Saavatko aviopuolisot uhata erolla jos toinen jää kiinni uskottomuudesta?
Eikö uhkailu ole pahoinpitelyksi luokiteltava asia? Eri asia sitten kun jotain on tapahtunut, mielestäni vasta silloin voi uhata erolla.
Muuten pitäisikö meidän ikäisten pitkät avioliitot katkaista ukon tai akan virheaskeleeseen. Eikö yhdessä eletty elämä ole kallisarvoisempaa kuin pienet hairahdukset polulla?
Eikö uhkailu ole pahoinpitelyksi luokiteltava asia? Eri asia sitten kun jotain on tapahtunut, mielestäni vasta silloin voi uhata erolla.
Muuten pitäisikö meidän ikäisten pitkät avioliitot katkaista ukon tai akan virheaskeleeseen. Eikö yhdessä eletty elämä ole kallisarvoisempaa kuin pienet hairahdukset polulla?
Vastaukset 27
Vanhimmat
no eikös sillon oo jo tarpeeks tapahtunu jos jää kiinni eikä sillon tarvii ees uhata vaan erota mitä järkee on avioliitolla jos tarvii hypätä vieraissa eikä taatusti oo ensimmäinen kerta sattuu vaan oleen ensimmäinen kerta kun jää kiinni voihan se olla että joku ottaa asian niin kevyesti pieneksi hairahdukseksi mutta onko yhdessä eletyssä elämässä mitään kallisarvoista jo kiitos niistä vuosista on hairahdus ei muuta kun kerrasta poikki elämää on vielä jäljellä ei kukaan voi olla tyytyväinen siitä että ompas kiva kun se mies tai vaimo palaskin takaisin mun luo ei oo varmaan sen helpompaa ja nopeempaa unohtaa ja antaa anteeksi kun opetella uuteen elämään.
No kummasta sinulla on kokemuksia, hairahduksista ja anteeksiantamisista vai eroista?
Oletko koskaan ollut uskoton aviomiehillesi?
erosta kolmekymppisenä itse olin pettäjän roolissa eikä mielestäni ollu mitään syytä jatkaa avioliittoa vaikka mies olis jatkanutkin hän olis antanut anteeks mutta uskon ettei se olis muuttanu mitään ja nyt tässä uudessa suhteessa joka on kestäny kakskyt kaks vuotta ja suurin osa siitä avioliitossa ei oo tullu kertaakaan mieleen että olis pitäny lähtee jonkun muun mukaan mää tein ainakin oikeen ratkaisun entisellä miehellänikin on uusi avioliitto jossa hän on onnellinen ja meillä on ihan hyvä ystävyys suhde edelleenkin mutta se ystävyys ei aina riitä tekemään avioliitosta tyydyttävää.
en tiedä oliko kysymys mulle mutta vastaan että olen ensimmäisessä avioliitossani ja useempaan kertaan mutta tässä toisessa ei oo tullu mieleenkään.
Ratkaisu sopi sinulle, mutta siitä ei voi johtaa yleispätevää sääntöä. Ratkaisevaa on se, mikä avioliiton sisältö on: onko uskollisuus tärkein osa liittoa vai onko myös muuta yhteistä kuin sänkykamari. Minä en anna seksille niin suurta merkitystä - vaikka suuren annankin -, että syrjähypyn vuoksi avioliiton hajoittaisin. Avio- tai avoliitossa on paljon muutakin yhteistä kuin rakastelu, eikä kumppanini käynti vieraissa ole poissa minulta.
Tiina, jäi kiinnostamaan "jäitkö kiinni" vai tunnustitko muuten?
Mutta kaiken kaikkiaan, hyvä ratkaisu sinulta. Ei kukaan naimisiin mennessään tiedä mitä tulossa on, siis että sujuuko liitto molempia tyydyttävällä tavalla vaiko eikö. Ihan turha jäädä käpristelemään, jos ei mene hyvin. Aidan yli hyppiminen jos mikä on merkki siitä että jotain puuttuu. Vaikka eihän mikään avioliitto kai ole täydellinen, vai onko?
jättäydyin kiinni rupesin huolimattomaksi tunnustaminen oli liian vaikeata ei todellakaan tiedä mitä tuleman pitää onko tunne ikuinen mutta se pettäminen on just sitä että jotain puuttuu ei mikään avioliitto ole täydellinen mutta pääasia että molemmat osapuolet viihtyy avioliitossa.
Hyvä tiina! Sinä teit tuon ratkaisun, minä toisenlaisen. Koska kuitenkin viihdymme yhdessä,monelta kantilta katsottuna.Tarvitseeko tunnustaa lisää?
Tärkeintä että ei ole keneelekkään ilkeä.
