Joo, nyt tulee taas tällainen angsti-viesti mutta so what.
Olen 13v. tyttö, en erityisen kaunis, en ruma, laiha enkä lihava. Äitini ja isäpuoleni kävivät eräs yö kaamean tappelun, (joka jätti syvät traumat minuun ja 4v. Veljeeni) menin väliin ja autoin isäpuoltani pelastamaan itsensä siltä tappajalesbolta. Meni riitelyn jälkeen pakkaamaan tavaroita isäni lähtöä varten (klo. 4:00 heti tappelun jälkeen) kun äitini tuli huoneeseeni. Hän katsoi minua tyhjin, tappavin silmin kuten aina, halasi minua ja pyysi päästä nukkumaan kanssani. Tönäisin hänet pois luotani ja käskin hänen häipyä.
Päätin muuttaa isäni luokse asumaan.
Olen ollut useamman kuukauden masentunut, mutta en ole näyttänyt sitä kellekkään, sillä en halua että muut joutuvat kärsimään vaivastani. Tajusin vihdoin, että minulla ei ole väliä. Ei niin kauan, kunes keksin keinon tehdä maailasta paremman. Tai edes auttaa siinä. Olen ihastunut erääseen poikaan, mutta en voi kertoa kenellekkään, sillä minulla ei ole ketää jolle kertoa. Kerroin joskus päiväkoti-ikäisenä äidilleni, että olin ihastunut erääseen henkilöön. Kauan hän lupaili ettei kerro kenellekkään, ja lopulta kerroin hänelle. Heti nimen sanottuani hän juoksii isnäni (asuivat silloin vielä yhdessä) ja huusi, että meidän tyttö tykkää siitä. Tämän hän teki, päiväkodissa, mummolassa, kaikkialla. Siitäkin jäi traumat, ja luottamus äitiin meni. Sen jälkeen en kertonut hänelle edes sitä, että läksyt jäivät tekemättä, menkkojen alusta puhumattakaan.
Ainoa ihminen johon voin luottaa, no en tunne häntä, ja en voisi tunteakkaan häntä sillä hän on kuollut(tuhannet ihmiset surevat häntä, ja haluasivat tuntea hänet. Olen yksi heistä). Hän on maailmanparantaja, minun Dalai Lamani, Äiti Teressani.
Seiskalle mentyäni, en ole juuri kaverien keskuudessa saanut puheenvuoroa, ja minua on haukuttu tavoilla, joita muut saattavat pitää vain kaverien läppänä (se onkin, mutta mitä minulle on sanottu on osunut juuri oikeaan paikkaan.)
En tosiaankaan ole tappamassa itseäni, sillä en halua vaivata muita. Minulla ei vain ole väliä.
Minulla ei ole yhtään ystävää, joka tykkää luonnostaan samoista jutuista. Vain ystäviä, jotka eivät välitä, ja yksi, joka tarttuu minun mielipiteisiinii kui muoti-ilmiöihin. Viikon luonnonsuojelu on kivaa, seuraavalla vain joku vanhan lehden artikkeli josta voi puhua ohimennen ymmärtämättä siitä mitään.
Haluan vain päästä pois, mutta en tiedä minne sillä se-niin-vittumainen- teidän-taivaan-isänne ei oikein vakuuta minua. Toisin sanoen olen ateisti, eikä äitini tue minua tässäkään, haukkuu vain kommunistiksi (HUOM! Jos joku taas sekoittaa nationalismin ja kommunismin niin....)
Pyydän, auttakaa.
[email protected]
Olen 13v. tyttö, en erityisen kaunis, en ruma, laiha enkä lihava. Äitini ja isäpuoleni kävivät eräs yö kaamean tappelun, (joka jätti syvät traumat minuun ja 4v. Veljeeni) menin väliin ja autoin isäpuoltani pelastamaan itsensä siltä tappajalesbolta. Meni riitelyn jälkeen pakkaamaan tavaroita isäni lähtöä varten (klo. 4:00 heti tappelun jälkeen) kun äitini tuli huoneeseeni. Hän katsoi minua tyhjin, tappavin silmin kuten aina, halasi minua ja pyysi päästä nukkumaan kanssani. Tönäisin hänet pois luotani ja käskin hänen häipyä.
Päätin muuttaa isäni luokse asumaan.
