Olen ollut äitipuoli mieheni lapsille pari vuotta. Tulemme pääosin ihan hyvin toimeen varsinkin kahden meillä nykyisin pääosin asuvan tytön kanssa. Välillä tietenkin sitä väsyy niin kuin biologisetkin vanhemmat ja varsinkin, kun joutuu tekemään niin paljon kompromisseja.
Vaikeinta kaikessa on se, että minä en saisi koskaan väsyä näihin lapsiin. En koskaan hermostua heidän laiskuuteensa, en koskaan kyllästyä passaamaan. Jos yritän puhua asiasta mieheni kanssa, hän aina puolustelee lapsia ja on sitä mieltä, etten vain tule heidän kanssaan toimeen tms. Sitten, kun jaksan taas touhuta, olen niiiiin ihana ja luotettava ja hyvä ja hyvin sopeutunut jne.
Miksi äitipuoli ei saa suuttua eikä väsyä, ei komentaa eikä ottaa sääntöihin kantaa, mutta saa kuitenkin kantaa vastuuta, kustantaa elämän, kuskata menoihin, kokata, siivota, pestä pyykit...
Vaikeinta kaikessa on se, että minä en saisi koskaan väsyä näihin lapsiin. En koskaan hermostua heidän laiskuuteensa, en koskaan kyllästyä passaamaan. Jos yritän puhua asiasta mieheni kanssa, hän aina puolustelee lapsia ja on sitä mieltä, etten vain tule heidän kanssaan toimeen tms. Sitten, kun jaksan taas touhuta, olen niiiiin ihana ja luotettava ja hyvä ja hyvin sopeutunut jne.
Miksi äitipuoli ei saa suuttua eikä väsyä, ei komentaa eikä ottaa sääntöihin kantaa, mutta saa kuitenkin kantaa vastuuta, kustantaa elämän, kuskata menoihin, kokata, siivota, pestä pyykit...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tottakai äitipuoli saa väsyä, väsyyhän ns. bioloogisetkin äiditkin.
Ja jos kerran lapset asuvat luonasi niin sinun on oikeus komentaa ja ojentaa. sitä se kasvatus on. Ei lapsia voi pumpulissa kasvattaa..
Mies tietää mistä narusta vetää ja sinä olet huomaamattasi ottanut maija poppasen roolin.
Onko lasten äiti kuollut kun olet "äitipuoli"? Ikävää lapsille jos näin on.
Olet päästänyt miehen liian helpolla. Eihän kukaan äitikään jaksa ja jaksa ja jaksa. Puhu miehellesi. Ala vihjaamaan, että saa viettää laatu-aikaa tyttäriensä kanssa. Itse menet kampaajalle, harrastuksiin jne. Jos tulee mukinoita, muistuta kenen lapset oikeastaan ovatkaan. Kotityöt vähintään puoliksi ja lapset auttavat omalta osaltaan. Älä ota kuuleviin korviisi höpinöitä "ettet tule toimeen lasten kanssa" vaan totea että tuletkin jo niin hyvin toimeen että voit varmasti olla jo osa tätä perhettä ja olla toinen aikuinen, tai muuten loppuu ne palvelutkin.
Pistä mies lukemaan joku kirja aiheesta.
Taas näitä samoja provoja!! että joku jaksaa...
No en nyt todellakaan ole mikään Maija Poppanen. Käyn harrastamassa sellaiset viisi kertaa viikossa ja käytän siihen noin 600 euroa kuukaudessa - siis itseeni välillisesti. Ja olen kyllä puhunut miehelle asiasta hyvinkin suoraan ja useaan otteeseen.
Eikä lasten äiti mihinkään ole kuollut, miten niin? Koska tytöt asuvat meillä ja minä olen talon toinen aikuinen, olen heidän äitipuoli. Ei siinä kenenkään tarvitse kupsahtaa.
Ja palvelut minun puoleltani eivät palaa tai palaavat paljon huonommin kuin oman isän puolelta nytkin, siitä sitä kiukuttelua lasten ja vähän miehenkin puolelta tuleekin. Minä en passaa tarpeeksi.
En siis ole mikään säälittävä nöyristelijä eikä tämä ole provo, vaan ihan arkea. Tämä on nyt se minun foorumi purkaa sitä normaalia väsymystä!!!!
Älä jaksa provota!! Jos oot aikuinen lopetat ajoissa, jos oot teini, mene kasvamaan!
