Että tällasta kolleegoista

jalkakampitusta ja muuta myyräntyötä täällä maalla kyllä ostaan tehdä, eritoten silloin, kun kyse on maasta taikka omaisuudesta.
Kannattaa pitää matalaa profiilia, muuten alkaa menemään huonosti naapureiden kanssa.

Tuossa ei ole mitään uutta. Sehän on aina tiedetty, että suomalaista maanviljelijää kateellisempaa otusta ei ole olemassa.
Suurin osoitus tästä on se, että maat ennemmin myydään puoleen hintaan toispaikkakuntalaiselle, kun sille naapurille jolla oikeesti olisi tarve lisämaille.

Joskus itse ihmetellyt ihan samaa. Suomalaiset viljelijät eivät juurikaan tee yhteistyötä, paitsi jos toinen tila on esim. sukulaisen tila. Itse aikoinaan ehdotin muutamalle lähitilalle yhteistyötä muummoassa yhteisten puimurin, paskakärryn ja noukinvaunun kanssa. Ei käynyt heille, kun kaikkien pitää päästä tekeen omat hommansa esimmäiseksi. Kyseiset tilat aika pieniä, viljelyksessä oli 30-40ha. Silti nää hankki omat koneet.

Mutta mennään ihan minne muualle tahansa, niin jokainen tila tekee yhteistyötä jonkun kanssa. Yhdellä ranskalaisella tilallakin jossa käytiin viime vuonna, kaikki koneet traktorista lähtien oli yhteisiä parin naapuri tilan kanssa ja neuvoja ja apua annettiin naapuri tiloille auliisti. Toista kun täällä meillä. Apua ei meinata antaa edes rahalla ja sitten jos jotain sattuu, niin sitä vaan naureskellaan ja sanotaan että ihan oikein sille.

Konekauppiaat ovat ainakin hyvillään, kun naapurikateus kukoistaa. Pitäähän se kone olla pari pykälää isompi ku naapurilla... Meilläkin saataisiin koko kylän rehut tehtyä isolla silppurilla ja muutamalla kärryllä mutta kun jokaisella pitää omat koneet olla. Joskus olen yhteistyötä ehdottanut mutta innostusta ei tunnu löytyvän.

Sesonkiajan koneet on hiukan hankalia yhteisenä, kun kaikki tarvitsee samaan aikaan. Tai sitten sen yhteisen pitää olla valtavan iso että ehtii hoitaa kaikki tilat. Ranskassa sesonkiajat lienee pidempiä, ei ole niin päivän päälle koska kylvää tai korjaa sadon.

Semmoiset koneet, joita tarvitsee harvemmin eikä käyttöajankohta ole niin kriittinen, toimii paremmin yhteisomistuksessa ja siinä tulee taloudellistakin hyötyä.

Eniten yhteiskoneissa vaikuttaa oma tahto ja halu yhteistyöhön, kyllä nuo pinta-ala ja sää aina selvitetään. Meillä ollut osuus mm. 15 tilan kalkkivaunuun ja 10 tilan haketuslaitteeseen ja piennarmurskaimeen, kolmen tilan aurat ja lautasmuokkain on edelleen, lisäksi Aiv tehtiin lähes 20 vuotta enimmäkseen kahden, välillä kolmen tilan porukassa, pinta-alaa loppuvaiheessa yli 100 ha tekokertaa kohden. Sitten myytiin porukan koneet, kaveri siirtyi kokonaan urakoitsijaan ja me ostettiin käytettynä toisentyyppinen rehuketju. Puhumalla, ajoissa suunnitttelemalla ja vuoronperään joustamalla ja tarvittaessa toisen avuksikin ehtimällä on aina pärjätty. Yksi syy muutamaan koneyhteistyöstä pois kesken jäämiseen on ollut yksittäisen osakkaan välinpitämättömyys yhteisestä omaisuudesta, korjuu ja varsinkin niiden kustannukset kaatui muiden niskaan.

peltomaita ei ole liiemmin vuokralle tarjolla ja siitä vähäisestäkin pläntistä on kova kysyntä.

Suomalainen ihminen yleensäkin on äärimmäisen kateellinen, ei ole siis pelkästään suomalaisten maanviljelijöiden luonteenpiirre.
Eikä mikään muu kansa ole niin kuppikuntaista kuin suomalaiset. Esimerkkinä oma tilanpitoni.
Kotitilani sijaitsee etelä-suomessa suurella viljelyalueella. Itse olin ennen tilanpidon aloitusta yli puolet työ historiastani ulkomailla töissä ja veljeni oli tarkoitus jatkaa kotitilan isäntänä. Veljeni kuitenkin sattui kuolemaan ja vastuu tilanpidosta lankesi minulle. Isäni oli kuitenkin isäntänä vielä reilu kymmenen vuotta veljeni kuoleman jälkeen. Lähes koko veljeni kuoleman jälkeisen ajan, muutamat naapuri isännät, jotka ovat vanhoja kavereitani kävivät kärkkymässä peltoja itselleen. He kun olettivat ilman mitään kysymättä, että minä en jatka tilanpitoa.
Sukupolvenvaihdos tehtiin kaikessa hiljaisuudessa 1992 ja siitä alkoivat vaikeudet. Nämä muutamat katkerat isännät saivat manipuloitua lähes koko kylän asukkaat meitä vastaan. Joka asiassa heittivät kapuloita rattaisiin ja tekivät kaikki mahdolliset valitukset. Lopulta 2005 annoin periksi ja lopetin maanviljelyn. Lehmät pistettiin teurastamoon ja pellot metsitettiin. Samassa yhteydessä muutimme vuodeksi pois suomesta vanhan työni perässä. Siitä asti olemme asuneet pääkaupunkiseudulla eikä ole tarvinnut pelätä, että yön aikana joku kippaa kärryllisen paskaa pihaan tai käy hajoittamassa koneita.
Tämä kaikki vain sen vuoksi, että minusta tuli isäntä vaikkei alunperin pitänytkään tulla.
Kaiken huippuhan koko painajaisessa oli se, että vanhempanikin eristettiin kaikesta sosiaalisesta elämästä täysin. Kukaan ei enää poikennut, ei soittanut, eikä heitä kutsuttu minnekään, eikä heitä ohikulkiessakaan enää edes tervehditty. Lopulta he alkoivat hoitamaan kauppa ja pankki asiansakin kaupungissa, kylänpalvelujen sijaan.

