14.v. ei HALUA tehdä läksyjä

Ota tietokone ja pleikka pois niin eiköhän ala tekemään.

Mainitsit että aina vaan pelaa, ota koneet pois ja kotiarestia vaan, lopulta tajuaa miksi kun niin kauan poissa mielenkiintoiset asiat ennen kuin tekee läksynsä.
Meillä on koneen käyttökielto auttanut ja jos ei se niin sit kotiaresti ym ym.
Tajuaa kyllä kun selittää asiaa rauhallisesti ja kuuntelee mitä nuorella sanottavaa.

Aiemmin vaan sanoi asiasta ja vastaan väitti jopa meilläkin haukkuin päin naamaa.
Mutta nyt kovemmat rangaistukset käytössä jotka auttaa.

Tsemppiä sinulle.

Ei niillä läksyillä elämää tehdä, itse vedin koulun läpi 8.5 keskiarvolla enkä tehny yläasteella ikinä läksyjä, enkä juurikaa ala-asteellakaan.

Mielestäni tärkeämpää on että löytää mieleistä JÄRKEVÄÄ tekemistä,
nyt se on mennyt osilla nuorista aivan äärimmäisyyksiin kuten juomiseen tai 24/7 tietokonepelaamiseen, kohtuudella.

Jos lapsella on harrastus mitä tykkää tehdä, niin ihme ja kyllä se pitää ainakin minut tyytyväisenä ja varmasti monet muutkin kun tulee haasteita eteen.

14-vuotias on kuiteskin lapsi vielä ja mitä sinä voit tehdä on ehdotella, olla ystävällinen, mutta kohtuudella.
Äläkä tee tuosa sen suurempaa maailmanloppua.

heippa saman ongelman kanssa olen joutunut tekeen työtä, mutta mikään ei auttanut. nuori jäi kasilla luokalleen ja kertaus tuotti tulosta keskiarvo 8,9. edelliskerralla kaksi nelosta ja keskiarvo 6,4.

Juttelet vaan kahdestaan tai porukalla kaikkea ammateista..puuhastelun lomassa..kaikenlaista pikku pohdintaa millaistahan olisi olla jne... ei tunti tolkulla...mitä itse ajattelit nuorena,,,tai mahd.kammoksuit ..laidasta laitaan....nuori näkee ,että vanhemmatkin ovat olleet vaiheessa ,jossa tulee ammattiasiat mieleen........menkää ulkoilemaan ja kävelemään yhdessä myös...

hassutelkaa ja huumoria!

Joo anna jäädä luokalle sitten alkaa läksyt maistumaan tiedän myös kokemuksesta että sen jälkeen muuttuu täysin ja lukeminen maittaa

Järjen puhuminen saattaisi auttaa,joissakin tapauksissa.

Itse olitte aina kännissä, huumeissa, ja hormooneissa!!!!!

Karkeempaa viilaa.

Meillä oli sama juttu. Ja tuli vielä tupakkakokeilutkin päälle. Lopuksi otin pois tietokoneen, kännykän ja mopoauton. 2kk ilman näitä auttoi. Sen jälkeen rajoitin tietokoneen käytön 2t illassa ja kännykkä käytävälle yöksi.

Mutta mieheni on nyt samanlainen katsoo vain tv:tä, tietokonetta ja lukee Satakunnankansaa. Ei tee mitää, ei edes töitä. Tää on paljon suurempi ongelma meillä tällähetkellä.

Suomalaiset naiset ne vaan ei osaa kasvattaa lapsia!

Kerroit, että kiristät lastasi! Käsitykseni mukaan kiristäminen on rikoslailla määritelty laiton teko. No perheen sisällä se ei tietenkään ole laitonta vaan niin sanottu kasvatuskeino.

Koska et anna lapsellesi ollenkaan rahaa, tulee hän hankkimaan sitä varastamalla, huijaamalla tai huumekaupalla, koska kaikilla on tiedossa, että yhteiskunta pyörii rahan voimalla. Sinäkin tiesit sen lapsena/nuorena, mutta esitit asian siten, että vanhempi sitä voi ymmärtää, koska olet täysin unohtanut sen millaista on olla nuori.

Sain itse nuorena remmiä tai muita kurituskeinoja kun "vastustin" äitiäni. Kun täytin 18 menin armeijaan ja sen jälkeen suoraan omaan asuntooni (vuokralle) ja katkaisin välini molempiin vanhempiini. Sen jälkeen en ole ollut juurikaan yhteyksissä omiin vanhempiini muuta kuin pakon edessä. En tunnista omia vanhempiani vaan he olvat jotain henkilöitä tässä maailmassa!

Kertomuksestasi silmiin iskee pahasti seuraavat sanat/lauseet:
Köyhäks jää
Kiristää
Viikkorahaa ei saa, eikä mitään muutakaan
Kuulustella

Hei joku keino viellä!
Mulla on samanikäinen poika, ja ihan tutulta kuulostaa tuo kertomasi. Ihan sama juttu täälläkin, puheitani ei paljon kuunnella.N. vuosi sitten yritin poikaa saada opiskelemaan puhumalla ja laittamalla pelikieltoja, mutta sittemmin mietin asian niinpäin, että kannattaakin ehkä mieluummin yrittää toisinpäin - ei pakottamalla ja huutamalla (joksi yleensä murkut vanhempien puheen mieltävät), vaan asettamalla jonkun 'porkkanan' opiskelulle. (Samoinhan pätee työelämässäkin: johtajan kannattaa mieluummin kannustaa kuin kovistella alaisiaan, jotta tulos paranee).
Meillä se on mopo - siis poika ei saa kovasti haluamaansa mopoa ja mopokorttia jos todistus putoaa liikaa.
En ole minäkään paljon pojan koulukirjoja nähnyt, mutta nytpä meillä on sopimus, joka velvoittaa pojan hoitamaan itse läksynsä.
Tämä on ainakin meillä toiminut tässä vaiheessa, toivottavasti auttaisi sinuakin. Jos tuo mopo ei poikaasi kiinnosta, niin voithan keksiä jonkin toisen asia porkkanaksi.

