"Kunnat eivät turvaa kaikille kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille turvallisia ja pysyviä kasvuoloja. Ongelmana on etenkin lastensuojelutyöntekijöiden ja sijoituspaikkojen vaihtuvuus sekä kiire.
Professori Tarja Pösö ja perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen ovat selvittäneet, miten lapsen oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu Suomessa. Heidän mukaansa Suomessa sijoitetaan paljon lapsia kodin ulkopuolelle, koska lasten perheet eivät saa tarvitsemiaan tukipalveluja.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa. Suomessa ollaan yksimielisiä siitä, että pienet lapset pitäisi sijoittaa perhehoitoon, mutta Suomi kuuluu niihin eurooppalaisiin maihin, jotka sijoittavat myös paljon alle 3-vuotiaita lapsia laitoksiin.
Huostassapito voi kestää vuosikausia, mutta sijoituspaikat saattavat vaihtua usein. Jos lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen kahden vuoden välein, samalla vaihtuvat kaverit, päiväkodit ja koulut."
Professori Tarja Pösö ja perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen ovat selvittäneet, miten lapsen oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu Suomessa. Heidän mukaansa Suomessa sijoitetaan paljon lapsia kodin ulkopuolelle, koska lasten perheet eivät saa tarvitsemiaan tukipalveluja.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa. Suomessa ollaan yksimielisiä siitä, että pienet lapset pitäisi sijoittaa perhehoitoon, mutta Suomi kuuluu niihin eurooppalaisiin maihin, jotka sijoittavat myös paljon alle 3-vuotiaita lapsia laitoksiin.
Huostassapito voi kestää vuosikausia, mutta sijoituspaikat saattavat vaihtua usein. Jos lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen kahden vuoden välein, samalla vaihtuvat kaverit, päiväkodit ja koulut."
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aloitus on niitä sijaishuollolle kiusallisia uutisia, joita sijoittajat pyrkivät vaientamaan tehokkaasti. Ai miksikö?
Ne ohjaavat ihmisten ajatuksia liikaa todellisuuden suuntan, pois vaaleanpunaisten harhojen pilvilinnoista, johon Suomessa i h a n a sijaishuolto on vieläkin upotettu.
Lisäksi mitään huostaanottoihin liittyviä asioita tarkemmin tutkittaessa on se vaara, että aihettomien ja turhien huostaanottojen todellinen määrä paljastuisi koko kansalle, eikä sitä haluta missään tapauksessa, ei valtiojohdonkaan taholta. Laittomista huostaanotoistahan ovat vastuussa poliitikot ja lastensuojelun vastuuhenkilöt, ikävä kyllä ja silloin liikutaan vähän suuremman vallan ja rahan sfääreissä, jota on vaikea murtaa edes kansalaisaktiivisuudella tai todellisilla lasten oikeuksilla ja edulla.
LS.uun sisältyvät laittomuudet pysyvät salassa niin kauan kun pystytään pitämään yllä usko hallinto-oikeuksien asemaan rikosoikeuksiin verrattavissa olevana oikeuslaitoksena, mitä ne eivät missään tapauksessa ole. Ja rahalla saa Suomessakin vahvemman aseman, jolla jyrätään yli heikommat, kuten lapset ja vanhukset.
Sijoitettujen huonot kasvuolot kuuluu vaiettuihin aiheisiin, sen määrän ja todellisen kurjuuden paljastuminen veisi pohjan monen varakkaan rikastumiselta, typistäisi kuntien verotuloja ja olisi suuri julkinen häpeä monelle poliitikolle. Lasten edun mukaista se tietenkin olisi, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä rahan ja vallan säilyttämiseen heillä, joilla sitä on.
Lähes poikkeuksetta jokainen vanhempi tietää jotain LS:n yllä olevasta valhekuplasta, joka on yhtään joutunut LS:n kanssa tekemisiin, edes jotenkin sivunnut sitä. Lähes surkuhupaisaa on, että nyt esim. Pohjois-Savossa on herätty perustamaan tukiryhmätoimintaa huostaanotettujen lasten vanhemmille, vaikka LS-laki olisi edellyttänyt ko. tuen olemassa oloa koko 20-vuotisen huostahysterian ajan...
