Mulla tuli mieleen yksi juttu. Varmaan tosi tyhmä kysymys... mutta mietin siis, että jos on lapsena kokenut vaikka väkivaltaa (esim. isältä), niin voiko se vaikuttaa siihen, että tytöstä tulee vaikka lesbo? Ei siis mitenkään suoranaisesti, mutta voikohan se jossain tapauksissa olla osasyynä jotenkin?:o Jos siis miespuolinen henkilö on ollut väkivaltainen, voikohan se jotenkin alitajuntaisesti tai jotain vaikuttaa, että ei sitten myöhemmin ihastu miehiin? En siis tarkoita mitenkään, että lesbot olisivat lesboja, koska olisivat kokeneet väkivaltaa mieheltä! En halua mitenkään loukata, mutta mietin tuota vain, osaisikohan joku vastata?
Lesbo "väkivallan takia"?
Tymmeliini
23599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei kyllä ainakaa mun kohdalla, hyvät välit ollu niin isän kun muittenki miesten kanssa. Enkä usko muutenkaa et vaikuttaa..
Kieltämättä olen miettinyt joskus samaa ja pohtinut yleisemminkin(siis ei pelkästään väkivaltaa vaan kaikkia muitakin juttuja) voisiko jotkut lapsuuden kokemukset vaikuttaa lesbouteen. Mutta ei päde myöskään minun kohdalla sillä en ole väkivaltaa kokenut.
Kyllä kai suurin osa väkivaltaa lapsena kokeneista on ihan heteroja. Tilastoja tuskin on saatavilla, joten kai asiaa voi keittiöpsykologisoida, mutta mitä hyötyä siitä on? Oma isäni on erinomainen, en ole kokenut muutenkaan väkivaltaa, enkä välttele miehiä. Ei siis päde kohdallani.
voin minäkin kertoa ettei itselle ole tapahtunut minkäänlaista väkivaltaa lapsena tai nuorempana, mikä olisi vaikuttanut seksuaalisuuteeni tai sen suuntautumiseen.
En vain ole ollut missään vaiheessa kiinnostunut miehistä.
Miksi ei vaikuttaisi noin yleensä. Ehkä joillekin voi tulla jonkinlainen pelko tmv. Mutta toisaalta, eihän se kai nosta kiinnostusta sen enempää silti naisiin päin....
Mutta tosiaan, ei päde mun kohdalla ap:n miete.
ei taas näitä heteroiden oletuksia homoudelle -.-
on minuakin seksuaalisesti hyväksikäytetty... läheinen sukulainen
mutta EI _____SE_____ MINUSTA HOMOA TEE!
Onko sulla tieteellistä näyttöä sille, ettei juurikin läheisen sukulaisen "suorittama" seksuaalinen hyväksikäyttö ole tehnyt sinusta homoa? Vai onko tämä mielipideasia?
Kuulostat siltä, että itse hypistelet par'aikaa jotain Harvardin asiantuntijapaneelin julkaisua käsissäsi, joten mikset jaa tietoasi kanssamme?
Ei ole tieteellistä, täysin validia näyttöä siitä että juurikin yksittäinen tapahtuma aiheuttaisi tai ei olisi aiheuttanut homoutta (vaikuttaen psyykeeseen tai epigeneettisellä tasolla). Tällä hetkellä peräänkuuluttamasi tiede ei tiedä asioista juuri mitään, mutta painottaa, että monet asiat vaikuttavat psyykeeseemme ja geeneihimme ja syy ei ole yleensä noin yksiselitteinen. Jokainen kokee asiat omalla tavalla, jokaiseen vaikuttaa asiat omalla tavalla.
On mahdollista, että se voi olla yksi syy muiden joukossa, mutta jos olisikin, tuskin se ainut asia, joka tekee toisesta homon. Kyllä näitä teorioita löytyy monia, mutta onko sillä loppupeleissä väliä mistä se johtuu, samanarvosia me kaikki ollaan, eiks je :))
te heterot voisitte mennä pohtimaan mikä tekee teistä heteroita? onko se normaalia? miten tiesin olevani hetero?
Olen ap ja en siis ole hetero itsekään. En halunnut mitenkään yleistää enkä sanoa, että tuo pitäisi kenenkään kohdalla paikkaansa, mietin vain, voiko sillä jotakin vaikutuksia olla.
en ole kokenut väkivaltaa,tai jos jotain pientä nahinaa kenenkä tahansa kanssa,ni ei ole siihen parisuhteessa kumppanin valintaan vaikuttanut.Et niin.En myöskään siedä väkivaltaa kylläkään keltään.Osaan vastata takaisin.En anna heikoimpia kenenkään hyökättäväksi.