Anna sille 3 tölkkiä ES

kannustaa, sillä on laaja yleisosaaminen etu. Nykyinen maailmantilanne tosin on masentava ja varsinkin herkemmät nuoret sen älyää eikä oikeasti vaan motivoi paiskia tylsien kirjojen parissa. Osasta tulee aikuisina duunareita ja se on tarpeeksi hyvä se. Oppineet olkoon yliopistoissa......

Jokainen päättää itse omasta elämästä. Kapinallisuuskin on etu. Monesti lurjukset toimii johtoportaissa haalien itselleen omaisuutta ja rahallisia etuja. Toisilla on sielu ja halu auttaa köyhiä, eläimiä jne. Kuitenkin elämä on lyhyt ja kaikki tahtoisi olla loppujenlopuksi tyytyväisiä ja iloisia elämässä. Se tulee ihmissuhteiden ja kaikkien yhteisen hyvinvoinnin kautta. Työ on tylsää. Ei siitä mihinkään pääse, olipa se mitä tahansa pakkopullaa. Harrastukset painii täysin eri kategorioissa sillä niitä kohtaan ihmisillä on palava halu ja se tuottaa mielihyvää.

Meillä kotona oli selvät sävelet. Jos koulunkäynti ei kotootakäsin suju, se sujuu laitoksestapäin. Tuli mieleen iso muutos, päästötodistuksen keskiarvo hipoi kymppiä. Harva teini tosissaan kotiympyröistään tahtoo pois, sanovat vaan kiukuspäissään mitä sylki suuhun tuo.

Mitä hyötyä siitä melkeen kympin todistuksesta sitten oli? Ei yhtikäs mitään sairaseläkeläiselle. Elämä heittää joskus kapuloita rattaisiin. Silti olen tyytyväinen äitini tiukkaan linjaan.

Juttele lapses kanssa. Älä ala vaahtoamaan omista tunteistas, ellei hän niistä kysy. Puhu ihmisenä ihmiselle, äläkä riivatun penikalle. Uhkakuvat hänellä varmasti on mielessä, puhu mieluummin siitä, miten häntä voisit tukea ja auttaa, jotta se koulu saataisiin kunnialla loppuun. Järki päässä, etkä ala huutamaan, vaikka se teini sylkis perkeleitä päin näköä, sinun se vanhempana kuuluu olla vahva nyt.

Ellei tuota tulosta. pyydät ammattilaisilta apua. Etkä jää arpomaan sinne, että meidän lapsi ei ole tuollainen ja tälläinen. Jos ehtoja on paukkumassa, se teini tarvii apua.

Olin itsenä teininä samanlainen ja välillä hunnigollakin. Yläasteella läksyt jäi tekemättä ja lintsasin koulusta siihen oli kyllä muut syyt pääsin kuitenkin yläasteen jälkeen amiskaan ja nyt on työ ja elämä hyvin. :-)

Tähän on syy se että teini-ikäinen kokeilee rajojaan että milloin raja tulee vastaan. Itsellä ei vanhemmat minkäänlaista kuria pitäneet minulle mutta siinä sitten oppi kuitenkin kasvamaan ihmiseksi, kun ajatteli että eihän tässä maailmassa muuten pärjää, jos ei tee mittään. Kuri on aina ok sitä pitää olla. eli pleikat ja tietokoneilla käyntiä pitää rajoittaa kotiarestikin on aina hyvä idea jos rupiaa poika/tyttö sekoilemaan.

mutta tsemppiä sinnepäen kaikki järjestyy!

Kuulostaa poispilatulta. Mamma varmaan aina siivoaakin pojun jälkeen.

Lapsi pitäisi pienestä pitäen totuttaa ettei saa mitään ilmaiseksi, muuten on vaara että teinille sähkö tulee seinästä, raha papalta eikä herran ja ylhäisyyden tarvitse kuin kinuta ja kiukutella niin maailma taipuu edessä. Sitten kun tulee maailmalla ensimmäinen pikku vastoinkäyminen jossa edellä mainittu ei autakaan masennutaan ja heittäydytään "mitä välii" marttyyriksi ja 20v. eläkkeelle "masennuksen" vuoksi.

