Matti ja Maija elävät parisuhteessa. He asuvat kuitenkin eri paikkakunnilla ja voivat olla yhdessä vain viikonloppuisin ja lomilla. Heillä on ongelma; Toisella ei ole harrastuksia eikä ystävien tapaamisia viikonloppuisin, Toisen ystäviä voi tavata vain viikonloppuisin.
Kerro mielipiteesi, mikä on mielestäsi kohtuullista? KUINKA MONTA VIIKONLOPPUILTAA VOI TOINEN VIETTÄÄ OMIEN YSTÄVIENSÄ KANSSA?
Mielipiteesi on on arvokas, lähettäisitä sen osoitteeseen [email protected] tai tänne.
ja lisäätkö vielä ikäsi.
kiitos
Matti ja Maija
Kerro mielipiteesi, mikä on mielestäsi kohtuullista? KUINKA MONTA VIIKONLOPPUILTAA VOI TOINEN VIETTÄÄ OMIEN YSTÄVIENSÄ KANSSA?
Mielipiteesi on on arvokas, lähettäisitä sen osoitteeseen [email protected] tai tänne.
ja lisäätkö vielä ikäsi.
kiitos
Matti ja Maija
Vastaukset 58
Vanhimmat
viikonloppuisin ja ystävät saavat jäädä!
Sehän on selväkin että parisuhdetta täytyy hoitaa. Mitä siinä enää muilla on sanomistakaan. Ainahan ystävien tapaamiselle jossain välissä aikaa jää. Puhelimet ja s-postiyhteydet on keksitty.
Maija ja Matti yhdessä viikonloppuna ja jos "ystävähakuisuutta" ilmenee, niin sellaisia, jotka ovat kuvioissa mukana Maijan ja Matin ehdoilla.Tämä on mielipiteeni ja olen 62v
Lisäsin pyydttäessä vielä ikäni.
Oletko Maija (edellinen kirjoittaja) siis todella itse (ja kumppanisi) jättänyt kaikki omien ystäviesi tapaamiset ja siten hoitanut paremmin parisuhdetta?
Sinulla on jo ikää, onko ikäisiltäsi jo karissut kaikki omat (siis tietysti omaa sukupuolta olevat)ystävät? Vaikkapa miesten saunaillat, naisten omat juttutuokiot? Riittääkö ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen s-posti tai puhelut?
Onko omien ystävien katoaminen tapahtunut ajan mittaan (ehkä siksi, ettei koskaan tavata ja jutella kunnolla niitä näitä) vai tulisiko heti avioliittoon mentäissä sopia, ettei omia ystäviä enää erikseen tavata? Niinhän m@m:n toiselle puoliskolle tulee ohjeittesi mukaan käymään !!!
ymmärtääkseni juuri yhteisiä ehtoja m@m tässä yrittää etsiä!!! Ne kun näkyy olevan tyystin eriävät.
minun ikäni 51v
Onko hyväksi/pahaksi parisuhteelle, ettei muita ystäviä ole?
Mitkä ne YHTEISET EHDOT nyt sitten ovat matin ja maijan tapauksessa, kun toinen haluaa viettää kaikki viikonloput yhdessä ja toinen haluaisi myös tavata omia vanhoja ystäviään??? (Omaa sukupuolta)??
Sanot:"Jossain välissä ehtii tavata" Kysymystä esittäessäni totesin, ettei muita välejä toiselle ole, kuin viikonloppuna.
Siis mitä tehdä? Antaa sen, joka haluaa kaiken ajan itselleen alistaa toinen tahtoonsa? Onko sellainen parisuhde tasa-arvoinen?
Korvaako s-posti tai puhelut ystävien tapaamisen?
Pitääkö avioiduttaessa vanhoista ystävistä luopua?
Eikö Parisuhteessa kuuluisi tehdä kompromissi?
Mitä ajattelet ?
juuri sitä mitä sanoin. Aivan täsmälleen.Mutta en sitä, miten sinä sanomiseni käsitit.
Kupletin juonihan on tämä:Eletään suhteessa, jossa kumppaneilla on mahdollisuus tavata vain lomilla ja viikonloppuna. Riippuu tietenkin onko kysymyksessä todella rakkaus-suhde.Jos on, niin ainakin viikonloput ollaan yhdessä, eli ei lähdetä kavereiden kanssa sauna-itaa viettämään ilman seurustelukumppania.
Sitä tarkoitin.
Jos kaverit(ystävät) taas haluavat tavata,ja heillä on siihen mahdollisuus niin tervetuloa Maijan ja Matin luo! Ollaan siellä sitten porukalla ja pidetään hauskaa. Minä siis tarkoitin että ystävät saavat siinä tapauksessa jäädä, jos vastakkainasetteluksi jää:Viikonloppuna kavereiden kanssa kaljalle, tai sitten tyttö(poika)ystävän kanssa kahden. Viimeksimainittu on suhteen säilymisen elinehto.
Matti ja Maijahan tapaavat vain viikonloppuisin.
Lomalla ainakin järjestyy aikaa myöskin ystävien tapaamiselle.Kysyit, onko minulta, kun tätä ikääkin jo on , karisseet omaa sukupuolta olevat ystäväni. No, ei todellakaan, sillä tilanteeni ei ole niin kinkkinen kuin Maijan!Jos olisi, niin parisuhteen hoitaminen menisi ystävien edelle.
Olen lueskellut eri palstoilta tästä m@m: ongelmasta ja useimmiten oletetaan, että matti se haluu jatkuvasti kaljalle ja maija parka jää yksin kaipaamaan. Jos se onkin maija, joka haluaa tyttökavereidensa kanssa vaikka virkkaamaan tai muuten vaan höpöttämään sitä sun tätä? Mutta matti ei päästä!
Yhteisiä ystäviä matilla ja maijalla varmaan on, mutta taivas varjele maijaa joutumasta kuuntelemaan miesten auto- ja urheilujuttuja ja myöskin mattia siltä mitä viikolla naiset ovat shoppailleet!
Jospa siis matti jäisikin mökkiin lätkämatsia katsomaan ilman maijaa ja maija menisi tyttöjen kanssa juoruilemaan. Saattaisi parisuhde voida paljon paremmin, kuin kuvailemassasi kupletissa, jossa kaikki on tehtävä yhdessä eikä omia ystäviä pidetä!
