minua takaisin luokseen asumaan.
Nykyisin keskitän voimani siihen, että oma parhaani riittäisi omasta jälkeläisestäni huolehtimiseen. Ja hei, tämä ei ole provo tai maksettu mainos niin kuin joskus jotkut tuntuvat minun mielipiteestäni ajattelevan... Tämä on yhden pienen ihmisen rehellinen kokemus omasta elämästään :)
"Lastensuojelu puuttuu onnellisten ihmisten arkeen" , mietti keskustelun aloittaja.
Tuo on mielikuva, joka katkaiseen keskustelun, koska tuollaista ei ole kukaan kirjoittanut.
Se antaa lastensuojelun asiakkuudessa olevistä vanhemmista yksinkertaisen ja "heikkolahjaisen " kuvan. Se antaa kuvan ihmisistä /vanhemmista, joilla ei ymmärrys riitä edes siihen, että miksi ovat lastensuojelun asiakkuudessa. Tämä asenne on yleinen ja sen nimissä kaikki lastensuojelun toimenpiteet ovat hyväksyttävissä.
Vanhemmat, joiden ymmärrys ei riitä käsittämään edes perheensä tapahtumia, ovat jo valmiissa lokerossa mitätöintiä varten.
Tarvittaisiin avoimuutta, jotakin uutta keskustelun avaamista ja sitä, että ihmiset uskaltaisivat puhua epäkohdista vaikka omilla nimillä ilman pelkoa ja uhkaa tulevista tapahtumista.
Psykiatri Martti Paloheimo 1915-2002)
Ihmisensuojelu. Kirja julkaistu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
Keskustelu ihmisen elinympäristön saastumisesta ja luonnonsuojelusta on ollut viimeaikoina voimakkaasti esillä.
Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäisesltä taholta. Hän tarkastelee ihmis-suojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myös henkisesti. Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin käytännössä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmisensuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisöllemme edessä olevan tuhon estämiseksi. Se on debatti ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.
Ihmissuojelun ohjelmaan kuuluvat mm. sellaiset oäivänpolttavat kysymykset, kuin mentaalihygienia, psykosomaattisten sairauksien ennakkotorjunta, lasten päiväkotikysymys, perheen ja aviosuhteen ongelmat nyky-yhteiskunnassa, nuorten erityisvaikeudet, ihmissuhteet työpaikalla. Alkuluvuissa on samalla ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys psykosomatiikan periaatteista.
---
Paloheimo julkaisi useita kirjoja mm. kirjan. Kotivammaisuuden synty -Suomalaisen lapsuuden haavat vuonna 1999.
Lainaus kirja-arvostelusta.
Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin.
Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään, mutta luonnollinen välittäminen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä.
Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttäväb paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaa.
Paloheimo vertoaa vanhempiin; rakastakaa lapsianne, kun he vielä ovat lähellänne.
Hän vaatii myös psykiatriaan varhaislapsuudelle mrtkitystä, joka sille kuuluu.
---
Jokaisella teinitytöllä on oikeus huoraamisen, oppivelvollisuuden laiminlyönniksi ja nauttia loismaista elämäntyyliä.
Ainoa esto siihen on biovanhemmat, heidän moraalinen vastuu lapsen tulevaisuudesta ja taloudelliset ressursit.
Mutta sijarit tarjoavat lapselle kaikkia hyvää, lapsen elämä on näin hyvää, että jatkoelämässä ei pärjää enää!