Lisäksi eräät laitokset ovat käärineet vuosien saatossa suuria rahoja valheellisilla vanhempien tukiryhmillä, joiden varsinainen tehtävä on ollut vanhempien henkinen alistaminen ja nujertaminen, heistä oletettujen vikojen etsiminen silloinkin kun edes LS:n sosiaalityöntekijät eivät heistä ole löytäneet lakisääteisiä perusteita huostaanotolle tai sen jatkamiselle.
Vanhemmat ovat jääneet lähes poikkeuksetta täysin yksin seuraamaan sivusta lapsensa hyvinkin järkyttävää ja mielivaltaista kohtelua sijaishuollossa ja koko LS:n koneistossa. Mutta valhe mielikuva ihanasta, pelastavasta sijaishuollosta on niin vahva, että ei monikaan pysty muuta uskomaan, ennen kuin sen joutuu itse näkemään ja silloin on jo jäänyt yksin valemielikuvilla ylläpidetyn koneiston raudanlujiin rattaisiin.
Nuorisotutkimuksen varkkokanavalla useita miekenkiintoisia aiheita.
Jos lapsi- ja nuorisopolitiikka ei pian saa tuulta siipiensä alle, moni peli menetetään nuorten asiassa.
http://www.kommentti.fi/viikon-väite/ellei-lapsi-ja-nuorisopoliittinen-ohjelma-lanuke-saa-pian-tuulta-siipiensä-alle-moni-pe
---
Ruotsissa on tehty virallinen tutkimus VÄKIVALLAN MÄÄRÄSTÄ SIJAISHUOLLOSSA.
Tutkimustulos on karmeaa luettavaa ja vielä karmeammaksi sen tekee se totuus, että Suomi ei tässä asiassa jää yhtään jälkeen Ruotsista, kuten ei monessa muussakaan asiassa, ei hyvässä, eikä pahassa.
Sijaisvanhemmaks pääsylle ei ole muita kriteereitä kuin että
- talous on oltava kunnossa
- ei ole rikosrekisterimerkintää lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä
(sakkotuomiota ei merkitä rikosrekisteriin)
Muuten pitää olla vain ihan tavallinen vanhempi.
Huostahullut haukkuvat ls:n asiakkaina olevia tavallisia vanhempia siitä, että he eivät näe tai myönnä omia virheitään.
Jos näin on yleensä tavallisten vanhempien kohdala, niin silloinhan se koskee samalla tavalla sijaisvanhempiakin.
Kateissa oleva vanhemmuus ja huostaanotot.
Onko tarkoitus leimata vanhemmat ja julkaista aiheesta uutisia keino helpottaa ja lisätä huostaanottoja?
Johannes Remy ottaa kantaa aiheeseen blogissaan.
Lue ja kommentoi
http://www.johannesremy.com/blogi/2008/09/03/7
---.
Yleisellä tasolla, mikäli jotkut tahot ovat halunneet painoarvoa toiminnalleen on syytä väärentää tutkimuksia ja tilastoja, jotta toiminta jatkuu ja rahoitus varmistuu.
Tuo tuntuu olevan nykyään yhteiskunnan normaali ongelma vähän joka alalla ja siitä on tehty käytäntö jolla saadaan veronmaksajien rahoja kupattua. Vääryys näkyy rehoittavan tässäkin asiassa myös lastensuojelussa. Ollaan unohdettu perheen tarkoitus kokonaan.
Itse olen tällä hetkellä motivoitunut muuttamaan asioita/käytäntöä täällä Kuopion lähiympäristössä ja toivoisin tietoa mahdollisista yhdistyksistä jotka toimivat bio-vanhempien ja lapsien hyväksi, jotta laittomilta huostaanotoilta vältyttäisiin.
Tilastoja ja tutkimuksia on syytä aina hieman muokata, joilla voidaan taata apu- ja tukirahojen saaminen.
Lastensuojelua parhaimmillaan?
Johannes Remyn vertailu.