Mulle täytyy suoda anteeksi ja ymmärtää kun minä olen vähän tälläinen elähtänyt.
Sinäkin tytön hupakko vielä ajattelet kypsyessäsi eri tavoin.
aikaa olla yhdessä, jos vain viikonlopuisin tavataan.
Sanoisimpa, että ei ole edes kysymyksessä "hyväksi, vai pahaksi parisuhteelle", vaan se on koko suhteen loppu, jos jompikumpi haluaa sen lyhyen ajan mikä olisi mahdollista viettää yhdessä, mennä ystäviään tapaamaan mieluummin kuin viettää aikansa seurustelukumppanin kanssa.Ystävät ovat sellaisia, jotka ymmärtävät. Ainakin minun ystäväni.Jos olisin samassa tilanteessa, kuin Maija, niin joka ainut ystäväni tajuaisi, että seurustelukumppani tahtoo olla kanssani, mieluummin kuin ystävien kanssa.Taisin jo mainitakin jossain vaiheessa, että jos on kysymyksessä rakkaus-suhde.Kyllä sinä vaan kysymystä esittäessäsi totesit, että viikonloppuna ja lomilla.Lomilla on tilaisuus, että "jossain välissä voi tavata."
Minkähänlaisesta ystävyydestä nyt olisi kysymys!? Ettei vaan jostain rinnakkais-suhteesta, että haluttaisiin pitää kahta seurustelukumppania.Parisuhde muuten harvoin on täysin tasa-arvoinen. Toinen on aina vaikka pikkuisen "tasa-arvoisempi."
Minun mielestäni parisuhde vaatii hoitamista,
jos ystävät ei sitä ymmärrä,ei he ystäviä ehkä olekkaan.
Saunailtoihin ja muihin rientoihin pitää
mahtua molemmat mukaan.
Tee töitä suhteesi eteen,jos haluat sen jatkuvan,
ensin oma kumppani ja sitten vasta ystävät.
Varsinkin jos on vain viikonloput ja lomat aikaa
viettää kumppanin kanssa joka on rakastettu,
niin valitse hänet ensisijaisesti.
Rakkaus kun astuu sisään ovesta,ystävä väistyy ikkunasta ,sanottiin ennen meilläpäin.
Vähän samaten kuin köyhyys astuu ovesta,raha lentää klasista ulos.
Mutta Rakkautta pitää vaalia.
On tässä tytönhupakkoa kyllä 51 vuotiaaks ! Jäikö ikäni sinulta huomioimatta.? kypsyn tok edelleen, mutta toivottavasti en ala vanheta !
ja vanheta alat, olet jo alkanut.
Turha on potkia tutkainta vastaan.
KUINKA KAUAN SE MAINITSEMASI HUPAKKOUS KESTÄÄ? ONKO VIELÄ TOIVOA?kOKONAISET 9 VUOTTAKO VIELÄ?
Katsohan tämän ketjun kolmatta kirjoitusta!
Etkö todellakaan tajua ironiaa?!!!
Sanoit:"Sinulla on jo ikää" ja Onko ikäisiltäsi?"
Sitten kerroit olevasi 51v
Tämä palstakin on juuri "ikäisillemme" tarkoitettu, mutta kirjoitella saavat ketkä tahansa.Hupakot ja höpäköt.Tosikotkin, jotka eivät ymmärrä selvää iroonista huumoria.
Hupakkous kestää niin kauan kuin pääsee harppua soittelemaan, siellä ne on toisetkin hupakot. Siis toivoa on
parhaimmillan!
Ja jos ne tutut hupakot on jo sillä puolen, hupakkous jatkuu!!!!!!Jess
Ne on harppuosaston puolella.
Mutta sinullahan ON ikää, jos on minullakin. Tosin tuntuu, että tässä välillämme olevassa 11 vuodessa tapahtuu ihmeitä. Jos antaa tapahtua.
No toki huomasinkin pian olevani väärällä palstalla.Niin taitaa olla tuo m@m MAIJAKIN.
miten
lienen tänne eksynyt, tulin seuraamaan, miten MAIJAA täällä evästetään elämään.
se siitä
No siellä, tu0lla puolen, harppuosastolla justiinsa. Ja arvaa pelittääkö yhä :)
se Maijan ja Hajupojan väittely.
Hajupoika voisi kyllä enemmänkin neuvoa ja evästää. Eihän se Maija tiedä mitään.
Sellaisia ystäviä ja erityisesti sukulaisia, jotka voivat tulla yhteiseen kotiin, on vain toisella puolisolla.
Toinen puoliso joutuu tapaamaan lähisukulaisiaan (sisaruksiaan, aiemmin myös vanhempiaan) milloin missäkin, usein sukutapahtumissa, hautajaisissa, ylioppilasjuhlissa, joihin toinen osapuoli (enempää kuin jo aikuinen lapsikaan) ei tule, mutta ei koskaan omassa kodissaan.
Puheenaiheena kotioloissa voivat olla vain ensin mainitun puolison sukulaiset.
Toinen osapuoli elää sisarustensa kanssa omasta perheestään täysin erillistä elämää.
Näin on ollut vuosikymmeniä. Hän toivoo kuitenkin, että ajan jätettyä hänet hänen omat lähisukulaisensa (sisarukset) saisivat kuitenkin tulla saattamaan hänet haudan lepoon, olivatpa muut siellä keitä tahansa, mutta ei yhtään enempää.
Valitettavasti näinhän se asia usein on ja se on nainen joka ei hyväksy siippansa sukua. Varsinkin kun siipan suku on fiksumpaa todellisuudessa kun oma suku. Vikoja löytyy joka lähtöön ja siinä samassa saa aviomieskin omansa.
Lapsille äiti kertoo oman ensirakkaustarinansa kullanhohtoisena, muttei sitä että "Timo"heitti hänet ulos!
Isä on vain rahapussi kodissa, ei ihme
jos olut maistuu. Yhteydenpito vanhempiin, vaimo lässyttää äitinsä kanssa päivät pitkät puhelimessa kertoen
koko perheen asiat, mies sensijaan soittaa työpaikaltaan, kuinkas voitte omille läheisilleen.
Vaimo ei kanna vastuuta perheestä elää siis kaksoiselämää. Lasten hoito jäejestelyt kuuluvat isälle. Tuloshan tässä on ero lasten tultua täysi-ikäisiksi. Onko tuttua tarinaa?