Sinäänsä mielenkiintoinen kysymys. Koin varhaislapsuudessa väkivaltaa isän puolelta, ja lesbo minusta tuli. Luulin 19-vuotiaaksi asti olevani hetero,kunnes tajusin suuntautumiseni. Kun tarkemmin aloin tarkastelemaan historiaani niin olen ollut tytöistä kiinnostunut koko ikäni.Tajusin vain asian verrattain myöhään.
Mutta en usko, että isän väkivaltaisuus on ollut yhteydessä seksuaaliseen suuntautumiseeni. Paljon enemmän olen kokenut henkistä väkivaltaa muutaman naisen toimesta lapsuudessa ja luottamus naisiin kesti palautua kauan. Tästä luulisi, että päinvastoin se olisi aiheuttanut inhoa ja vastenmielisyyttä naisia kohtaan.
Jos taas olisi kokenut väkivaltaa äidin taholta niin voisi päätellä, että tytöstä tuli lesbo, koska se ei saanut hellää rakkautta äidiltään. Onhan näitä juttuja...
Oon sitä mieltä, että kaikki mitä me koetaan vaikuttaa meihin ja tekee meistä sellasia kun me ollaan, mutta tuskin seksuaalista suuntautumista voi selittää jollain yhdellä tietyllä asialla tai tapahtumalla.
Kun kohtaa sen oikean, maailman ihanimman ihmisen, joka valloittaa koko luonteellaan ja kirkastaa parilla sanalla koko päiväsi, niin tuntuu aika älyttömältä miettiä että mikä menneisyydentapahtuma on johtanut siihen. Se on se ihminen, ei se mikään menneisyyden tapahtuma ole.
Äiti oli hieman etäinen ja isä lempeämpi...itse samaistuin enempi isään, koska luonteeltammekin olemme samanlaisia.
...ja jos äiti on väkivltainen tulee tytöstä hetero ja pojasta homo?`?? Hahaha ja haa. Älä redusoi ihmisen psyykea pelkästään suhteeksi vanhempiin.
en kokenut väkivaltaa. isä kuitenkin se auktoriteetti hahmo kotona, olen lukenut ja kuullut todella monia tarinoita että useamman lesbon isä on ollut ns. macho kotona (en tarkoita väkivaltaa vaan auktoriteettiä) esim naiseni isä ollut sellainen myös et katseella sai sanomansa läpi. millaisia isiä teillä miulla lesboilla on ?
Mun isä on maailman paras. :) Kiltti ja lempeä, aina olen tiennyt että isään voi luottaa ja että isä rakastaisi vaikka mitä tekisin. Äiti on melko temperamenttinen nainen, välillä oli hyvinkin tiukka, mutta ei missään tapauksessa millään tavoin väkivaltainen, ei henkisesti, ei fyysisesti.
En ole koskaan elämässäni kokenut väkivaltaa, olen siis tosiaan ollut niin onnekas etten ole koskaan edes tappeluun joutunut eikä kukaan ole koskaan minua satuttanut, jollei lasketa mukaan sitä kertaa kun tarhan hiekkalaatikolla Ville, 5v, löi lapiolla naamaan... ei mutta SIKSIKÖ musta tulikin homo? ;D
Ihmettelen kyllä toisinaan näitä teorioita ja vielä enemmän sitä valtavaa tarvetta pohtia miksi jostain tuli homo. Ei heteroiltakaan kysytä miksi heistä tuli heteroita. En minä ole homo koska minulla olisi jotain miehiä vastaan, olen homo koska tykkään naisista.
Mahdoton sitä tietenkin on kaikkien kohdalta sanoa. En usko että seksuaalista suuntautumista hakkaamalla (tai ylipäätään yhtään millään tavoin ulkoa päin) muutetaan, mutta tottakai erityisen traumaattiset kokemukset miehistä voi aiheuttaa sen ettei halua tai kykene suhteisiin miesten kanssa. Mutta eikö se nyt vaadi jo lähtökohtaisesti vähintään biseksuaalisen suuntautumisen, että niihin suhteisiin sitten naistenkaan kanssa pystyy?
Varmaan suurin syy siihen, miksei heteroilta kysytä syytä heidän heterouteensa, on se, että heterous on normi. Homous on poikkeus tästä normista. Aivan kuten vammaisuus. Ja kyllähän se aina kiinnostaa, jos jokin tai joku poikkeaa normista. Normista poikkeavuus ei vähennä kenenkään ihmisarvoa. Se vain tarkoittaa, että on erilainen kuin valtaväestö.
