Elokuva huostaanotetuista lapsista 11.11.2011. Ikuisesti sinun.

Varmaan mielenkiintoinen leffa, mutta ainakin traileri tukee juuri sitä yleistä kuvaa, mikä huostaanotoista on eli vanhempien kehnoutta ja suoranaista haluttomuutta olla lapsen kanssa tekemisissä.

Muistan ikuisesti HDL:n osastonjohtajan ylimielisen ja ivailevan asenteen kun kerroin heti alussa pitäväni lapseen ja sijoituspaikkaan yhteyttä kaikin mahdollisin tavoin. "Niinhän ne kaikki vanhemmat alussa sanovat..." Pian kyllä selvisi, mistä ivallisuus johtui.

He tekivät nimittäin kaikkensa, että nimenomaan vanhemmat olisivat pysyneet niin kaukana kuin suinkin mahdollista. Se ei tietenkään ollut lapsen etu, se olisi ollut heidän oma etunsa, niin huonosti siellä monet hoitajat lapsia kohtelivat. Ja uhmakkuus ja ylimielisyys kohdistui muuten myös sossuihin, ei vain vanhempiin. Olin heille todella kova pala purtavaksi.

Yhden ainoaa viranomaisten, poliitikkojen tai sijaishuollon laittomuutta ei elokuvassa tule esille, muuten se olisi esityskiellossa.

Heti esittelyteksteissä kyllä mainitaan sijaishoitajien monesti työskentelevän jaksamisensa äärirajoilla, mutta eipä siinäkään mainita, miten vanhempi on saattanut työskennellä oman jaksamisensa äärirajoilla ja jopa sen ylikin jo vuosien ajan, että olisi saanut lapselle apua ja oikeutta, mutta ainut "apu" oli huostaanotto, joka oli lapselle hirvittävä kokemus, eikä missään tapaukessa auttanut häntä mitenkään, vaan päinvastoin.