Tuttua on, tuttua
moi!
Tuntuupa vaikealta,jos kyseessä on rakkaus suhde,
niin kaikki se uskoo jne.
Olisin valmis jättämään ystävät muunlaiseen yhteydenottoon.
Aina voi puhua puhelimessa,kirjoittaa ja oikeat "ystävät" ymmärtävät tilanteen.
Kyllä suhde on vaalimisen arvoinen ja johan sitä viikon eron jälkeen on niin ikäväkin,että ei halua olla erossa.
Tiedä häntä ymmärsinkö jutun oikein,mutta näin ajattelee 66 vuotias.
kuin minäkin.Nimimerkki"parisuhteen hoito", taas käsittääkseni eri tavoin kuin me, joilla häntä lainatakseni "on jo ikää" ja "onko ikäisiltäsi?"
Kun itse olin tullainen tytön heilake, niin ajattelin kyllä samalla tavalla, sillä minulla silloinkin, yli viiskyt´ vuotiaana oli parisuhteen hoito sen verran tärkeää, että luulenkin, että ilman sitä "hoitoa" emme olisi avioliitossa olletkaan neljääkymmentä vuotta.
Mieheni oli matkatyössä ja jopa viikonkin poissa kotoa, mutta viikonloput ja lomat vietimme tiiviisti yhdessä. Joku on sanonut"vaihda kaikkea muuta, mutta älä ystäviäsi!" Minä vaihtaisin viimeisen sanan paikalle "aviopuolisoasi."Minä olen kyllä pystynyt säilyttämään kaikki entiset ystävänikin ja niinkuin pioni sanoi oikeat ystävät ymmärtävät.
Huomenta Maija
Oli kiva saada postia,minä kun vasta opettelen näitä "kone juttuja"
Ystävät on aarteita,olen huomannut mieheni kuoleman jälkeen,mutta elimme 44 vuotta aviossa ja "ystävät" eivät Häntä sivuuttaneet.
Olen nyt kumminkin huomannut,että tosi ystävät ovat pysyneet mukana,ja auttaneet minua monin tavoin.
Paras ystävä on aina kumminkin se aviopuoliso.
jyvää kesää toivotellen,pioni
Nimimerkki "matti ja maija" oli jotenkin provosoiva kirjoitus, kysymyksineen. Tahdottiin saada meitä nutturoita kynäilemään ja kauhistelemaan, että eihän noin vapaamielisesti voi keski-iällä elää, tai jotain sellaista.
Aidolta ei mitenkään vaikuttanut.En ole sitä oikeastaan enää katsellutkaan. Tavatkoot vaikka miten ja tapailkoot ystäviäänkin aivan kuinka hyväksi näkevät.Siinä taidettiin sitä kysymuksen asetteluakin petrailla.
Minullakin on ystäviä, "omia", mutta heistä on tullut myöskin mieheni ystäviä. Vaikka kuinka itsenäisiä oltaisiin, niin ei mielestäni voi edes nais kaveri olla niin salainen, ettei aviopuoliso tietäisi hänestä ja hänen elämästään.
Tuollaisista seurustelusuhteista en tiedä.Muistaakseni ne Matit ja Maijat sanoivat olevansa yli viidenkymmenen.Mitä heistä. Hoitakoot tapailunsa ja viettäkööt sitten sitä "laatuaikaa"vaikka harvemmin yhdessä kun ystäviä ei voi jättää tapaamatta.
Minustakin aviopuoliso on paras ystävä, ollut aina. Koskaan ei kukaan ole mennyt edelle.
Olitko todellakin 44 vuotta naimisissa ja jäit leskeksi?Voin vain kuvitella minkälaisen raskaan surutyön olet joutunut tekemään.Kiva jatkaa juttua.
Huomenta !
Kiitos vastauksesta,oli kiva saada postia.
Uskon että osaat kuvitella elämisen vaikeuden
niinkin pitkän parisuhteen jälkeen.Olihan siellä myrskyä .ukkosta ja salamoitakin matkan varrella.
Viimein päästyämme eläkkeelle ja viettäessämme aikaa rakkaalla mökillämme ja talvet kaupugissa ,elämä alkoi tuntua jo seesteiseltä,olimme kasvaneet ja kiintyneet toisiimme. Alkoi vanhuuden kausi,sitä tunsi ja tiesi toisen tarpeet ja toiveet,katsoi vain silmien ilmeen ja nenän asennon,ymmärsi toisen ajatuksen kulun.
Mieheni oli taiteellinen,herkkä mies,kaun vei aikaa,että sen kunnolla oivalsin.
Nyt ,kun hän on poissa ,vasta tajuan kunnolla kuinka tärkeä hän oli,ei löydy toista,joka "ummärtäisi "oikkuni ja luonteen laatuni.Hän oli luotettava ,turvallinen ja uskollinen aviomies,harvinaista tänä päivänä
Tässä pystynkin vakuuttamaan ,suhdetta tulee ja kannattaa hoitaa ja vaalia.
Elämäni 44 vuotta hänen kanssa oli laatu aikaa,tosin täysin ymmärsin liian myöhään.
Nyt etsin ,haen uutta suhdetta, mutta toivottamalta tuntuu.Luotettavaa ihmissuhdettatuntuu olevan mahdotonta luoda, vähäisten kokemusten nojalla, ei niitä ole.
Haikailen ja suren ,kai tätä elämä tulee olemaan.
Antakaa kaikki liikenevä aika toisillenne, te joilla vielä on kumppani.
näin ajttelee pioni
pystynyt elämään saman ihmisen kanssa 44 vuotta kestävän yhteiselämän, niin löydät vielä kumppanin itsellesi.
Ainakin uskon,että koska koet kaipaavasi uutta suhdetta ja mahdollista vakavampaakin sitoutumista, niin "haku" päälle.
Siinä kyllä olet oikeassa, että kun on elänyt pitkän avioliiton hyvän kumppanin kanssa niin vaatimustasokin saattaa olla sitä luokkaa, että kaikenlaiset eivät sinulle kelpaisikaan.Ainakin tulisit helposti verranneiksi "omaan" mieheesi.
Itse uskon, että kohdallani olisi näin.
Huomenta Maija!
Kiitos palautteesta, mukava kun vastasit.
