Olin hirvijahdissa ajomiehenä. Hirvi vei minun repusta, puun juuresta, makkaraleivät. Vai olisko ollut Horttanaisen Leevi.
Hirvi vei minulta makkaraleivät
Jahnu Kirnu
11124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siitä hommasta näppäsit sitte nimmarin.
Mahtoiko se syödä makkarat? Tarjosin joskus 50-luvulla issikkahevoselle makkaravoileipää, mutta vain leipä kelpasi. Hepo lopsotti hauskasti huulillaan makkarat kadulle. En enää muista josko leivän päällä oli hevosmakkaraa. Jos oli niin ei ihme, ettei maistunut.
Me naapurin pojan kanssa laitettiin naapurin hevoselle, jonka nimi oli Möhkyrä,
kauroja alahuuleen, kun se huuli lerpatti, kun hevonen nukkui seisaallaan.
No, Möhkyrä heilautti kaurat hetulaan alahuulella.
Kun olin renkipoikana, vein hevoset aina kesällä työpäivän päätyttyä lähtiessäni hevoshakaan. Kellokasruunalla oli päitset, muut seurasivat perässä. Veräjällä irrotin päitset ja hevoset menivät metsään.
Kerran tuli johtajahevosen vapauttamisessa veräjällä koiruus mieleen. Irrotin vanhaan tapaa päitset, mutta läimäytinkin sitä kelpo tavalla päitsillä persauksille, jonka jälkeen laukan askeleet hävisivät nopeasti metsän pimentoon.
Seuraavilla kerroilla olikin hankalaa päitsien irrottaminen. Ruuna nyki ja tempoi ja kun päitset oli irti, paineli vauhdilla metsään. Oli sillä hyvä muisti.
Sain parin kilon köntin hirvenlihaa. Pyörittelin sitä, siinä oli jotakin valkoisia viiruja lihassa, ihan kuin Aamunraikas juustoa. Taisi olla sen hirven paistia joka söi aloittajan repusta eväät!
Sitten toinen ihmetyksen aihe, näkevätkö hevoset unta kun ne nukkuvat seisaallaan vai on se vain koiranunta kun alahuuli lerppuu?
Hiiri söi multa kesä voin, vaikka se rasia oli pakattu kovamuoviseen purkkiin.
Meikäläisellä on aloituksessa mainitusta asiasta lisätietoa.
Leevi tuli tutuksia eräällä junamatkalla Savonmaahan jokunen vuosi sitten. Leevi kertoi meikäläiselle olevansa suurlähettiläänä eräässä Afrikan maassa ja keksineensä erinomaisen hankkeen viennin edistämiseksi, nimittäin peltopyiden viennin Saharan keitaisiin. Niissä hommissa olikin liikkeellä. Oli kuulema itse halunnut juuri Afrikkaan. Kun oli kysytty, minne päin maailmaa haluaa, oli vastannut: Mitteeppä silä on välijä, kuham piäsis vua sellaseem paekkaa, missä on lämmintä. Niinpä Leevi, jota lapsena oli usein palellut, pantiin Arikkaan suurlähettilääksi
Päätettiin kuitenkin tavata Savonmaassa. Niissä merkeissä istuttiin siellä jokin aika sitten pellonpientareella (olut)mäyräkoira keskellä ja katseltiin, kun akat kaivoivat kuokalla perunoita vetisestä maasta. Kun tuota kahtoo, niin sitä sua olla tyytyväene, ettei o ruumiillissee työhö joutunu, tuumasi Leevi.
Puhuttiin siinä niitä näitä. Äkkiä Leevi tokaisi: Etpä arvoo havumehtijem mies, vaekka ootki rohvessor (tämä pitää paikkansa), mitä löysij joku päevä sitte puuj juurelta. Siinä olj iha oekeet voeleivät, joijje välissä olj lenkkimakkaroo. Pit ottoo mukkaa, muuten ne olis joutuna helekkari hirven suihi.
Edellä lienee vastaus ketjun aloittajan, ystävämme Jahnun esittämään ongelmaan. On erittäin todennäköistä, että kysessä on ollut juuri Leevi, joka muutenkin on lenkkimakkaran ystävä ja oli saanut sitä ani harvoin Afrikassa..
Ulkomailla toimiessaan Leevi tietysti piti maamme lippua korkealla (ja muiden lippuja vastaavasti vähän alempana).
Kun häneltä kysyttiin paikallisen television haastattelussa, miten hän näki maamme kansainvälisen aseman tällä hetkellä, hän vastasi: Suurin piirtein samallaesena ku Kiinan. Kun tähän pyydettiin täsmennystä, hän sanoi: Ohan niilla molemmilla Venäjä nuapurina. (Tulkki tulkkasi savon kielestä.)
Leevin ongelmaksi tuli ranskan kieli. Ei ole lainkaan kyse siitä, ettei hän olisi osannut sitä. Hän osasi jopa hyvin, mutta ei päässyt savolaisesta ääntämisestään eroon.Tämä herätti väliin hymyilyä ja lopulta Leevi kutsuttiin kotimaahan. Samalla korkeat herra päättivät, ettei Afrikkaan lähetetä ketään Leevi-nimistä ainakaan suurlähettilääksi.
Tuosta Leevi sydämystyi. Hän erosi diplomatiasta ja osti Savosta maatilan, johon aitasi lammaslaitumen.Aitaukseen hän hankki lampaankasvattajilta 50 maatiaispässiä. Hän opetteli tuntemaan ne pässikohtaisesti ja antoi niille kullekin jonkun diplomaatin nimen.Niitä puhutellessaan hän käytti ilmaisua Teidän ylhäisyytenne. Leevi ylisti niiden älykkyyttä todeten, että mikäli ne olisivat kaksijalkaisia, niitä voisi hyvin kouluttaa vastuunalaisiin tehtäviin , jopa diplomaateiksi..
Tarina Leevistä yllä vaikuttaa kyllä tekaistulta. Tietämän mukaan maallamme ei ole koskaan edes ollut Leevi-nimistä suurlähettilästä mainitussa maanosassa.
Totta voi hyvinkin olla se, että kirjoittaja seurasi jonkun muun kanssa naisten perunankaivua Savossa.
Eikä mitä. Kyllä täysin totta koko ketju.
Kyllähän tuo tarina vaikuttaa tosiaan totuuspohjan omaavalta.
Ei ole nimittäin mitenkään erikoista täällä Savossa, että juuri naiset kaivavat maasta kuokalla perunaa syksyllä.