Helppiä lipaston entisöintiin.

Minä olen hionut kokopuisista huonekaluista lakan hiomakoneella kokonaan pois. Olen hionut karkealla niin kauan, että olen saanut puhtaan ja tasavärisen puupinnan esiin. Sen jälkeen olen siirtynyt hienompiin papereihin aina 180 asti.

Jos lipasto on viilutettu, niin koneella hioen viilupinta puhkeaa tai ohenee tosi herkästi, ja lipsato on entinen. Viilutetun hioisin varovaisesti ja huolellisesti kauttaaltaan käsin. Pinnan uudistaisin alkuperäisen kaltaisella lakalla. Silloin ei ole niin tarkkaa, että kaikki vanha lakka on poistettu, koska uusi lakka sulautuu vanhaan. Vaikea sanoa, minkä tyyppinen alkuperäinen lakka on. Sen vois päätellä siitä, milloin lipasto on valmistettu.

15 vuotta sitten, kun minulla ei ollut hiomakoneita, putsasin erään astiakaapin lakanpoistajalla. Sellulakka oli paikoin imeytynyt syvälle loimukoivun epätasaiseen puuainekseen, ja jouduin vielä hiomaan pintaa aika paljon käsin.

Jos lipasto on jostain 1950 luvun paikkeilta, niin se voi olla lakattu sellulakalla. Se on kovaa, ja alkuun voi tuntua, että lakka ei lähde. Jos lakkaa on imeytynyt syvälle, eikä kaikkea saa pois, niin toisentyyppisellä lakalla pinnasta voi tulla laikukas.

Kunnostin pari vuotta sitten -50-60 luvuilla valmistetut umpikoivuiset keittiökalusteet, jotka oli lakattu sellulakalla. Hioin ne puuta myöden puhtaiksi, ja lakkasin uudestaan sellulakalla. Ovet olivat niin kuluneet ja vielä viilutettuja, että onnistuin vain neljässä ovessa. Loput kaapit ovat toistaiseksi avokaappeina. En ole kiirehtinyt ovien kanssa, kun astiat ovat kätevästi käden ulottuvilla.

Yhden seinäkaapin kokopuisen rungon hioin vähän aikaa sitten puuvalmiiksi, ja pinta on niin puhdas, että ajattelin vahata sen. Viilutetuista ovista on lakka kuorinut lähes kokonaan pois. Saan ne helposti niin puhtaaksi, että ne voi vahata.

Minulla on enemmänkin noita 40-60 luvun koivuisia kokopuuhuonekaluja. Niitä on helppo kunnostaa. Pari lipastoa, pöytä, tuoleja ja kamapauspöytä odottavat vielä vuoroaan.