Annoit toivoa kumppanin löytöön ,itse en kyllä nää kovin valoisana tätä asiaa.
Haku on tavallaan päällä,mutta niinkuin sanot "kynnys" on korkea.
Olen käynyt tansseissa ja kotiin tulen "sydän" tyhjänä,ilman taluttajaa.
Cättäilen,toivossa että tulisi se joku joka kirjoituksillaan,saisi "syntymään" jotakin.
Luottamus puuttuu , eihän sitä cättäilen pysty edes luomaan,olisinkin toivonut löytäväni jonkun saman "hekisen" ,olisi voinut vaihtaa mielipiteitä,voihan vielä löytyäkin.
Olen avomielinen ja luulen että sekin jotenkin
tekee "jutusta" vaikean.
No elämä kulke joka tapauksessa kohti iltaa,ehtiikö mitään tapahtumaan,vai haikailenko loppuun asti.
Olen iloinen sinun puolesta ,saat nauttia puolisostasi ja pidäkin hyvänä.
näin tänään,pioni
myönteinen ominaisuus, ainakin minun mielestäni
Pioni, miten avomielisyytesi voisi tehdä "jutusta" vaikean? Ole avoin ja avomielinen, sillä lailla myönteisesti!Minäkin olen nyt tässä niin avomielinen, että aion kertoa, ettei meidän avioliittomme ole sellaista ruusuilla tanssimista, kuin taisin antaa ymmärtää.Erimielisyyksiämme joudumme joskus käsittelemään kovaäänisestikin ja sitten minä mökötän.Saatan olla päivänkin puhumatta.
Kehoitit pitämään aviopuolisoa hyvänä ja sain piston sydämeeni, sillä murjottaminen ei ole hyvänä pitoa. Koetan muuttaa tapani, vai onkohan se ominta minussa, että en osaa "vaihtaa kanavaa" niin pian kun toinen, joka sanoo ja sitten konflikti on ohi, eikä sen kummenpa.
Pidä hyvää huolta itsestäsi, Pioni!Minä kyllä sinuna en tyytyisi minkälaiseen mieheen tahansa.
Luulen, että oikea tulee kohti, jos on tullakseen.
Pistoksia
Olen pahoillani jos sain aikaan "piston",siihen ei mitään syytä.
Joka avioliitossa on ristriitoja,ja se kuuluu
asiaan,sitä mökötystä oli minullakin,ja pitkään,mutta aikanaan se vähentyi,ja "laatu" parani.
Mökötyskin kohdallaan on asia mikä kuuluu ihmisyyteen ,emme kukaan jaksa aina olla "hyviä"
ja varmaan miehesi rakastaa myös sitä piirrettä sinussa.Ainahan voimme kilvoitella ja myös suvaita paremmin itseämme ja muita.
Avoimmuuttani käytetään ehkä hyväksi,sitä tarkoitin,mutta jos joku siitä hyötyy,hänen onnensa. sateisesta savosta pioni
sinä keroit, etkä masentanut minua, vaan autoit ajattelemaan samaa mitä olin itsekin monta kertaa
miettinyt, että tämähän saattaa loppua minä päivänä tahansa, siis aviolitto ja yhdessä eläminen. Eli eroon,ei avioeroon, vaan vieläkin lopullisempaan. Siinä mielessä koin tervehdyttävänä "pysähtymisen."Emme ole mieheni kanssa enää nuoria, vaikka emme tosin vanhuksiakaan vielä.Sanotaan vaikka, että myöhäisessä keski-iässä.
Sanoitko olevasi Savosta? Olen sukuloinut siellä nuoruudessani ja vieläkin on ystäviä kalakukko kaupungissa, samoin parissa muussa savolaisessa kaupungissa.Sataako siellä todellakin?
Chattaile, jos sulla aikaa on. Paitsi, etttä se on kivaa, kyllä sieltä voi elämänkumppanikin löytyä.
Itse chatissa juttelin paljon, ja erään kanssa puolisen vuotta. Kaikesta maan ja taivaan välillä, sitten kun tavattiin, tuntui olemus kivalta ja asia oli sillä pihvi.
Nyt on oltu neljä vuotta yhdessä. En olisi luullut löytäväni sellaista kumppania. Olin 11 vuotta ollut yksikseni ja nauttinut suurimman osan ajasta, mutta sitten jo aloin kaivata läheistä ihmistä. Ja se löytyi. Ja tää on ihanaa. Yhteensovittamista kahdella aikuisella ihmisellä omien kuvioittensa kanssa on, mutta sehän on selväkin.
Chatista tuli ihan oikeita "eläviä" naiskavereitakin ja jopa yksi ystäväkin. Muutakin uutta elämään, kuin tämä uusi kumppani.
Kiitos rohkasusta !
En ole kauan chättäilyt ja nyt olen jo oppinut
pitämään hauskaa näidenchätti kavereiden kanssa.
Hykertelen ja nauran yksikseni,tosin on joku ikäväkin "tyyppi" näyttäytynyt.
Tuntuu sulla olleen todella onnea,kun löysit kumppanin,en jaksa itse siihen uskoa kohdallani,mutta aika menee siivillä.
Paheksutaan tätäkin nyt kovasti,kun ihmiset istuvat tietokoneen ääressä,ainahan jotakin on paheksuttu,nyt siis tätä.
Minulla on paljon harrastuksia ,maalaan ,teen käsitöitä,toimin yhdistystoiminnoissa,mutta aikaa
jää vielä runsaasti,ei aina jaksa töllöttää ja varsinkin ohjelmat ovat sitä mitä ovat.Olen hyvilläni että otin tämän "räkkineen" nyt yksinäisyys ei ole niin totaalinen,voin vaihtaa mielipiteitä täällä ja ainahan voi toivoa ,että "kolahtaa" se oikea kohdalle.
Kiitos sinulle ja onnea eämääsi edelleen,sitä sinä olet todella saanut, näin vielä yksinäinen pioni
täällä asun,olen melkein koko ikäni asunut ja hyvä on ollut.Tässä kalakukko kaupungin läheisyydessä 80 kilometrin etäisyydessä.