Olen ollut useamman kuukauden masentunut, mutta en ole näyttänyt sitä kellekkään, sillä en halua että muut joutuvat kärsimään vaivastani. Tajusin vihdoin, että minulla ei ole väliä. Ei niin kauan, kunes keksin keinon tehdä maailasta paremman. Tai edes auttaa siinä. Olen ihastunut erääseen poikaan, mutta en voi kertoa kenellekkään, sillä minulla ei ole ketää jolle kertoa. Kerroin joskus päiväkoti-ikäisenä äidilleni, että olin ihastunut erääseen henkilöön. Kauan hän lupaili ettei kerro kenellekkään, ja lopulta kerroin hänelle. Heti nimen sanottuani hän juoksii isnäni (asuivat silloin vielä yhdessä) ja huusi, että meidän tyttö tykkää siitä. Tämän hän teki, päiväkodissa, mummolassa, kaikkialla. Siitäkin jäi traumat, ja luottamus äitiin meni. Sen jälkeen en kertonut hänelle edes sitä, että läksyt jäivät tekemättä, menkkojen alusta puhumattakaan.
Ainoa ihminen johon voin luottaa, no en tunne häntä, ja en voisi tunteakkaan häntä sillä hän on kuollut(tuhannet ihmiset surevat häntä, ja haluasivat tuntea hänet. Olen yksi heistä). Hän on maailmanparantaja, minun Dalai Lamani, Äiti Teressani.
Seiskalle mentyäni, en ole juuri kaverien keskuudessa saanut puheenvuoroa, ja minua on haukuttu tavoilla, joita muut saattavat pitää vain kaverien läppänä (se onkin, mutta mitä minulle on sanottu on osunut juuri oikeaan paikkaan.)
En tosiaankaan ole tappamassa itseäni, sillä en halua vaivata muita. Minulla ei vain ole väliä.
Minulla ei ole yhtään ystävää, joka tykkää luonnostaan samoista jutuista. Vain ystäviä, jotka eivät välitä, ja yksi, joka tarttuu minun mielipiteisiinii kui muoti-ilmiöihin. Viikon luonnonsuojelu on kivaa, seuraavalla vain joku vanhan lehden artikkeli josta voi puhua ohimennen ymmärtämättä siitä mitään.
Haluan vain päästä pois, mutta en tiedä minne sillä se-niin-vittumainen- teidän-taivaan-isänne ei oikein vakuuta minua. Toisin sanoen olen ateisti, eikä äitini tue minua tässäkään, haukkuu vain kommunistiksi (HUOM! Jos joku taas sekoittaa nationalismin ja kommunismin niin....)
Pyydän, auttakaa.
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
s**tanan kommarihipit!
Kiitos sinulle, viestisi sai minut jopa naurahtamaan.
Kommunismi on se asia, joka tuhoaa suomen, jos emme kiellä sitä lailla
No, voinhan sen noinkin ilmaista. Mutta en kuitenkaan sanonut että olisin kommunisti tai edes kannattaisin kommunistia, sanoin että minua on haukuttu kommariksi.
Hmm sanot että itselläsi ei ole väliä, mutta en saanut selvä välitätkö muista ihmisistä enemmän? Jos välität niin sitten tee kuten minä: auta toisia. Itse kulutan aikaani tällä suomi24:ssa lohduttamassa teitä joilla ongelmia ja antamassa neuvoja. Kun teet paljon hyvää toisille niin saatat huomata että hyvistä teoista palkitaan. Ei ehkä rahalla tai fyysisillä asioilla, mutta sanoilla. Pienet kiitokset rohkaisevat jatkamaan toisten auttamista. Huomaat ehkä myös että Ne joita autat välittävät sinusta vaikka itse et itsestäsi välitä. Ei tietenkään täällä suomi24:ssa tarvitse muita auttaa. Oikean elämän jutut toimivat paremmin. Luonnonsuojelun jo mainitsit esimerkkinä.
Kyllä, valitan muista ihmisistä enemmän kuin itsestäni, sillä niin rakas äiti kultani on minulle opettanut. Minusta välitetään vähemmän kuin muista, joten omaksuin tämän tavan. Vaikka hän ei olisikaan oikeassa (kyllä joku kuitenkin löytyy joka minulle varmaan vitosen vippaisi) se on kuitenkin jäänyt päähän soimaan :(
No, pidän pääni pystyssä ja jatkan muiden auttamista :)