Kertokaa pliis, miten saan kitkettyä pois ihan HIRVEÄN vetämisen toisen koiran nähdessään???
Koira on todella vahva ja 2,5 vuotias.. Tätä on jatkunut pikku pikku penusta asti..
Ihan alkuun kokeilin houkutella nameilla.. Ensimmäiset kerrat onnistuikin, mutta sitten ei enää kiinnostanut.. Tätä menetelmää kokeilin muutaman kuukauden, kunnes vaihdoin leluun.. Lelulla taas onnistui ensimmäiset kerrat, mut kyllä se toinen koira vaan vei taas voiton.. Myös paikalla oloa pitkään harjoiteltiin, mutta ei.. Nykyään, sitten yritän aina vaihtaa suuntaa mikäli mahdollista, jos ei, niin hihna vaan lyhyelle ja väkisin ohi.. Tätä menetelmää olen käyttänyt ainakin vuoden, ei mitään muutosta entiseen, joka v*tun kerta sama spedeily ja vetäminen.. Rauhoittuuko tuo IKINÄ tosta????!!
Koira ei ole siis räyhääjä eikä agressiivinen, vaan ylisosiaalinen hömelö, jonka on pakko päästä moikkaa kaikkia liikkuvia nelijalkaisia.. Normaalisti ei vedä, mutta auta armias kun toinen koira näkyvissä.. Ihmettelenkin kun mulla ei ole vielä käsi mennyt sijoiltaan, sillä voimaa koirassa kyllä löytyy..
Koira-tapahtumissa tuo taas osaa olla yllättävän ok.. Ei oo pahemmin muiden perässä, vaan namit ja lelut on kivoja.. Koulutuksessa käytiin treenaamassa ohituksia, ei ollut mitään ongelmaa siellä, koska oli paljon muita koiria ympärillä, joten miksi tää hömelö sitten lenkillä käyttäytyy ihan eri tavalla?
Koira on todella vahva ja 2,5 vuotias.. Tätä on jatkunut pikku pikku penusta asti..
Ihan alkuun kokeilin houkutella nameilla.. Ensimmäiset kerrat onnistuikin, mutta sitten ei enää kiinnostanut.. Tätä menetelmää kokeilin muutaman kuukauden, kunnes vaihdoin leluun.. Lelulla taas onnistui ensimmäiset kerrat, mut kyllä se toinen koira vaan vei taas voiton.. Myös paikalla oloa pitkään harjoiteltiin, mutta ei.. Nykyään, sitten yritän aina vaihtaa suuntaa mikäli mahdollista, jos ei, niin hihna vaan lyhyelle ja väkisin ohi.. Tätä menetelmää olen käyttänyt ainakin vuoden, ei mitään muutosta entiseen, joka v*tun kerta sama spedeily ja vetäminen.. Rauhoittuuko tuo IKINÄ tosta????!!
Koira ei ole siis räyhääjä eikä agressiivinen, vaan ylisosiaalinen hömelö, jonka on pakko päästä moikkaa kaikkia liikkuvia nelijalkaisia.. Normaalisti ei vedä, mutta auta armias kun toinen koira näkyvissä.. Ihmettelenkin kun mulla ei ole vielä käsi mennyt sijoiltaan, sillä voimaa koirassa kyllä löytyy..
Koira-tapahtumissa tuo taas osaa olla yllättävän ok.. Ei oo pahemmin muiden perässä, vaan namit ja lelut on kivoja.. Koulutuksessa käytiin treenaamassa ohituksia, ei ollut mitään ongelmaa siellä, koska oli paljon muita koiria ympärillä, joten miksi tää hömelö sitten lenkillä käyttäytyy ihan eri tavalla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko opettanut koiralle katsekontaktin ottamista? Ensin sisällä, sitten ulkona ja tilanteita vaikeutetaan pikkuhiljaa. Monesti kontakti häviää toisen koiran ollessa kohdalla, mutta pikkuhiljaa pitäisi pystyä vähentämään aikaa, jolloin koira ei ole kontaktissa. Kontaktin opettelu vaatii satoja (ellei tuhansia) toistoja, joten kärsivällisyyttä ei saa menettää.