maanviljelijä ymmärtää että joka ainut euro minkä naapuritilallinen tienaa, on itseltä pois.

Ei muuten ainakaan täällä Pirkanmaalla ole 500eur/ha satua.Olen hävinnyt kymmeniä hehtaareita kun korkoeintarjous on ollut 450-700eur/ha.
Toi tarina tuolla on ihan uskottava eikä edes pahimmasta päästä mitä olen kuullut.Kun kerta kyseessä on maajussi niin ihan kaikki mitä kateus tuo on mahdollista.Ei tarvitse kun viljelet velaattomalla kalustolla peltoja niin huomaat kuinka kateus on huipussaan ja varsinkin jos et valita joka asiasta ja saat joskus paremman sadon kun naapurit,niin johan alkaa kateus nousemaan.Jos kalusto on 20-30vuotta vanhaa niin ei pitäisi normaalisti kenenkään kadehtia mutta velkainen maajussi kadehtii varmasti.Lisäksi jos keräät kivet pois pelloilta ja hakkaat moottorisahalla puskat pois niin se on paha juttu.Olen minäkin kokenut sellaista että joku kantaa kiven pellolle sellaiseen paikkaan että viimeistään reunoja niittäessä se osuu koneeseen.Sitten kun ei muuta keksitä niin maksetaan ylihintaista vuokraa pellosta.Muutaman kerran on käynyt sillain että se ylihintainen vuokra on jäänyt maksamatta kuiteskin.Olen johonkin jo kirjoittanut että jos joku vuokraa peltonsa pois niin kannattaa olla tarkkana ehtojen kanssa jos hinta on posketon.Jos minulle joku tarjoaisi 450eur ja jopa enemmän hehtaarilta niin epäolisin kyllä suuresti että meinaako maksaa koskaan.

Olisi hienoa kun saiskin noin halvalla vuorattua peltoa.Täällä Sastamalan seudulla ei ainakaan minulle ole osunut yhtään peltoa.Aina korkein tarjous on yli 400eur/ha.Ihmettelen vaan että miten ne vuokrat pystyy maksamaan edes saatika millä saa vielä tuottoa.Ostohinnoista en tiedä mitään tarkkaa.Tosin saattaa olla että moni vaan hinnoittelee peltojaan.Mutta jos kerta nuo vuokrahinnat on sontaa niin ilmoitan nyt sitten täällä.NIIN HALUAN VUOKRATA PELTOA MAKSAN 200-300eur/ha/vuosi lohkon koosta ja kunnosta riippuen.Kommenttia vaan tuohon alle jos joku on kiinnostunut vuokraamaan peltojaan.

Aikalailla huvittaa nämä kirjoitukset täällä.
Lisäksi puheet vuokrahinnoista ja peltojen hinnoista eivät ole merkityksellisiä, koska nuo maksetut huippu hinnat ja vuokrat ovat tapauksien määrinä laskien marginaalisia. Syykin jokaisen pitäisi ymmärtää ihan itse! Miltei aina lopettava viljelijä vuokraa tai myy peltonsa sille, jolle nimenomaan haluaa ne siirtää. Näissä tapauksissa vuokra hinnoilla ei ole suurtakaan merkitystä.

Tuossa viime vuoden puolella oli kanta-hämeen alueella myytävänä eräs tila, jonka reilun 60ha pellot oli vuokrattu yhdelle suomen suurimmista viljelijöistä vuonna 2008 viideksi vuodeksi. Vuokra hinta oli 325€/ha ja kuivuri sisältyi vuokraan. Myyjän mukaan monet olivat tarjonneet 500€ olevia ha vuokria, mutta näistä lähes kaikilta olivat luottotiedot menneet tai vuokrasopimusta tehdessä oli ilmennyt, että tarjous oli ollut vain tarjous ja sitten vasta oli alettu neuvottelemaan hinnoista ja osalla vuokrausehdot olivat olleet huonot.

Jokainen saa vetää omat johto päätökset siitä, miten yleisiä ja mitä tasoa kirjoitukset täällä ovat.

Hamus lisämaata vuokralle,joku lehmämies..Noin 6ha rehut tehty paaleihin kahtena vuotena (noin 3-400 paalia),eikä ensimmäistäkään haettu tähän mennessä..Ei tuollaisessa touhussa ole päätä eikä häntää.