Puutun ristiriitoihin; pahennanko tilannetta?

Curling äiti? kirjoitti:

Tyttäreni aloitti koulun tänä syksynä. Hänellä on pihapiirissä hyvä kaveri (=A), joka aloiiti samalla luokalla. Nyt syksyn kuluessa oemme kaverin äidin kanssa huomanneet, että tytöt eivät enää leiki keskenään. Aiemminkin on tapahtunut niin, että tämä kaveri on ottanut etäisyyttä ja sulkenut tyttäreni leikkien ulkopuolelle. Nyt on uutena ilmiönä se, että hän ei "salli" tytölleni muitakaan kavereita; tai niin minä hänen "tempauksensa" tulkitsen. Tätä hän tai hänen äitinsä ei tietenkään myönnä. Valoitan tapahtumia muutamalla esimerkillä: tytölläni oli kaveri (=B) leikkimässä ja kaveri A soitti kaveri B:lle ja käski tämän sanoa tytölleni, että hänen täytyy lähteä syömään. Kaveri B teki niin kuin käskettiin ja pian A ja B leikkivätkin kekenään. Kun tyttöni soitti B:lle, että hänen täytyy tulla siivoamaan niin B väitti, että on lähdössä isänsä kanssa elokuviin eikä nyt milään ehdi. A huusi B: n puhelimeen "möreällä" äänellä "mitä tapahtuu jos ei B tule siivoamaan?". Tätä hän hoki niin kauan kunnes minä otin puhelimen; silloin tulikin hiljaista. Toinen esimerkki: A kulkee usein C:n kanssa koulumatkat molempiin suuntiin. Tyttöäni he eivät pyydä mukaan eivätkä aina oikein ole huomaavinaankaan. Kun tyttöni kulkee jonkun muun kanssa, niin silloin A on kysymässä, voivatko he kulkea myös hänen kanssaan. Tänään mm. tapahtui niin ja kaveri D, joka oli tulossa varta vasten kutsuttuna meille leikkimään, jätti tyttöni kulkemaan yksin kun A ja C houkuttelivat hänet seuraansa koska tyttöni olisi halunnut kulkea D:n kanssa kahdestaan. Missä kulkee raja siihen, kuinka paljon voin puuttua asioihin? Olen puhuttanut tyttöjä ja heidän äitejään näistä tapahtumista, heiltä vaan ei oikein ymmärrystä tunnu löytyvän vaikka periaatteessa ollaankin samoilla linjoilla ja yhtä mieltä asioista. A:n äiti mm uskoi tyttöään kun tämä väitti ettei ole pirunkuvaa lapselleni kännykällä lähettänyt vaikka kyseinen kuva oli A:n puhelimessa lähetetyissä ja tyttöni puhelimessa saapuneissa viesteissä. Tyttäreni on kykenemätön näitä tilanteita itse selvittämään mutta samalla pelkää, ettei hänellä ole kohta yhtään kaveria kun minä puutun asioihin. Totuuden nimessä, minulla on taipumus kyllä puuttua muihinkin, vähempipätöisiin asioihin ja siihen yritän tietoisesti tehdä muutosta. Sanokaa joku jotain, että tulis vähän parempi mieli. Mua niin harmittaa ja on niin paha mieli tyttäreni takia. Kiitos, kun jaksoit lukea.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä