Koiraharrastajat ovat häpeäksi

En ole ihan varma kannattaako tähän edes vastata, aloitus vaikuttaa melko vahvasti provoamismielessä kirjoitetulta, mutta vastaanpa silti..

Ensiksikin sanoisin, että on aika typerää rinnastaa koira ja ihmiset. Koira on kyllä perheenjäsen, mutta samalla kuitenkin vain lemmikkieläin. Se miten siitä puhuu ja mitä sen kanssa tekee, tuskin kertoo siitä miten ihmisten seurassa on. Ja mitä sillä on väliä vaikka koiransa ulkonäköä kuinka arvostelisi? Suurin osa ihmisistä tästäkin huolimatta ei koiraansa toiseen vaihtaisi, eikä se koira sitä arvostelua ymmärrä eikä siitä välitä. Jollei näitä "rotuoppaan kirjoittajan fantasioita täydellisestä koirasta" olisi, niin ei olisi myöskään koirarotuja. Mikä muutamaa pilallejalostettua rotua ajatellen ei välttämättä olisi ihan huono asia. Mutta koska tälläiset rotukuvaukset nyt kuitenkin on olemassa, niin on ihan ymmärrettävää, että ihmiset toivoo koiransa sitä mahdollisimman hyvin vastaavan ja siihen myös kasvatustoiminnassa pyritään.

On sata ja yksi erilaista, yhtä hyvää ja toimivaa, tapaa kouluttaa koiransa. Toki on olemassa myös huonoja ja toimimattomia (sekä todella vääriä) tapoja koiran kouluttamiseen. Tärkeintä ainakin meillä koiran koulutuksen ja kasvatuksen kannalta on rajoja, rakkautta ja erilaisia aktiviteettejä (liikunta, leikki, koulutus jne) sopivassa suhteessa. Se miten paljon ja missä suhteessa mitäkin, on koira- ja tilannekohtaista. Meillä ainakaan koiralla ei kisata missään, mutta sen kanssa kyllä. Ja kun on itse nähnyt koiran suunnattoman innon agilitykentille lähdettäessä ja siellä tekemiseen, niin en hetkeäkään epäile eikö koira siitä nauti ainakin yhtä paljon kuin minä, ellei jopa enemmän (ainakin se on sille huomattavasti helpompaa kuin minulle). Mikä harrastus (tai jopa kilpailumuoto) millekin koiralle sopii on kiinni koirasta itsestään. Vastahakoisen ja hommasta pitämättömän koiran kanssa on vaikeaa ja jopa mahdotonta harrastusta pidemmän päälle jatkaa. Joten väittäisin kyllä, että ainakin suurin osa eilaisilla harrastuskentillä (oli kyseessä sitten agi, toko, jälkihommat, näyttelyt tai mikä vaan) pyörivistä koirista nauttii tekemisestään. Ja nauttii nimenomaan siitä, että ne saa omistajansa kanssa yhdessä tehdä ja touhuta.

En minäkään kannata koiran esineellistämistä, mutta toisaalta vielä vähemmän niiden inhimillistämistä. Uskoisin, että inhimillistämisestä on koiralle myös paljon enemmän haittaa kuin esineellistämisestä. Koira on eläin joka suureksi osaksi toimii vaistoillaan, eikä ajattele asioista niinkuin me ihmiset.

Olisin ihan mielenkiinnosta halunnut tietää miten "Viisaan ihmisen" mielestä koirien kanssa pitäisi olla ja miten niitä tulisi kohdella? Entäpä miten "Viisas ihminen" on oman koiransa kasvattanut ja mitä sen kanssa tekee?

ps. Vaikka olenkin arvostellut koirani ulkonäköä, raahaan sitä kaikenmaailman harrastuskentille (vaikka eipä tuota nyt varsinaisesti raahata tarvi, ennemminkin se raahaa minut, kun haluaa sinne niin kovasti) ja pidän kuria tärkeämpänä kuin hellyyttä, niin silti olen koiraani ehdottomasti ja aidosti kiintynyt ja tiedän tunteen olevan molemminpuolinen :)

Nimimerkki "ME" kirjoitti:

"En minäkään kannata koiran esineellistämistä, mutta toisaalta vielä vähemmän niiden inhimillistämistä. Uskoisin, että inhimillistämisestä on koiralle myös paljon enemmän haittaa kuin esineellistämisestä. Koira on eläin joka suureksi osaksi toimii vaistoillaan, eikä ajattele asioista niinkuin me ihmiset."

Juuri näin ajattelen minäkin. Olkoonpa vain koira jo moniin muihin eläimiin verrattuna ihmisen mielestä "viisas" eläin, niin eläin se satavarmasti silti on.

Tämä näkökanta ei sulje pois sitä, että jotkut ihmiset (vaikkapa nimimerkki Homo Sapiens - Viisas Ihminen) valitettavasti ja ilmeisesti ovat lajinimestään huolimatta koiraakin tyhmempiä. Tai jostain minulle käsittämättömästä syystä tekeytyvät sellaisiksi.

(Johtuneeko siitä, että ihminen itsekään ei ole vielä täysin inhimillinen - tästä ns. ihmislajista löytyy vielä kovin kovin paljon eläimellistä. Kuten heikoimman lauman yksilön repiminen riekaleiksi susilauman tapaan. Mutta se lienee sitten ihan eri keskustelun aihe.)