Tarkkaile mm. koirasi korvien asentoa. Kun se höristää korvia ja osoittaa huomanneensa toisen koiran, vaihdat suuntaa ja otat koiran kontaktiin. Käännyt takaisin päin ja jos kontakti häviää, käännyt taas pois. Sinun on siis toimittava ennen kuin koira alkaa vetää toista päin eli on ennakoitava ennenkuin epätoivottu käytös kerkeää edes alkaa. Älä myöskään ikinä anna koirasi haistella muita koiria hihnassa.
Meillä painitaan ihan saman asian kanssa, mutta näistä vinkeistä on ollut ainakin meille apua. Lisäksi lenkillä on mukana erikoiskiva lelu, jolla koira ei saa leikkiä ikinä muulloin, kun onnistuneen ohituksen jälkeen.
Olin juuri itse laittamassa hupsusta koirasta neuvokyselyä tänne, kun osui silmään tämä aloitus. Luin koko ketjun läpi ja lap-parin ohjeet tuntuvat parhaimmilta, kiitos niistä. Oma koira 5½kk isokokoinen narttu, pentu tosiaan vielä, mutta sukunsa pöljin, niin neuvoja kaivataan.
Nuo parin muun ehdottamat koiran kuritusmenetelmät ns.johtajuuden nimissä on sellasta bullshittiä, että ihmettelen vieläkö joku niihin uskoo. Mut näköjään pienimunaset eivät vieläkään ole keksineet muuta tapaa kompensoida puutteitaan, kuin alistamalla eläimiä. Todella sääli.
Meillä ei kanneta mukana mitään houkuttimia lenkillä, eikä vaadita katsekontaktia, eikä käännytä pois kohtaamisista. Eikä ole kädet kipeinä, lenkkeily ison koiran kanssa on miellyttävää. Menetelmämme on johtajuus. Pikkupennusta lähtien, kaikissa tilanteissa on järjestys ollut niin, että ihminen päättää, koira tottelee. Ei houkutella, lahjota eikä hämätä, vaan topakka käsky tai kielto. Johtajuus ei perustu tuhansiin toistoihin, vaan on asenne, jonka pohjalta kaikki tapahtuu ja pentu hyväksyy sen heti.
Toisia koiria ei IKINÄ tervehditä hihnalenkeillä, tässä jos annat periksi, olet itse aiheuttanut ongelman.
"Toisia koiria ei IKINÄ tervehditä hihnalenkeillä, tässä jos annat periksi, olet itse aiheuttanut ongelman."
Ei aina mene ihan noin... Itse en olisi halunnut tervehtiä toisia koiria lenkillä tai ihmisiäkään ikinä, mutta kun se ei ole kaupungilla niin helppoa koiranpennun kanssa tehdä noita päätöksiä...
Oma koirani on hyvin söpön näköinen edelleen aikuisenakin, ja pentuna tietysti aivan syötävän suloinen. Tämähän aiheutti sen, että kaikki, siis ihan kaikki olivat tuppautumassa räpeltämään sitä, ja jopa kutsuivat luokseen. Tästä koira oppi että vastaantulijoita pitää mennä moikkaamaan, ja kauhea kiskominen jokaisen kohdalla.
Ihmisten kohdalla olen saanut tämän karsittua pois, eikä se edes ollut kovin vaikeaakaan, varsinkin kun koirasta kasvoi iso, eli ihmiset eivät halua enää yleensä tulla räpeltämään sitä, vaikka se erittäin kiltin ja söpön näköinen edelleen onkin, mutta koko aiheuttaa sen että jotkut pitävät sitä pelottavana.
Toisten koirien kanssa tämä onkin sitten vaikeampaa, sillä tietysti koiran mielestä toinen koira on kiinnostava, ja jos vastaan tulee myös huonosti käyttäytyvä koira, niin soppa on valmis. Oman kanssa ollaan nyt siinä pisteessä, että riippuu aika paljon vastaantulijasta miten minun koirani käyttäytyy. Eli jos vastaantulija on rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä, ei ongelmia ole.