Lisää es ja cs kaikki paranee

Hei. Kiitä tätä nykyistä koulujärjestelmää. Vika ei ole sinun tai lapsesi vaan tämä koulujärjestelmä, jossa ei tunneta auktoriteettia lainkaan.Opettajat ovat lasten ystäviä, vanhemmat ovat lasten ystäviä(siitä kiitämme nykyistä yhteiskuntaa).
Jos minä olisin nykyisen yhteikunnan kasvatuksen tulos.Minä makoilisin sängyssä kaiket päivää, en siivois enkä viittis töihin mennä.
Miksi käydä töissä, kun pääset ihan makoomallakin huomiseen...?

heippa tässä kun lueskelen näitä juttuja tulee mieleen onko kirjoittajissa montaakaan joka tietää ja ymmärtää nuoria. kerroin meidän perheen tarinasta jo aiemmin,joten meillä tökki vain koulu .meillä nuori hankki rahansa työllä,oli avulias,käyttäytyi kiltisti,seiska luokan keskiarvo 8,4 ja kasilla tosiaan 6,4. meillä myös harrastimme ja vietimme aikaa nuoren kanssa mutta koulu ei kiinnostanut .nuoreni itse on sanonut nyt jälkeenpäin et oli vaihe ettei koulu maittanut ja luokallejäänti avasi silmät.

joo...onneks se menee kouluun...oon 12v e muakaa se koulu kiinnosta mut viime vuonna mun kokeet oli 6 ja 7...mulle luvattiin jopo jos tulee 6 yli 8 koetta niin on tullu 9½ 8½ ja 10- lupaa sille jotakin et ku hoitaa läksyt hyvin niin alkaa läksyt sujumaan..

Ehdotuksia pikaisesti ja asiaan syvemmin perehtymättä:

Anna murrosikäisellesi tilaa kasvaa ja ottaa ITSE vastuuta OMASTA elämästään.

Opiskele vanhemmuutta, lue kirjoja ja lähde johonkin ryhmään oppimaan, tai mene keskustelemaan asioista ammattiauttajan kanssa. Netistä löytyy myös jokin keskustelu- tms. palsta, joka tarjoaa mahdollisuuden saada neuvoja ja ohjeita asiantuntijoilta.

Rajat pitää olla, mutta muuten komentaminen ja kokoaikainen vahtiminen herättää luultavasti vain uhmaa murrosikäisessä nuoressa. Muistatko vielä, miten itse ajattelit ja käyttäydyit murrosikäisenä. Mieti myös, haluatko poikasi tottelevan ja toimivan käskyjen mukaan ilman omaa tahtoa ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä? Mihin se saattaisi johtaa elämässä nyt ja myöhemmin? Mitä älykkäämpi nuori on, sitä enemmän hän tarvitsee tilaa käyttääkseen lahjojaan!

Osoita arvostusta ja kunnioitusta lapsellesi! Kysymys on hänen elämästään, EI sinun. Kirjoitat: "vuosi sitten SAIN viellä kuulustella läksyjä ja auttaa niissä" ja "opettajat tietää että kaikkeni yritän", mieti onko sinulla itselläsi suurempi kriisi kuin pojallasi!

Keskustelkaa yhdessä, kysy mitä poikasi itse ajattelee tilanteesta ja millaisia muutoksia hän itse siihen toivoisi? Et voi vahtia lastasi kodin ulkopuolella, etkä tietää millaisia valintoja hän siellä tekee - ellei suhteenne ole avoin ja rehellinen, eikä poikasi uskalla kertoa asioitaan sinulle esim. rangaistuksen tai muiden seuraamusten pelossa.

(Murrosikäisellä pitäisi mielestäni olla myös velvollisuuksia yhteisessä kodissa, eli työjaon voisi ottaa samalla tai seuraavalla kerralla puheeksi: mitä hän haluaisi tehdä ja missä hän on hyvä.)

Teillä molemmilla on kasvun paikka. Yritä itse kasvaa ja anna myös älykkäälle nuorelle miehelle siihen tilaa ja mahdollisuudet!

Terve, läksyt itellä aina tekemättä. Juju on se että lukee kokeisiin, KA 9.2

T. poika 15v 9lk

Sanoin aikoinaan omille nuiorilleni, etteivät he koulua käy minua eivätkä opettajaa varten. Minun tulevaisuus on takana ja minimipalkkaisena olin kävelevä elävä esimerkki mihin johtaa se, kun koulun käynti ja läksyt ei kiinnosta. Opettajaa taas ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun yksittäisen oppilaan koulumenestys tai tulevaisuus.

Ihan itse voi miettiä, minkälaisen tulotason itselleen aikuisena haluaa. Ja mihin töihin. Haluaako mielenkiintoisen työn, jossa voi toteuttaa itseään, tehdä kivaa työtä josta saa vieläpä palkan, jolla tulee toimeen, hyvin. Voi ostaa sen mageen auton tai muuta.
vai haluaako olla töissä, jossa käydään siksi että saisi edes jonkinlaisen palkan millä maksaa vvuokransa.

Haluaako päättää ja valita, minne ja mitä menee opiskelemaan. Hyvällä todistuksella se on mahdollista; valita se opiskelupaikka ja tuleva ammatti omien mieltymysten mukaan,e i sen mukaan mihin todistuksellaan kelpaa päästä.

Siksi, ihan siksi, oman itsensä takia, sitä koulua käydään ja se kannattaa käydä hyvin. Ei minua varten. Ei opettajaa varten. Eikä edes kavereita varten.

Tulevaisuus on, se on oikeasti enemmän kuin ensi viikko. Elämää ON vielä 25 vuotiaana ja jopa 30 vuotta täytettyään.

