Sukulaisia.

Liekö susien suhteen sama juttu kuin haikaloilla tai krokodiileilla, kaikki liikkuva on saalista. Muuten: Itärajan kansa ei kysele lupia koirien raatelijasusille.
Brysseliä myöten isot päälliköt itkevät, että skandinaavit ovat raakalaisia, kun kaikki sudet ne tappavat. Ruotsalaista sanovat näät samaa.

uutinen Siikajokilaakso lehdessä. Koiranhaukku muutui muutamaksi kiljaisuksi ja etsiessään koiraa jahtimiehiä vastaan tuli 3 nuorta sutta. Loput syömästään koirasta sudet oli piilottaneet suohon. Kaatolupaa susille ei saa, on melkein turha yrittää

Sukulaisuus koiran ja suden välillä tuli mieleeni kun luin Parack Obaman kokemuksia opiskeluaikana. Valkoinen äiti ei näy, mutta musta isä näkyy hänessä.
On kuitenkin suuri saavutus heiltä nousta presidentti pariskunnaksi siinä maassa.

Ei laumaeläin ole suosiollinen muille saman lajin laumaeläimille, vaikka biologisesti ovat samaa lajia!

Lauma, ja sen hyvinvointi on tärkein, ja lauman kannalta se on ymmärrettävää.
Siellä on oma hierarkiansa, jota noudatetaan, johtavan naaraan pennut saavat syödä ensimmäiseksi emosuden jälkeen, joten vahvin niistä perii johtajuuden aikanaan.

Tuolla keskieuroopassa on sudet vähentyneet asumistiheyden vuoksi ja pitävät Suomea kuin eläinreservaattina petoineenkin! Kaatakoot vaan minun puolestani vaikka salla Venäjältä kajan yli tulleita susia, kyllä sieltä riittää!

Ruokaahan nuo tarvitsevat ja koirat saavat olla kohteina, höh ! Jos ei lampaat ja nauta/poroeläimet, peeveli sentään!

Niinpä....lauma ja sen hyvinvointi, toimeentulo, henkeen ja vereen puolustaa naarassusi omiaan.Ja ihminen kaikessa ylimielisyydessään luulee olevansa Luonnon valtias.

Istahdin tähän tarkoituksenani vähän keventää ajoittaista tuskaani ja toivottomuuden tuntua, katselin josko johonkin ketjuun omiani sekaan laittaisin, omaa "taakanhelpotusketjua" ei viitsi sentään avata, onhan niitä ollut yllin kyllin viime aikoina.
No, mielleyhtymä tulkin tähän ketjuun, nimenomaan noista alkusanoista.
Kohdallani voisi myös laulun sanoin sanoa, "mä oon mikä oon, en muuksi voi tulla", tai musta lammas tietyllä tavalla tässä joukossamme. Tuntuu monesti, että kaikki muut ovat niin nuhteettomia ja elämän tosi raakaa puolta näkemättömiä. Vilahtaa huumorin kukkaakin mieleen sanoistanikin...ensin susi, sitten lammas...en taia kuitenkaan ihan susi lammasten vaatteissa tai päinvastoin.

Mutta vakavaa asiaa, vaikka monetkin toivovat vain kevyttä hurvittelua. Pitäydyn noissa alussa sanomissani sanoissa, ja että susi oman henkensäkin uhalla puolustaa laumansa heikompia, ei jätetä yksin.
Carolan laulusta, sekin jotenkin sopii...ehdottoman ajatuksensa kannalta. Minä olen minä, ollut koko elämäni ajan, huomaa nyt jälkeenpäin. Aina on elämäni kietoutunut yhteen jonkun vielä heikomman kuin itse, elämään.

Toisaalta pidän itseäni vahvana vai liekö se pakkojen edessä syntynyttä, olla antamatta periksi, jos joku on hädässä ollut. Suden lailla puolustanut, ollut heikomman puolella silloin kun jostain syystä olen mukaan joutunut. Raadellutkin joskus yhteiskunnan virkamiehiä, siitä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, yhteiskunnan koneisto, byrokratia ja lakeihin, pykäliin nojaavat virkamiehet, heiltä on oma inhimillinen ajatuksenkäyttö kiellettyä. Liekö Suomi erityisen lainkuuliainen maa, kylmä ja tunteeton, kun ei uskalleta konkreettista empatiaa antaa heikoilla olevia nuoria kohtaan.
Ei ole mitään merkitystä avustusroposilla....kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa, niinkö.

Huomasin juuri aikaisissa aamu-uutisissa, miten kamala määrä nuoria hakee, joutuu, "pääsee" työkyvyttömyyseläkkeelle. Silloin on elämä mennyttä, turha yrittäkään myöhemmin mihinkään ns. normaaliin elämään, kolutukseen, työhön jne, papereissahan lukee: työkyvytön. Sillat on poltettu tulevaisuuteen.

