Itkettääkö?

Moni asia on saanut kyyneleet silmiin, liikutus, onnikin - säälikin. Mutta ihan itkeminen on ollut antautumista surulle, paineelle, jolloin kyynelehtiminen on tuntunut helpottavalta.
Enimmäkseen yksin, ehkä yön hiljaisuudessa, ---syytä kysyit.
Se onkin vaikeaa muistaa, mielipaha ja suruhan sen aiheuttaa, suru lähinnä ja voimattomuus osata tehdä muuta, kuin antaa sen kyynelin huuhtoutua pois.

Joskus on lohduttanut sananparsi: *Joka kyynelin kylvää, se riemulla niittää*
enkä voi kuin todeta sen pitävän paikkansa :)

Uskon olevan hyväksi antaa tunteilleenkin vallan silloin kun on tarve siihen.

Kun minä synnyin...te nauroitte ja minä itkin,
kun minä kuolen ...te itkette ja minä nauran.

Paikkansa pitää pitää vain tietää miksi itkeä.

Usein itkettää, mutta en itke,toisella kertaa tulee tosi itku ja itken vaikka monta tuntia peräjälkeen.
Minusta nuo ovat kaksi eri tapaa, itkettää ja itkeä.
Sitä en muista koska viimeksi itkin, mutta se tapahtuu kyllä melko pienin väliajoin.
Minua on itkettänyt jo pienestä lapsesta lähtien, niin ettei kannata huolestua.

Luin jostain Jeesuksen itkusta:
Lasarus on sairaana. Martta ja Maria kutsuvat Jeesusta apuun.
Ennen kuin Jeesus ehtii paikalle, Lasarus kuolee ja hänet haudataan.
Hän on ollut haudassa jo neljä päivää kun Jeesus saapuu.
Jeesus itkee perheen kanssa, ja he kävelevät yhdessä haudalle.

Olihan siinä jatkoakin, mutta se ei kuulu millään tavoin itkuun.

Nyt ei itketä, postitoimistosta tuli viesti että siellä odottaa minua vain hakua paitsi oleva MoccaMaster kahvinkeitin.
Olen voittanut sen netti arvonnassa.
En tiedä mitä sillä teen kun kaverille kelpaa vain pannukahvi..

En ole mikään hamstraaja tyyppi, mutta kyllä se vain piristää , kun saa jonkun yllätyksen.

Itken suomen kohtaloa, itksen suomen tyhminä johtajia, itken ja suren ku kaksikymmentä vuotta sitten päätetiin viedä suomi emuun, nyt olemme maksuHelvetissä, ei kukaan tiedä kuinka tästä selvitään, kokoomus ja SDP on suomelle ollu valtava pettymys, nyt kuulettaa että tekevät jatkuvasti hullumpia sopimuksia, kauhulla odotan kuinka suomelle lopulta käy, ennenaikaiset vaalit olis välttämättömyys, kansa voisi sanoa mielipiteensä halutaanko kuulua vielä eu:n .

Se eu:n liittyminen on minustakin ollut epäonnistunut päätös, mutta en sitä itkeä aio.

Ja olisikohan uudet vaalit mikään pelastus Suomelle.
Eihän nuo vaalit oikein tunnu koskaan mitään auttavan.

En paljon ymmärrä tuota politiikkaa, mutta sen olen huomannut tässä kymmenien vuosien aikana että oli hallituksessa mikä tahansa puolue, ei kansa ole koskaan tyytyväinen. Syytellään entisiä hallituksia että ne ovat kaikki pahan saaneet aikaan, ja tietenkin myös vallassa olevaa hallitusta.

Minä olen sdp:n kannattaja ja uskon että he tekevät sen minkä pystyvät.
Suomessa on sellaisia vaikeuksia tällä hetkellä, joista meillä kansalla ei ole edes minkäänlaista käsitystä

Kyllähän kansan olisi tarvinnut sanoa sanansa ,sikkoin kun liityttiin EU;hun --Lipponen ja kumppanit sen sinne junailivat --Lipponenkin haaveili jopa isosta vakanssista sielä.
Nyt sitte saa vaan haaveilla presitentiksi pääsystä .Kyllä hän on jo tarpeeksi tehnyt pahoja Suomelle.

En aio itkeä , mutta kun Suomessa äänestetään olen aina mukana Olenhan Suomalainen.

Lapsena jo opin, että itkeminen ei kannata. Pitää purra hammasta ja kestää, tuli mitä tuli.
Vuosikymmeniin en varmaan itkenyt en edes rakkaussuruja nuorena.
Puolison kuolema avasi padot, itkin varmaan kaksi vuotta. Kyyneleet valuivat aina kun muistoja tulvi mieleen, lenkillä, bensa-asemalla, kaupan kassajonossa, missä vain.
Tuloksena oli jatkuvasti punareunaiset silmät ja irronneet lasiaiset. Itkeminen purki varmaan monen vuoden ahdistukset, enää on jäljellä kaipuu. Pari vuotta meni ja sain uuden itkun aiheen, vanhin lapsenlapseni kuoli.
Siitäkin on kulunut jo kolme vuotta. Osaan jo itkeä pienemmistäkin asioista, helpottavia kyyneleitä.
Itku on luonnostaankin herkemmällä vanhemmiten.
En nyt sentään Lipposen edesottamuksia ja eurokriisiä ole vielä alkanut vetistellä.

No kyllä minä sitten varmaan itken jos Lipponen valitaan presitentiksi.