Hevosen lantaa

Mielenkiintoinen aihe tämäkin, vaistoaa tässä lukija, että ihan maanläheinen ihminen on takana. Ajattelemme siis heti aamusta yhdessä hevosen lantaa
Luin ihan ajatuksella läpi muutaman kerran, oisko jokin salasanoma kätketty viestiin. Kyllä mielestäni aivan rehellisesti ajateltu.
Nykysin taitaa lannan saaminen olla vaikeaa, mutta muistanette mainoksen joskus ammoin, jossa mummelit maantiellä yrittivät salavihkaa kerätä hevosenkakkaroita. Ikävä on laittaa kanankakkaa, haisee niin pahalta...taisi hevosenkakka...no voi, ei kyllä voi sanoa kakka, on se niin vahvasti eri juttu, siis lanta miedomman hajuista olla, mistähän johtunee sekin.

Vielä kyllä -80-90- luvuilla oli saatavissa, meilläpäin kierteli maamies kärryjen kanssa sitä myymässä, ja ostettiinhan mekin vaikkei kovin iso ollutkaan viljelyplänttimme. Ja hyvin kasvoi potaatti. Sahajauhotkin mainitsit kirjoittaja, mistäs niitäkään enää nykyaikana saa.

Asiasta poikkeen taas kerran...mistähän johtunee joidenkin ihan vähäpätöisten lapsuusmuistojenkin mieleenjääminen, liekkö jokin syvempi tarkoitus niilläkin...mistäs sen tietää. Sahajauhoista juohtui mieleeni joskus ekaluokkalaisena aistimani ihana vastasahatun puun tuore tuoksu, se tapahtui tuolla Itä-Suomessa Kaurilan kansakoulun pihalla. Muuten, sieltä päin taitaa Katri-Helenakin olla kotoisin, siitä Tohmajärven syrjäkylältä jostain.

Sitten on sellainenkin muiston mielikuva jäänyt mieleeni, kun sodan jälkeen kerittiin sellaisessa paikassakin asua kuin Kestilä, tultiin varmaan Viipurin linnasta sinne. Lähikunnassa Piippolassa asumisesta olenkin maininnut jossain, se Pentti Haanpään kotipaikka.
Niin täällä Kestilässä, olin varmaan noin 4-5-vuotias, kuljin pikkasena maantietä pitkin ja keräsin talvella reesrä pudonneita kuivia heiniä ja vein lähikaupan pihalla oleville hevosille syötäväksi. Kaikenlaista sitä pikkusen päähän putkahtaakin...ja nyt sitten mummelina tällanenkin asia muistuu mieleen.
Onkohan tuollakin tapahtumalla ollut suurikin merkitys elämäni kululle, mistäpä sitä tietää.
Äitini oli siellä jonkin aikaa epäpätevänä kansakoulunopettajana...hurjan epämiellyttävä sana tuo epäpätevä...voihan sitä olla pätevvämpikin kuin ns. pätevä, se tutkintoja suorittanut. Siitä juohtui mieleeni, että mahottomasti oli täitä koululapsosten päissä, sekin kertomus jäi mieleeni.
Ja uskaltaneeko mainita vielkään, että asekätkintäjuttujakin siellä ilmeni...liekkö tuo isältäin peritty pikku pistoolikin olla niitä sodasta jemmattuja.
Että tällasta juttua syntyi tässä aamuvarhaisen aikaan...hevosen lannasta.

Ravihevosille syötetään paljon 'papanoita', liekö niissä ytyä enemmän, vaiko helpompaa pitää säkki kuin heinäpaali mukana.
Siksi ne jätökset on mitä on heinä on hevosellekin sitä oikeaa, ainakin ratsastustalleilla on valtavia strutsin munia josta tallitytöt vie eläimille ruokaa.
Haen joka vuosi talleilta lannotteet ja kyllä ne niitä oikeita palleroita ovat olleet.

Joskus jopa aitauksesta lapsen lapseni kanssa kun hän tuntee ne hevoset on tukena niitä jututtamassa että saa rauhassa kerätä 'satoa'.
Hevonen on uljas eläin rauhallinen ja seurallinen, yksin en silti aitaukseen mene, kyllä eläimen kokokin on sitä luokkaa että parasta on varoa, turvallaan voivat kyllä kerjätä huomiota ja se tönäisy kyllä kaataa.

Ruusurivistöni on hyvin reagoinut joka kevät saamaansa lantaan nytkin vieläkin kukkia ja nuppujakin.

Spedestä vielä. Olihan hän mainio keksijänäkin,muunmuassa kaksikeulanen auto, venesuksi, Sulo-roskis ja vaimonmarinahälytin ovat hänen ideoitaan.
Monipuolinen monella tapaa.
Laitan tähän viitteen youtubeen - Spede show - Suomen ilmatilanloukkaus, jos taas vaan joku näppärämpi tarkemmasti suoran osoitteen laittaisi.

Syyslannoitus on nyt ajankohtaista, kasvit selviävät paremmin talvesta sen avulla ja kevään sipulikukat saavat siitä kukkimisvoimaa. Kun läksin eläkkeelle, kaikki kysivät, mitä aion ensiksi tehdä. Sanoin hankkivani kunnon kompostin ja opettelevani sitä oikeaoppisesti hoitamaan. Niin teinkin, ja minulla on myös kiven näköiseksi muotoiltu kompostori, joten on lannoitetta omasta takaa.