Vaikeinta itselle on ollut tajuta toisten koira-ihmisten käytös, vaikka kaikillehan pitäisi olla selvää, että vieraita koiria ei mennä puhuttelemaan eikä kosketa ilman lupaa, tai tuppauduta seuraan. Silti kaikki koiralliset tunkivat tekemään tuttavuutta minun koirani ollessa pentu, ja jopa sellaiset jotka tiesivät omien koiriensa olevan aggressiivisia toisia koiria kohtaan. Monet kerrat he purettivat pentuani omalla koirallaan, ja vasta sitten muistivat mainita, että se saattaa purra.
Itse yritin aina kääntyä eri suuntaan, jos mahdollista tai tehdä selväksi, että ei, me ei tahdota tehdä tuttavuutta, jopa sanomalla että ei tahdota jäädä juttelemaan, mutta eipä se niin vain onnistukaan jossain pyöräteillä, kun tungetaan vaan nokan eteen ja naureskellaan "antaa haistaa..." Eikä sekään nyt ole ratkaisu, että aina käännytään jonnekin muualle, kun välillä aamulenkillä on kiire että ehtii töihinkin, niin ei ole aikaa vetää mutkia pitkin kaupunkia ja pakoilla tungettelevia koirakkoja.
Kyllä kai koiran omistajien pitäisi tietää paremmin, vai onko jopa siitä kyse, että halutaan "panna vahinko kiertämään"? Eli kun ventovieraat on heidän omien koiriensa käytöstä huonontaneet tunkemalla seuraan, niin kun nähdään pentu, sen kohdalla toimitaan samalla tavalla, että kierre jatkuu ja jokainen saa painia koiransa kanssa näiden ohitus -ongelmien kanssa.
Itse en mene koskaan jututtamaan vieraita koiria, olivatpa aikuisia tai pentuja, ja olipa oma koirani mukana tai ei, ja olipa se vieras koira kuinka söpö hyvänsä.
Oman koiran kanssa on myös käyty makupalat yms. läpi vaihtelevalla menestyksellä. Parhaiten on auttanut kuonopanta, sillä sen avulla isoa ja voimakastakin koiraa on helpompi pidellä, ja omasta elekielestä ei tule sellaista kireää ja jännittynyttä remmin puristamista rystyset valkeina, joka vain lisää koiran kiihtymystä. Eli kuonopannan lisäksi olen yrittänyt pitää omat hermot kurissa mahdollisimman hyvin ja keskittyä vain marssimaan toisista ohi rauhallisen viileästi. Toisinaan onnistuu todella hyvin rähjienkin kohdalla, toisinaan taas ei niin hyvin, mutta ainakaan koira ei enää pääse hyökkäämään ja kiskomaan minua perässään miten sattuu.
Meillä oli ennen sama ongelma, että ihmiset tuppautuivat koiriensa kanssa pennun luokse. Pari koiraa meinasi sitten käydä pennun päälle.
Aloin yksinkertaisesti tehdä niin, että kun näin että joku jäi koiransa kanssa odottamaan meitä tai alkoi lähestyä meitä, menin toiselle puolelle tietä (tai käännyin) ja kiinnitin pennun huomion itseeni. Tällöin ihmiset tajusivat, että en kaipaa seuraa. Muutaman kerran olen sanonut ihan suoraan, että en halua, että koirat haistelevat ja olen joutunut jopa olemaan töykeä. Pari kertaa olen valehdellut, että koirallani on silmätulehdus, jos ihmiset eivät muuten usko.
Jos joku päästää koiransa pitkällä hihnalla lähestymään meitä ja naureskelee, että annetaan haistella, sanon vain napakasti että ei anneta ja käännyn pois.
