Olin siis jonkin aikaa ihastunut naiseen ensimmäistä kertaa elämässäni. Mitään ihmeellistä meidän välillä ei ehtinyt tapahtua ja olen kyllä jo hyväksynyt tilanteen olevan lopullisesti ohi. No se varsinainen probleema onkin nyt mies, tai no miehet yleensäkin. Kun ne lähestyvät ja ehdottelevat, niin tulee kuin jonkinlainen henkinen seinä vastaan. Ensin voi tuntua mukavalta ja imarrellulta kun kehutaan ja ollaan kiinnostuneita, mutta sitten ikäänkuin iskee pakokauhu ja haluaisin juosta karkuun. Mikähän siihen auttaisi? Siis kyllä minä kiihotunkin tavallani niistä tilanteista, mutta jokin ei vain toimi. Onko kenellekään tapahtunut vastaavaa, erityisesti bi-seksuaalisuuden heräämisen jälkeen? Välillä mietin että jos vaan antaisi mennä, niin pääsisikö siitä "peikosta" eroon...
Miten eteenpäin?
solmussa
14795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla just päinvastoin. Tunnen kyllä voimakasta vetoa naisiin, mutta käytännön toteutus jää tapahtumatta. Miehet eivät niin paljoa hetkauta, mutta seksi on luontevampaa. Hulluksihan tässä tulee. Vai oliko tämä nyt kuitenkaan päinvastoin :P, en tiedä.
Mää ihastuin jokin aika sitten oikein kunnolla naiseen eikä meidänkään jutusta sitten mitään tullut vastapuolen takia, mutta mua ei jotenkin miehet enää jaksa sytyttää / kiinnostaa. Tai ei ainakaan samassa määrin kun ennen. Naiset kyllä sytyttäis ja tuntuu, että monikin voisi kiinnostaa myös seksuaalisessa mielessä.
mä en oo vielä pässy tohon vaiheeseen ees. mä kellun jossain välitilassa päivästä toiseen. taidan olla pahasti viallinen, niinku yks ihminen on mulle antanu tiedoksikin monet kerrat. mutta jos jostain löytyis yhtä viallinen mies tai nainen niin voitais olla yhteensä jotain ehjää. sitä ootellessa
Voih. Taidamme olla kohtalotovereita. Elämä ottaa ja elämä antaa ystäväiseni. Oliko hän kuitenkaan niin merkittävä ihminen, että kannattaa itseluottamustaan roskikseen heittää? Ollaan ylpeästi epätäydellisiä ;).
no voi kiitos. kivasti sanottu :)
Tiedän mistä puhut. ei se peikko mihinkään lähde miehen kanssa vehtaamalla...ei siitä tule kuin paha olo jälkeenpäin. Mutta jokaisen se on kait ihan itse koettava ja tehtävä omat päätelmät asioista ja niiden haaroista.
Viallinen mies ja nainen on rikottu ruukku, jota ei voi korjata. Siitä ei tule mitään hyvää. Tätäkö joku haluaa.
Elän miehen kanssa parisuhteessa ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni ihastunut naiseen. Enää ei miehet kiinnosta ja seksi oman miehen kanssa tuntuu pahalta, pakkopullalta. En sitten tiedä miltä tuntuu kun tämä ihastuminen menee ohi...
pakkopullaa: miltä se sit tuntuu, ku oot imutellut jonkun lyylin alakertaa? Mietipä sitä? Anjoviksen lemu ja kaikkimuukin???
Ja toi "kieli"kuva oli sitten suoraan aikuisviihdeosastolta poimittua?! Miehet ei vaan pääse samaan kuin toinen nainen, eikä siihen mitään alakerran räpläystä edes tarvita.
Ihastuksia voi tulla ja mennä, mutta jääkö niistä joku pysyvä jälki? Jos elämänsä miehen kanssa jakanut nainen ihastuukin jossakin vaiheessa toiseen naiseen ja vaikka siitä ei käytännön tasolla mitään suhdetta tulisikaan, jääkö jotain kytemään? Olen siinä tilanteessa just nyt ja mietin, pitäisikö tämä katsoa loppuun vai yritänkö antaa tunteen hiipua. Jos ei nyt, niin löydänkö tilanteen edestäni joskus myöhemmin. Pakenenko itseäni vai mitä tässä oikein on tapahtumassa???
Katso loppuun asti, muuten sua harmittaa. Älä pakene, pakenijoita on ihan liikaa.
Mitään ei tapahdu: siinä on se syy. Simppelii, eikö totta?
Saman ongelman kanssa minäkin painin. Ainut vaan, että olen naimisissa, ja miehen kanssa. Mutta tuntuu että vaan naiset sytyttää enää. Mitään neuvoa mulla ei ole suuntaan eikä toiseen. Paitsi että jos olet vapaa, niin älä väkisin niitä miehiä hae elämääsi.