Monista maailmankirjallisuuden klassikoista on tehty elokuva tai tv-sarja. Pääsee paljon helpommalla kun katsoo ne, ei tarvitse paksuja opuksia lukea. Eikö se ole lähes sama asia kuin että olisi kirjan lukenut?
Tosin kun yritin katsoa "Moby Dick valkoinen valas" ei siitä mitään tullut, kyllä oli surkea tekele. Gregory Peck oli lähes tunnistamaton, huono elokuva, en jaksanut loppuun katsoa. Erikoistehosteet, se valas oli kyllä sen aikaiseksi elokuvaksi oikein näyttävä joten siitä plussaa. Kirja lienee aivan skeida.
Tosin kun yritin katsoa "Moby Dick valkoinen valas" ei siitä mitään tullut, kyllä oli surkea tekele. Gregory Peck oli lähes tunnistamaton, huono elokuva, en jaksanut loppuun katsoa. Erikoistehosteet, se valas oli kyllä sen aikaiseksi elokuvaksi oikein näyttävä joten siitä plussaa. Kirja lienee aivan skeida.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo. Ja monia pitkiä pätkiä näistä leffoista voi ihan hyvin katsoa pikakelauksella, ne kohdat missä ei tapahdu mitään. Säästää vaivaa ja aikaa.
Olet täysin hakoteillä.Menetät paljon,jos et lue kirjoja vaan katsot vain niistä tehdyt elokuvaversiot....
En koskaan kirjaa lukiessani, oli se sitten klassikko tai viihderomaani, ajattele että yritämpä nyt suoriutua tästä mahdollisimman nopeasti ja helposti. Kirjojen (ei tosin tietokirjojen) lukemisen on itsessään tarkoitus viihdyttää, eikä olla suoritus.
Elokuvat ovat yleensä kalpea varjo alkuperäisestä. "Ruusun Nimi"-elokuva on kylläkin harvinaisen hyvä filmatisointi, mutta kirja on paljon parempi. "Sinuhe Egyptiläisen" filmatisointi on yksinkertaisesti kamala: koko kirjan alkupuoli, eli Lähi-Idän maissa seikkailu, kuitataan kymmenen sekunnin kohtauksella, suunnilleen vain yksi kohtaus on uskollinen kirjalle, loput ovat enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) muunneltuja ja on todella runsaasti kohtauksia joita ei ole kirjassa ja juonta on toisinaan muutettu aika rankasti.
Ja ainahan on valitujen palojen kirjavaliot, joissa kirjat on lyhennettyinä!
Niitä saa kirppareilta halvalla. Yhdessä kirjassa monta kirjaa.
Ja voi tietenkin lukea vain viimeisen luvun.
Niin, ja voi lukea kirjoista mainokset ja elokuvista katsoa trailerit.
Elokuviakin nopeammin ja vaivattomammin maailmankirjallisuuden klassikoita voi ahmia Wikipediasta. Pistää vain hakusanaksi haluamansa kirjan nimen ja lukee ao. kohdalta teoksen "tarinan".
Paljastusten taso tosin vaihtelee teoksittain suuresti. Joistakin klassikoista juonen selostus saattaa puuttua jopa kokonaan, mutta parhaimmillaan paitsi kerrotaan juoni tarkasti, analysoidaan kirjailijan vaikuttimet niin hyvin, että tiedoilla pääsisi loistamaan missä tahansa kirjallisuuspiirissä tai muussa sivistyneessä seurassa. Artikkelien kirjoittajat lienevät luotettavia suomalaisia kirjallisuuden opiskelijoita ja muita kirjallisuuden intohimoisia harrastajia. Jos kielitaitoa riittää, voi hyödyntää myös muun kielisiä Wikipedioita. Plussana Wikipediassa on, että siinä pääsee vertailemaan sekä itse kirjaa että kirjasta tehtyä elokuvaa toisiinsa.
Kirja-analyyseja löytyy tietysti myös Googlen avulla. Paras tilanne on viime vuosien uutuuksien osalta. Lähes jokaisesta kirjasta löytyy jonkinlainen arvostelu. Mutta uutuudethan eivät olekaan varsinaisia klassikoita, vielä.
Kaikkein perinteisin klassikoiden ahmimistapa on ottaa kirjastossa kirjan käteensä ja lukee sen takakannen. Sen heikkous on, että juoni jää yleensä kesken, mutta mikäli kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, tottunut ahmatti selvittää lopun silmäilevän teoksen loppusivut kursoorisesti silmäillen.
Klassikkoja luetaan juuri siksi että niistä voi sitten keskustella enemmän tai vähemmän älykkäästi. Tylsiähän ne ovat mutta tietyissä piireissä liikkuessaan on hyvä osata niistä keskustella. Eihän kenelläkään työssäkäyvällä jolla on muutakin elämää ole aikaa lukea satoja tylsiä klassikoita. Siksi on erinomaista että niistä on lyhyitä selostuksia ja analyysejä.
Tietyissä piireissä liikkuessaan on tosiaan hyvä osata heittää edes jonkinlainen kommentti, kun keskustellaan maailmankirjallisuuden klassikoista. Mutta ei niissäkään porukoissa tavallisesti mitään syvää luotaavia kirja-analyyseja tehdä, vaan toistellaan pelkkiä yleistietoon kuuluvia asioita. Voisi jopa sanoa, että kovin itsenäinen kommentti johtaa keskustelussa vaarallisille vesille. Parempi sanoa jotain sellaista, jonka kaikki tuntevat, on se sitten ikivanha itsestäänselvyys tai vasta nykytutkijoiden ilmaan heittämä väittämä.
Kun keskustellaan pelkästä kirjan sisällöstä, useimmat ymmärtävät, että "paljon lukenut" on unohtanut jopa perusasioita, varsinkin jos myötään, että "luki" klassikon jo kauan sitten, esimerkiksi heti Viisikkojen jälkeen. Jos kuitenkin tuntee mokanneensa, sen voi paikata kevyellä "Ai, niin" -lausahduksella.
Kaikkein parasta viihdettä on laittaa silmät kiinni ja alkaa näkemään unia. Jännittäviä käänteitä, vaaraa ja romantiikkaa, ja ihan itse koettuna. Eikä maksa mitään.