Vanhempien yleisellä mollaamisella on haitallisia yhteiskunnallisia seurauksia. On syntynyt ilmapiiri, jossa viranomaisten ja vanhempien ollessa keskenään erimielisiä perheen tilanteesta, vanhemmat ovat automaattisesti vähemmän uskottavia. Tämä on osaltaan syynä lisääntyneisiin huostaanottoihin. Toisin kuin luullaan, suurin osa lasten huostaanotoista ei johdu vanhempien juoppoudesta, heidän harjoittamastaan väkivallasta tai lapsen hoidon laiminlyönnistä. Helsingissä 1990-2005 tehtyihin lasten sijoituksiin kodin ulkopuolelle esitettiin useimmiten seuraavia perusteluja (suluissa ensisijaisena perusteena esiintyminen):
Lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelma 52% (17%)
Kouluvaikeudet 37% (8%)
Sosiaalisen vuorov. ongelma perheessä 31% (10%)
Kasvattamisen ongelmat 30% (10%)
Ongelma lapsen fyysisessä tai psyykkisessä hyvinvoinnissa 27% (7%)
Lapsen oma päihteiden käyttö 26% (11%)
Kuljeskelu 21% (9%)
Vanhemman tai perheen päihteiden käyttö 15% (10%)
Muut perheen elinoloihin liittyvät vaikeudet 14% (5%)
Lapsen omat rikolliset teot 14% (3%)
Vanhemman fyysinen tai psyykkinen terveysongelma 10% (4%)
Väkivalta kotona 7% (2%)
Lapsen hoidon laiminlyönti 7% (2%)
(Savolainen-Hinkkanen-Pekkarinen, Lasten rikolliset teot ja niihin puuttuminen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 76, 2007, s. 8-9. Ensisijaisia perusteita voi olla kaksi tapausta kohden, muita enemmänkin. Koska tutkimus koski niin pitkää aikajaksoa, tilanne voi olla jonkin verran muuttunut.)
---
Nuo alkupään ongelmat huostaanotolle siunataan lastenpsykiatrian taholta, vaikka kyseessä on monesti yhteiskunnan tuottamat ilmiöt. esim.koulukiusaaminen, ryhmäkoko, yhteiskunnan vaatimusten lisääntyminen ja jne.
Kun tutustuu Helsingin yliopiston provessori Liisa Kelttikanhas-Järvisen radiohaastatteluun(sosialisuus ja sosiaaliset taidot) ja THL lastenpsykiatri Jukka Mäkelän sanomisiin yhteiskunnan arvojen koveneminen on johtanut lapsuuden eriarvoistumiseen ja lapsiperheiden tukipalvelujen heikkenemiseen.
On jo hyvinkin selvää että sosiaaliset vuorovaikutus ongelmat tulevat monesti esille tilanteissa päivähoidossa, koulussa ja muissa paikoissa joissa on ärsykkeitä/tilanteita liian paljon jotta herkkä lapsi pystyy niitä suodattamaan ja ongelmat ovat taatut. Lapsia ei varmasti auta että heidät repäistään irti ainoasta turvapaikasta eli kodista/vanhemmista ja siirretään toiseen paikkaan jossa asioita ei tunnuta vielä käsittävän, vaikka tuo mitä Keltikangas-Järvinen ja Mäkelä sanovat on tiedossa ja sitä tukee myös uusimmat psykologiset tutkimukset. Se minua huolestuttaa että sairaanhoitopuolellakin nykyään tuntuu vaikuttavan enemmän raha kuin lapsen auttaminen kyseisissä ongelmissa ja yhteiskunnassa. Vanhempien huoli ja oikeudet ohitetaan jyräämällä heidät sosiaalikoneiston turvin ja rahaa ei riitä minimaalisiin tukikeinoihin, vaan lapset tykätään tönäistä ongelmiin johon ei näy edes olevan tällä hetkellä muuta hoitokeinoa kuin ymmärtävä koti ja omat vanhemmat.
Ps.Kannattaa tutustua myös kirjaan "sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot".
Hei!
Olen kamppailut reilu 10 vuotta terveydenhuollon huostaanottosuosituksia vastaan. Pojallani on todettu neurologista oiretta,..mm aspergerin piirteitä ym, jotka aiheuttavat vuorovaikutusongelmia kotona, koulussa ja naapureiden kanssa.