Suurin syy ovat huumeet, joihin uskomaton määrä nuoria on ajautunut. Kamalaa on ollut huomata, miten helppoa on Suomessa saada huumeita, hinnatkaan eivät päätä huimaa. Puhelisoitto tai netti, niin siinä sitä on. Ikävä kyllä olen tahtomattani joutunut tietämään huumeista, saatavuudesta, vaikutuksista, liikaakin.Tiedän, paljonko kannabisgramma tai Subutex-annos maksaa, vaikuttaa, tuntomerkit huomaamaan huumeittenkäyttäjästä.
Oma psyykeni ei välillä olekaan jaksanut tätä liiallista tietoa aina sulattaa, tuntiessaan olevansa voimaton. On ollut otettava kylmästi etäisyyttä, että jaksaa taas yrittää.

Miksi minä olen ollut koko elämäni kuin majakka, joka vilkuttaa valoa...susmorsian jaksaa, vaikka välillä valot sammuttaakin liikaa repivissä tilanteissa ja tapauksissa. Mitään hyötyä ja apua ei ole väsyneestä "auttajasta", joka on joskus pelännyt oman päänsä sekoavan. Irrallaan ei voi kuitenkaan näistä asioista olla.

Jostain kumman syystä olen kuitenkin nyt entistä ehompi, mahdottomilta tuntuvat koettelemukset kestettyäni. Tämä on viimeinen keikka, joka on saatettava loppuun, että tulosta tulee, yksin silti joutuu taistelemaan, monet etääntyvät kauemmaksi.
Jos edes hitusen turvaa ja lämpöä pystyy antamaan, se on jo suuri juttu. On edes toivoa tulevaisuudesta.

Onneksi....sanon onneksi, hyvin harva teistä taitaa tietää, missä infernossa luvattoman suuri määrä nykynuorisoa elää, jos kodfistakaan ei ole apua. Miksi -miksi- miksi on näin.
Suuri osa teistäkin palstan lukijoista näkee, tapaa vain tavallisia nuoria , voi sanoa vain asiaankuuluvine iänongelmineen.
Sanoisinpa, että politiikka on tässäkin monen asian esteenä, asioiden parempaan suuntaan menemisessä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yhteiskunta on voimaton, ihmisen on yhä useammin taisteltava taistelunsa yksin....saavuttamalla - ei mitään.
Ei maailma ole entinen maailma, nyt todellakin heikot sortuvat, maailma kovenee entisestään ja se on anteeksiantamattoman väärin.

Nyt tunnen, että minullakin tämä on viimeinen taistoni, oltava vielä naarassusi, minun on siitä suoriuduttava, suurin tehtäväni.
Ja mukaan tullut jumalanikin sanoo, kyllä sinä vielä tämän jaksat.

"Ja Jumala sanoi: toisille annan toiset askareet,
mutta sinulta lapseni tahdon, että kaarisillan teet..."
Aale Tynniä.

Koirien ja susien välillä on valtava ero : koira on canis ja susi lupus. Sanotaan, että homo homini lupus, mutta susi ei tapa muuten kuin säilyäkseen itse hengissä. Susilaumassa pidetään pennuista hyvää huolta, ne ovat lauman tulevaisuus. Ihmispopulaatiossa voidaan nähdä tuottamattomat, siis lapset ja vanhat jonkinasteisena ongelmana, lisäksi tehdään politiikassa vastakkainasetteluja : jos lapsille annat, se on vanhuksilta pois, vaikka jaettavaa riittää kaikille.

Koiran laumaan kuuluvat ihmiset, joista pieninkin vauva on sitä ylempänä. Koira nauttii, kun saa uskollisesti vahtia ja palvella perhettään, se säilyy myös leikkisänä koko ikänsä. Meillä ihmisillä on omat nokkimisjärjestelmämme,varsinkin työpaikoilla ja koululuokissa. Koirarodut voivat degeneroitua, kun tapahtuu liian läheisiä sukusiitoksia ja tiettyjä ominaisuuksia tavoitellaan. Ihmisten "rotupuhtauteen" pyrkimyksistä on historiassa kammottavia esimerkkejä, eikä omasta kylästä naiminenkaan aina ollut hyväksi. Jälkeläisissään tahtoisi nähdä omia piirteitään, varsinkin hyviä ominaisuuksiaan. Oma nuorimmaiseni on ihan vaarinsa äidin näköinen ja samalla tapaa loistava organisaattori, minun näköiseksi huomaa heti taas esikoisen toisen tyttären, samaa luonnettakin on. Itsessäni on isäni piirteitä, ja sanotaan, että isänsä näköisistä tytöistä tulee onnellisia. Hyvä elämä minulla onkin ollut, nyt toivon - ja sen puolesta myös toimin - jäkikasvun tulevaisuuteen kaikkea hyvää, vaikka maailman arvot ovat koventuneet ja kilpailu raaistunut. Viihdepuolellakin pudotuspelit tunkevat joka tuutista. Suurin osa nuorista voi kuitenkin hyvin, sitäkään ei pidä unohtaa.