En myöskään ymmärrä, miksi ihmettelet näitä teorioita. Kaikella on vaikutusta kaikkeen. On tietysti hieman typerää mennä yleistämään ja yksinkertaistamaan, että lesbous johtuu siitä ja siitä. Mutta se, että sinä uskot jotain, on argumentatiivisesti samalla viivalla kuin se, että jotkut uskovat lesbouden johtuvan isän väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Uskominen viittaa yleensä siihen, ettei ole varsinaista tieteellistä näyttöä asialleen. Koska lesbouden (tai ylipäänsä homouden) syihin ei ole saatu vielä kattavaa ja validia vastausta, on näitä asioita mielenkiintoista ja ehkä ihan produktiivistakin pohtia. Eiköhän jatketa ihmettelyä.
Hei, en todellakaan väittänytkään - tai millään tavalla implikoinut - että minun uskomiseni johonkin olisi pätevä argumentti mihinkään suuntaan. Siksihän minä nimenomaan käytinkin termiä "uskoa", enkä väittänyt asiaa faktaksi. En ymmärrä, mistä sait sellaisen käsityksen? Tiedät itsekin, että tällä hetkellä asiaa voi vain spekuloida, tarpeeksi kattavaa ja uskottavaa tieteellistä selvitystä kun ei VIELÄ asiaan ole. Joten niin tein, väittämättä mielipiteitäni miksikään muuksi kuin mielipiteiksi ja omiksi uskomuksiksini.
Sitä en kyllä allekirjoita, että kaikella olisi vaikutusta kaikkeen tai edes melkein kaikkeen, mutta se taitaa olla jo toinen keskustelu se.
Minä vain totesin, että sinun uskomuksesi on argumentatiivisesti samalla viivalla kuin sinun ihmettelemäsi teoriat. En sanonut sinun väittävän mielipiteitäsi faktoiksi. Peace, man :)
Vastaan tähän isäkysymykseen: Omissa vanhemmissani roolijako on juuri toisinpäin. Eli äitini on selkeästi dominoivampi ja määräilevä, isäni on hiljainen hissukka, joka suuttuessaan karjahtaa kerran ja antaa ovien paukkua mennessään. Itse olen tullut enemmän isääni luonteenpiirteissä eli olen herkempi. Ikinä en ole kokenut fyysistä väkivaltaa.
En kylläkään ole ihan tyypillinen lesbokaan, olen aika feminiininen eikä kauheasti ole kokemuksia seurustelusuhteista.
Olen omalta kohdaltani pohtinut seksuaalisuuttani, että voisiko se johtua siitä, että olen aika herkkä ja kriittinen sekä itseäni että muita kohtaan. Siis myös ystävyyssuhteissa on korkeat vaatimukset. En ole tästä piirteestä mitenkään ylpeä ja ehkä sen vuoksi olen aika yksinäinenkin. Mutta kun on herkästä lapsesta kysymys niin ei tarvita välttämättä fyysistä väkivaltaa tietyn tyyppisen ihmisen näkemiseen vastenmielisenä, vaan siihen riittää pienempikin epäkohta. En tiedä osaanko nyt selittää mitä tarkoitan. Tietyssä iässähän pojat voi olla aika lapsellisia tyttöihin verrattuina ja kehittyy tyttöjä hitaammin. Joten voiko minun kohdallani olla niin, että perfektionistisen asenteeni vuoksi kiinnostus on suuntautunut tyttöihin, en tiedä. Ihailin lapsena enemmän naisia kuin miehiä. Silti suhteeni aikuisiällä on kohdistunut maskuliinisiin naisiin, vaikka teoriassa kiinnostaa enemmän kyllä feminiinisemmät naiset. Ota tästä nyt sitten selvää.
ikävä kyllä olen kokenut henkistä että fyysistä väkivaltaa kuin myös sisarukseni (veljet, sisko). olen itsekin miettinyt tätä että onko se vaikuttanut minuun että olen tälläinen mutta en usko että pelkästään on siitä kyse. vaikka vasta 17 vuotiaana tajusin että olen lesbo, olin pienenä aina ala-asteelle asti ollut kuin pieni poika ja olin sanonut myös äidillenikin että olisin halunnut syntyä poikana. todellakaan en nyt poika haluaisi olla mutta luulen että ilman isän väkivaltaisuuttakin olisin ajan kanssa tajunnut että olen lesbo. eikä väkivalta ole vaikuttanut sisareenikaan, hän on onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa. :)
Ei se ole niin suoraviivainen juttu. Minä olen aika säikky, vaikka minä esitän rentoa ja varmaa uskottavasti. Siinä vaiheessa, kun vaatteet riisutaan, minä menen aina lukkoon. Nainen ehkä pääsee siihen tilaan, etten minä ole lukossa nopeammin kuin mies.