Syvällistä keskustelua.

Alotappas isestäsi syvällinen keskustelu "liisSa", mielenkiinolla odotamme !

Lundiahylly ei mene koskaan pois muodista. Ja vaikka menisikin, niin ei se minua haittaa. Kotini on omani, enkä sitä muita ihmisiä varten ole sisustanut. Viimeksi olen ostanut jokunen vuosi sitten eteiseen pitkän räsymaton (kallis, mutta kaunis ja paksu) koska entinen oli sellainen, jossa oli pohjana jotain kumia, joka sitten mureni pölyksi.

Vaatteita en juurikaan osta, autoa ei ole, koska en sitä tarvitse. Kännykän tosin vaihdoin, kun edullisesti sain. En tiedä onko se enää muotia, mutta mitä siitä. En minä tuolla kulje kännykkä kädessä esittelemässä sitä.

Sen kyllä tiedän, että minä en ole muodissa, mutta ei haittaa. Olen mikä olen.

Puhelin,auto, vaate, huonekalut ja niiden uusiminen on aiheena kovin pinnallinen, joten miten siitä saisi syvällistä keskustelua aikaiseksi?

puhelimien mallit muuttuu ja niihin tulee lisää toimintoja eikä nykypuhelimet kestä montaakaan vuotta joten pakko aina sillontällön uusia vaatteetkin kuluu eikä mistään enää tahdo saada vanhan mallisia ja vanhanaikaisia ostetuksi autot tulee tiensä päähän ja pakkaa ne vahat joita on myynnissä oleen kanssa tiensä päässä joten aina vähän vähemmän ajettuun pitää vaihtaa ja se on väkisinkin uudempi ja joskus on vaan ihan kiva vähän uudistaa kodin ilmettä ihminen on tämmöinen nykyään kun on kumminkin ihmisillä pikkusen enemmän varaa kun joskus viiskytluvulla niin mikäs sen mukavampaa kun välillä itteensä vähän piristää.

Noloa?

Nolous on sarjassamme subjektiivisia tunteita. Miksi joku saa toisen nolostumaan? Siksi, että nolattava tuntee huonommuutta eli on epävarma itsestään.

Miljoona kärpästä voi olla myös väärässä. Kakki ei ole hyvää.

Ei minusta vanhanaikaisuus ole yhtään noloa, se on sinun käsityksesi. Ilmeisesti myös sen piirin, jonka kanssa seurustelet. Oletko siis noin laumasielu,että toimit muiden kommenttien mukaan? Ja ilmeisen varakaskin, jos on jatkuvasti varaa möbleerata uudelleen ja uudelleen tai hankkia se viimeisen mallin mukainen sensellainen.

Kun kerran ostan, ostan mieluista eikä makuni kovin muuttunut ole. Olen sen verran saita myös,että panen rahat mieluummin muuhun kuin tavaraan. Vaikka elämyksiin. Että olis jotain,mitä muistella niiin kauan kuin kykenen muistelemaan. Uuden kirjahyllyn tai sensellaisen hankkimisessa ei kovin ole muistelemista. En tee jatkuvasti tutkimusta, josko minä tavaroineni olemme sitä tai tätä. Olkoot muut mitä mieltä hyvänsä.

Toisekseen tämänikäiset ovat jo itsekin antiikkia, joten loogisen ajattelun mukaan minut ja muut ikääntyneet pitäisi siis vaihtaa pikimmiten päivitettyihin versioihin, mitä ne ovatkaan. Jospa sinä syvällisen aiheen aloittajana kertoisit suurelle määrällä uteliaita, minkälainen on tämänikäisten päivitetty sensellainen ihmisversio? Oletko sinä uusin malli - ehkä?

Mua on usein hämmästyttänyt aloituksissasi sama piiirre (hunksihan tämä taas on, tyylistä ei voi erehtyä) eli se,että susta on noloa se ja tämä ja nolostelet sitä ja tuota. Elätkö muiden mielipiteiden varassa?