Lasten- ja nuorten sairaaloiden ainoa hoitosuositus on aina huostaanotto. Olen tehnyt hallinnollisisa kannteluja sairaaloista. Tuntuu, että lääkäreiden ainoa tehtävä on saada kirjoitettua huostaanottokelpoinen lausuntol piittaamatta lainkaan lapsen/nuoren kuntoutuksesta. Autismin kirjon häiriöiselle lapselle on pahinta, että hänet siirretään tutusta kotiympäristösta kaus lastensuojelun alaiseen yksikköön.
Lääkäreiden ainoa puolustus on, kun indikaatiot osoittavat näin. Lääkärit kumoavat toistensa lausuntoja. Jos toteavatkin, että lapsi tarvitsee neurologista kuntoutusta, niin seuraava lääkäri jo kumoaa sen. Meitä on pomputettu kymmenen vuotta, eikä vieläkään poika ole saanut oireiden mukaista hoitoa. Kun hänellä on esiintynyt aggressiivisia tunteiden purkauksia, sairaalat eivät halua hoitaa vaan siirtävän "hohmehtumaan" lastensuojeluun mahdollista huostaanottoa varten.
Olen tehnyt kaikkeni välttääkseni sijoitukset. Kerran annoin vapaaehtoisesti huostaan kuvitellen saavani lapselleni oireiden mukaista hoitoa, kun lastenlinna suositti. Lapsi meni 2 vuoden ns. intensiivihoidon aikana tosi huonoon kuntoon. Traumatisoin itse tilanteesta ja lastensuojelu ja lääkärivihani vain voimistui, että tarvitsisin itse terapiaa päästäkseni lastensuoje- ja lääkärivihastani eroon.
Näin Suomessa siis lasten ja nuorten (neuro)psykiatriset oireet hoidetaan!!!
Kyllä tuo lapsen osasto jakso herätti minutkin harhauskosta ja siitä uskomuksesta että sairaalasta apu löytyy ja totesin että asialle pitää tehdä jotain. Eniten sylettää kun "hoito" ei antanut vastetta ja katsottiin sen olevan väärää lapselle niin ruvettiin kiristämään lastensuojelulla hoidon jatkamiseksi. Tuollaista toimintaa ei tainnut olla ennen kuin tuli nämä kalliit moniammatilliset hoitoryhmät eli kun on kallis hoitomuoto niin tarvitaan potilaitakin.
Jaksamista vain sinnekin.
Kiitos tiedosta. Tiedän nyt miten itse menettelen poikani asian takia.
"Krister Lumme vill att missförhållanden på barnhem skall utredas
Hur skall man kompensera barn som har behandlats illa på barnhemmet? Det här är en fråga som har lett till en intensiv debatt i Sverige. På Åland har nu Krister Lumme efter en lång kamp fått de åländska myndigheterna att utreda det han drabbades av som barn. Nu vill Lumme att missförhållanden på barnhem skall utredas också på nationell nivå. Lumme har skrivit en självbiografisk bok om sin uppväxt som präglades av misshandel och beständiga bestraffningar. Han har under många krävt en offentlig ursäkt av landskapet om det han kallar en stulen barndom. Tidigare har landskapsregeringen sagt nej men nu skall utredas vad som egentligen hände. Socialminister Katrin Sjögren från Ålands landskapsregering säger att myndigheten måste vara ödmjuk och lyssna. Lumme är säker på att det finns många fler omhändertagna barn som har råkt illa ut och kräver nu att frågan utreds nationellt. "
Lisa Bergqkvist , FST
Case of daycare home Hummingbird (Kolibri) and the investigation of child sexual abuse in Finland
"How is it known that no crimes have been committed in the daycare itself? It seems that the only reason is that no one has reported any crimes there. The possibility of crimes in Hummingbird does not seem to have been investigated at all. I think so because the parents were taken by surprise. This indicates that the police have not contacted them with any questions.
I have no information about any crimes in Hummingbird and I do not claim that any crimes have taken place there. What I write now concerns more the way in which child sexual abuse in general is investigated in Finland. Why does the fact that the suspect chose daycare as his field of business activity not evoke any questions among the authorities? How often has the suspect visited his daycare home?
I find somewhat strange how quickly the authorities hasten to announce that no crimes have been committed in the daycare. The question has not been investigated, and nothing indicates that the police are going to investigate it. Why?