En asiantuntija, mutta mutulla mennään: Olisiko kovemmista rangaistuksista sittenkään apua. Neuvottele mieluummin murkkusi kanssa kompromissiratkaisu ja pidä tavoitteesta kiinni. Konetta rajoitetusti, annatte apuja tarvitaessa ja tarvitsematta, lisäätte mielenkiintoanne muihin häntä koskeviin asioihin, murkkuun itseensä siis. Inhoaahan tuon ikäiset vanhempien yltiöpäistä mielenkiintoa, mutta myyräntyö kantaa ajan kanssa hedelmää, olen varma. Muistakaa rakastaa ja sanoa se hänelle.
Turhat tulevaisuuden uhkakuvat on ihan liian kaukana, se tulevaisuusuhka on median kautta taatusti läsnä mutenkin kotona ja koulussa ja lisää "hälläväliä"-asennetta yhteen jos toiseen ilman koululäksyjäkin.

Tekisi mieli epäillä, että kavereissaan on muitakin, joilla sama kuuluu joukkoon -asenne. Toiseksi: aina voi nuuhkia, onko sittenkin jossain syy naleuteen (ei se masennus tarvi olla, mutta ohimenevä alakulokin), ehkä ihastus pettänyt, opelta puuttuu kannustus, läksyissä jälkeen jääminen kasaantunut voitamattomaksi jne.

Ei ole helppo yhtälö - 14v ja motivaation puute:)
Joskus mietin, paskanko väliä koulumenestyksellä, kaikki ne paikkansa löytää...mutta eihän se niin yksinkertaista silti ole.

Yksi julkisudessakin ollut lääkäri sanoi hiljattain hyvin: äiti teki minun kanssani läksyt ylioppilaaksi saakka...
En sitten kysynyt, hankkiko vaimonkin...mutta hupaisa köriläs ja fiksu mies siitä tuli:))

Tsemppiä teille!

"Yksi julkisudessakin ollut lääkäri sanoi hiljattain hyvin: äiti teki minun kanssani läksyt ylioppilaaksi saakka...
En sitten kysynyt, hankkiko vaimonkin...mutta hupaisa köriläs ja fiksu mies siitä tuli:))"

Silläkös nykynuorista ei ole mihinkään, kun kaikki tehdään nille valmiiksi.
Kaikilla ei ole edes ylioppilaspohjaisia vanhempia opettamassa. Minunkaan vanhempani ei osanneet edes alakoulutehtäviä, vaan sain keksiä ne itse.

"Pelaa kaiket ajat tai on tietokoneella". Ööö, no tottakai on jos et sitä jollain tapaa kiellä/estä, kyllä varmasti kaikki muu tekeminen on mielenkiintoisempaa kuin läksyt. Noi mielihalut on todella helposti poistettavissa hänen elämästään kunnes läksyjen teko maittaa, mikset tee sitä? Tietokoneessa on ihan irrallinen virtajohto jonka voi ottaa pois kunnes läksyt on tehty, ja muut pelikoneet on varmasti suht helposti laitettavissa lukkojen taakse. Teette sopimuksen että sitten voi pelata kun läksyn on tehty, ja sovitte jonkun tunti määrän illassa.

Niin eihän ne läksyt se pääasia ole, kunhan oppii ja pääsee haluamaansa tavoitteeseen. Tosin läksyjen tekemättömyys voi vaikuttaa todistukseen ja sen kautta jatko-opiskelupaikan saamiseen. Jos lähtisitte pienillä askelilla? Läksyt voi tehdä hutaisten ja jotenkin sinne päin, jolloin ei voi valittaa niiden tekemättömyydestä. Jos oikeasti menee muuten hyvin, ei turhia läksyjä tarvitse mielestäni kunnolla tehdä. Ja aina voi kopioida ne muilta, jos kavereille vain sopii :D Näin todistus ei laske.

Tietokoneen rajoittamista kannatan myös ja kallistun järkevään keskusteluun, enkä niinkään kiristyskeinoihin, kuten jotkut ovat täällä jo todenneet. Jotkut toki haluavat mennä kiertotietä, jäädä luokalle tai alkaa opiskelemaan kunnolla vasta aikuisiällä. Sitten kun itse ymmärtää oman vastuunsa ja löytää motivaationsa, opiskelu sujuu.

Itse olen aina läksyt tehnyt ja keskiarvo ollut yli ysin. Eipä siitäkään erityisemmin hyötyä ole ollut; samassa tilanteessa olisin, vaikka olisin pari tuntia vähemmänkin kouluun käyttänyt. Asettakaa siis kohtuulliset tavoitteet, ei esim. amiksen raksa-puolelle kympin keskiarvoja tarvita, kunhan sisään pääsee

joku keino viellä

Vie siltä se pelikone, ja kengät.

Ilman konetta ei voi pelata.

Ja ilman tossuja ei oo kiva hengailla kaverien kanssa kaupungilla.

Kyllä kiristyskeinot löytyy, pleikkari pois, samoin tietokone. Käyttää saa vasta sitten kun koullusta on tullkut näyttöä paremmasta menestyksestyä (numerot yms.) Toimii meillä ainakin todella hyvin, ja ikää juniorillamme saman verran.

Ikävä kyllä et voi enää tehdä mitään. Lapsesi on menetetty ihminen ja tulee kuulumaan niihin luusereihin, jotka pitävät kovasti aina meteliä itsestään. Hän saa alipalkattua työtä, jos jaksaa etsiä töitä. Päivät hän pelaa pleikkaa vielä 40- vuotiaanakin ja hakee rahansa sossusta ja vanhemmiltaan.