Voihan yli 3-kymppinenkin olla teini, mutta köpö höpölle tiedoksi, että kyllä tällainen on ihan arkea. Kun itse vähän kasvat ja aikuistut, ymmärrät, ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia. Me tänne kirjoittamaan erehtyvät olemme todennäköisesti tekstiä kirjoittaessamme väsyneitä/epätoivoisia ja teksteissä on vain ne sen hetken huonot fiilikset, ei siis ehkä koko totuutta, mutta silti asiat ovat oikeita ja todellisia. Mitä itse saat tuolla provottamisellasi? Ärsytettyä/Loukattua? Kun kerran olet täällä, elätkö sinäkin uusperhe-elämää? Teilläkö kaikki on autuasta ja ongelmatonta? Enpä usko, ei sellaista ole ydinperheidenkään elämä. Jos et tiedä, millaista on uusperheessä elää, miksi olet täällä ylipäätään? Sinulle voisi sabnoa sen klassisen: hanki elämä. Vaikka se uusperhe :)
Kyllä täällä huomaa, kuka ylireagoi ja kertoo satuja! Noilla kuvitteellisilla "äiti ongelmilla" on helppo saada riita aikaseksi.
Mitä sitten? Jos sinulla ei ole tähän asiallista sanottavaa, älä sano mitään. Miksi pilata oma päiväsi, jos tämä niin kovasti ärsyttää. Olet yksinkertaisesti tyhmä.
Jatkaisiko joku nyt tästä aiheesta asiallisesti? Eilen taas keitti niin totaalisesti kiinni. Tyttö oli lintsannut ja asia yritettiin lakaista maton alle "ei nyt jaksa" -asenteella. Lopulta kuitenkin voitin ja tyttö istui illan tekemässä päivän aikana tehtyjä koulutehtäviä.
Sua ei kukaan pakota leikkimään kotia kenenkään huushollissa! Ei ole niin vaikee lähtä lätkimään jos ei miellytä, itse olet tiesi valinnut, tiesit että miehellä on lapsia, miksi tungit itsesi mukaan??
On olemassa valinnan vapaus, miksi valitsist väärin?? Vaikuttaa, että olet väkisin siellä toisten huusholisa, jotta voit kehuskella" voi voi kun on kamala" tyyliin!!
Niinpä, viimeinen lause on "voitin.." osoittaa, että kilpailet lapsen kanssa, ja päämäärä on voittaa ja kehua itseäsi... huh huh...Jos tuo on tarkoitus, enpä ihmettele että siinä perheessä on kaikilla paha olla.
Eikukaan normaali ihminen perheessä yritä ketään voittaa, ei ainakaan lapsia!! Olet joko teini tai provoilija, tuo ei ole terveen aikuisen kirjoittamaa.
PS: Taisin voittaa sut!! ;))
Eiköhän jokainen äiti väsy ja välillä tuntuu että kiitti mulle riitti. Elämä lasten ja varsinkaan murkkuikäisten kanssa ei ole helppoa joten ihan samalla tavalla siinä väsyy bioäitikin kuin äitipuolikin. Minusta se on ihan normaalia. Jos lasten kanssa asutaan ja eletään sitä arkea niin kyllä sen perheen aikuiset yhdessä komentavat, määräävät perheen rajat eli jakavat sen arjen yhdessä. En ymmärrä miksi äitipuolen pitäisi lapsia passata koska eihän sitä tee biovanhemmatkaan. Kyllä minä odotan lapsilta osallistumista perheen arjen pyöritykseen ja samaa toivon heidän tekevän myös isänsä luona käydessään. Käyvät kyllä sen verran harvoin että lapsia varmaan passataan ja pidetään erityisen hyvänä.
Minä olen joskus näyttänyt lapsille mitä tapahtuu jos minä en tee hommiani. Eli pyykit on pesemättä, likaiset astiat valtaa keittiön, tuulikaappi ja eteinen niin täynnä takkeja, kenkiä ym. ettei siitä sovi kävelemään. Tämä on vähän herätellyt heitä hetkeksi mutta yllättävän nopeasti kaikki taas unohtuu ellei asioista jatkuvassti jankuta ja muistuta. Joten ihan rauhassa voit väsyä, se on normaalia.
Kiitos wilma60! Valitettavasti vanhemmat, ainakin isä eli minun kumppanini, passaa lapsia ihan liikaa minun makuuni. Ja eilen tuli tosiaan taas riitaa lapsista. Joskus tuntuukin siltä, että voisi vaan lähteä kävelemään, mutta ei se niin yksinkertaista ole.
Toi on hyvä vinkki, että näyttää, mitä tapahtuu, jos kukaan ei huolehti. Harmi vaan, että muita epäsiisteys ei tunne häiritsevän ollenkaan niin nopeasti kuin minua. Kun alkaa häiritä, mies korjaa lasten sotkut.
