Ei ikuista kiirettä
eikä ikäviä asioita
vaan katsoa lapsen
lailla
taivaan sinen hohtoista
kuohua
Ei enää itsensä piinaamista
polttavia ajtuksia
suuresta onnesta
ainoastaan
antaa päivän paistaa
ja kumartaa
sen valoisalle mahdille
eikä ikäviä asioita
vaan katsoa lapsen
lailla
taivaan sinen hohtoista
kuohua
Ei enää itsensä piinaamista
polttavia ajtuksia
suuresta onnesta
ainoastaan
antaa päivän paistaa
ja kumartaa
sen valoisalle mahdille
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä on rauha... sellainen tyyni seesteisyys.
Kun lukee niin tuntuu että omakin verenpaine tasoittuu =)
Ihana !
Annoin itselleni luvan "relaxata" toisinaan unohtaa elää kaiken
usein turhienkin kiireiden keskellä.
Kiitos kommentistasi rygseck se oli tervetullut!
ihana toive
kuinka sen vain toteuttaa
sinä aloitit jo
kirjoittamalla tämän herkän runon
kiitos siitä
darklady, kiitos itsellesi myönteisestä
vastauksestasi jota arvostan suuresti.
Hyvin puhutteleva runo, joka myötäilee varsin suurelta osin niitä ajatuksia, joita itsekin olen omassa mielessäni tutkaillut.
Runo, joka ojentaa seesteisen elämän avaimet sille, joka ne uskaltaa ottaa vastaan.
Ei kiireen pidä ikuista olla ja sen voi vain mennä ohi. Kysehän on pitkälti asenteesta, miksi pitäisi juosta kilpaa kiireen kanssa
Ehkä se onkin juuri niin.
Ei onnea pidäkkään lähteä etsimään, tai ajamaan takaa.
Annetaan onnen löytää meidät ja paremmat mahdollisuudet sillä onkin, jollemme juokse koko ajan sitä etsiessämme kauemmas siitä.
Liona, sinun runosi ovat ainutlaatuisen kerronnallisia ja niissä on sisälletettynä upeita johtoajatuksia, ja sisällöllisiä kertomuksia.
Sinulla on yksilöllinen ja ainutlaatuinen ote runojesi laatijana.
Kuten olet itsekin huomannut, runojesi ystäväpiiri laajenee jatkuvasti. tämä kertonee sen, etteivät runosi jää " polkemaan paikalleen", vaan elävät ja uudistuvat ja näin pysyvät tuoreina ja nautittavina jatkuvasti.
Tänään en tunne olevani palautteen antajana oikein luvassa kunnossa.
Pidän todella paljon tämän runosi ajatuksia nostattavasta ilmeestä.ja haluaisin kertoa sen selkeämmin.
Ehkä sait minut ajattelemaan liikaa...
Kiitos siitä ja runostasi jälleen kerran.
Ceero
Kiitos jälleen Ceero erittäin anlysoivasta
kommentistasi, olin todellakin luullut
polkevani paikallani. Toisinaan on sokea
omille kirjoituksille eikä itsekritiikkini
aina pelaa, siksi olin iloisesti yllättynyt
ettei mielestäsi niin ole. Täällä
on niin monta tosi hyviä runoilijoita
joita vertaan itseensä ja tunnen usein
mitättömyyttä, sinä jaksat aina kannustaa
ja annat uskallutta jatkaa, kiitos vielä
kerran Ceero, sanasi painavat paljon.
Sydän toivoa täynnä, ja rauhaa. Sellaisen ajatuksen runosta sain.
Niin, sisäistä rauhaa tällä
yritinkin tuoda esiin. Kiva kun
poikkesit runoani lukemaan,
siitä sinulle kaunis kiitos DBW!