Poliittisesti tuollaisesta nuijasta tulee, jos tulee ja joku persu siitä tulee. Kauhea vouhka aina päällä miten mamu vie heidän hyvinvointia ja kreikasta vouhkataan vaikka koulutaso riittää just ja just tarkkiksen läpivientiin. Halla-ahoa hän rakastaa: pitäähän se häne pienen ha sorretun ihmisen puolia.

Näin se menee. Osa ihmisistä nyt yksinkertaisesti ei jaksa ja huvitu mistään ja lapsesi kuuluu siihen kastiin.

".....ei juo energia juomia....."

niii,sehän on pahinta mitä tuon ikäinen voisi juoda,eikö....

palkintona kannattaa käyttää sitä mikä kiinnostaa. ilmeisesti pelaaminen? mutta siis koulu maistuis muuten paitsi läksyjen tekeminen ei? kuulostaa hassulta että silti menestys on noin huonoa. itsekkin kun yläasteella toin läksyjä aika harvoin ja lukiossaki melkee vaan pelkästää kaikki pakolliset tehtävät (mitä ilman kurssia ei saanu läpi) ja silti on menty 7,8 keskiarvolla pelkäl tunneil kuuntelul. mut voin sanoa kyl et tuossa iässä ainakaan pojat ei halua näyttää tunteitaan varsinkaan vanhemmille.

Juuri näin, rangaistuksia ja kieltoja vaan. Varmasti oppii pitämään läksyistä ja koulunteosta ja jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen....

Ehkä mieluummin kannattaisi alkaa konkreettisesti funtsimaan pojan kanssa, mitä haluaisi tehdä ja saada myöhemmin, ilman painostusta ja syyllistystä.

Eikä ne läksyt ole välttämättömiä, tunneilla seuraaminen ja opiskelu riittää monelle, kunhan siihen keskittyy. Mieluummin siellä keskittyy kuin masentuneena odottaa tuntien loppumista, kuin käyttäisi tunteja vapaa-ajastaan läksyjen tekoon, eikö?

"Hei.onko jollain keinoo millä saisin lapsen lukee/tekee läksyjä"

Teini hyvä, olisit voinut kirjoittaa tämän sepustuksen omissa eikä vanhemman nimissä.

Oikea muoto on "lapsen tekemään läksyjä" ja vielä kirjoitetaan yhdellä ällällä, ei siis "viellä". Nämäkin asiat olisit oppinut, jos olisit lukenut läksysi, äitisi ei tee sitä puolestasi.

Tietokonetta, telkkaa eikä konsoleita käytetä ennenkuin läksyt on tehty ja tarkistettu! :)

Pysy vain tiukkana.

Luokalle jääminen ei ole vaihtoehto!

Ei pitäisi yrittää tehdä lapsen läksyjä, kun ei hallitse edes suomenkielen oikein kirjoittamista! Anna pojan hoitaa omat tehtävänsä! Niinhän opettajatkin käskevät!

Hanki oma elämä ja anna pojan elää omaansa!

Ihan eka juttu on se, että nuoren pitäis nukkua riittävästi. Monella jo se väsymys tekee koulusta mahdottoman vaikean, kun ei jaksa keskittyä tunneilla. Jokainen varmaan tietää työelämästä loputtoman pitkät palaverit, kun meinaa väkisin nukuttaa...

Juttele nuoresi kanssa niitä näitä, jotta keskusteluyhteys säilyy. Jos vanhemman AINOAT asiat nuorelle on "Miks sä aina...", "Miks sä et koskaan...", "Etkö sä vieläkään ole...", "Siivoa huonees" jne, niin ei ihme, jos nuori ottaa etäisyyttä vanhempiinsa. Sano, että aikuisuuteen kuuluu myös aikuismainen käytös, joten jutellaan nyt tästä koulujutusta hetki. Sano, että pelkäät luokalle jäämistä tai sitä, että poika joutuu huostaanotetuksi, koska elämänhallinta on kateissa. Kysy pojalta helppoja kysymyksiä, joihin voi vastata pääsääntöiesti kyllä tai ei esim. "Oletko tunneilla väsynyt?", "Mikä aine sulle on helppoa?", "Ootko miettinyt, mitä haluaisit tehdä peruskoulun jälkeen?" Eli kun aloitat tällaisista kysymyksistä, niin nuori ei oo heti puolustuslinjalla.

Kannattaa kysyä nuorelta, että haluaako hän jäädä luokalleen vai yrittää tsempata, jotta kevääseen mennessä saisi keskiarvon nousuun. Kerro, että olet valmis mopon ostoon, mutta se tapahtuu VAIN sillä edellytyksellä, että koulu sujuu hyvin ja kotiolot ovat OK. Luokaa yhdessä realistiset tavoitteet. Kouluissa yleensä on Helmi tai joku muu sähköinen reissuvihko, joten näet koko ajan, että miten hänen koulunsa menee.

Itse otin sen linjan, että asetin omassa elämässäni ykköseksi sen, että hilaan poikani läpi peruskoulun vaikka väkisin. Koko yläasteen kuulustelin häntä kokeisiin. Sovimme, että hän tekee läksyjä 15 min päivässä (jos ei ollut läksyjä, niin kuulustelin vaikka ruotsin sanoja) ja sitten hän saa loppuillan olla rauhassa.

