Minullakaan ei raha raahaa mukana haaveissani tai unelmissani, ei ole ikinä ollut niissä.
Vuodenaikojen rytmissä elämme, syyspäivän tasaus on juuri sivuutettu ja tänään jo päivä on pikkuisen lyhyempi kuin yö, siksiköhän nukuttikin niin makeasti.
Kaupungissakin on luonto ihmisen lähellä, siellä ihminen on omimmillaan, omankin todellisen 'luontonsa' lähteillä.
Olen tänään tunnelmoinut erään lempirunoilijani kanssa,
annetaan Aaro Hellaakosken kertoa illan tunnelmastaan:
SATAKIELI HERÄÄ
Tais harmaja olla päivällä höyhenpuku,
ajan täyttivät askarrus ja murkina muu
ja kiireitten kirotuitten luvuton luku.
Nyt huolien tomusta laulaja irroittuu.
0len taas joku minä, maan kukkako? pilvenlaita?
vai jotakin siltä väliltä? tiedä en
edes: lehtikö puun vai lehdentakainen.
Mut aavistan: en harmaja höyhenpaita,
en köyhä, en sairas, en saita.
Kun päivän tulinen pallo taivaanrantaan ehtii,
olen kukkasista suurin ja punaisin,
ja vaikka olisin mykkä, minussa sittenkin
jokainoa säie liikkuu ja livertelehtii,
joka höyhen on irti juuristaan ja kysyy,
mikä ollenkaan tänä iltana kiinni pysyy,
kun kaikki, mikä on ollut ja mikä on tulevaa,
on nyt, on tapahtumaa.
En tiedä, lienenkö hukkunut järven loiskeeseen,
joka äsken kimalsi, nyt värijuovin peittyy,
vai pilvenkö painoton kulku, yksikseen
kun ilmojen kannettavaksi se nauraen heittyy.
Olen hohto männikön pilarikyljissä tuolla,
olen pursujen väkevä huoku aavalla suolla,
ja ruohikon autuus, perhosen siipi tuo,
joka äsken katkesi lemmittynsä luo,
olen kaikki, jotka nyt, tänä hetkenä, tahtovat kuolla.
Suviyö, satu surmana rintaan!
Pian pöllö jo lyö kumistintaan.
Kenen tietäisin onnesta osattomaksi jääneen,
hänet toisin tänne, ja vaatisin rakastamaan
tätä turhinta, mitä on tehty milloinkaan.
Miks kaikki on vaiti? Miksei puhkea ääneen
tämä ilta hurmaunut, yli mullankin huminoiva?
Olen valmis kuunteluun. En kaipaa mitään.
Olen olematon, jota sisältä kiirehditään.
Olen vastaanottaja vain. Olen soiva.
Vuodenaikojen rytmissä elämme, syyspäivän tasaus on juuri sivuutettu ja tänään jo päivä on pikkuisen lyhyempi kuin yö, siksiköhän nukuttikin niin makeasti.
Kaupungissakin on luonto ihmisen lähellä, siellä ihminen on omimmillaan, omankin todellisen 'luontonsa' lähteillä.
Olen tänään tunnelmoinut erään lempirunoilijani kanssa,
annetaan Aaro Hellaakosken kertoa illan tunnelmastaan:
SATAKIELI HERÄÄ
Tais harmaja olla päivällä höyhenpuku,
ajan täyttivät askarrus ja murkina muu
ja kiireitten kirotuitten luvuton luku.
Nyt huolien tomusta laulaja irroittuu.
0len taas joku minä, maan kukkako? pilvenlaita?
vai jotakin siltä väliltä? tiedä en
edes: lehtikö puun vai lehdentakainen.
Mut aavistan: en harmaja höyhenpaita,
en köyhä, en sairas, en saita.
Kun päivän tulinen pallo taivaanrantaan ehtii,
olen kukkasista suurin ja punaisin,
ja vaikka olisin mykkä, minussa sittenkin
jokainoa säie liikkuu ja livertelehtii,
joka höyhen on irti juuristaan ja kysyy,
mikä ollenkaan tänä iltana kiinni pysyy,
kun kaikki, mikä on ollut ja mikä on tulevaa,
on nyt, on tapahtumaa.
En tiedä, lienenkö hukkunut järven loiskeeseen,
joka äsken kimalsi, nyt värijuovin peittyy,
vai pilvenkö painoton kulku, yksikseen
kun ilmojen kannettavaksi se nauraen heittyy.
Olen hohto männikön pilarikyljissä tuolla,
olen pursujen väkevä huoku aavalla suolla,
ja ruohikon autuus, perhosen siipi tuo,
joka äsken katkesi lemmittynsä luo,
olen kaikki, jotka nyt, tänä hetkenä, tahtovat kuolla.
Suviyö, satu surmana rintaan!
Pian pöllö jo lyö kumistintaan.
Kenen tietäisin onnesta osattomaksi jääneen,
hänet toisin tänne, ja vaatisin rakastamaan
tätä turhinta, mitä on tehty milloinkaan.
Miks kaikki on vaiti? Miksei puhkea ääneen
tämä ilta hurmaunut, yli mullankin huminoiva?
Olen valmis kuunteluun. En kaipaa mitään.
Olen olematon, jota sisältä kiirehditään.
Olen vastaanottaja vain. Olen soiva.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Enpä ole erityisemmin runojen ystävä, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi.
"Se, jolla on todellinen ystävä, voi sanoa, että hänellä on kaksi sielua."
Graf
Ja tuo raha kyllä kulkee haaveissa ihan väkisinkin, kun ei juomakelpoista vettä raanasta tule. Siellä kaupungissa sitä kai tulee, mutta muuten olen siitä kaupungista aivan toista mieltä.