Olen aloittajan kanssa siinä asiassa samaa mieltä, että koiranäyttelyt on ajan tuhlausta ja ihmisen turhamaisuutta. Koiranäyttelyjen takia hienot rodut on pilattu jalostamalla ne sairaiksi, esim sakemanni, amerikan bulldoggi, kiinan palatsikoira, king charlesin spanieli... ym ym. Koirille ei ole yhtään mitään hyötyä koiranäyttelyistä. Päinvastoin se on useimmille todella stressaava tilanne ja monille omistajille myös.
Mitä tulee taas harrastuksiin esim agility, toko, jäljestys ym on taasen koiralle haastavaa ja mukavaa. Koira tarvitsee liikuntaa, jotta mahdollinen stressi pysyisi poissa ja hyvä kunto on koiran kannalta pitkälle terveyden tae. Liiaksi näkee koiria jotka on ylipainoisia ja läkähtyy jo siinä korttelia kiertäessä.

Meille koira on perheenjäsen ja erittäin rakas. Tietenkin opetan sille perus asiat, jotta yhteiselämä olisi mukavampaa molemmille. Opetanhan lastanikin päivittäin jollain tavalla, että aikuisena sitten pärjää maailmalla. Koira ei tietenkään lähde maailmalle, mutta kun on yhteisymmärrys ja säännöt selvät, niin kunnioitusta on molempiin suuntiin.

Sorry, mun vika. Tarkoitin Englannin bulldoggia.

Aku Ankka -lehdessä oli joskus kauan sitten hauska strippi joka alkoi tyyliin "Mitään en tiedä mutta puheen pidän"

Jotenkin tuli se mieleen aloittajan viestistä: "Käyttölinjainen sun muut on typeriä sanoja. Sanoja joiden merkitystä en edes tiedä."

Tämä on siis itse asiassa hirveän säälittävää - äärimuodoissaan tietysti myös pelottavaa - että asioita, joita ei tunneta, torjutaan tai kielletään tai niitä pelätään.

Kuka on käypä toisen harrastuksia arvostelemaan? Kuka voi arvottaa harrastukset toinen toistaan paremmiksi? Pohjimmiltaan joka ikinen harrastus on typerä ja idioottimainen, mutta kun harrastaminen on KIVAA tekemistä, ja se mun mielestä riittää. Kukin harrastaa sitä mistä tykkää. Olkoon se lavatanssia, pallon perässä juoksemista, tangossa roikkumista, hevosella yli esteiden pomppimista, koiran ohjausta... niin ja mun mielestä mikä tahansa liikkeelle ajava harrastus tekee hyvää myös ihmiselle. Ihmistä ei ole luotu istumaan/makaamaan toimettomana koko päivää.

Aloitus ihan uskomatonta sontaa.

Miksi itse kritisoit täällä muiden tapoja elää koirien kanssa ? Sinä haluat koirasta sylibuudelin ja joku muu työkumppanin. Kumpi on parempi vaihtoehto? Minusta olisi aivan tylsää, jos ei voisi tehdä koiran kanssa mitään muuta kuin loikoilla ja herkutella. Miksi ihkiset eivät itse saa päättää, mitä koiransa kanssa tekevät, kunhan koira ei kärsi ?

Olen kanssasi aivan täysin samaa mieltä tästä asiasta.

Kävin pentuni kanssa pari kertaa pentukurssilla vain todetakseni, ettei siellä ole ketään samanhenkistä ihmistä. Näyttelyitä ja koulutusta pidettiin tavoitteina ja mielestäni melko fanaattisella tavalla. Ilmeisestikin harrastaminen koiran kanssa tarkoitti näiden ihmisten mielestä ainoastaan virallisia koiraharrastuksia.

Minä ja koirani, jota sivumennen sanottuna ei ole varsinaisesti koulutettu mitenkään, harrastamme pitkiä laiskoja nuuskuttelukävelyretkiä, kesäisin kahviloissa istuskelua, puistonpenkeillä lintujen äänten kuuntelua, television katselua ja muita rentouttavia arkihommia. Lisäksi käymme tosi usein pienissä kaupoissa shoppailemassa. Pikkukoirani on viisas ja kiltti ja erittäin sosiaalinen. Se osaa vaistomaisesti käyttäytyä niin kuin pitää ja ottaa tilanteet ja ympäristön huomioon. Se nauraa kävellessään ja huiskuttaa häntäänsä. Tuntemattomat mummot ja papat pysähtyvät usein ihastelemaan pientä iloista pörrisköämme.

Juttelen koiralleni paljon ja se ymmärtää hyvin sekä sanoja että varsinkin äänensävyjä, niin kuin kaikki koirat. Pieni sessukkamme on nyt yksivuotias, perheemme päivänsäde ja täysivaltainen koirajäsen :)

Koira voi olla täysvaltainen perheenjäsen vaikka sen ulkonäköön kiinnittäisikin huomiota. Jotkut vain tahtovat käyttää koiraansa näyttelyissä ja sillä lailla ='3 Koira sitä paitsi KUULUU kouluttaa. Ilman sitä koira voi hyökkäillä muiden koirien kimppuun ja tempoilla hihnassa ja ties mitä. Sitä, joka kouluttaa koiran, koira eniten rakastaa ja häneen se kiintyy paljon enemmän kuin siihen, joka ruokkii sen.
Mutta näyttelyissä käyminen, agilityn harrastaminen ja muu sellainen ei toki ole pakollista.