Sovin poikani kanssa myös kotitöistä, että mitkä ovat hänen tehtävänsä kotona. Työt tehtyään hän sai kerran viikossa viikkorahan, josta puolet hän sai ja puolet panin moposäästötilille. Tämä oli myös mitä mainioin keino nuorelle opettaa pitkäjänteistä säästämistä vastapainona pikavippiajattelutavalle.

Oma poikani pääsi ensiyrittämällä haluamaansa ammattikouluun ihan kirkkaasti. Pärjää nyt amiksessa hyvin ja murrosiän flegmaattisuus ja väsymys on selvästi helpottanut. Mopo on hänelle rakas ja viikkorahoista puolet annan käteen ja puolet menee pankkitilille, josta hän voi kortilla tankata. Kesätöitäkin näyttäisi olevan tiedossa, jotta hän pääsee aloittamaan auton säästämistä varten:-)

Tiedän siis omasta kokemuksestani, että se äitiys ei ole aina helppoa ja joskus täytyy vaan itse miettiä, että mikä elämässä on tärkeää niin äidin kuin lapsenkin.

Tilanteessa ei auta kuin raju kärjistäminen.

Kysy, että haluaako hän isona ajaa Mersulla vaiko potkulaudalla...

Sama ongelma meillä!! Eikä auta kiristys, ei pelikiellot eikä mikään. Alkaa olla epätoivoinen olo. On muuttunut tosi välinpitämättömäksi koulun suhteen ja rehtori jo soittelee asiasta. Täällä on kaikenlaisia "hyviä neuvoja" mutta ei ole varmasti omakohtaisia kokemuksia asiasta näillä ihmisillä. Remmiä ei meillä käytetä, on omakohtaisia kokemuksia ja tiedän että ei auta. Porkkanakaan ei niin enää kiinnosta. en tiedä mitä pitäisi tehdä.

Aikuiset määrittelevät rajat perheessä ja jälkikasvu toimii niiden mukaan. Kasvatus on eräänlaista pokeria, jossa tiukan paikan tullen on sitten katsottava toisen kortit ja on myös uskallettava korottaa panosta tarvittaessa. Hellppoa touhu ei ole, mutta ilman toimenpiteitä kaikki menee pieleen. Sitä kai ette halua?

Itse ottaisin jälkikasvulta pois ihan KAIKKI etuoikeudet. Siis IHAN KAIKKI.

Pelit tauolle. Ulkonaliikkumiskielto päälle koulua lukuunottamatta. Taskurahat joko minimiin tai peräti pois rajoitetuksi aikaa. Kaverien kanssa kyläilyt kaikin puolin tauolle. Nukkuma-aikojen kiristys. Televisio tauolle. Oikeuksien palautus vain siinä tapauksessa, että homma TODISTETUSTI toimii.

Periaatteessa teini-ikäistäkään ei saa väkisin tekemään asioita, jos teini sitä ei halua.

Tosiasia on kuitenkin se, että ihan JOKAISELLA on jokin kipupiste, jonka pitää tuntua. Jokaisella. Kun kaikki mukavat jutut ovat jäissä riittävän pitkään, teininne ehkä löytää keskusteluyhteyden kanssanne. Kovuutta se vain vaatii. Ja PALJON kovuutta. Kukaan ei kai kuvittele, että helppoa tulisi olemaan.

JOS mikään toimenne ei missään tunnu, tarvitsette ammattiapua. Se on selvää. Jos mikään ei miltään tunnu, asiat eivät ole kunnossa.

Selvää vaikuttaisi olevan myös se, että jotakin on mennyt pieleen jo aikaisemmin. Ongelmat ovat luultavasti ainakin jotenkin olleet havaittavissa jo aiemmin, mutta nyt jokin on vain antanut teinille sen kuvan, että laskujen maksajalla ei ole enää mitään sanomista mihinkään. Tyypillinen illuusio teini-iässä. On aikuisten tehtävä osoittaa se vääräksi.

Teini myös tarvitsee ajoittain selkeää konkretiaa. Keskustelu EI aina auta. Yleistaso puheissa tyyliin "Elämäsi menee pilalle, jos..." ei auta mitään. Teinille tulevaisuus on kaukainen utopia. Tämä hetki on tärkein. Läheskään jokainen teini ei asioita viikkoa kauemmaksi ajattele.

Vastaajille, jotka sanovat lapsilta pleikka pois, jos ei aina ole tekemässä läksyjä... tiedoksi se pleikka voi pistää TEIDÄT kaivamaan sitä ojaa maansiirtofirmaan ja se lapsi jatkaa pelailemistaan.