One often hears in Finland that the English-speaking countries have gone too far in ‘pedophile hysteria.’ Personally, I find that the Finnish authorities are lagging several decades behind the English-speaking countries in this field. In March 2009, three Helsinki men were sentenced in one case which involved 66 victims. Police officer Kari Tolvanen found the incident remarkable: “It has now been proved that child abusers keep contact with each other,” he told to the media. This was in March 2009, not 1909. Since then, Tolvanen has been elected to the parliament.
Now, on September 17, Professor of Criminal and Process Law Matti Tolvanen tells to the press in the context of another case: “The expert witnesses are given great weight in trials, because only they can prove that the abuse has taken place. By usual police methods it is very difficult to gain sufficient evidence.” While it is true that child sexual abuse is an especially challenging crime to investigate, the tendency to neglect all the usual methods of criminal investigation, like house searches, cross-questioning, tailing of suspects etc. leads to many abusers going unpunished. If the child does not tell about the crime to the child psychiatrist in an interview, the case is most often closed, no matter how clearly the child has told about it to other persons. These practices follow from administrative decisions, not from the inherent difficulty of investigation. "
http://www.johannesremy.com/blogi/2011/09/18/24
Eikö mikään mahti maailmassa saa näitä "lastensuojelijoita" kuriin?
Elävätkö he norsunluutornissa, jossa on lasikatto ja lasilattia?
Varatuomari Leeni Ikonen. Huostaanottojen syyt.
http://www.knuutilaki.net/node/10
---
Kyllä varmasti vaikeaa on, mutta laillisin keinoin varmasti ainoa mahdollinen keino on pitää asiasta tarpeeksi suurta meteliä ja kaltoin kohdeltujen lasten/vanhempien yhteistyö joka paljastaa yhteiskunnan mädänneisyyden. Yhteinen rintama tuo myös voimaa taistella asiaa vastaan kun huomaa ettei ole asiansa kanssa yksin. Yhteiskunnan ongelma onkin vasta todellinen ettei asiaa huomioida tarpeeksi ja virkamieskoneisto voi toimia Suomessa ilman pelkoa rangaistuksesta jopa törkeissä väärinkäytöksissä.
Typical Finnish child protection cases:
http://www.nkmr.org/k_and_t_against_finland.htm
http://www.nkmr.org/nuutinen_v_finland.htm
Leeni Ikonen.
Halutaanko tuottaa syrjäytyneitä, vai selviytyjiä?
http://www.knuutilaki.net/node/17
----
Olen pohtinut, voisiko huostahuulluuden taustalla olla valemuisto..
Ilmiö levisi Jenkeistä 90-luvulla, oli Belgian padofiiliskandaali ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä uutisoitiin voimakkaasti.
Syntyi insestihysteria.
Alettiin esittämään perättömiä raiskaus, väkivalta ja insessyytöksiä.
Johtivatko nuo mielikuvituksen tuottamat harhat Varpun ja Huolen vyöhykkeistön käyttöönottoon.
Huolenvyöhykkeiden käyttämisesta annettiin vakava varoitus, koska ne saattavat johtaa vääriin tulkintoihin.
Myös Auerin tapauksessa lapsille on voitu luoda käsite, että surmaaja olisi ollut joku ulkopuolinen henkilö. Aihhesta kirjoitti psykologi Gitta Veitzmann Helenius eräässä lehdessä
Skepsis lehdessä oli laaja artikkeli aiheena Valemuistot hajoittavat perheitä.
Miksei huostaanottojenkin syynä voisi olla harhakuvitelmia lasten ja nuorten huonoista kotioloista, vanhempien kyvyttömyydestä huolehtia lapsista, päihdeongelmat jne..
Tässä tietoa valemuistosta.
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/valemuisto.html
----
Varmasti voi ollakin, mutta minä pidän sitä markkinatalouden tuotteena jossa yritetään haukata mahdollisimman suuripala yhteisestä kakusta. Maksajana rahallisesti on veronmaksajat ja henkisesti/fyysisesti lapset/heidän vanhemmat.