Minäkin olen työssäni ollut nuorten kanssa tekemisissä ja tuntenut monasti avuttomuutta ja suuttumusta siitä, että asiantuntijaapu on niin pirstaleista.Muutenkin voimiensa äärirajoilla kamppailevat vanhemmat luovuttavat, nuori putoaa turvaverkkojen ohi. Vanhemmat syyllistävät opettajia, opettajat vanhempia, yleisesti syytetään yhteiskuntaa. Nuoret tekevät vääriä valintoja, joutuvat huonoon seuraan, on silkkaa huonoa tuuriakin. Säästetään väärissä paikoissa, sitten koetetaan korjata vahinkoja suurella rahalla. Eläkeläiset valittavat leikattua indeksiä, lapsilisiä ja opintorahoja kadehditaan, vallassa oleva sukupolvi on ahnetta. Mikä meitä vaivaa, miksi ei nähdä yhteistä hyvää . Nuorten työttömien valtava armeija on häpeä ja suuri menetys Suomelle, olivat syyt missä tahansa. Nuoren kuuluu saada unelmoida hyvästä elämästä : koulutuksesta, työstä, perheestä, kodista, harrastuksista ja myös saada mahdollisuudet toteuttaa unelmansa - niinhän meidänkin sukupolvi sai.

Kiitos, ymmärsit hyvin!
Niin, itsekin sain itselleni selvitetyksi tämän nykyisen "helpomman" jaksamisen, kun talvella ja keväällä jouduin olemaan mukana kaikista vaikeimmassa, pystyin pysymään järissäni, ja se olikin käännekohta, että nyt on kenties helpompaa. Tiedän siis tehneeni kaikkeni, mihin pystyn, joten se on helpotus tavallaan. Opin, etten enempää voi tehdä, voin antaa apuani tarvittaessa, olla läsnä ja antaa tuntea, että rakastan. Tyydyn tilanteisiin, mitä on, mutta tietysti toivon, että edistymme, mutta se on hidas prosessi...kuin unesta heräämistä pitkän yön jälkeen, ennenkuin voi ajatellakaan itsetunnon kehittymistä ja uskoa ihmisiin.

Mikä on ollut ihanaa huomata, on se, että tällä tärkeimmällä eteenpäin yrittävällä ovat tunteet säilyneet. Viha on ilmeisesti saatu käsiteltyä, hän osaa sanoa...minä rakastan sinua ja kyyneleet tulevat herkästi silmiinsä. Ja ihanaa on nähdä hänen suupieliinsä ja silmiinsä ilmestyvän pientä hymyäkin silloin tällöin.

Kyllä tällaisessa elämään herättämisessä saa paljon itsekin, minäkin ylimielinen, joka olen ollut sitä mieltä, että jokainen elämänsä tekee.
Rikkinäinen, tajuntaansa, psyykeään vahingoittanut aikuiselämäänsä aloittamassa oleva nuori tarvitsee mielestäni eniten rakkautta ja hellyyttä.
Vielä ei ole tulevaisuuden miettimisen aika, eikä opettamisen aika. Apuakin harkiten, jotta tulisi myös sitä vastuuta itsestään.
Mutta niinpä niin...kiirehtiä ei voi, ja tulevaisuus tulee näyttämään, miten käy, siihen on luottaminen.

Tässä odottelen poikia omenapiirakalle, jo neljännen tein ihan heitä varten...on herkkua vahvan vaniljakastikkeen kera.

Ehkä minä ymmärsin huonosti tai en osannut osoittaa ymmärrystäni. Kunnioitan kamppailuasi läheisen nuoren hyväksi ja toivon sydämestäni, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Voimia teille !

Ilpo Tiihosen runon laitan

Hiukset silmilläsi katsot pimeään,
taivas sytyttelee tähtilyhtyjään.
Tunnet kuinka nuoruutes on neuvoton
kun et tiedä mikä odottaa ja kuka itse on -
minne nukahtaa ja minkä siiven alle painaa pää,
ja äidit ikkunoissa valvoo kylmissään.

Mutta tulkoon tuntematon tapaamaan,
äidit odottakoon matkalaisiaan -
kulkemalla vain voit matkas kulkea,
vaikka joskus iskut itkettää ja rintaa revitään

silti lentäkää kuin tähdet, öiset päällä pään.
ja muistattehan - äidit valvoo kylmissään.


P.s. Texas-elliksi minä tuon sinisirkun uuden nikin hahmotin...kyllä se sinisirkku oli omiaan sinisirkulle ja pilvikin oli kiva...

Voi minnuu polosta tännään, mie pyytelen anteeks ja kiittelen, tiedänhän tai siis aavistelenhan, että ymmärrät minua oikein hyvin...ollaanhan me molemmat Viron ja meren rakastajattariakin !!!
Koskettava on tuo Tiihosen runo...
Ahah, Ramadan tuli mua koulunsa jälkeen vilkasemaan, annan hällekin tuota omppupiirakkaa!