Minusta eri koirille tepsivät erilaiset keinot. Jos minun koiraani auttaa ohittamisessa kontakti, kääntyminen ja lelu (eli osoitan koiralleni, että olen mielenkiintoisempi kuin vastaantulija), siinä ei ole mitään väärää, jos nämä konstit toimivat. Esim. tuossa käännöksessä: koiran huomio kiinnittyy vastaantulijaan -> käännyn -> koira tajuaa että minäkin olen paikalla -> ohitus sujuu hyvin. Kontaktista on hyötyä myös esim. näyttelyissä ja koira saa sen opettelusta hyvää aivotyötä, koska kontakti on vaikeimpia asioita oppia.
Johtajuuden osoittamisessa voi siis olla erilaisia keinoja: esim. kääntyminen (kun se tehdään oikealla tavalla) tai kiskaisu hihnasta. Myös se vaikuttaa, mistä syystä koira vetää päin muita ja rähiseekö se niille (pelkääkö muita?). Pelkäävälle koiralle ei välttämättä kannata käyttää fyysisiä rangaistuksia.
Minun ja koirani kohdalla ne toisen koiran päälle käymiset tapahtuivat yleensä niin, että koirani oli silloin vielä pieni pentu ja olimme pysähtyneet johonkin tien laitaan, ja se touhusi omiaan. Siihen sitten tulla tupsahti joku ja päästi koiransa käymään pentuni päälle, yleensä flexissä ja sitten vain selitti, että kokeili että josko se hänen koiransa ei tällä kertaa purisikaan... Nämä tapahtuivat yleensä vielä niin, että olin itsekin selin näihin ihmisiin ja koiriin, enkä siis ehtinyt reagoida oikeastaan millään tavalla. Onneksi koiralleni ei kuitenkaan jäänyt mitään kammoa toisia koiria kohtaan.
Olen myös aikoinaan sanallisesti tehnyt selväksi ja omalla elekielellä, että me ei olla jäämässä juttelemaan, ja sehän johti siihen että kun pyörätiellä oli koirakkoja keskenään, jotka tunnistivat minut ja pentuni -niin kun näkivät meidän tulevan, lepertelivät koiralleni "oi, oi kun olisi kiva tulla leikkimään, mutta kun äiti ei päästä" yms. vastaavaa.
Enää luoksemme ei siis kukaan halua tuppautua, kun koirastani kasvoi iso, ja ihmisten luokse koirani ei ole enää menossa, mutta toiset koirat vielä kiinnostaa.
Toisilla luontainen auktoriteetti on heti kohdallaan, toisilla ei ;) Me muut käytetään sitten näitä kaiken kasvatuksen pyhää kolmipilarista systeemiä -lahjonta, kiristys ja uhkailu! Heh heh!
Re-lax puhuu asiaa. Jos käsky/kielto ei tehoa, tehosta sitä hihnalla, eli napakka nyppäsy sivulle..jos ei auta, kosketa vaivihkaa jalalla kylkeä..jos tämäkään ei tehoa, isket sormilla kaulaan napakasti ja tiukasti sanot ei tai murahdat, ei nynnymäisesti ja naisellisesti, koiran pitää tajuta, ettei moinen ole sallittua!!
Koiraa tämmösissä asioissa ei lahjota nameilla ja leluilla, ei johtaja koira koiralaumassakaan anna koirille nameja/leluja, jos joku koira käyttäytyy väärin, johtaja koira murahtaa ja sitten näykkäsee/purasee. Nameilla voi sitten vaikkapa opettaa temppuja jne
Sitämukaa kun kaikenlaiset houkutukset ja pysäytykset ja muut ovat tulleet ns koulutusmenelmiksi, on kumma kyllä myös vaikeudet koirien ulkoiluttamisessa ja ohituksissa lisääntyneet. Ja johtajuus on leimattu kiduttavaksi koiran alistamiseksi.
Ihmiset jotka noin ajattelevat taitavat elää jossain todellisuuden toisella puolella. Koiraa ei tarvitse löydä tai mitenkään huonosti kohdella, mutta koira joka ei isäntäänsä, malta , tahdo kuunnella on saatava kuulolle jollain tavalla. Ja joskus se tapa voi olla aika napakka nykäisy hihnasta, ote niskavilloista, näppäisy nokalle, mitä tahansa mikä saa sen koiran vouhottamisen loppumaan.