Käytäntöön on varmasti otettu mallia työttömien ja vanhusten "auttamisesta" eli tehty rahastamisen välineitä. Huostaanotto käytännöstä tekee vain vieläkin törkeämmän se että siinä maksajaksi/hyväksikäytön kohteeksi joutuu lapsi.
Minut pysäytti asian törkeys, kun rupesin tutustumaan asiaan ja siitä heräsi ajatus ettei asian voi antaa vain olla. Tuo knuutilaki.net sivusto ja kirjoitukset täällä osoitti että asialle pitäisi voida tehdä jotain.
Ps.Onko olemassa yhdistystä tai tahoa joka tekee jo asialle jotain? Jos ei niin perustaa moinen pitää. Itse voisin toimia fyysisesti Kuopion lähipaikkakunnilla ja välillä on käyntiä pk-seudullakin. Myös kaltoin kohdeltujen vanhempien näkemys asiasta kiinnostaa, joten jos haluaa niin voi laittaa nimettömänäkin oman tarinan.
Yhteyttä voi ottaa tuulimyllynkaataja(at)hotmail.fi
Professori Tarja Pösön tutkimustuloksia ei missään nimessä saa sivuuttaa. Ja Aila Puustinen-Järvisen ansiokkaat kirjoitukset muistan tuolta ajalta kun hän toimi perhekuntoutuskeskuksen johtajana.
Todella täytyy ihmetellä, että heidän mielipiteensä on sivuutettu lastensuojelussa, toimitaan ihan kuin sellaisen katteettoman harhauskon vallassa, että ls. olisi kaikkien väärinkäytösten ulottumattomissa, mikä on uskomatonta!
"Heidän mukaansa Suomessa sijoitetaan paljon lapsia kodin ulkopuolelle, koska lasten perheet eivät saa tarvitsemiaan tukipalveluja.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa. "
Ei tilanne paljoa parane, jos pieniä aletaan sijoittaa ensi vuoden alusta enemmän perheisiin. Niin kauan kun perheitä kohtaan rikotaan lakia jättämällä järjestämättä huostaanottoja estävät tuet, sekä osa perustuslain oikeuttavista peruspalveluista, ollaan todella väärällä tiellä. Mutta näistä ne varsinaiset syyt löytyvät, miksi huostaanottojen määrät ovat kasvaneet Suomessa järjettömyyksiin.
Lisäksi seulaa sijaisvanhemmaksi pääsyyn on tiukennettava. Korkea koulutus ei anna ihmiselle inhimillisyyttä, vastuuntuntoa, eikä se kerro hänen työmoraalistaan mitään, joten sen ei tarvitse olla vaatimuksena PAITSI, jos hänen hoitoonsa sijoitetaan erityislapsia. Mutta siinäkin törmätään jo varhaisempaan ongelmaan:
Niin kauan kun kaikissa sairaanhoitopiireissä ei ole kehitetty neurologisten lasten hoitoononhausjärjestelmää ja heille annettuja terveyspalveluja ajantasalle, pitäisi näiden lasten huostaanottoihin suhtautua erittäin kriittisesti. Ls:n puutteiden, vikojen ja järjestelmässä olevien vakavien ongelmien peittely on saanut aikaan sen, että ihmiset eivät edes tiedä, mitä ns. hoidolliset huostaanotot ovat, edes kaikki sosiaalityöntekijät eivät ole kuulleet niistä, jos asuvat sellaisella alueella, jossa niitä ei ole tehty.
Ja hallinto-oikeudet eivät todellakaan takaa perheille oikeutta! Sen ovat myöntäneet jo vuosia sitten monet kansanedustajatkin, jotka ovat vaivautuneet asioihin perehtymään.
Olen vahvasti sitä mieltä, että näiden vakavien ongelmien esille ottamista ja peittelyä pitkitti kahden edellisen hallituksen valtakausi, jolloin puhdas markkinatalousajattelu syrjäytti inhimillisyyden ja ihmisyyden. Ls:ssa tämä vaikutti niin, että pidettiin tärkeämpänä antaa kaikenlaisille yksityisyrittäjille sijaa, vaikka lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Ja kolmas seikka on sijaishuollon valvonta. Mitä hyötyä edes perheisiin sijoittamisesta on niin kauan, kun valvonta on /- 0.