Sadetta on todella ollut ja viileää,mutta nyt aurinko paistaa,taitaa tulla kesä.(hymyä)
Ajattelin,et kai rupea pelkäämään sitä lopullista eroa,sitä ei pidä etukäteen surra,ehtii myöhemminkin,kokemuksesta puhun. Tietenkin pitää ymmärtää sekin todellisuus,että osaisi antaa arvoa ja laatua elämälleen yhdessä,harvoin yhtä aikaa "lähdetään".Ikä ei takaa mitään,kun on päivät täydet ne on,kyllä yllätti minutkin totaalisesti.Mieheni oli kuollessaan 67,ei siis ikäloppu,reipas,joka päivä käveli 14 km ,oli hoikka ei tupakoinut ja muutenkin hyvin tasapainoisesti elettiin ,mutta,,,,
Tämä ei pelottelua ,mutta totean ,eläkää päivänne toisillenne,niin hyvä on olla.
tälläistä näin maanantai aamuna pioni
Olen ikionnellinen kun sää on muuttunt ennemmänkin juhannusilmaa muistuttavaksi. Koko viime viikon sateli ja oli aika koleaa.
Olemme lähdössä saareen juhannusta viettämään. Ei siis tarvinnut peruuttaa lähtöä, vaikka eihän sitä vielä tiedä miksi ilmat muuttuvat.
Sinä kirjoitat niin rohkaisevasti ja muistutat omaan lämpimään tapaasi kuinka onnellista on kun elämänkumppani on vielä vierellä.Olen oikei psyykannut itseäni, ettei se "vanha aatu" nostaisi päätään niin usein ja osaisin unohtaa "riidan" jälkeen, enkä tapani mukaan mököttäisi.
Aika mielenkiintoista, että asut siellä Savossa, mikä on minulle jotenkin tuttu maakunta, sikäli, että siellä asuu ystäviä, jotka puhuvatkin sitä erikoista Savon murretta. Muuten aika tarttuvaa. Itsekin omaksuin joskus joitakin mukavia "viännöksiä." Menikö oikein?
Kiva olla näin kirjeenvaihdossa kanssasi, vaikka tämä onkin tälläinen julkinen kirjeenvaihto, jonka muutkin voivat nähdä ja lukea, mutta emmehän mitään erikoisen salaisia asioita puhukaan.Hyvää päivän jatkoa sinulle sinne. Mietin että mikä paikkhan on Kuopiosta 80 kilometrin päässä. Kertoisitko? Ei ole pakko, mutta ajattelin Kaavia ja Tervoa.
Hei taas, Pioni.Tuli mieleeni, että pionit puhkeavat juuri kukkaan. Kukoista sinäkin!
kiitti palautteesta,miten helppoa on kirjoittaa tuiki tuntemattomalle mielipteistään.
Kai joku aaltopituus säätelee ,että joidenkin kanssa se vain lähtee.Oikein viänsit savoo,minä itsekkään en osaa paremmin,kyllähän kirjakieli vähän sotkee tätä savonkin murretta.
Älä liikaa varo niitä tuiskahduksia ja mököttämisiä,kyllä ne määrätyllä tavalla antaa eloa avioliittoon,kävisi niin tasaiseksi,että lähelle tulee jo kyllästyminen.Kylläpä sinä tuon tiedät.
Et voinut ajatellakkaan että eteläänkin päin vois lähteä ,Kuopiosta n.80 km päässä on kaupunki nimeltä Varkaus ,se on minun kotikaupunkini ollut syntymästä asti. Pienenä piipahdimme Viialassa,Vuohijärvellä ja Mikkelissä,ja takasin Varkauteen.
Mieheni tuli Impilahdelta ,Pohjanmaan kautta savoon ,ja niin tiemme kohtasi.Kummia on nämä elon polut ja kohtalot.Varmaan nämä kirjoittelut loppuvat palstan myötä,mutta onhan sähköpostit
Mökilläni pionit todella kukkivat
kesäisin terv.pioni
mielestään hyvinkin vitsikkäästi, että karjalaisen ja hämäläisen sekoitus on savolainen.
Ollaan sitten hilpeän huumorintajuisesti savolaisia.
Impilahtihan jäi rajan taa ja on nykyistä Venäjää.Miehesi oli sieltä?
Mukava olla tälläisessä julkisessa kirjeenvaihdossa heimosisaren kanssa.Taidat kuitenkin olla "puhdasrotuinen."
Meidän pihallamme eivät pionit vielä kuki, vaikka olemme paljon etelämpänä kuin Varkaus.
Kiva kun annoit minule "synninpäästön" mököttämis taipumuksestani. Jokaisella saattaa olla oma tapansa osoittaa pahaa ja hyvää mieltään.Meillä mies sanoo ja sillä selvä. Vanhoja ei muistella! Jatketaan juttua!
paha mieli tuli eilen chätissä,kunsain ryöpytyksen savolaisuudestani.Eräs nikki ,jonka kanssa olen suuta pieksänyt,kitkerästikin joskus ,tuli chättiin.Hän ei tervehtinyt minua ja huomautin käytöstavoista ,tietenkin hymy suupielessä,hän vastasi että ei tarvitse käytöstavoissa ohjausta. pyysin anteeksi ,johon hän,en tervehdi savolaisia.Olin nolo,olin kuvitellut että hän on huumormiehiä.Näin tästä savolaishuumorin tajustakin saa kärsiä.
Niinhän ne sanoo että kun savolainen puhuu,vastuu siirtyy kuulijalle.Ei aina tiedä missä "piru" istuu ja sainpahan muistutuksen kielevyydestäni.
No todella mehän olemme kaikki melkein samaa sukujuurta kohta.Ymmärsin että sinä karjalais ja miehesi hämäläis lähtöisiä,minä kyllä alkuperäinen
,mutta olen asunut myös hämeessä ,joten sekotuksia kai loppujen lopuksi olemme kaikki.
Minulla kirjeenvaiho toveri H-linnasta ja hyvin olemme pärjänneet,jo vuosikymmeniä. tulee tätä tarinaa aina niin pitkälti ,olen pulputtava savolainen
no nyt riittää taas,pioni
Ei voi kun ihmetellä ja oikeastaan vähän kauhistella.
Meillä lasketaan aina leikkiä minun hämäläisyydestäni, mutta se on vain aivan puhdasta huumoria.
Mieheni sanoo monasti kun myöhästyn, tai hidastelen ollessamme lähdössä johonkin, että tuo nyt on hämäläisellekin liian hidasta touhua.