Totta. Vanhemmat eivät käy lastensa puolesta koulua. Mutta voivat kovasti kannustaa, parkottaa ja kiristää siihen suuntaan.
Meillä seiska meni hyvin, yllättävänkin hyvin, oli jopa ysin numeroita.
Kasilla homma alkoi laahustaan, numerot tippui, alkoi tulla vitosia ja kutosia. Pleikka, tietokone, kaverit kiinnosti, ei mikään muu. Valvoi yömyöhään ellei itse valvonut niin kauan että poika nukahti.
Meillä tehtiin selkeä pisteytysjärjestelmä. Joka päivä piti huolehtia huoneensa siisteys, läksyt ja nukkumaan klo 22.00. Ulkoilusta sai lisäpinnoja. Pleikka ja tietsikka olivat viikot lukkojen takana. Mikäli viikko sujui ongelmitta, sai 2 h peliaikaa pe, 3 h la ja 2 h su. Mikäli Wilmassa oli merkintöjä tekemättömistä läksyistä, supistui peliaika. (Siunattu Wilma!). Myös epäsiisti huone, ulkoilun laiminlyönti, myöhästynyt nukkumaanmenoaika veivät pinnoja. Lisää sai hyvillä (8...) koenumeroilla, omaehtoisilla askareilla (imurointi, puiden tuonti saunaan, tiskikoneen tyhjäys..) Jos viikko oli mennyt oikein hyvin, eli hoitanut kaikki osa-alueet kuten pitikin ilman huomautuksia, niin sai jopa viikkorahansa (10 euroa) takaisin.
Kuulostaa ja itsestä tuntui välillä Gestapolta. Mutta tuo toimi. Pari jaksoa meni ns opetellen, mutta sen jälkeen meillä oli kuin uusi koululainen.
Nyt tämä koululainen on lukiolainen, joka oppi tuolla koulimisjaksolla ottamaan itse vastuuta. Viikkojärjestelmään nimittäin kuului se, etten minä huomauttanut mistään. Kunhan kirjasin ylös plussat tai miinukset. Kun pari viikkoa oli mennyt täysin ilman pelejä ja rahaa ja kavereita, niin alkoi tahti muuttua.
Suosittelen

Itse olen huomannut että jos lasta lyö muutamaan otteeseen ja huutaa tälle lujaan ääneen niin lapsi tekee kaiken kitisemättä vastaan. Tyttönihän on vasta ensimmäisellä luokalla, mutta mielestäni tämä metodi on silti sopiva hänelle. Opettajiltahan on välillä tullut ihmettelyä että miksi lapseni naama on täynnä mustelmia, mutta tähänkin voi vastata että lapsi on muutamaan otteeseen kaatunut. Mutta liian lujaa ei kannata lyödä, ja vain avokämmenellä. Kerran tuli nyrkillä lyötyä kun halusi katsoa piirrettyjä ENSIMMÄISTEN läksyjensä sijaan,,, tämän jälkeen kun verenvuoto monen tunnin jälkeen vasta lakkasi niin päätin että lyön lastani vain avokämmenellä.

Omapahan on lapsesi, kokemuksesta vaan varoitan. Naapurin 13 vuotias tyttö samanlaisessa tilanteessa oli, kun äitinsä asiasta minulle joka viikko vinkui rapussa ja pihalla. Tyttö yritti elää elämäänsä mutta vanhempansa eivät antaneet elintilaa, "ajattelivat vain kullannuppunsa parasta" ja kaiken rangaistuksena tyttöparalta kielsivät. Sitten yksi ilta kuului kauhea kiljaisu ja rääkäisy ja hetkeä myöhemmin oli poliisi ja ambulanssi pihassa. Oli näemmä tyttöparka vetänyt ranteensa suihkussa auki, ja verenhukkaansa kuulemma kuollut. Eikä kukaan ollut mistään masennuksista tytöltä kuullutkaan, perus kiva ja mukava, ohimennen aina tervehti. Että omatpahan ovat valintasi, mutta mieti kahteen kertaan.

Juuri niin, koneet pois lukkojen taakse! Sitten kun näyttää että läksyt tehty, pääsee taas niiden kimppuun.

yritä pitää malttisi ja olla mukava ja etsi oikea hetki puhua tulevaisuudesta, "pelottele" miten käy jos ei löydy osaamista. ole ystävällinen mutta pidä silti kuria tehkää jotain mukavaa yhdessä, yritä hankkia kunnioitusta olemalla mukava ja läsnä. tue nuorta koulunkäynnissä ja tehkää vaikka läksyt yhdessä jonka jälkeen hän saa pelata yms. jos ei auta jatka ammattilaisten kanssa ja toivo että löytyy ratkaisu.kunniotus puuttuu siis hanki se.

Ehdottomasti pelilaitteet ja muu viihdyke pois ja käyttöön ainoastaan viikonloppuisin, jos on hoitanut viikon tehtävät kunnolla. Ei viikkorahaa, ei telkkaria, ei herkkuja, ei kännykkää jos vain mahdollista, ei ulosmenolupaa, ei kavereita kylään, ei joululahjoja... Tiukka linja, ei armoa.

Ainahan voi kokeilla kiristystä, lahjontaa ja uhkailua, mutta ikävä fakta on se että toista ei saa menestymään koulussa jos hän ei itse sitä halua.

Sopii toivoa että opiskeluhalu herää jossain vaiheessa ja nuori saa koulutuksen ja pääsee työelämään ja kasvaa kunnon aikuiseksi.

Se on vaan ikävää että jos ryssii peruskoulun lopun, niin paskalla todistuksella ei pääse opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa eikä ehkä yhtään mitään.

Kaikista ei tule menestyjiä.

Hei,

meillä on viiden vuoden kokemus aiheesta eikä mikään ole auttanut. Nyt olemme tilanteessa, jossa enää toivomme, että lapsi menisi aamulla kouluun ja pysyisi siellä. Läksyistä ei jaksa riidellä enää kukaan.

