Nukutus pelottaa :(

No voin omasta kokemuksestani kertoa vaan sen, että hyvin meni. Kaikki leikkaukset ovat menneet hyvin, on ollut isoa ja pientä, toki vain yksi intuboinnin kanssa, mutta muissakin erilaisten puudutusten (epiduraali-, spinaali-, hermorata-) lisänä nukutus.

Intuboinnista sen verran, että sillä sinänsä oli minulle sellainen jälkivaikutus, että kurkku oli hurjan kipeä pari tuntia heräämisestä. eipä muuta.

Pelkoon on toisten aika vaikea vaikuttaa, ehkä parasta apua saisit sieltä leikkaavalta taholta, jos kertoisit tuosta kovasta pelostasi. Voisit saada esim. nyt jo jotain rauhoittavaa, jotta pystyisit ainakin nukkumaan hyvin ja ettei muutenkaan tämä odotusaika ihan pelkästään leikkausta miettiessä menisi.

Ei kannata pelätä nukutusta. Minut nukuttettiin selkäleikkaukseen, mutta sitten suunniteltua leikkausta ei tehtykään. Leikkaussuunnitelmat muuttuivat. Selkäni jäykistetään seuraavassa leikkausyrityksessä. Kerro sairaalassa nukutusasiasta ja vaadi anestesialääkäriä käymään luonasi ennen nukutusta.

Minut on nukutettu ainakin viisi kertaa. Kahdella leikkauskerralla anestesialääkäri on käynyt jututtamassa ennen leikkausta. Viimeksi viikko sitten yliopistollisessa sairaalassa anestesialääkäri jututti minua leikkauspöydällä kun olin mielestäni aika tokkurassa esilääkkeen saamisen jälkeen. Kysymyksiin en jaksanut enää vastailla kun nukahdin. Minut nukutettiin ja sitten peruttiin selkäleikkaus. Huomattiin läpivalaisulla, että selkä leikataan seuraavaksi jäykistämällä nikamat. Jonoon jäin ja muutuin neurokirurgiselta osastolta ortopedin potilaaksi. Näinkin voin tapahtua...

Nukutus on helppo ja suomalaisissa sairaaloissa on rutiininomaista että annetaan esilääkitys joka rentouttaa ja poistaa pahimman pelon. Nuo kuolemanpelot ym. kannattaa unohtaa eikä miettiä niitä, koska ne ovat erittäin harvinaisia. Anestesialääkäri tai -hoitaja seuraa kuntoasi koko ajan ja se intubointi onkin nimenomaan sen vuoksi ettet hengitä itse vaan kone hengittää puolestasi.

Minut on nukutettu melko usein. Minulla ei ole ollut koskaan minkäänlaisia tuntemuksia kurkussa joten nuo kurkkukivut ovat paljonkin yksilö- tai kertatapauksia. Jotkut voivat pahoin heräämisvaiheessa ja jos sen tietää ennakkoon, voi sanoa siitä kun anestesialääkäri käy haastattelemassa aiemmin. Minulla taas on herätessä aina kova vilu (ruumiin lämmönsäätö sekoaa). Kaltaisiini potilaisiin on varauduttu sillä saan aina joko lämmitetyt peitot tai sellaisen peiton jonka sisään puhalletaan lämmintä ilmaa.

Toisessa keskusteluketjussa taidettiinkin jo kertoa tarkemmin miten mukutus teknisesti sujuu. Se on helppoa eikä siihen kiinnitä itse huomiota. Kun lääke ruiskutetaan käsivarteen, nukahtaa saman tien ja seuraavaksi huomaa olevansa heräämössä.

Jos sinun risasi leikattiin nukutuksessa niin kyllä sinut silloinkin intuboitiin.

Minut nukutettiin elämäni ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Itse asiassa olin vielä leikkaussalissakin siinä käsityksessä, että selkäpuudutuksella homma hoituu. Ihmetys olikin suuri, kun anestesialääkäri ilmoitti, että toimenpide tehdäänkin nukutuksessa. Eipä siinä sitten montaa minuuttia ehtinyt asiaa jännittää.
Itse nukuttaminen olikin sitten varsin yksinkertainen juttu: ensin laitettiin kanyyli ja sitten jotakin esilääkettä (joka ainakin minulla vaikutti erittäin voimakkaasti, ikään kuin olisi tullut merisairaaksi) ja lopuksi nukutettiin. Nukuttamisesta en oikeastaan muista muuta kuin sen, että anestesialääkäri käski pitää silmät auki... ja pysyihän ne ehkä sekunnin - seuraava muistikuva onkin sitten osastolta puolentoista tunnin kuluttua. Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että kurkussa ollut putki poistettiin, mutta sen jälkeen vintti pimeni uudelleen, eikä maailman menosta ollut mitään tietoa.
Mutta helppohan täältä käsin on rauhoitella. Kannattaa vain luottaa siihen, että salissa on asiansa osaavat hoitajat ja lääkärit, jotka kyllä pitävät sinusta huolen. Ainakin jälkeenpäin voin lämpimästi kiittää oman operaationi tiimiä, sillä eipä minulla hädän päivää ollut.
Tsemppiä sinulle omaan toimenpiteeseesi!