Olen ollut huomaavinani,että retro on vähän kaikessa muussa muotia, paitsi ei ikääntyneen kehon ja naamavärkin osuudelta. Lohduttaudun sillä,että ainakin isoin osa tavaroistani on todellista huippuretroa juuri nyt. Tärkeintähän tässä syvällisessä maailmassamme on olla numero uno ja dedicated follower of fashion, ettei tarvitse nolostua.

Mitä tämä nolostuminen itse asiassa on? Sitä,että nolostunut ei tunne olevansa muiden veroinen ellei ympärillä ole samanlaisia tavaroita kuin toisilla. Mulla ei ole tätä ongelmaa.

Mahtaako olla meidän ikäisillä, siis 60 , koska minä olen kuullut vain nuorempien valittavan, että tuo ja tuokin pitäisi heittää pois.

Me hankimme kalusteita pikkuhiljaa v-74, kun rakensimme talon. Sen jälkeen se on...ikävä kyllä...täyttynyt myös perintönä saaduista "romuista", joita olemme kyllä joutuneet polttelemaan, mutta onhan meillä lämmitys puu/öljy, sauna ja takka.

Vaatteita on varalla, jos "sota tulee" ja nythän oli taas uutinen, että Venäjä lisää varustustaan Suomen rajalla. Kukapa meitä toiset uhkaisikaan, kun Ruotsikin sai juurrutettua tuon Kristinuskon! No, olihan siinä muutakin kahakkaa.

Minä ajelen, ei kun ajelin v-87 mallisella Nissanillani, mutta nyt siirryin kävelemään, mihin jaksan tai ajelen taxilla, koska ei ole julkisia kulkupelejä minun aikatauluun.

Ja ei muka vaihdeta? Ukkonikin jätin. Kävi niiiiin vanhanaikaiseksi. Harmi, että en olekkaan löytänyt uutta, puhumattakaan paremmasta.

Puhelin on niitä alkuperäisiä Nokian 3110 tai jotain sellaista ja sellaisen haluan pitää.

Mitähän tarkoitat tuolla "pintaa syvemmältä" keskustelulta? Onhan täällä ruodittu alushousuista alkaen aina sänkykamarin puolelle saakka. On yritetty luoda syviäkin ihmis-suhteita, siis haettu seuraa, joskaan en tiedä, onko tuottanut tulosta, koska joskus hakijat on aika tylysti tyrmätty toisille palstoille. Itse en ole moiseen sortunut.

On myös pisteytetty kirjoitusten laatua ja udeltu kerran jos toisenkin rakkauden määrästä. Mistä ei oltaisi keskusteltu, niin sitä voisit kysäistä "meidän herralta", joka ilomielin aloittaa haluamastasi aiheesta, mutta miksi et aloittaisi itse?

Et tietenkään, koska saisit vastauksen "tästä on jo keskusteltu" silloin puusepän pojan syntymän aikoihin.

Vastaustasi odotan.

Kuka on väittänyt, että on noloa? Mulle ei koskaan ole ollut tärkeää se, mitä ihmiset ajattelee. Luotan omaan talonpoikaisjärkeeni. Jos on pakko, muutan hyvin pieneen asuntoon, jossa on kaikki minulle tarpeellinen eli yöpymis-, hygienia- ja ruokailutarve tulee tyydytettyä. Tässä iässä on jo oppinut luopumaan turhasta. En tosiaan ymmärrä, miksi esim. hyvät huonekalut pitää vaihtaa jotta saisi vaihtelua. Minulle koti on vuosikymmenien varrella muotoutunut paikka ja eri vaiheissa hankitut tavarat kertovat jotain minun persoonastani. Muuttojen yhteydessä on tarvinnut karsia, mitään uutta en osta vain ostamisen huvista.

Mitä syvällistä on rahalla ostettavassa?
Voi Ziisus, että uuden vempaimen osto on syvällistä.

En ole syvällinen.
Mutta huonekaluista puheenollen. Lapseni vaihtavat vähän väliä, saan heiltä liikaakin ihan uuden veroisia tavaroita.
Olen saanut keittön kalusteet, kirjahyllyn kaksi sohvakalustoa, navigaattorin, kolme telkkaria, digiboxeja, kameroita jopa auton.
En toki ole kaikkea voinut itse pitää, liiat annan tarvitseville.