Tässä neuvoja:

- yhteys koulun erityisopettajaan ja tapaaminen. Jos lapsesi saadaan vielä istumaan jälki-istuntoja, opettajat voisivat laittaa hänet tekemään siellä läksyjä. Jos lapsi ei suostu niitä tekemään sielläkään, mitään ei ole tehtävissä, sillä laki ei salli opettajan pakottamista. (Kaksi tuntia jälki-istuntoja on vielä erittäin vähän.) Erityisopettaja ja perhe voivat kirjoittaa opintosuunnitelman, jonka lapsi joko allekirjoittaa itse tai ei allekirjoita. Jos lapsi ei allekirjoita, suunnitelmaa ei voida toteuttaa.
-lopeta jankkaaminen poikasi kanssa läksyistä, se ei johda mihinkään, seuraava vaihe saattaa olla litsaaminen, joka on paljon hankalampi hallita.
-älä tutki lapsesi kirjoja ja vihkoja, luottamus katkeaa
-etsi netistä palkkatietoja eri ammateista ja kerro lapselle. soita ammattikoulun opinto-ohjaajalle ja kysy pääsyvaatimusrajoja
-ole onnellinen jokaisesta päivästä, jolloin lapsi oli kokonaisen päivän koulussa ja anna siitä positiivista palatetta, sillä tunneilla oppii parhaiten.
- anna lapsesi saada nelosia, jos hän itse niitä haluaa hankkia. joillekin ei auta pohjalla käyminen ja joillekin auttaa. ehtoja annetaan ja luokalle jätetään.
-säilytä oma terveytesi. osa lapsista mokaa elämänsä vanhempien kaikesta yrittämisestä huolimatta. jossakin vaiheessa tulee vastaan se raja, että kaikkensa yrittävät ja rakastavat vanhemmat eivät voi enempää. Äiti ei voi käydä peruskoulua kahteen kertaan, vaikka kuinka haluaisi lapsensa parasta.
-ole armollinen itsellesi. periaatteessa vanhempien vastuuhun kuuluu vain valvoa, että lapsi käy koulua pakolliset tunnit, mutta läksyjen valvonta ja pakolliseen läksykerhoon jättäminen on koulun vastuulla
-jos lapsella on hyvä koti, muista antaa itsellesi siitä kiitosta
-kokemuksemme mukaan lastensuojelun hyväntahtoisten tätien juttelut eivät auta näille pojille, joille riittävät viitosen todistukset ja joiden intressit ovat ihan muualla. pyri tarvittaessa pääsemään suoraan nuorisopsykiatrin vastaanotolle ilman sosiaalitoimiston aikaa vieviä välivaiheita. hoitotakuu takaa, että kolmessa viikossa pääsee sinne lähetteellä. tosin voi olla samanlaista jutustelua sielläkin luvassa kuin muuallakin.

Tämä maa romahtaa, mikäli alaikäiset allkavat määritellä itse sen, mikä sattuu huvittamaan koulunkäynnin suhteenkin.

Jos omat resurssit ja kyvyt eivät riitä siihen, että alaikäisensä saa itseään tottelemaan, ammattilaisia todellakin tarvitaan. Tilannetta ei pidä missään tapauksessa hyväksyä.

Lahjonta ? ''saat 5e jos teet matikanläksyt'' ;) toimii !

Ai että poikaa lahjomaan ei käy 1.ei kannata koska poika innostuu ajatuksesta saada rahaa ja 2.tulet itsekkin köyhäksi jos lahjot :(

Uskokaa jo vanhemmat... tai kivikautiset! on 2000 luku ja se tarkoittaa uudenlaisia lapsia! moni protestoi läksyjä vastaan!

Ite oon 11 v ja mä pelaan paljon ja jätän läksyt illaksi tai sitten herään aamulla aikaisin tekee niit läksyi

Se ei ole niin vakavaa!! Tuo ”tulevaisuudesta puhuminen” ei siis auta lainkaan. Tai mikään vastaava. Ite oon 13-vuotias ja vähän sama tilanne läksyjen kanssa, tulee useampi läksyjenunohdusmerkintä viikossa. En koskaan tee niitä koulun jälkeen, jos teen läksyt teen ne yöllä tai aamulla ennen koulua, tai sitten koulun vessassa välitunnilla. Ja vaikka en niitä läksyjä hirveesti tee niin lähes joka kokeesta tulee 10 tai 10-. Minulla on luokan paras keskiarvo kokeissa ja myös todistuksissa sain alakoulussa pelkästään 10 ja 9. Siksi sain myös paljon stipendejä alakoulun aikana. Vanhempani ovat minusta ylpeitä kun saan niin hyviä numeroita, siksi eivät juurikaan piittaa joka viikkoisista läksyunihduksistani. Outoa, mutta hyvä minulle. Minulla ei ole aikaa läksyille koulun jälkeen, olen treeneissä ja harrastuksissa. Minulla on 7 harrastusta ja yhteensä 10 kertaa viikossa käyn niissä. Niitä on usein myös aamulla ennen koulua. Lisäksi olen paljon puhelimella. Läksyt eivät rehellusesti sanottuna kiinnosta. Lisäksi minulla on hyvin tarkat suunnitelmat tulevaisuuttani varten. Tulevassa ammatissani ei tarvita esimerkiksi matikkaa. Enemmänkin musiikkia ja liikuntaa. Keskityn enemmän harrastuksiin kuin kouluun. En tiedä miksi jotkut luulevat että olen ”hikke”. Varmaan koska eivät tunne minua ja tietävät vain koearvosanoistani.