Nukutusta on turha pelätä. Nukutus on ystäväsi.
Mut on nukutettu 3 kertaa, 2 kertaa pariksi tunniksi päiväkirurgisella, kerran rakonpoistoksi kesti kai joku 8 tuntia leikkaus. Se iso vähän pelotti minuakin, mutta sain psyykattua itseni siitä yli. Ajattelin sen niin että enemmin tai myöhemmin se on tästä maailmasta lähdettävä, sairaalassa nukutuksessa on niitä kaikkein miellyttävimpiä tapoja poistua.
Pikku nukutuksista ei tullu mitää sivuoireita. Molemmilla kerroilla pitivät yön yli sairaalassa, mutta johtui kai siitä että molemmat venyivät niin loppupäivään. Isosyakaan nukutuksesta ei tullut mitään pahoinvointia. Epiduraalista kyllä. Ensimmäiset 4 päivää leikkauksesta vaakatasolta nouseminen aiheutti ankaran migreenipäänsäryn (silmissä valonarkuutta), pahoinvoinnin ja huimauksen. Anestesialääkäri sitten kävi siinä konsultoimassa ja sain kofeiinitipan (ei sama kofeiini kuin kahvissa). Kuulemma joskus voi epiduraalineula puhkaista selkäydinkalvon niin että vähän selkäydinnestettä valuu ulos, aiheuttaen alipaineen selkäytimeen joka aiheuttaa nuo oireet. Kofeiinitippa saa selkäydinnesteen volyymin kasvamaan -> alipaine poistuu -> migreeni, huimaus, pahoinvointi häviää.
Että kyllä ihan huoletta voi mennä nukutettavaksi! Pahin vaihe minulle oli se leikkausta edeltävä ilta sairaalassa, suolen tyhjennys 1 lasi fosforalia (tjms) 12:00 ja 18:00.

3vk sitten leikattiin päivystyksessä umppari nukututtamalla. Itellä oli sama epäluulo nukutusta kohtaan varsinkin kun tuo bmi huitelee lähellä 40. Ajattelin yöllä leikkauspöydällä että kai tää on viimeinen näkymä. 3h tuntia myöhemmin järki alkoi palautua - herännyt olin tunti aikaisemmin mutta siitä ajasta ei ole mitään hajua. Mielessä pyörivät hoitajien valkoisten asujen läpi hyvin erottuvat ihanaiset vartalot ja excel laskentataulukkorivit. Jälkimmäisistä viis mutta toivottavasti en pahemmin noita ensimmäisiä ajatuksia tuossa vajaatiedottomasa tilassa pahemmin kommentoinut...

Viikko meni hospitaalissa kun tulehdusarvot huitelivat lähes 350 ja kuumetta oli lähemmäs 40. Nyt sairasloman loppuessa on vaan jälkiongelmat eli haavojen molemmat päät alko vuotaa kudosnestettä. Ei voi oikein mitään tehdä koska ponnistukset purskauttavat kudosnestettä. Eilen kävin kaupassa ja nostin 'ei niin painavan kassin', seurauksena vihlaisu ja laajeneva märkä läiskä paidassa. Yöllä taas olin kääntynyt kyljelleen ja tänään sen seurauksena toinen haavan reuna on tiputellut koko päivän. Sairasloma loppuu sunnuntaihin mutta ei tää haava-alue vielä maanantaina ole työkykyinen. Ei jaksais lähteä ensiapuun näyttelemään...