Minä asuisin kaikkein mieluummin Savossa jos asuinpaikkakunnan muuttaminen olisi edessä.
Ihmiset ovat kaikkialla ehkä samanlaisia noin yleisesti ottaen, mutta on näissä eri heimoissa omia ominaispiirteitään. Savolaiset ihmiset eivät ole ainakaan missään kohdin huonompia kuin esm. karjalaiset, tai louaissuomalsiset.
Viimeksi mainittujakin naureskellaan ja kertoillaan Turkulaisvitsejä.Luulen, että vähänkin oudompi murre "keljuttaa" joitakin suvaitsemattomia.Ennakkoluuloisuushan on juuri sitä, että mitä ei itse ole, tai osaa, niin siitä pitää keljuilla ja piikitellä.
Teit oikein kun purit ulos pahan mielesi.
Se on avoimen ja avomielisen ihmisen tervehdyttävä tapa käsitellä asioita.
Hyvää päivän jatkoa, tai oikeastaan alkua ja muistathan olla savolainen täysillä!Murteet ovat katoava luonnon vara ja huolestuttaa, että kohta kaikki puhuvat sellaista yleiskielta, joka on aika ilmeetöntä, minun mielestäni ainakin.
Kirjoitellaan!
lähtö edessä.Kiitos taas lohduttavasta ja rohkasevasta viestistä.
Olen kyllä vähäisen chättäilyn aikana pyöritellyt päätäni kovasti..Ihmiset olemme kovin
erillaisia,mikä minusta on hyvä,toisen mielestä
kauhea.
Siinäpä se onkin kai elämän rikkaus ,joskus ei vain ymmärrä.
Minulla on haastetta tämän koneen kanssa,olen ulalla yhden ja toisen asian edessä.
Sähköpostissa ,siinä oikeassa ,toimin jotenkin ,mutta tämä suomi24 posti tuottaa ongelmia.Painelen ja yritän ,ei tulosta.Kai minulle pitäisi rautalangasta ohjeet laittaa.Tätä se on kun vanhana aloittaa,mutta en aio antaa periksi.Meinaan vielä kamerankin ostaa,jos saan rahat riittämään,sitten täytän ystävien koneet kuvillani.Kun ei osaa kieliä on vaikeampaa oppia.
No se näkee,kuka elää,lapset eivät ehdi joka asiaa neuvoa ja en viitsi edes kysellä, katsovat vähän pitkään ,kun en opi,heille kaikki on niin selvää.
No nyt toivotan sinulle ja miehellesi hauskaa juhannusta ja hyviä ilmoja saari reissullenne
terv, tyhmyytensä paljastanut,pioni
Me harkitsemme vielä koko mökille menoa, sillä ilma ei oikein houkuttele lähtemään sellaiseen paikkaan ,missä ei ole mitään mukavuuksia,kuten sähköäkään.Onhan tässä vielä pari päivää aikaa.
Nyt juuri säätiedotus lupaa poutautuvaa.
Viihdyn luonnon keskellä ja siellä mökillä, mutta en millä tahansa säällä.Joko te tänään lähdette?
Pioni, ethän sinä mikään tyhmä nyt ole, et sinne päinkään.Avoin ja mukava, mielestäni.
Palaillaan viimeistään sunnuntai-iltana! Mukavaa
hauskaa juhannusta! Jotenkin haikeaa,sillä tästä alkaakin kesän muuttuminen syksyä kohti, vaikka ei ole edes kunnolla alkanut kun aina sataa, melkein aina.Hei vaan!
Kyllä parisuhteen pystyy hoitamaan ystävien
ohella. Rakkaus on ehtymätön luonnonvara.
Ei se vähene vaikka sitä tuhlaa moneen suuntaan.
Omistamisenhalusta se kielii, jos ruvetaan toisen menoja rajoittamaan.
Kun katselee muissa kulttuureissa isoa sukulais-
ja ystäväyhteisöä, tulee vaan mieleen, mikä
suomalaisissa on vikana, kun ei tutustuta naapureihin ja työkavereihin eikä tulla toimeen
sukulaisten kanssa.
Vierailullekin kun pyydetään sanomalla tule silloin ja silloin, koska perhe A tulee tällöin ja tällöin. Kiitos ei.
HUOMENTA
sieltä lahden takaahan kuuluu enemmän järkeä yhdeltä, kuin täälläties kuinka monelta yhteensä !
Olenkos syntynyt väärään maahan vai sukupolveen?
Kateushan on tunnetusti nimenomaa meidän suomalaisten luonteenpiirre ja sopii tähänkin. Mitäs muuta se juuri on kuin sisartunne mustasukkaisuus ; "kokonaan minun", kunnes kuolema meidät erottaa -tai jos ei jo ennen.
Tämä parisuhteessa toisiinsa käpertminen on varmaan alkanut juuri samaan aikaan, kuin laajasta perheyhteisöstä on muututtu ydinperheeksi. Kaikki muut ovat uhkia, jotka on pidettävä ulkopuolella ja siinä saa lähteä ystävät su muut.
Järkyttävä ajatuskin tämä täällä (näillä palstoilla esitetty ajatus), että parisuhdetta HOIDETAAN sillä, että, tavataan ystäviä mahdollisimman vähän !!!! Ihan puistattaa.! Ikäänkuin vanha mukana kulkenut ystävyys olisi vähempiarvoista, kuin uusi parisuhde UHKA !. Nehän ovat kaksi ERI asiaa. Kummallakin on omansa annettavanaan. Järisyttäviä ehdotuksia, että omia läheisiä ystäviä tavataan KERRAN PUOLESSA VUODESSA yksi ilta HUH HUH
Jospa nykkyiset, kansainvälistyneet nuoret ovat viisaampia tässä ystävien pidossa rakastuttuaankin, kuin meidän polvi, tämä kupissa kasvanut.
No tästä voisi kirjoittaa metri tolkulla. Oli ilo lukea ajatkusesi lahden takaa, aloin jo masentua näistä monista uskomattomista mielipiteistä.
Aloitkin masentua kun neuvoja tyrkytellään, vaikka et tainnut niitä edes pyytää, vai miten se oli?
Kyllähän kypsällä aikuisiällä ihmiset tietävät miten parisuhteensa hoitavat.
Sano vaan suoraan, että tulkaa neuvomaan vasta kun neuvojanne kaivataan!