Voitin sinut -nimimerkille, et voittanut. En voi sanoa valinneeni väärin, rakastan miestäni ja näitä lapsiakin, aina elämä ei vain ole helppoa. Sinun kaltaisesi tietenkin eroavat heti ensimmäisen ongelman vastaan tullessa. Enkä kilpaillut mistään lapsen kanssa, vaan voitin "taistelun" miestä vastaan, joka olisi antanut tilanteessa periksi. Voitin siis hänet. Sillä tavalla on tapana sanoa, jos kaksi ihmistä on jostakin eri mieltä ja toisen kanta on lopulta se, johon päädytään. Opiskelisit vähän tätä rikasta äidinkieltämme, niin ei tarvitsisi saivarrella, kun ei ymmärrä tekstiä. Vai ymmärrätkö, mitä tarkoittaa saivartelu?
Aha!! Teillä semmonen tapa, liiton koossa pitävä voima! Tahtojen taisto, kuka voittaa on hyvä!
Juups, kuule ei meillä kilpailla ei lasten eikä puolisoiden kesken. Kyllä yhteispelillä mennään, ei voittomielessä. Joskus on annettava periksi, ei liitto ja lasten kasvatus ole kilpailua, ei ainkaan meillä. Ei joka tilanteessa huudeta et voitin sinut!! Älytöntä.
Sittenhän sitä saisi erota joka hetki, jos sattuu jäämään häviölle.
Tällä vastauksellasi osoitit, ettet todellakaan ymmärrä mistä on puhe. Yrität olla nokkela ja sanavalmis, mutta vaikutat ihan idiootilta. Kuinka joku voikaan olla noin tyhmä, ettei ymmärrä veratuskuvia
Ehkä teillä mennään yhteispelillä mutta ei kaikissa perheissä välttämättä yhteispelillä mennä. Aika usein on niin että toinen vanhempi on lepsumpi ja "heittäisi pyyhkeen kehään" paljon helpommin kuin toinen. Lasten kasvatus ei ole kilpailua mutta joskus se vaatii siltä toiselta paljon enemmän kuin toiselta. Meillä ex ei koskaan kieltänyt lapsia mistään vaan lapset elivät kuin pellossa hänen kanssaan. Minä olen aina pitänyt kiinni säännöistä ja rajoista joten välillä yhteiselämä oli tosi vaikeaa. Minun mielestäni lasten ja nuorten kasvatuksessa yhteiset pelisäännöt ovat kaiken a ja o. Ilman niitä hommasta ei tule yhtään mitään. Periksi noissa säännöissä ja rajoissa ei anneta sillä siitä ei seuraa mitään hyvää.
Tämä on tätä samaa joka perheessä, uus- ja ydin. Samaa taistelua se on vanhempienkin välillä, toinen on usein lepsumpi, ei jaksa taistella, kun toinen taas taistelisi sen edestä että arki sujuisi jatkossa ja lapsista tulisi täyspäisiä aikuisia. Mutta tuo "äitipuolen" rooli on vaikea. Kun jos jatkuvasti mätkättää, alkaa lapset kertoilemaan siitä äidille ja äiti ottaa siitä yhteyttä isään jne jne. Lapset osaavat hyötyä tilanteista, varsinkin jos aikuisten kesken on huonot välit. Monesti onkin paljon annettava vain olla. Omia voi sitten kasvatella omaan tyyliin.
KIITOS tasapainoilua. Ymmärsit, mitä tarkoitan ja miksi rooli on epäkiitollinen ja välillä tuntuu ylivoimaisen raskaalta. En siis ole kohtuuton tai joustamaton tai huono, vaan meitä on muitakin :)
Ja sinä ärsyttävä vänkättäjä, luuletko tosiaan, että olen kotona huutanut voitin,voitin, voitin! Missä sinun tyhmyytesi raja menee? Tästä voi Wilman ja tasapainoilijan kaltaisten keskustelijoiden kanssa tulla vielä ihan hyvä ja rakentava topic, voisitko sinä kuitenkin mennä pois tai olla ainakin HILJAA!!
Tottakai semmoisten kanssa tullaan toimeen, joilla ei ole omia ajatuksia ja omiamielipiteitä, jotka eroavat omista! Kaikki samaa mieltä olevathan ovat juuri parhaita keskustelijoita, mutta ne jotka ovat eri mieltä, niin heille voi sanoa et ole hiljaa!!
Mitä on keskustelu, jossa ollaan samaa mieltä? Ei tarvi tahalaan olla, vaan jos on, niin kyllä saa olla ja saa sanoa oman mielipiteen. On typerää olla samaa mieltä siksi että olisi hyväksytty, todella tylsää keskustelua.
Jos sanon että en pidä kahvista, ja sinä pidtä kahvista, niin sanonko sulle että älä vänkää vaan ole hiljaa!!