En varsinaisesti vastaa enää näin vuosien jälkeen ensimmäiselle kysyjälle, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa kommentin omasta kokemuksestani, jos joku nukutuskammoinen sen sattuisi lukemaan (itse selailin lähes koko yön erilaisia keskustelupalstoja joten mikseivät muutkin). Tulin Porvoon sairaalaan päivystykseen vatsakipujen ja kuumeen takia. Jo pelkästään sairaalaan tulo oli uusi juttu, aikaisemmin nimittäin pahin tapaturma itselle oli venähdys. Oletin siis että käyn hiukan valittelemassa vatsaa, heittävät lääkkeet mukaan ja kotiin. Ensimmäisten tutkimusten jälkeen lääkäri kuitenkin jo sanoi että nyt jäädään sairaalaan yöksi, ja seuraavana päivänä kuvausten jälkeen lääkäri tuli ja sanoi että mulla on tulehtunut umpisuoli joka täytyisi leikata jo samana päivänä. Täysin uusi tilanne alkoi ahdistamaan ja sainkin pitkästä aikaa paniikkikohtauksen. Lähinnä tuo itse operaatio ei jännittänyt, vaan nimenomaan nukutus. Tyhmänä myös kieltäydyin leikkauksesta samana päivänä nukutuspelon takia, ja minut jätettiin antibiottitippaan yöksi valvontaan. Koko yön toitotin itselleni että selviän varmasti pelkillä antibioteilla, sillä nukutuspelkoni oli järkyttävä. Seuraavana aamuna lääkärit tulivat käymään taas ja sanoivat että ei ketään leikkaukseen väkisin pakoteta, mutta eivät voi mitään muuta hoitokeinoa suositella oman terveyteni vuoksi. Vastahakoisesti ja paniikissa sitten suostuin leikkaukseen. Kävin kaikki mahdolliset kauhuskenaariot päässäni läpi, päälimäisenä se etten enää heräisikään nukutuksesta, olinhan lukenut kaiken maailman allergioista ja nukutusaine-yliherkkyyksistä. Odottelin leikkaukseen pääsyä ehkä neljä tuntia, ja koko ajan oli itku kurkussa (erittäin miehekäs olo). Sain kaksi rauhoittavaa lääkettä pillereinä pahimpaan jännitykseen jotka helpottivat hetkeksi, mutta pelko palasi melko pian niiden syönnin jälkeen. Pointtina kuitenkin se, että jos joku nukutuspelkoinen tätä nyt sattuu lukemaan, voin vannoa että olin itse täysin yhtä - ellen jopa enemmän peloissani. Noh, lopulta lääkäri avasi huoneeni oven ja sanoi että nyt menisiin. Koko matka leikkaussaliin oli pelon takia sumea. Leikkaussalissa minut vastaanotti nukutuslääkäri ja ilmeisesti hänen avustajansa. Kummatkin erittäin mukavia ihmisiä, jotka hymyssä suin kertoivat että ymmärtävät uuden tilanteen pelon, mutta vakuuttivat että nukutuksesta herää kyllä aina, olinhan perusterve ja nuori. Sain muutamat mittarit ympäri kehoa, jonka jälkeen aloin hengittämään happea ja kipulääkettä maskista. Nämä ovatkin itseasiassa viimeiset muistikuvat ennen heräämöä. Kokonaisuudessaan ehdin olla siis hereillä huoneesta lähdön jälkeen varmaan kaksi minuuttia. Heräämöstä herätessä oli vähän sama fiilis kuin pitkien päiväunien fiilis; erittäin tokkurainen ja halusi vain jatkaa unia. Hoitaja oli heti paikalla herätessäni ja kertoi kaiken menneen hyvin. Vatsani oli sen verran kipeä että minulle annettiin kipulääkkeitä, joiden vahvuudesta johtuen tulin myös hiukan pahoinvoivaksi, josta sanoessani sain pahoinvointilääkettä ja oloni helpottui sekunneissa. Minut kärrättiin tämän jälkeen huoneeseeni jossa nukuin arviolta neljä tuntia torkahdellen. Loppuilta oli vähän sellanen "sumunen" olo mutta ei pahasti, ja vatsakipua lukuunottamatta oli tosi mukava makoilla. Tiedän omasta kokemuksesta ettei kenenkään kertomisilla ole mitään apua omaan pelkoon, koska päässä pyörii vain ajatus että "entä jos kuitenkin minä". Silti halusin näin jo heti leikkauksen jälkeen kirjoittaa tänne, sillä pelot ovat täysin "turhat". Vaikka siltä ei tunnu täällä ollessaan, mutta turvallisempaa paikkaa kuin sairaala ei ole. Ympärillä kokoajan ammattilaisia jotka osaavat reagoida jokaiseen tilanteeseen. Nukutuksessa pelottaa nimenomaan sama asia kuin esimerkiksi lentopelossa; kontrollin menettäminen. Menetät tajuntasi ja mietit vain että entä jos et sitä enää saa takaisin. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kyllä saat. Itse nukutus ei ole millään tapaa vaarallinen ( Suomessa tehtävien leikkauksien erittäin harvinaiset komplikaatiot ovat johtuneet itse leikkauksesta, ei koskaan nukutuksesta). Ja erittäin harvinaisilla tarkoitan viiden vuoden aikana tehdyistä 1 500 000 leikkauksista 126, eli noin 0.0084%. Ja kyseessä ei kertaakaan ollut mikään yksinkertainen operaatio. Jälkikäteen ajateltuna kyseessä oli mielenkiintoinen uusi kokemus, ja pahinta koko reissussa oli tuo uuden asian pelotus.