No voi hyvät hyssykät tätä hurskastelun ja neuvomisen määrää !!
kuka ihmeessä on sanonut, että me olemme nuori pari tai että se on matti, joka ei suostu jättämään kavereitaan?????
En malttanut enää olla osallistumatta tähän keskusteluun ja kertoa; Maija on 50v, minä kolme vuotta vanhempi. Olemme vuosia "hoitaneet" suhdettamme ja aikomus on jatkossakin !
Minä olen se, joka haluaisin pitää Maijan jokaisena mahdollisena hetkenä lähelläni ja Maijalle on vuosikymmenien mutkissa syntynyt hänelle kovin tärkeä ja rakas "akkaporukka", jota hän luonnollisesti haluaa edelleen tässäkin tilanteessamme tavata. Enkä minä ole ihan niin tyhmä, että kuvittelisinkaan asettuvani sellaisen ystävyyden tielle, vaikka kuinka haluaisinkin viettää joka hetken Maijan kanssa!
Maijan ystävät eivät todellakaan ole meidän ongelmamme, emmekä me ystävien. Hän tapaa "akkojaan" niin usein, kun he he tuntevat tarvetta. myös tässä tämänhetkisessä tilanteessamme. Milloin illan, milloin kaksi tai vaikka useamman kerran kuussa. Meille kahdelle jää vielä paljon iltoja, päiviä ja öitä olla yhdessä.. Viikolla eletään sitten mukana toistemme elämässä erilaisten tekniikan suomien välineiden avulla.
Syntyipähän vaan viime viikonloppuna grillatessa Maijan nuorison kanssa keskustelu siitä, miten ihmiset parisuhteessa jättävät ystävänsä, ikään kuin yksi ihminen voisi tyydyttää kaikki toisen tarpeet sen jälkeen, kun on rakastuttu. "kun Rakkaus astuu sisään, lentävät ystävät ulos" sanoi täällä joku, mutta varmaa on, että jos niin antaa käydä, lentää hyvin pian rakkaus ulos ja ystävät olisivat silloin tarpeen.
Saipahan tytöt siinä päähänsä heittää ylläolevan selkeän kysymyksen ilmaan muille mietittäväksi, että mitähän muut Maijan ja Matin tilanteessa tekisivät. Ompa ollut surkeaa luettavaa!! kaikki olettamukset, itsestäänselvyydet hurskastelut.
Kun siinä terassilla kuuntelin nuoria ihmisiä oli todettava, miten paljon viisaampia he onneksi tässä asiassa ovat. He osaavat laittaa rakkaansa ensin ja pitää mukana arjessa myös muut tärkeät ystävät. Antaa toinen toisillensa tilaa!
Jos joku vielä haluaa leikin vuoksi asettua M@M: tilanteeseen, niin hyvä, vastatkaa vain esitettyyn kysymykseen ja jättäkää, please, kaikki ohjeet väliin. Emmeköhän me selviä tässä edelleenkin ihan omillamme !
lämmintä kesää rakkaitten ihmistenne kanssa
Mattti itte
Mitäs sitä kyselemään muiden mielipiteitä kun kaikki on aivan selvää ja ongelmatonta.
Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Viimeinen tarkoittaa, että muiden ei tarvitse teitä neuvoa, edes pyydettäessä.
Onnea!
Moi Matti!
Kuule ne "ohjeet" voivat olla aivan kokemuksen tuomaa tietoa,joten ota vaan kaikesta opiksi ,ei se pahaa tee.
Hurskastelua,sanot, no voihan olla,mutta aina sieltä "jotakin".
En neuvoja tuputa,vaan elämänkokemuksesta kerron,
että "suhde" vaatii hoitamista ja sen sinä varmaan osaatkin hyvin,samoin Maija ,eikun hyviä jatkoja ja ystäviäkin.
Terv.pioni
Aivan kuin ote omasta elämästäni.
Minäkin asun viikot erossa rakkaastani.
Viikonloppuisin tapaamme ja lomilla.
Yhteydenpitoa läheisiini ja ystäviini pyrin pitämään viikon aikana ja viikonloppuisin omistautuisin ainoastaan vain rakkaalleni.
Olen kuitenkin huomannut, kuinka minimaaliseksi varsinainen yhteinen aikammme kuitenkin jää.
Aina on muitakin jakamassa kallista yhteistä aikaamme: sukulaiset, tuttavat, naapurit, velvoitteet, maatilan työt...
En varmaankaan olisi yhtä mustasukkainen miehestäni, jos asuisimme yhdessä ja pystyisimme jakamaan yhteisen arkemme.
Tuntuu, kuin eläisin vain niiden pienten yhteisten hetkien varassa, tapaaminen kerran viikossa on mielestäni liian vähän.
Rakastan miestäni suunnattomasti.
Kuitenkin elämäntilanteemme ja kummankin työn vuoksi joudumme elämään toisistamme erillään, eri paikkakunnilla.
Näin tullennee jatkumaan ainakin toistaiseksi, muuta mahdollisuutta ei tällä hetkellä ole.
En tiedä, kuinka kauasn kestän/kestämme.
Mahdollinen muutos ei ole minusta kiinni.
Erossa ollessamme tunnen osan itsestäni olevan kuitenkin rakkaani luona.
Hän on mielessäni lähes aina.
Etkös kysynyt tässä mielipiteitä,
miksi sitten epäät jotka vastaavat niinkuin tuntevat.
Jos minä olisin yksin viikot ja sitten tulisi joku naislauma siihen,kun kaverini saapuu
niin ei se varmaan hyvältä tuntuisi,kummastakaan.
Onhan sitä aikaa tavata ystäviään milloin vain haluaa,miksi silloin juuri kun kaveri tulee.
Tämä on minun oma mielipiteeni enkä tyrkytä sitä
kenellekkään,mutta mielipiteitä kysyttiin niin vastasin myös,sitä en tiedä millä mielellä
kyseltiin,mutta ei se tähän kuulukkaan,vastasin vain niinkuin tunsin,
Että anteeksi nyt vain.
vastaan sulle vielä anu, että kun ei ole mulla mahdollisuutta tavata ystäviäni kuin viikonloppuna niin kuin Mattiakin. Kyllä ne "akat" oottaa, ei ne tänne ryntää.
mutts etkös sinä sitten tärkeitä tyttöystäviäsi haluaisi joskus myös tavata, jos muuta ei ole kuin viikonloput. Luopuisitko heistä kokonaan?
hyvää yötä
En tietenkään kiellä ystäviä tulemasta,
mutta jätän myös aikaa (Matilleni).
