Syitä jättää kastamatta

Ei kastamisella ole mitään merkitystä elämänkatsomustiedon valitsemiseen vaan sillä kuuluuko kirkkoon. Lapsen voi kastaa ja erottaa sitten kirkosta. Kirkkoon on helppo liittyä myöhemmin jos haluaa, kun on kastettu. Jos taas ei ole kastettu, voi olla aika iso kynnys aikuisena mennä kasteelle.

Itseni on kastettu vauvana - ja silti olen lukenut / luin koulussa et:tä; eli voi valita ;)

Minulla on vähän eri tulokulma tuohon monikulttuurisuuteen: juuri sen vuoksi uskonnon merkitys vain korostuu. Kulttuureja on mahdotonta tuntea ilman uskontojen tuntemusta. Laajasti ajatelleen maailmanrauhaa ei ole odotettavissa ilman uskontojen dialogia. Eurooppalaisesta näkökulmasta uskonnot eivät ole samanlainen tekijä kuin aikaisemmin, Eurooppa on maallistunut, mutta Eurooppa ei ole koko maailma. Koulussa on mielestäni tärkeää jakaa tietoa uskonnoista, se kuuluu yleissivistykseen, uskonnon opetusta ei saisi karsia. Neutraalia kasvatusta ei ole olemassakaan, olennaista on aina lapsen kunnioitus ja yksilöllisyyden huomioiminen. Tämä voi toteutua yhtä hyvin kristillisessä kuin uskonnottomassa kasvatuksessakin.

Itse olen aivan samaa mieltä!!!!
Näin juuri ajattelin kun päätinkin vaihtaa ristiäiset nimenantojuhliin. Muuten lapselle tulee kummit jotka ovat ns.läheiset ihmiset hänen elämässään niinkuin kummit ovat ja sitten JOS lapseni haluaa isompana ripille niin on ne kummit siinä tehtävässä sitten mukana :)..

Ei se kummeus tule paperilla. Kummit voi määrätä ihan itse lapselle. Ei kummin velvollisuus siitä muutu lukeeko se kirkon kirjoissa vai ei.

Oma asenteeni tähän olisi, etten mielelläni kastaisi omaa lastani kirkkoon. Mieluiten antaisin lapsen isompana itse päättää, haluaako hän liittyä kirkkoon vai ei. Tällä kunnioittaisin hänen omaa valintaansa, enkä ohjaisi hänen elämäänsä yhteiskunnan normien mukaisesti liittämällä välittömästi kirkkoon. En ymmärrä miksi lapsi, jolla ei ole omaa tahtoa, pitää samantien liittää johonkin uskontoon, ennenkuin hän on kykenevä päättämään itse asiasta. Tämä on tietyllä tapaa väärin lapsen vapaata tahtoa kohtaan.

Ihanaa että täällä on muitakin, jotka ajattelevat niin, etteivät halua pienen vauvan puolesta päättää uskonnosta. En itse kuulu kirkkoon, eikä myöskään mieheni. Tulevaa lastamme emme aio kastaa, mutta nimijuhlat olemme ajateleet pitää ja kummit myös otetaan meille lähimmistä ihmisistä. Jos lapsemme sitten 14-15 vuotiaana tahtoo mennä rippikouluun ja ottaa kasteen, hän saa niin puolestamme tehdä.