Inspiraatio täysin kadonnut??

Niin, kyllä on Suomi on paska maa mitä tulee valokuvauskohteiden kiinnostavuuteen. Ei vuoria, ei vanhoja kaupunkeja, muutama hassu linna jotka kaikki on nähneet. Puoli vuotta pelkkää sohjoa ja lumihankea. Kesällä yhtä männikköä ja pajupusikkoa.

Ihmisetkin täällä sellaisia hapannaamoja että millään ei saisi kuvata niitä, ja vaikka saisikin, ei sillä niin väliä, koska ovat niin rumia kumminkin.

Valokuvaus on niinkuin nuori rakkaus, pari v. kestää, sitten sammuu ja koittaa arki.

Aloita vaikka uusi ura kuvaajana. Yksi alue jossa aina riittää on makrokuvaus. Siinä maailmassa jota me yleensä emme huomaa on paljon kiinnostavaa kunhan sen joku tuo esille.

Kohta tulevat syksyn värit jotka ovat todella hyvää ainesta kunhan hieman katselee ympärilleen ja hakee uusia kuvakulmia.

Noin mullekin usein käy.

Hoidan tautia käymällä taidenäyttelyissä ja baletissa (baletilla on melkoinen vaikutus vaikkei uskisi). Opiskelen sommittelu ja harmoniasääntöjä, katselen kuvia valokuvauksen alkuajoilta.
Sitten yritän kuvata jotain kohdetta jossa olen aina ennen epäonnistunut.
Syksyn harmaus ja sade on mukava haaste kuvaajalle.

Kuvausväsymystä täälläkin - syksyä ja kaamosta odotellessa. Ulkomailla kuvaaminen tuo uutta haastetta, koska ympäristö on erilainen ja ihmiset vaatetuksineen erilaisia kuin kotona. Itselläkin hienoja elämyksiä. Välimeren rantakaupunkien iltaelämä on jotain, mitä meiltä ei taida löytyä mistään. Siellä on pitkä kulttuuriperinne ulkona syömisestä ja riehakkaasta ajan kuluttamisesta. Suomen ja pohjoisen pallonpuoliskon kuulasta valoa ja valoisia kesäöitä ei silti voita mikään helteisen maan samea lämpöväreily, jos maisemia kuvaat. Kuvaaja joutuu tekemään valintoja iltaviihteen/seurustelun sekä hienon ilta- tai aamuvalon kesken. Myönnän kaipaavani vuoristomaisemia Suomeen. Toisaalta Kainuu esim. kanjoneineen kannattais kokea. Kyllä meilläkin mahtavia paikkoja riittää. Mikä estää matkustamasta Tatralle pidennettynä viikonloppuna tai Kalliovuorille lomalla. Ainakin oppii arvostamaan kotiseudun kuvauskohteita.

Uusia aluevaltauksia voi olla (ensin tuttujen) ihmisten portrettimainen kuvaaminen, makro- tai lähikuvaus (alkuksi halvempaa loittoputkilla ja Canon Close-Up 500D, joka tekee nykyisestä obiskastasi täysin uuden), mikä tahansa teema/kehityskulku ja sen kuvailmaisu. Salamavalon kanssa kuvaaminen on ihan huippua, jolloin kuvat valottuvat täysin uudella tavalla ja uusilla efekteillä.

Perinteisistä opeista irtautuminen ja uusien kuvakulmien etsintä - laajakulmaobjektiista kaikki irti, terävyysalue 28 cm - ääretön. Mitä jos et kuvaisi enää suoraa maisemaa tai pelkkää linnan muuria, vaan teet siitä epäterävän taustan. Etualalla terävänä voi olla joku mielenkiintoinen puska, puu, ihminen, tms. Laskeudu mahallesi maahan, hae uusia kuvakulmia. Ei kannata kuvata samalla tavalla kuin kaikki muut. Ihan varmasti kaikista tutuista kohteista saat uutta irti.

Mitäs ominaisuuksia kamerassasi on? Aika luo epäterävyyttä, aukko syvyyttä. Kamera jalustalle ja sopivan pitkä aika. Taustalla joku puhkikulutettu linna tai pyhättö. Ohi ajavan auton liike-epäterävyys ja väri tai valo tuo tarinaan uuden otteen, vain esimerkkinä. Tai toisinpäin; edessä kiinteä kohde, ja taustalla vaikka auton tai pyöräilijän liike-epäterävyys. Istu kaverin (tai lapsesi) kanssa pyörivään lasten karuselliin, löytyy joka leikkipuistosta. Nyt kun on syksy, taustalta voi löytyä värikkäitä puita. Ota kuva kaverista 1/30s tai 1/15s valotusajalla. Räpsäytä siinä kohtaa, missä tausta on värikkäin, rajaa oikein. Luulen, että yllätyt.

Studiokuvaukseen perehtyminen opettaa millainen merkitys on hallitulla valaistuksella. Ei silti tarvitse hankkia studiota, mutta on hyvä ymmärtää valon ja valistuksen hallinnan merkitys kuvan onnistumiselle.

Minusta kaikki tämä kulminoituu lopulta kysymykseen, miksi kuvaan. Reppu painaa, varusteisiin on kulunut paljon rahaa ja istut tunteja PC:n ääressä. Onko mieltä? Missä vaiheessa kuvista voisi saada kohtuullisen korvauksen?

Tuo just ettei täällä ole kuin tasapaksua maastoa ja harmaata mössösäätä, ja vaikka on se harmaa sääkin ihan mukavaa, mutta kun ei kuvia auta. Ja ihmisistä ei saa kuvia... paitsi lepposista pulsuista terasseilla :D Pitäisi sitä kameraa kantaa joka paikassa, niinkuin "ennen vanhaan"...



Ja joku wideangle tai makrolinssi vois olla ihan hyvä päivitys noihin kamoihin, kun kyllä tolla perus objektiivilla saa kaikenlaista kuvattua mutta mutta vois muutakin koittaa ja just saada sitä uutta "näkemystä" kohteisiin... kaveri osti clas ohlsonilta pari vuotta sitten, vähän epäilevästi, objektiivin, Tamronin muistaakseni oli, mutta ihan asiallinen vehje.



Kiitoksia vinkeistä :D jos vaan tulee mieleen niin pistäkää ihmeessä, muitakin samankaltaisia tapauksia varten :)

mäntymetsää ja pajupuskikkoa, eli ei oikein kuvauksellista maisemaa.
Mutta on meillä sentään pitkästi merenrantaa ja jonkin verran saaristoa.
Ja lappi on ihan kuvauksellinen eri vuodenaikoina.

Ihan eka kerralla mun paras lääke oli uusi valovoimainen laajakulma 24mm/35.
Seuraavalla kerralla taudin iskiessä liityin kamerakerhoon.
Yhtenä sadesyksynä luin kaikki lähikirjastojen valokuvauskirjat.
Viimeksi lääkkeinä oli uusi innokas malli ja C1:n opettelu.

Luulen, että tautiin auttaa muusa parhaiten.