..tajua! Mikä siinä on kun toinen puolisoista sairastuu vakavasti.Toinen ottaa ja rupeaa elämään kun sinkku.
Mikään kotiin liityvä ei kiinnosta,ei lapset,ei sairas puoliso,ei,koti askareet,vaan omat menot ja oma hyvinvointi.Mikä siinä on?Tullaan ja mennään ihan oman aikataulun mukaan viis perheestä.Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään puolisoni omat menot ja rahan käyttö.Kaikki mikä liittyy häneen,löytyy rahaa,mutta jos kysymykseen tulee lapset tai minä rahaa ei löydy.Tämä tilanne on ollut jo monta vuotta,mutta vasta nyt kun on vakavasti sairas se on alkanut ärsyttää.
Miten saan pääni ja ajatukseni kohdilleen?
Mikään kotiin liityvä ei kiinnosta,ei lapset,ei sairas puoliso,ei,koti askareet,vaan omat menot ja oma hyvinvointi.Mikä siinä on?Tullaan ja mennään ihan oman aikataulun mukaan viis perheestä.Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään puolisoni omat menot ja rahan käyttö.Kaikki mikä liittyy häneen,löytyy rahaa,mutta jos kysymykseen tulee lapset tai minä rahaa ei löydy.Tämä tilanne on ollut jo monta vuotta,mutta vasta nyt kun on vakavasti sairas se on alkanut ärsyttää.
Miten saan pääni ja ajatukseni kohdilleen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Todella kurjaa,juuri kun eniten kaipaisi tukea.Toivottavasti miehesi pitäisi kotianne kaikkein tärkeimpänä.Voimia sinulle.
Ei tunn pitävän kotiaan läheskään kaikkein tärkeimpänä,miehesi ei ole kai aikuistunut ollenkan.
Jos ei keskustelu auta niin ehkä pärjäät ilman puolisoasikin,sinulla toivottavasti on kuitenkin tukiverkosto,ystäviä,omaisia,sinulle voimahalaus.
ytggkggfjg
Parisuhteen perusteet vaikuttavat kevyiltä!
Onko suhde hyvin uusi vai ovatko osapuolet vuosikymmenten saatossa "leipiintyneet"?
Vaimoni sairastui 10-vuotta sitten verisyöpään joka aiheutti vuoden totutteluvaiheen.
Lääkittynä pysyy oireettomana mutta asettaa omat rajoitteensa arkiselle elämälle sitä kuitenkaan pahemmin haittaamatta.
Minulta puolestaan leikattiin juhannusviikolla peräsuolisyöpä jonka jälkimainingit mm. kaksiosaisen avannepussin muodossa on menossa.
Vaimo vaihtaa pohjan 3:n päivän välein.
Minun riesani on muuttanut elämäämme radikaalisti mutta ei ole järkyttänyt perusteita.
Kiitos viesteistänne.
Kannustavista sellaisista.Olemme olleet 15 vuotta naimisissa,lapsia on kolme.
Kait suhteemme on arkistunut ja muuta yhteistä ei ole kun lapset ja asuntolaina.
En tarkoita että tarvitsen punaista mattoa ja torvisoittokuntaa.... mutta jokin arvostus edes.Olisi ihanaa jos edes joskus huomattaisiin että olen oikeasti,vakavasta sairas.Mutta ehkä.....joskus...
On sulla ihan kunnoton ukko. Selkäänsä sietäisi. Tämä on minun mielipiteeni.
Ikävää kun miehesi ei ole tukenasi vaikeina aikoina. Toivotaan että saisitte asiat selvitettyä ja hän ryhdistäytyisi , sillä puolison tuki on tärkeää .
Jos tuo on ollut tilanne jo monta vuotta, ei siihen taida sairastumisesikaan muutosta tuoda. Onko miehesi ainoa joka yleensä tuo rahaa perheelle, ts pitääkö sinun pyytää mieheltäsi rahat?
Elä itsellesi ja lapsillesi, minkälainen sosiaalinen verkoste sinulla ja lapsilla muutoin on?Jotkut vaan ei aikuistu ikinä.
Kiitos viesteistä.Olen ollut töissä ja tuonut roponi talouteen.
Tämä rahankäyttö ym. siihen liittyvä,on ollut sama jo ennen kun sairastuin.
Toki rahaa pitää myös pyytää,tai kysyä onko mahdollista käyttää.
