Okei. Oon 23v mies. Mulla on ongelma ja se on itsenäistyminen.
Kun kävin armeijan 20 vuotiaana. Pääsin vuodeksi pois kotoa. Oli mukavaa aina olla miesporukassa.
Mutta kun armeija loppui eikä mies porukkaa enää ollut, koin äitini läheisyyden hirmu ahdistavaksi. Se saa minut lähes paniikkiin ja raivon valtaan päivittäin kun mietin asiaa.
Tuntuu kuin haluaisin paeta jonnekkin, missä äitiä ei olisi eikä hän pääsisi sinne millään. Olen tuntenut näin jo 2-vuotta.
Äitini passittaa minut terapiaan ja lääkäriin, koska ei ymmärrä mikä minua vaivaa. Oikeasti tiedän että pärjään ilman äitiäkin, jos vain saisin mahdollisuuden siihen. Äitini paapominen saa minut lamaantumaan eikä edes huvita yrittää olla itsenäinen.
Miten pääsisin livahtamaan jollekkin toiselle paikkakunnalle ilman että joutuisin riitelemään äidin kanssa?
Toivoisin asiallisia kommentteja please.
Kun kävin armeijan 20 vuotiaana. Pääsin vuodeksi pois kotoa. Oli mukavaa aina olla miesporukassa.
Mutta kun armeija loppui eikä mies porukkaa enää ollut, koin äitini läheisyyden hirmu ahdistavaksi. Se saa minut lähes paniikkiin ja raivon valtaan päivittäin kun mietin asiaa.
Tuntuu kuin haluaisin paeta jonnekkin, missä äitiä ei olisi eikä hän pääsisi sinne millään. Olen tuntenut näin jo 2-vuotta.
Äitini passittaa minut terapiaan ja lääkäriin, koska ei ymmärrä mikä minua vaivaa. Oikeasti tiedän että pärjään ilman äitiäkin, jos vain saisin mahdollisuuden siihen. Äitini paapominen saa minut lamaantumaan eikä edes huvita yrittää olla itsenäinen.
Miten pääsisin livahtamaan jollekkin toiselle paikkakunnalle ilman että joutuisin riitelemään äidin kanssa?
Toivoisin asiallisia kommentteja please.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Poika/mies 19v
Elä hyvä mies luovuta ikinä.
Mä oon ollu ihan samassa veneessä ja tiedän että toi on ärsyttävää.
16 vuotiaana jo alko tuntua siltä että ei enää halua asua kotona mm. just sen takia kun tuntuu että siellä on pelkkää riitaa. aina kun pääsi vähän pidemmäksi aikaa pois kotoa niin tuli helpottunut olo, johtuu varmaan siitä että sitä tuntee itsensä vapaammaksi kun vanhemmat eivät hengitä niskaan. Mulla oli melkolailla sama että äiti uhkaili koko ajan jollain lääkärillä yms, koska en halunnut puhua ja silloinkin kun puhuin, se puhe oli melko tiuskivaa ja ärtynyttä tai väliinpitämätöntä. Osa syynä saattaa kyllä olla meikän menneisyyskin mutta ei siitä sen enempää.
Lopulta mulle tuli sellanen tunne että pakko päästä jonnekin, ihan sama minne ja se voimistuvaan kokoajan, joten luonnollisestikin olin hermostunut.
Nyt syksyn alussa sain sitten koulupaikan kokonaan eri paikkakunnalta ja se pakotti mut muuttamaan pois kotoa, koska kotoa käsin ois ollu tosi hankala ja kallis käydä sitä koulua. asun nyt siis opiskelija kämpässä ja elän pääosin tukirahoilla, mutta hyvin on pärjätty.
Tohon sun viimeseen kysymykseen että kokeile säkin vaikka just löytää opiskelu paikka kokonaan eri paikkakunnalta. Oispahan ainakin syy minkä takia pitää lähtee pois kotoa. Tai vaikka työn tai tyttöystävän perässä tjms.
Tuntuu että minun on ihan turha hakea mihinkää opiskelupaikkaan kun äiti heti lyttää ajatuksen ja lannistaa minut. En jotenkin voi sille ajatukselle mitään. On todella vaikeaa irtaantua kun ollaan aina muuteltu eripaikkakunnille nopeaa tahtia ja äidillänikään ei ole muuta elämää kuin huolehtia minusta.
Hae niin moneen opiskelupaikkaan, että varmasti pääset niistä johonkin. Sitten hae opiskeluasunto ko. paikkakunnalta ja muuta sinne. Anna äitisi sanoa mitä huvittaa. Tämä on ainoa keino vapautua hänen kahleistaan.
Lisäksi raha asiani on päin helvettiä, kun olen vain yrittänyt kestää tätä järjetöntä vihaa tilanteelleni niin rahan käyttöni on ollut ajattelematonta. Ja lisäksi olen käyttänyt jo opintolainan ja opintotukeakin monta vuotta. En tiedä miten pärjäisin rahallisesti uudella paikkakunnalla. Pelottaa että joudun kuseen josta en selviä.
JOku siinä vain on etten pysty tekemään tuommoista ratkaisua, olisihan aikaa ollut jo reilu 2 vuotta mutten ole kyennyt hakemaan mihinkään. Minulta puuttuu tietynlainen itsevarmuus. Ja äitini kasvatti minut niin että olen hänessä kiinni, joten en ole varma pitääkö minun elää kasvatukseni mukaisesti, vai stressata pois muuttamisesta.
En edes tiennyt että elämä voi olla näin opäreilua.. kadehdin kaikkia jotka eivät ole kiinni äidissään ja joilla on kavereita ja elämä. Vaikka onjo todistettu että äitini kasvatusperiaate on sairas, niin silti hän ei luovuta vaan jatkaa samaa käytöstä.
Tunnen itseni niin kuvottavaksi. en ole enää edes varma jaksanko yrittää olla normaali, kun yritykseni ovat aina menneet päin mäntyä.
Minun ongelmat: on sovittu että käyn lääkärin luona 2 kertaa viikossa ja on erittäin vaikeaa itsenäisesti selittää etten ole sairas ja pärjään yksin.
lääkäri totesi mm. että minulle voi tulla skitsofrenia. minulla on todettu masennus. raha ongelmat. Lääkärini ovat äidin puolella ja uskovat kaiken mitä hän sanoo.
on tosi vaikea vain yksin tehdä päätös muuttamisesta jonnekkin, jossa ehkä pärjäisin.