Hei!
Mielessäni on jonkin aikaa pyörinyt ajatus, että hakeutuisin terveydenhoitoalalle. Opinto-ohjaaja ehdotti, että menisin sairaalaan harjoittelemaan työmarkkinatuella, jotta saisin tuntumaa siihen millaista sairaalassa on. Minulla ei ole ennestään hoitoalan koulutusta.
Kysynpä nyt sitten täältä, millaisia asioita sairaalassa pääsee tekemään, jos on tälläinen tilanne? (olettaen, että edes saa harjoittelupaikan)
Mielessäni on jonkin aikaa pyörinyt ajatus, että hakeutuisin terveydenhoitoalalle. Opinto-ohjaaja ehdotti, että menisin sairaalaan harjoittelemaan työmarkkinatuella, jotta saisin tuntumaa siihen millaista sairaalassa on. Minulla ei ole ennestään hoitoalan koulutusta.
Kysynpä nyt sitten täältä, millaisia asioita sairaalassa pääsee tekemään, jos on tälläinen tilanne? (olettaen, että edes saa harjoittelupaikan)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laitoshuoltoa eli siivousta ja ruokahuoltoa, petausta. Varmasti saat harjoittelupaikan, sillä ilmaistyövoima on kovin haluttua.
Vai niin, kiitos tiedosta! Satutko, astree (tai joku muu), tietämään miten sitten työmarkkinatukilaisia kohdellaan sairaalassa? Onko siellä jonkinlainen hierarkiasysteemi, jossa harjottelijat ym. ovat pahnanpohjimmaisia? Tottakai tämä on työpaikasta kiinni, mutta silti olisi kiva tietää...
Hierarkia sairaalassa näkyy ja tuntuu. Jopa sairaanhoitajien ja lähihoitajien kesken. Itse en ole kyllä kuullut että kukaan sairaalassa työkkärin harjoittelijana olisi ollut, mutta jos nyt ajatellaan työpäivän sisältöä niin olettaisin että pääset tekemään juuri tuollaista puhtaanapito ja kevyttä hoitotyötä. Esimerkiksi vuodevaatteiden vaihto, deko pesukoneen käyttö (pestään hoitotarvikkeita, alusastioita yms.), potilaiden kontrollit (verenpaineen mittaus), ruokailussa avustaminen, potilaiden kuljettaminen esim tutkimuksiin sairaalan sisällä... siinäpä joitakin esimerkkejä. Mutta riippuu ihan sairaalasta kuinka hyvin tai huonosti he sinut vastaanottavat tai haluavat ottaa mukaan työpäiviinsä.
Itse kävin koulun harjoittelun tekemässä paikalisessa keskussairaalassa, lähihoitaja siis olen, ja kyllä täytyy sanoa että sairaalamaailma ei ole minua varten. Potilaisiin kun ei juurikaan saa muodostettua minkäänlaista hoitosuhdetta. Usein potilaista puhuttiinkin tyyliin "se COPD potilas" tai "ykkös huoneen kakkospaikka". Potilaat tuntuivat olevan sairauksia ja täysin persoonattomia.
Mutta tsemppiä harjoitteluun mikäli sinne pääset.
Laitoshuoltajana pääsee varmaan harjoittelemaan, kyllä, mutta tuskin verenpaineen mittausta tai mitään vastaavia kontrolleja. Sitä varten sairaalassa on kuitenkin niin paljon hoitajaopiskelijoita ja se on äärettömän tärkeä osa kaikkien hoitajienkin päivittäisiä kontakteja potilaaseen - varsinkin lyhyillä hoitojaksoilla näiden seuraaminen kun on aivan eri asia kuin pitkäaikaishoidossa.
Potilaskuljettaja ja erilaiset lähetit ovat myös työtehtäviä, joihin varmaan suht helpolla pääsee työharjoitteluun.
Olen myös eri mieltä, että potilaisiin ei saa muodostettua kontaktia. Totta on, että potilaasta puhutaan usein sairauteen liittyvällä termillä tai huonepaikalla, mutta tällöin puhutaan yleensä muille hoitajille, osastolla, jossa on 30 hoitajaa, kukaan ei tiedä kuka potilas on Virtanen. Kuitenkin hoitosuhteen syntyminen on täysin mahdollista ja se syntyy potilaan ja hoitajan välille, monesti itse muistelee potilaita (usein mielessäänkin niin, että mitäköhän sille mukavalle ikkunapaikan rouvalle kuuluu, onkohan päässyt jo leikkaukseen) ja tietäen, että monesti potilaalle jää kuitenkin oma nimikin mieleen, tai "se kiharatukkainen hoitaja".
Suhtautuminen eri ammattiryhmiin riippuu varmasti täysin osastosta.