Ehkä mieheni pakenee kotona olevaa tilannetta.Onneksi minulla on ystäviä,ja käyn puhumassa "mukavia"ammattiauttajan kanssa.Olenkin aina elänyt tai tehnyt toisten puolesta,ei ole perheen pahemmin tarvinnut tehdä kaikki on ollut valmiina.Ketäpä siitä saa syyttää,kun itseään.Nyt on lasten pakko opetella kun äiti ei jaksa.Mutta puoliso on hieman hankalampi.........
Voihan olla jotta pakeneekin, mutta kerroit että tilanne oli sama jo ennen sairastumistasi. Ja kyllä, voit vaatia myös siltä puoliskoltasi samaa kuin lapsiltasi, yhteiseen pesään on hänenkin kortensa kannettava. Ei oikein kuulosta oikein kukoistavalta parisuhteelta tuo teidän elonne, vaikka sitten arki olisi jo suhteeseen tulllutkin. Missä huolenpito toisesta siinä "alamäessä"?
Itse ottaisin tilanteessasi eron, ei ole järkeä pysyä yhdessä jos yhd.tekijät ovat vain lapset ja asuntolaina.
jljlhhvkkgkk
Lopeta se kirjainten spämmäily, yp:lle on mennyt ilmoitus, teet tuota jatkuvasti.
Jos ei muuta sanottavaa ole kuin sotkuinen kasa kirjaimia niin kannattaa olla lähettämättä niitä.
Yp. saa sitten sen IP:n selville
No toisten "tilanteita" ei aina voi tietää ja ehkä kuitenkaan jo yhteisten lasten vuoksi se ero ei ehkä ole se ensimmäinen vaihtoehto.
Lapset vaistoavat yllättävän paljon, ja lasten takia ei muutoinkaan kannata toimimatonta suhdetta pitää yllä.
Aikuisina lapset voivat olla jopa vihaisia siitä että vanhemmat ovat olleet liitossa joka ei kumpaakaan ole tyydyttänyt.
Ei, ei voi tietää toisten tilanteita mutta lasten takia ei yhdessä kannata pysyä.
Pitkissä suhteissa tulee aina arki eteen ja jos ei yhteiselämä ihan mahdotonta ole esim jonkin perheväkivallan tai päihteiden käytön takia aina on kuitekin muitakin mahdollisuuksia koittaa selvittää tilannetta. Ts eka vaihtoehto ei ole se ero aina. Onhan takana kuitenkin varmaankin hyviäkin aikoja laten syntymisineen jne.
Varmasti on noinkin, mutta miksi elää tunneköyhässä liitossa? Miksi ei voisi kunnioittaa itseään ja omaa elämäänsä ja elää sitä, ei vain olla? Miksi esim. väkivalta tai toisen päihteiden käyttö olisi sitten niitä "ainuita" syitä jonka vuoksi erota?
Ihminen voi olla hyvinkin yksinäinen huolimatta siitä että elää avioliitossa....itse asiassa jopa henkisesti yksinäisempikin kuin jos eläisi yksin..
Aloittajan kannattaa varmastikin mennä puolisonsa kanssa parisuhdeterapiaan selvittämään asioita.
Itse aikoinani kävin, ihan hyvä kun tuli sekin tie käytyä lävitse. Me vain kasvoimme erillemme, meillä oli sama tilanne, yhteiset lapset ja yhteinen laina, muuta yhteistä ei ollutkaan. Molemmat pitivät eroa parhaana ratkaisuna. Mutta, kukin tavallansa.
Olet oikeassakin. Kuitenkin jokainen parisuhde on erityispiirteineen ainutlaatuinen, minuta kukaan ei vi mennä sanomaan että erotkaa tietämättä trkemmin yksityiskohtia. Parisuhdeterapia on siinä tapauksessa hyvä asia jos on molemmilla halu jatkaa suhdetta. Mutta jos ei ole aikomustakaan, silloin ihan turha siirto. Toisaalta siitenhän on ainakin yritetty kaikkea, jos terapia on käyty. Mutta ei se välttämättä hiiltyneitä tunteita tuo takaisin.
Kiitos viesteistänne.
Suurin on varmaankin pelko.Mieheni pelkää tätä koko tilannetta.Hänestähän saattaa tulla yksinhuoltaja,siksi menee nyt kun vielä pystyy.Tai noh sehän ei ole syy.Mutta tuntuu että menemme "kauemmas" toisistamme kokoajan.Erotiikka on kadonnut sinne lääkkeiden ja 24/7 kestävään päänsärkyyn.Toki mieheni ei ns.vongu,mutta mies,on aina mies.Kyllä tässä vielä koetetaan sinnitellä,kaikesta huolimatta.Katsotaan mihin se johtaa.Kiitos Teille kaikille.