Minulle laitettiin hormooni kierukka ja tehtiin kohdun kaavinta ja otettiin näytteet ja tehtiin gynekologinen tutkimus nukutuksessa 11.10.2019. Silloin nukutuaine laitettiin kanyyliin. Se kirveli jännästi ja leikkaussali pyöri ympyrää silmissä. Sain myös happea naamarista. Ennen kanyyliä sain Emla puudutetta ja esilääkkeen päiväkirurgian puolella ennen saliin vientiä kun halusin ne vaikka olen jo aikuinen ja tapasin gynekologin ja nukutuslääkärin ja sairaanhoitajan. Kaavinnassa ei näkynyt kiinnikkeitä kohdussa. Nukahdin nopeasti siitä hetkestä kun nukutuslääkäri sanoi minulle hyvää yötä! Ja anehoitaja silitti mun päätä ja jutteli mukavia kun nukutuslääkäri laittoi kanyylin. En katsonut kun kanyyli laitettiin. Pelkään neuloja! Herätessä oli sekava ja pyörryttävä olo ja alavatsa oli kipeä kaavinnan takia ja veristä tiputteluvuotoa tuli 2 viikkoa emättimestä kotona. Se on normaalia kierukan kanssa. Sen jälkeen se loppui. Ja tuli pahoinvointia syömisen jälkeen heräämössä ja olin Zinacef antibiootille allerginen kun siinä on penisilliiniä.Sain pahoinvointiin ja allergiaan lääkettä ja olo parani. Kierukka on auttanut kuukautiskipuihin hyvin. Hammaslääkärissä on ainoastaan puudutettu ja annettu esilääke ja pintapuudutus viisureiden poistossa. Nukutushammashoitoa ei ole koskaan tehty. Olen ollut aijemmin kolmessa jalkaleikkauksessa lapsena ja silloin nukutettiin maskilla. Hyvät kokemukset ovat olleet pahoinvointia ja allergista reaktiota lukuunottamatta. Syytä ei kuukautiskipuihin löytynyt. Kierukan laitto meni hienosti. Henkilökunta leikkaussalissa ja heräämössä ja päiväkirurgian puolella oli mukavaa. Hampaanpoistotkin meni hyvin. Olin 2 tuntia heräämössä jonka jälkeen sain kotihoito-ohjeet sairaanhoitajalta ja vaihdoin vaatteet ja pääsin kotiin kun pahoinvointi ja sekava ja tokkurainen olo loppui kierukan laiton jälkeen. Olin koko loppuillan väsynyt kotona mutta seuraavana päivänä olin normi itseni.

Mua pidettiin aikoinaan nukutettuna nelisen viikkoa. Oli vakavat tulehdukset elimistössä.
Eipä tuo tuntunut jälkeenpäinkään miltään, tosin kesä oli kerinnyt muuttua syksyksi.
Mut on nukutettu monia kertoja ja aina mennyt ihan hyvin.
Ei noita tarvitse pelätä.

Minulle tehtiin pieni leikkaus jalkaani haava noin 1,4 m ja nukutus oli parasta ja herääminen kivaan naisääneen, olin nukutuksessa 12 h ja kaikki meni ok ei kipuja ei mitään jota voisi mainita. Menisin mielelläni uudelleen jos sellainen olisi edessä. Kun nukutusaine alkoi tulla suoneeni yritin laskea viiteen, mutta pääsin neljään sit nukahdin.
Alkajalle, älä jännitä olet hyvissä käsisssä.

Minä menen nyt tyks koska minulla on häntäluun kohdalla patti ja minä en tykkää nukutuksesta en yhtään onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?

Huomenna menen turkuun kun leikataan käsi kun tappelin mun kaverin kanssa ja se löi takaisin, ja minä myös löin todella kovaa.

Ihan tuttua tuo nukutusta pelkääminen , ja normaalia sillä siinä on pohjalla se kun ei ole itsellä kontrollia tilanteesta . Mutta kyllä se hyvin tulee menemään ja heräät ihan varmasti .
Itselläni on ollut nuorena myös tämä pelko ,mutta kun ikää tulee niin usein ne pelot loppuu
Yritä ajatella niin että Suomessa leikataan satoja ihmisiä vuodessa ja heränneet ovat
Tsemppiä

Minut leikataan tänään ja pelkään todella, paljon että en herää.

Ei saatana olin 4h leikkauksessa ja nyt pääsin pois.

VOI KAUHEA OLIN ÄSKEN SALISSA, JA PÄÄSIN VASTA NYT POIS ELI MIKÄ HOMMA? EI TÄSTÄ MITÄÄN TULE JOS NE EI PÄÄSTÄ AIKASEMMIN POIS.

Leikkaus on ihan tyhmää ja kannattaa antaa lääkärien päättää sinun terveydentilasta jos se on huono.

Voi kauhea.