Voidaan sitä yhdessä tehdä jotain hauskaa,
pelata tai mennä luontoon.
Mutta haluan myös Yksinäisyyttä (Mattini)
kanssa.
Ajan vain täytyy jakaa,että on kummallekkin
kyllä naisten illat vietetään,
samoin kuin (Matti)viettää saunailtansa.
Oletin sinun tarkoittavan että ystävät tulevat
aina silloin kun (Mattikin).
Mitähän sen (Matin)tulosta sitten olisikaan
järkeä.
Kaikille riittää aikaa,kun vain järjestää
asiansa siten,ei tarvitse valikoida.
Ystävä se on miesystäväkin,eikä mikään
sivustavedettävä sänky.
Joka kelpuutetaan vain silloin kun ei ole
muuta tekemistä.
Kyllä kysymyksestä (kuinka monta kertaa mielestäsi voi kohtuudella tavata ystäviään? Huomannet, että ystävillä tarkoitetaan tässä omia, "erillisiä ystäviä" ja "Toinen" on jompikumpi meistä.)käy selkeästi ilmi, että MATIN kanssa ollaan pääasiallisesti ja omia ystäviä tavataan X kertaa. Sitä kohtuullista X:ää kysyttiin, ei yhtään enempää.
Ilmi käy myös se, että Toisella heistä on mahdollisuus tavata niitä ystäviään vain viikonloppuisin. Lue kysymys tarkasti .
Sen verran kuitenkin ymmärsin vastauksistasi, että ystäviä PITÄÄ tavata.
Siis... Matin ja Maijan tilanteessa .... Kuinka monka kertaa mielestäsi on kohtuullista? Mitään muuta emme kysyneet. Olethan tietysti siinä oikeassa, ettei mikään täällä estä muitakin ajatuksia esittämästä.
Jos eläytymis-intoa piisaa, niin mikä olisi sinun X:si?
voisi tavata sitä "rakastetuaan."
Muu aika ehdottomasti ystäville.
Eli ystäviä joka viikonloppu, ainakin.
Ystävät ovat kaikkein tärkeintä elämässä. Menevät railakkaasti sen etäsuhdepartnerin ohi.
Mielestäni pari, korkeintaan kolme kertaa vuodessa riittäisi Matin ja Maijan tapaamiselle ja yhdessäololle. Muu aikahan olisi ystäviltä pois, eikä sellainen ystävyys mitän ystävyyttä olisi, jos joku tilapä....seurustelukumppani siihen väliin änkeäisi, pilaamaan hauskan illan tyttöjen kanssa. Jos on jätkä mennäksen , niin menköön. Onhan Maijalla ystäviä. Matillakin kavereita, ei sen puoleen. Eli suoraan kysymykseen suora vastaus:Ystäviä ainakin kerran viikossa on tavattava ja jos niinkutsutulla seurustelukumppanilla on jotain sitä vastaan, niin mietittäisiin uudelleen kannattako koko seurustelua jatkaa. Näin on varmaan useimpien mielestä OK.
Tämä keskustelu taisikin olla sellaista,
minä,sinä, hän, me,te,he.
Ollako vai eikö olla,miksi sitten otetaan ollekaan
sitä rakastettua jos on hällä väliä tapaako häntä vai ei.Sittenhän on mieluimmin yksin,tahi niitten ystävien kanssa.
Ystävä on aina etusijalla,mutta hän onkin sellainen ystävä joka jättää sijaa toiselle
olemalla syrjässäkin joskus.
Ei se ole todellinen ystävä joka tunkee itsensä
parisuhteen väliin.Hädässä ystävä tunnetaan,
on vanha sanonta.
Minulla on yksi todellinen ystävä ja hän asuu
aika kaukana,mutta ei ole silti tulemassa joka
kissanristiäisiin.
Lähempänä asuvia ystäviä on roppakaupalla,
silti hekin antaa tilaa hengittää,ei hekään
veisi aikaani jos minulle olisi tulossa joku
parisuhde ystävä.
Ei ketään heitetä olan yli menemään ei X:ää
eikä ketään muutakaan.Tämä on nyt taas vain minun
ajattelutapani,jokainen päätelköön ihan itse.
En ehkä tuollaisia kysymyksiä ymmärrä missä
pitäisi valita ystävät,kyllä he pysyvät ystävinä ilman valitsemistakin.
Miksi kyselette M@M ja m@m Matti mielipiteitä oikein huutamalla ja kerrotte niiden muka olevan tärkeitä kun jo heti arvostelette mielipiteitä ja Matti varsinkin haukkuu hurskastelijoiksi vastaajia.
Mielipiteitä kysyitte, niitä saitte ,olkaa tyytyväisiä ,vaikka ne ehkä eivät oleet aivan niitä kuin odotitte!
Niin-in. Tämähän on siis perin arkipäiväinen ongelma josta kärsivät monet parisuhteessa elävät. Voidaan esimerkiksi olla töissä eri paikkakunnilla kaukana toisistaan.
tilanne riippu myös henkilön omasta luonteesta esim. toinen kestää olla pidempiä aikoja erossa, kun taas toinen lyhyempiä.
asiaa näin normaalia syvempää pohtien kumpuaa väistämättä mieleen, että miksi te tällaiseen asiaan utelette muiden ihmisten mielipiteitä?
Onko esimerkikse niin, että teillä helkkarin talimäkkylöillä ei ole suotu oman arvostelukyvyn lahjoja?
Ryvettykää silavassa ja käykää mutapainissa, jos ei aivosolujenne tiukka puurtaminenkaan tuota mieleen edes suuntaa antavaa tulosta asian selkenemiseksi. Olette yksiä vituroita ja paskanhajua suoltavia jukurttietanoita, eli menkää vaikka keilahallin katolle heiluttelemaan jokerien lippua, tuuttailemaan sorsapillillä ja hokemaan: "minä ole hamsteri".
Hyvää juhannusta, olette ihania molemmat.
Kiitos mielipiteestäsi. Se oli kattava, asiallinen, suuntaa-antava mutta selkeä, suomalaisittain suorasanainen ja kaikin puolin itseäsi ilmentävä.