Sahanpurua syntyy meillä usein, kun polttolttopuuta kaadetaan ja pätkitään moottorisahalla, ja se puru kelpaa kompostiin, kuten haketetut oksat. Mummolasta jäi mieleen , miten eno sahasi jäitä maidon jäähdyttämiseen, lohkareet säilöttiin varjopaikkaan sahajauhoihin, joisssa ne säilyivät kesän ylikin. Samaiselta enolta perin oivallisen puupäisen temmisarjan, jolla veistelen vielä nytkin , etenkin lintuhahmoja ja käsinukkien osia.Pienen hienon puukon sain kymmenvuotislahjaksi, kun huomattiin minussa Vaahteramäen Eemelin taipumuksia. Keräilen puunpaloja ja joskus ostankin erikoispuuta veistelyyn. Omenapuu ja vaahtera ovat hyvin vuoltavia, kataja viettelee jo tuoksullaan.

Tulipa hyvä mieli tästä aloituksista ja muista ketjun kirjoituksista. Nyt tarkkailemaan kameran silmän läpi syksyn merkkejä puissa. Sypäkkää syyspäivää !

Meille hevosenlanta raitilla oli hevosen munkkeja.
Kuis mahtaa olla sen sahapuruisen lannoitteen Ph:n kanssa. Eikös se tuore puru ole hapanta. Pitäiskös hiukan kalkittaa.

Hauska se taannoinen mainos, jossa rouvat vaanivat hevosenkakkaroita ruusuilleen , taisi olla kuvattu Turun Luostarinmäellä. Havupuun purua tai silppua ei auta kompostiin laittaa, lehtipuu käy sopivasti annosteltuna, tekee ilmavaksi. Rakeista kalkkia kylvetään keväällä tarpeen mukaan. Yhdellä entisellä kollegalla oli kotona sisätiloissa matomompostorikin entisessä akvaariossa., eikä se haissut yhtään.

Milloinkahan meillä aletaan polttaa hepan lantapellettejä, ei kaikki lannoitteeksi varmaan päädy. Monasti näkee ilmoituksia, että hevostallit lahjoittavat turpeeseen imeytettyä lantaa. Mummo käytti sisäkukkien lannoitteeksi munankuoria, asparacus erityisesti tykkäsi ja rehotti vihreänä pilvenä kukkapylvään päässä.

Minä kerään kahvinporot alppiruusuja varten. Ne taas vaativat happaman mullan. Joku piimääkin niille ehdotti.
Kun oli yhtyeen hallituksessa hommasin meille alppiruusuja ja tunnen edelleen vastuuta niiden hyvinvoinnista.
Hankimme samalla kolme kääpiömäntyä, joista yksi on kaikkea muuta kun kääpiö. Mahtuu kuitenkin onneksi kasvupaikkaansa.

Olkea kuivikkeena ennen käytettiin hevosille ja hevosen lanta paloi herkästi, sen näki kuinka lantakasa tallintakana höyrysi pakkasessa kun lumi suli siinä lämmössä.
Muuan kompostin täyttäjä käy talleilta hakemassa lantaa sekaan että saa kompostin toimimaan kunnolla. Minusta siinä onkin järkevä ratkaisu ainakin tulee kunnolla palanutta multaa.
Koska tunnen näitä paska-asioita niin hyvin, tulin tähänkin vastanneeksi . Mukavaa saunailtaa.

On se mukava kun saunominen on ollu esillä, että itsekin tässä kahdeksalta saunaan meen. Pitää olla tarkkana ettei juutu tähän läppärin eteen ja unohtuu lähtö. Kerran on sekin käynyt.

ennenkaikkeA IHMISPASKAAN !

Penkinpainajaiskuorma-auton kyljestä luin vuonna 1974:

"Mik´ on tarkoitus tään elon raskaan
hukkuako pulunpaskaan?"

Hauska lauantai-avaus: p*ska.

Hauskaa viikonloppua!

Sunnuntaiksi kultaa. Mikäs pa**a se on kultaa.

Hevosen lanta onkin rattoisa puheenaihe, siitä riittää maaperänlannoitukseen ja etenkin keskusteluun.
Pitkästä aikaa maanläheinen aine.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä tälläkin,,,ovat hirnakan munia.

Niin, huumorintajua, mielikuvitusta, sen ohessa älykkyyttä ei ole kaikille suotukaan. Valita voi todellakin ketjun, mihin osallistuu.
Senpä takia en tuohon uuteen Monicallekaan vastannut, vaan mieluummin tähän. Monica ilmeisesti vähän ärynyt tällaiseen hevosen lanta-ketjuun, jossa tällaisestakin aiheesta saadaan syntymään miellyttävä, ei ärtynyt ketju...ei lainkaan pa...mainen. Tosikkomaisuus lienee ihmisessä valitettava puute, monesti ei näe risukoissakin kasvavia kukkia.
Monesti elämässä ilmenevät vastoinkäymisetkin voi vaihtaa positiiviseen ajatteluun, leikinlaskuunkin, sortumatta silti utopismiin, että kaikki on vain auringonpaistetta. Ja lannastakin, pas.....kin, Monica, voi keskusella monin eri tavoin.
Tämän vain kirjoitin Monicalle vastineeksi, etteivät toki aiheet lopu...tämä oli vain yksi monien joukossa, josta saimmekin repäistyä enemmän irti kuin olisi uskonutkaan.

Olen samaa mieltä, aika outo viesti. Aiheena kun on hevosen lanta. Kun siitä ei ollut mitään kerrottavaa, käytiin kiinni henkilöön.

vanhoja sontakasoja nostelee, hyihyi , riitaa taas haastat.

vanha sanonta:

Raha menee rahan luo.

paska paskan löytää.