Olen näitä keskusteluja lukenut koska minulla on edessä äitipuolen rooli ihan kohta ja vähän jo jännittää etukäteen. Olen huomannut, että nämä ärsyttävät vänkääjät taitavat aika usein olla niitä bioäitejä jotka katkerana tarttuvat jokaiseen keskusteluun ;) Ne kannattaa jättää omaan arvoon.
Eli jatkakaa vain rauhassa keskustelua myös varjopuolista sillä onnen hetket ovat helppoja mutta se raadollinen arki on koetinkivi ja niin kauan kun näkee vaivaa ja purkaa sydäntään, se tarkoittaa että asia on tärkeä! :) Tämä siis tiedoksi kaikille niille bioäideille, ei tämä ole ruikutusta vaan halua saada perhe toimimaan. Voimia kaikille äitipuolille!
Älä muuta sano, minäkin olen äitipuoli. Mun uuden miehen lapset ovat 22v 25 v ja asuvat täällä meidän kanssa, eikä tietookaan että lähtisivät kotoonta omilleen. Olen sanonut äitipuolena heille että voisivat jo katsella omaa kämppää, mutta evät osaa lähtä. En tykkää tästä asetelmata että kakarat asuu kotona ja olettaa että minä äitipuoli passaan heitä. Yhtään ei kotitöissä auta minua.
Omat lapseni ovat omillaan vaikka ovat nuorempia. Olen myös huomannut miten epäkiitollista on olla, mutta rakastan miestäni, enkä lähde pois vaikka kuinka yritävät savustaa minua. Olen kaikkeni yrittänyt ja lapset kasvattanut, mutta kiitosta ei saa. Noin vanhojen lasten äitipuolena on hankalaa, kun pistävät vastaan joka asiaan eikä tottele minua.
Heh, meillä asuvat lapset ovat kyllä vielä lapsia, mutta jo sen verran isoja, että jotain voivat tehdäkin ja itsestään vastuun ottaa. Taas molemmat tytöt ottivat viikonlopun aikana jossain välissä nokkiinsa, kun huomautin asioista: esim. että kotiovi pitää lukita, jos talo jää tyhjäksi, että ikkunaa ei voi jättäää tuntikausiksi auki, koska lämmitys on jo kytketty, että väliovia tuulikaappiin pitää samasta syystä pitää kiinni ja että omat tavarat säilytetään omissa huoneissa, ei olohuoneessa. Onneksi mies tällä kertaa oli minun taustatuken ja murjotus etenkin nuoremmalla tytöllä kesti vain hetken. Isompi oli koko viikonlopun vähän myrtsi, taitaa taas olla se äiti-vaihe päällä, eli siellä kaikki hyvin ja meillä kaikki ihan p*****. Mutta sellaista se erolapsien kanssa kai on.
Meillä menee ihan hyvin mieheni ja hänen kahden lapsen ja lastenlasten kanssa. Mutta ei tässä roolissa helpolla pääse, mutta tosi antavaa. Virheistä viisastuu. Kummajainen taidan olla laajentuvalle suvulle. Onhan se hyvä, että suvussa joku saa toimia syntipukkina :)
Sinä uusikko voit mennä siksi aikaa pois, kun lapset ovat isänsä tai 'äitinsä luona, ote reppu selkään ja muuta. Turhaan siellä vinkut mitään, että et siihdy lasten kanssa, mene tosiaankin pois. Lapsillekin olisi paljon helpompaa.
Näinhän näitä lapsikain kohdellaan reppu selkään ja toiseen paikkaan, kokonaista kotia ei ole missään, se ei tee kotia, että kaksi paikkaa joissa juostaan viikosta viikkoon vuosikymmen.
Anna isän olla lasten kanssa ja äidin myös lasten kanssa, ei teitä tarvita silloin siellä, kun lapset ovat vanhempiensa kanssa.
Siitä vaan reppulaisiksi
Vastaan tähän naurettavaan kommenttiin vain siksi, että olen tosiaan joskus tarjoutunut olemaan viikonloput pois silloin, kun lapset ovat meillä. Mieheni, tai edes häne nexänsä, ei pitänyt ajatusta minkäänlaisena vaihtoehtona.
Ja meillä nyt tosiaan asuu kaksi lasta ihan vakituiseen, käyvät äidillään joka toinen viikonloppua, että sikälikään tuo reppuelämä ei taitaisi onnistua. Ja tiedoksi, että molemmat meillä asuvat tytöt ovat muuttaneet tänne omasta tahdostaan.
Joskus vaan ahdistaa, nyt taas ollut vähän helpompaa. Tosin toista tyttöä kyllä odottaa huomenn apalatessaan jonkinlainen kurinpalautus, huone on ihan järkyttävässä kunnossa :)