Aloitan tänne nyt uuden ketjun pikkukakkosesta haaveileville tai sitä yrittäville. Itse kuulun tuohon haaveilijoiden ketjuun vielä ainakin sen aikaa kun mies vielä jahkailee. Meillä on siis pian 1,5-vuotias tyttö ja itse olen hänelle pikkusisarusta haaveillut jo pitemmän aikaa (oikeastaan suunnilleen vuoden jo). Mies on nyt pikkuhiljaa näyttämässä vihreää valoa, mutta vielä on ehkäisy käytössä. Itsellä kuume kova ja siksi olisikin kivaa jännäillä täällä muiden kanssa. Löytyisikö täällä muita pikkukakkoskuumeilijoita? :)
Pikkukakkoskuumetta
sarkkuli10
5125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä myös 1,5-vuotias poika ja vauvakuume on jo pitempää vaivannut. Mies ei vielä näytä ihan vihreää valoa, hieman täytyy vielä suostutella ;)
Toisaalta itseänikin välillä mietityttää, kahden lapsen kanssa kuitenkin on kaksinkertaisesti hommaa.. mutta päivittäin on mielessä kuitenkin! Sitten pelottaa kaikki keskenmenot ym.. mutta mitäpä niitä murehtia etukäteen kun ei niille mitään voi =/
Kiva, että löytyi joku joka on samassa tilanteessa! :) Oliko teillä raskaus- tai vauva-ajassa jotain miksi miehesi vielä jahkaa? Olen itsekin miettinyt että kyllä elämä varmasti tulisi olemaan rankempaa kahden pienen kanssa, mutta se ei vaan vauvakuumetta poista. Haluaisin kuitenkin esikoiselle "kaverin" ja pienellä ikäerolla leikit sattuisivat sitten vähän myöhemmin kuitenkin enemmän yksiin kuin jos ikäeroa on enemmän. Mua ärsyttää ku meillä mies antaa usein toivoa puhelemalla esikoiselle pikkusisaruksesta, ja sit itsellä toiveet nousee korkealle kunnes petipuuhissa mies kuitenkin ottaa kumit esille. Itse olen usein niin vauvakuumeinen et suunnilleen toivon et ehkäisy pettäis vaikka oikeasti en tietenkään halua et lapsen tekoon ryhdytään ennenku mieskin on valmis. Ahdistaa vaan kovasti kuumeilla yksin ku ympärillä monet tutut lisääntyy noin vaan ja tuntuu et niiden miehet on hommassa ihan innoissaan.
Meillä on mennyt tähän asti pojan kanssa paremmin kuin hyvin.. tosi helpolla ollaan kaikessa päästy joten siitä ei pitäisi olla kiinni. Mies vaan miettii rahallisesti, miten tullaan toimeen ja luulempa et miettii sitäkin miten kahden kanssa on vielä sitovampaa elämä. Itse taas olen sillä kannalla, että aina sitä jotenkin pärjää ja se aika kun lapset on pieniä on hyvin lyhyt.. joten sillä asenteella pitää yrittää vaikeinakin aikoinakin pärjätä?!
..Luulen, että vielä riidellään monet riidat ennen kuin mies suostuu! ;) ja petipuuhin mies ei varmaan edes uskalla lähteä kun pelkää, että saa riidan aikaiseksi kun ottaa kumit esille :D
Oletko itse minkä ikäinen? Kotona vai töissä?
Mä oon 29 v ja oon tällä hetkellä kotona. Mites sä? Ilmeisesti olet -83?
Meillä esikoinen on melko temperamenttinen ja voimakastahtoinen tapaus ja unien kaa oli vauvavuoden kaa aika usein ongelmaa joten tuntuu et mies varmaan pelkää et seuraavankin kaa olis samanlaista ja et sit ku niitä olis kaks ni hän joutuis enemmän tekemään ku nyt (mä olen meillä se joka tekee tällä hetkellä enemmän lapsen hoitoon liittyviä juttuja). No okei, voishan niinkin olla mut luulen myös et nyt kun on jo kokemusta ni monista tilanteista selviäisi huomattavasti vähemmällä sressillä ja tilanteisiin osaa suhtautua eril lailla ku ekan kaa. Toki tietty on mahdollista että pikkukakkosella olisikin vaikka allergioita tms. joilta nyt on vältytty et eihän sitä koskaan tiedä mut samalla periaatteella mäkin meen, et pikkulapsi- ja etenkin vauva-aika on lyhyt ja kyllä kaikesta aina jotenkin selvitään. :)
Jotenkin tän kaiken kestäis paremmin jos mies ei sit yhtään tois pikkukakkosasiaa esille jos kerran ei sellaista halua (vielä -tiedän et joskus haluaa) mut aina ku mä olen päättänyt et nyt en ota asiaa esille ni sit hän alkaa itse heittelee sen suuntaista juttua et alan luulee et mieli on muuttunut ja sit ku asiasta kysyn ni vastaus on aina jotenkin hirmu tyly ei. Kuten tosta mun ekasta viestistä huomaa, tuolloin olin taas siinä uskossa et pian päästäis tositoimiin mut näin nopeasti tilanne on taas muuttunut siihen et vielä vaan odotellaan.. :( Anteeksi tilitys, mut mua vaan just tällä hetkellä ottaa niin päähän.
Juu vm.83 olen. Oon kotona hoitovapaalla ja pari kertaa viikossa käyn koulussa.
Meillä mies ei tuo millään tavalla esille, et haluis joskus toisen lapsen..aina kun vihjailen (joka päivä siis :) niin hymyilee vaan eikä sano mitään. On kyl tosi hankala tilanne kun itsellä tää kuume on niin pinnalla ja toinen vaan epäröi kaikessa.. minkäs teet kun ei sitä mielestäkään pois saa. Kai tässä täytyy vaan odotella ja vihjailla, ehkä mies joskus lämpenee ajatukselle.. Oon vaan luonteeltani sellainen, että kaikki pitäis saada hetinytjust joten kärsivällisyyttä koittelee. Voihan se olla ettei toista lasta pysty koskaan saamaan, tällä hetkellä ei auta kuin toivoa.
Jaksamisia sinne!!