Elämä on taistelua, kaikki aidanyli hyppely ei välttämättä ole uskottomuutta, mutta se voi johtaa siihen, ja lopulta eroon, kun se on satunnaista erehdystä eikä ole tarkotuskaan loukata omaa puolisoa, silloin se on salattava TÄYSIN omata puolisolta, eikä siitä saa tulla puolisoitten väliin mittä tärkeää mikä särkis heidän yhteisen hyvä elämän, ihminen on heikko kuten kaikki tiedämme, voimme tehdä virheen, harha askeleen, mutta se ei saa kaataa koko elämää jos ja kun se ei ole missäntapauksessa tarkotettu kenekään loukaukseksi.
Harha-askeleen uudet lähestymisyritykset ON ehdottomasti tyrmättävä, muuten suhteesta muodostuu loukkaava omaa puolisoa kohtaan ja sitähän ei kukaan oikeesti halua silloin jos oma puoliso on se tärkein ihminen elämässä.
En minä ainakaan katselis sellaista ukkoa, joka vieraissa pomppii. Jos muualle on hinku, niin jääköön sinne.
Mutta trollihan sinä olet, koska kirjoituksessasi ei ole mittän järkeä. Miten niin "uhata".
Täällä kyllä erotaan, Suomessa näyttä olevan hyvä asia hairahdukset.
se suomessa onkin tyhmää, kuuntelisivat TARKKAAN vihkikaavan ja miettisivät hyvin tarkaan mitä se tarkottaa, moni harha askel jäisi tekemättä, avioeroja ei tulisi, ihmisen tarvii vaan kasvaa VASTUULLISEKSI AIKUISEKSI , siinä ei noin vain naapurin puolelle mentäsä.
Väitän: suomessa on ihmiseksi kasvatus jäänu RETUPERÄLLE, täysin "villieläimen tasolle " sivistyneessä yhteiskunnassa ymmäretään säänöt toisten ihmisten kunnioittaminen ihmisen vajavuus, kun vjaavuuden huomaa itsessään on jo paljon korjattu ihmistä ihmisenä.
Ai, yrität väsätä sääntöjä siihen, mitä liitossa saa tehdä ja mitä ei. Kunkahan tuo onnistuu.
Yhdessä eletty elämä, niinpä niin. Sen auvoisuudesta eivät puolisot välttämättä ole samaa mieltä. Sinä saatat puolisona olla sitä mieltä,että yhteinen elämänne on ollut hyvää. Toinen voikin tuumata, että on vaan kestänyt sinua kotirauhan säilyttääksen vaikka kamalaa on ollut. Monet vanhat parit eroavat, kun toinen on muuttunut niin paljon,että yhdessä asumista ei enää kestä ja kun lapset ovat jo poissa kotoa eli velvollisuudet on hoidettu. Vieraan naisen tai miehen syli on harvoin varsinainen syy eroon. Syyt ovat olleet olemassa jo ennen tekoa.
Harvalla riittää rohkeutta tai kestävyyttä vatvoa liittoa, josta on jo päättänyt lähteä. Kun ja jos todelliset syyt kerrotaan avoimesti, loukataan auttamatta jotakuta. Siksi uskottomuus on suosittua. Se on selkeä syy ilman,että asiaa tarvitsee penkoa syvemmältä.
Seksuaalisuus tai sen puute on myös asia, joka ajaa eroon vielä näissä vuosikymmenissä. Eräskin varttunut mies kyseli lehtien palstoilla,että pitääkö avioliittolupaus edelleen pitää, vaikka toinen on lihottanut itsensä yli satakiloiseksi. Pitää yhtä hyvässä ja pahassa ei tarkoita kaikille ikuisia valoja.
Jokainen tekee liitossaan, mitä parhaaksi näkee, siinä ei ulkopuolisen väännöt auta. Uskottomuus on toisille ehdotonta eli että kerrasta poikki, toiset ovat joustavampia.
Uhkailu on henkistä pahoinpitelyä, mutta kaikki sitä harrastamme tavalla tai toisella ilman,että mitään välttämättä on sattunut. Jos siitä lähdetään rankaisemaan, löhöämme koko kansa linnassa. Uhkailua kutsutaan toisella nimellä valtataisteluksi. Ei siitä sen enempää. Laitapa nyt kukkahattu naulaan ja kokeile leben und leben lassen-periaatetta. Kun aikuinen haluaa ottaa jalat alleen, on vain avattava ovi.
Osuit naulan kantaan: uhkailu on valtataistelua. Petetty vaimo pitää tällä konstilla kiinni miehestään. Mies ei uskalla lähteä, on ehkä riippuvainen vaimosta joka pääsee päättämään pelisäännöt. Salasuhde on myös tärkeä mutta pidettävä ehdottomasti salassa. Siitäkään ei mies halua luopua. Kuka tässä voittaa ja kuka häviää?
