Miten asiaan pitäisi suhtautua? Olen toiminut nuorempana tutkijana nyt pari kuukautta, tarkoituksenani on tulla tohtoriksi. Professori kuitenkin nakittaa jatkuvasti tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita ja oman projektitutkimukseni eteneminen on nollassa. Päivät venyvät überpitkiksi ja viikonloppuinakin tulee sähköpostia, mitä pitäisi väsäillä välittömästi maanantaina. Onko nuorempi tutkija muka yleinen nakkikone? Luulin, että tehtävänäni olisi hoitaa jatko-opiskelu mahdollisimman hyvin ja nopeasti, eikä toimia osaston tai professorin yleisten tehtävien hoitajana. Kyseessä on erittäin pitkän linjan proffa, sinällään mukava persoona. Pitäisikö minun nostaa kissa vain rohkeasti pöydälle?
Professori nakittaa jatkuvasti
Kaljakelluja85
1385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oivoi. Kokemuksesi on varmasti tuttu myös monille muille nuorille tutkijoille. Ja ikävä kyllä osa jatko-opiskelijan arkea. Jatko-opiskelijat ovat usein yleisiä nakkikoneita. Toiset ovat omaksuneet asenteen, jolla nakkeja välttää tehokkaammin, toiset eivät. Olen itse myös hoidellut kaikenlaisia "nakkeja" viimeisen neljän vuoden ajan. Tämä toisaalta myös johtuu omasta aktiivisuudestani, ja osaltaan myös toisten passiivisuudesta. Mutta mihinkään oma proffani ei ole pakottanut. Jos oma proffasi on helposti lähestyttävä ja asiallinen, niin ota vain asia puheeksi. Toisaalta, jatko-opiskelijana oppii hyvin nopeasti tehokasta ajanhallintaa, jos on valmis ottamaan myös hieman muitakin hommia kuin omaan tutkimukseensa liittyviä.
Ei missään nimessä kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että yliopistolla ajateltaisiin, että sinun tehtäväsi olisi hoitaa jatko-opintosi mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Tämä on asia, josta sinun tulee itse pitää huolta ja kiinnostua. Nykyisellään järjestelmä on niinkin kannustava, että laitoksen esimiehille tärkeää on vain saada ihmisiä valmistumaan nopeasti. Opintojesi edistymisestä ei ole kuitenkaan kovinkaan moni kiinnostunut. Siihen on syytä tottua.