Ja jos pennusta asti on koiran annettu vetää hihnassa, niin sitten aikuisen koiran kanssa on saatu sitä mitä on haluttu. Miksi sitä aikuisena nyt pitäisi kieltää kun se on ollut niin söpöä jo pennusta asti.
Minusta on aika surullista että aikuiset ihmiset eivät edes koirilleen pärjää, ei ole kanttia edes koiralle sanoa miten asioiden tulisi olla.
koirademokratiaa.... siitä on sitten vaan nautittava ettei tule koiralle pahamieli,eikä se vaan menetä luotattamustaan. Kun sille on kerran vasiten opetettu että ihminen on pelle jonka kanssa saa tehdä mitä huvittaa.
"...koira joka ei isäntäänsä, malta , tahdo kuunnella on saatava kuulolle jollain tavalla. Ja joskus se tapa voi olla aika napakka nykäisy hihnasta, ote niskavilloista, näppäisy nokalle, mitä tahansa mikä saa sen koiran vouhottamisen loppumaan."
Miksi tämä mikä tahansa keino ei siis voi olla esim. kääntyminen eri suuntaan, jos tämä keino toimii? Nimenomaan napakka käännös, joka pakottaa koiran kiinnittämään huomion ihmiseen. Kun huomio on saatu, käännytään takaisin kohta toista koirakkoa.
Kuten jo aiemmin sanoin, koulutustavat on syytä valita huomioiden esim. koiran luonne. Arkaa koiraa ei ehkä kannata näppäsitä nokalle tai nyhtää niskavilloista, jottei se ala yhdistää näitä asioita toisen koiran lähestymiseen ja ala jännittää muiden kohtaamista jo etukäteen.
Itse suosin sellaista koulutusta, että koiraa palkataan hyvästä suorituksesta (annetaan makupala/silitetään/kehutaan/leikitään yhdessä). Oppimisen on tarkoitus olla kivaa yhdessäoloa. Toki jotkin asiat on syytä vain todeta koiralle: esim. jos koira hyppää meillä sohvalle, yksinkertaisesti käsken sen pois sohvalta ja piste. Olen todennut jotkin konstit tietyissä asioissa sopiviksi ja jossain toisessa tilanteessa toimivat toiset konstit.
Juuri tuota tarkoitin, jos on arka ja pehmeä koira, pehmeät keinot riittävät, ja ennenmuuta tuottavat tulosta. Jos se kääntyminen toimii, ilmanmuuta sitä voi, saa ja jopa pitää käyttää. Mutta jos hilluminen jatkuu, jotain muuta on koitettava.
Usein näissä keskusteluissa oln lähtökohtainen oletus että koira on jotenkin arka tai epävarma.
Itselläni on kultainen noutaja joka on täysin buddhalainen luonne, se tuumii... tietää vallanhyvin mitä esim istu tarkoittaa.. se vaan joskus seisoo siin ja on sitämieltä että istutaan kun ehditään.. katseleee minua ja maailmaa ja on sitä mieltä että no jos nyt ei parempaakaan tekemistä ole, voisinhan tässä istuakin...Sain koiran jo aikuisena, ja ensimmäiselilä kerralla kun oli korvat tukossa tänne tulossa, heitin räminäpurkin persuksille, ja avot, se muisti asiat välittömästi =) Ja tuon parempaa koiraa saa hakea, eilen se törmäsi kissaan lenkillä, pääsi aivan lähelle ( irti kun on) Kissa istui paikoillaan, ja koira käveli vierestä, oli toki kovin kiinnostunut, mutta kun sanoin että ei mennä, uskoi.. hiukan seisoskeli ja tuumi , mutta niin meni hienosti ohi, ja ah, miten olin ylpeä.
Tarkoitan tällä kaikella sitä että ei se jos kerran, tai muutaman kerran asian tekee vähän räväkämmin koiralle selväksi, se mikään koiran sielunelämän ja luoton loppu ole. Mitä paremmin koira on hanskassa, sitä enemmän sillä voi vapauksia olla, esim irtiolo lenkillä. Minusta se on koiralle laadukasta elämää.