Sulasta rakkaudesta
Avattava ovi ja potkaistava per*eelle.
Eiköhän uskottomuus ole miljoona kertaa pahempi asia.
Olipa lapsellinen mielenjuoksu.
Uskollisuus on peruspilari avioliitolle.
Kukaan ei syrjähyppele tietämättään.
Ja ihminen uskoo mitä ja mihin haluaa uskoa. Usein omista hyvinkin itsekkäistä syistään. Vihkikaavathan ovat perusluonteeltaan pelkkää aivopesua - ja monelle mainio taustatuki siirtää "vikaelisyy" kokonaan toiselle osapuolelle.
Onneksi nykyisin voi lähteä, jos liitossa ei ole hyvä olla. Mutta yhteiselossa kiistaa ja pahaa mieltä aiheuttavia asioita on tärkeää yrittää ensin korjata.
Moni on ikiteini, ei tyydy siihen hyvään, mikä hänellä on, vaan aina tavoittelee kuviteltua kuuta taivaalta.
Mitä ei koskaan saa, vaan haku jatkuu, eikä tarve koskaan tyydyty, kun ei älyä olla onnellinen siitä, mikä on.
Onneksi useimmat ottavat vihkikaavan tosissaan. Ihminen kun ei ole jänis, saati kani.
Asia ei todellakaan ole mustavalkoinen. Jäniksestä ja kanista ei tässä ole kysymys, vaan ihmisestä, jonka historia alkaa jostain yli 70.000 vuoden takaa. Asiasta tuli muuten mielenkiintoinen tv-dokumentti ehkä noin viikko sitten.
heh, oven avaaminen onkin vaikeampaa kuin luuliskaan, lähteminen yhtä vaikeaa, kun sen saa tehtyä ja lähdettyä, ja lyötyä oven takanaan kiinni, kummasti helpottaa, on kuin taakka olis pudonnu harteilta, sitä vapauden iloa ei vaan kestä kauan kun taas ollaan samoissa vaikeuksissa, ihminen on vain ihminen elämä elämää.
Jätin mieheni 32 avioliittovuoden jälkeen 60 ikäisenä. Siitä on viisi vuotta. Aluksi oli helpottunut olo kuten sanot, mutta ei tähän ole ketään uutta miestä ilmestynyt rinnalleni vaikka olen mielestäni melko aktiivisesti etsinyt sekä pitänyt itsestäni kunnosta ja ulkonäöstä hyvää huolta.
Onpa naurettava kysymys.
Ihanko itkettää ja peukalo menee summuun.
Näin minäkin sen tulkitsin. Siin naurettava aloitus.
- Halutaanko tässä nyt tunnustuksia kirjoittajien moraalista ja onko pettänyt ja tietääkö puolisonsa pettäneen? Lesboista oli jo puhe, siis onkohan sama aloittaja, joka nyt näin "syvällisiä" juttuja täällä haluaa keskustella?
Rakkauttakin tivaillaan tämäntästä, kun ei osata lukea sitä Raamatusta.
Itse en tunne yhtään uskollista miestä ja äidistänikään en voi mennä vannomaan, oliko isä hänelle ainoa, vaikka avioitui 17-v, tosin lapsi tuli hänelle vasta 22-v, joten ns. pakkoavioliitosta tuskin oli kysymys.
Tekisi mieli kysyä, saako puolisot yleensä uhata millään toisiaan? Onko t o d e l l a k i n avioliittoja, jotka elävät auvoista elämää sanomatta mitään poikkipuolista toisilleen?
Mitä siinä uhkailee.
Kerran on jo pettänyt, ei siinä mikään uhkailu enään auta.
Ero suoraan vaan.
Kerran pettänyt pettää toisenkin.
Se on sama jos lyö, kerran lyö, lyö toisenkin.
Pettäminen on henkistä lyömistä.
Nmh. Ei se ihan noin yksioikoista ole. Pelissä on maata ja mammonaa monta kertaa. Kiukussa voi sanoa, mitä sylki suuhun tuo, mutta rauhoituttua miettiikin jo toisen kerran.
Aika paljon voi anteeksi antaa, kun se rakkaus on mukana. Suora pettäminen on jo vakava asia. Nettiseikkailut hiukan pienempi paha, vaikka kurjaa sekin on.
No hän antaa ken pystyy.
Mulla menis luotto ja sen jälkeen tuliskin miehestä tuiki tuntematon jonka kanssa en haluais elää saman katon alla.
Elämä on just niin yksinkertaista tai moninkertaista kun siitä tekee.
Meillä on vaan yksi elämä ja minä en pettäjän kanssa sitä viettäis.
Olis ottanut eron ensin ja sitten ois maailma vapaa.