Arkistojen kaivelu Otavassa jatkuu, kuten takavuosien esittelyssäni suosittelin. Ja hyvä niin. Nyt on lopulta käännetty ja kansien väliin saatettu 1964 julkaistu Murhaajan mieli. Sankarikomisario Dalglieshin tutkimusten toinen osa sivuutettiin aikoinaan käsittämättömästi. Parempaa tavaraa tämä on kuin uusin tuotanto, kaikella kunnioituksella Lady Jamesia ja hänen korkeaa ikäänsä kohtaan. Sanansa hän on aiemmin hallinnut tiiviimpään pakettiin eikä ole väkisin vääntänyt 500-sivuista mölläriä, kuten Herkko P sanoisi.
Jännitystarinan tapahtumapaikka on Phyllikselle tuttua maastoa. Psykiatrinen avohoitoklinikka Lontoossa tarjoaa oivat puitteet koota monenkirjava henkilökunta ja jokunen potilaskin juonikehikon sisään. Klinikalla kokeillaan perinteisen psykoanalyysin lisäksi monia uusia hoitomuotoja. Sähköshokin rinnalla uusi LSD-hoito tuntuu lupaavan tehokkaalta. Siinä ehkä syy käännöksen viipymiseen.
Kun arvostettu ja pelättykin hallintopäällikkö yhtäkkiä kolkataan kylmäksi klinikan arkistokellarissa rientää paikalle Dalgliesh suoraa kustantajansa kekkereistä. Komisariohan on myös arvostettu runoilija, vaikkei Lady J koskaan näytteitä esitäkään.
Lady Jameksen kerronta on perinteistä, christiemäistä. Loputtomia keskusteluja, ympäristön tarkkaa havainnointia ja kuultavan pientenkin reaktioiden analysointia.
Hallintopäällikön lopulliseen hiljentämiseen tuntuu monella olevan omat syynsä. Tietenkin se oikeakin lopulta löytyy, monen harhapolun jälkeen.
Lady James kirjoittaa viehättävän vanhanaaikaisesti. Tarkasti, terävästi ja eloisasti. Luoden uskottavia henkilöitä perheineen. Siinä olisi peiliin katsomisen paikka monella nykydekkaristilla.
Toki alkuteoksen ikä näkyy. Kiristyssummien minimaalisuus nykymenoon verrattuna, yleinen tupakointi, kommunikointivälineet. Kohteliaat puhetavat ja klinikkaväen jyrkkä monikerroksisuus aseman suhteen. Söpöintä on tietokannan hakukone, ennen atk-koneita. Laatikollinen eri tavoin reijitettyjä kortteja ja puikko jota tökitään pakan läpi toivoen oikeaan tietoon osumista. Noin karrikoidusti kuvattuna, mutta varmaankin aikoinaan toiminut systeemi.
Rohkenen suositella seesteisenä välipalana nykydekkarien välissä.
Jännitystarinan tapahtumapaikka on Phyllikselle tuttua maastoa. Psykiatrinen avohoitoklinikka Lontoossa tarjoaa oivat puitteet koota monenkirjava henkilökunta ja jokunen potilaskin juonikehikon sisään. Klinikalla kokeillaan perinteisen psykoanalyysin lisäksi monia uusia hoitomuotoja. Sähköshokin rinnalla uusi LSD-hoito tuntuu lupaavan tehokkaalta. Siinä ehkä syy käännöksen viipymiseen.
Kun arvostettu ja pelättykin hallintopäällikkö yhtäkkiä kolkataan kylmäksi klinikan arkistokellarissa rientää paikalle Dalgliesh suoraa kustantajansa kekkereistä. Komisariohan on myös arvostettu runoilija, vaikkei Lady J koskaan näytteitä esitäkään.
Lady Jameksen kerronta on perinteistä, christiemäistä. Loputtomia keskusteluja, ympäristön tarkkaa havainnointia ja kuultavan pientenkin reaktioiden analysointia.
Hallintopäällikön lopulliseen hiljentämiseen tuntuu monella olevan omat syynsä. Tietenkin se oikeakin lopulta löytyy, monen harhapolun jälkeen.
Lady James kirjoittaa viehättävän vanhanaaikaisesti. Tarkasti, terävästi ja eloisasti. Luoden uskottavia henkilöitä perheineen. Siinä olisi peiliin katsomisen paikka monella nykydekkaristilla.
Toki alkuteoksen ikä näkyy. Kiristyssummien minimaalisuus nykymenoon verrattuna, yleinen tupakointi, kommunikointivälineet. Kohteliaat puhetavat ja klinikkaväen jyrkkä monikerroksisuus aseman suhteen. Söpöintä on tietokannan hakukone, ennen atk-koneita. Laatikollinen eri tavoin reijitettyjä kortteja ja puikko jota tökitään pakan läpi toivoen oikeaan tietoon osumista. Noin karrikoidusti kuvattuna, mutta varmaankin aikoinaan toiminut systeemi.
Rohkenen suositella seesteisenä välipalana nykydekkarien välissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nimenomaan seesteisenä välipalana.