Tunteet.

kuulin juuri suru uutisen, kuolema koskettaa aina syvästi,

Tunteeni olen yrittänyt vanhemmiten pitää sisälläni. Erityisesti kielteiset. Jos niitä alkaa purkaa, syntyy helposti rettelöitä.

Ajoittaja sanoi: "tunne ja tunnista!" - lisäisin siihen vielä:

tunne, tunnista ja tunnusta! - sillä on totta mitä aloittaja sanoi:

"Puhuminen selkiyttää päätä ja sydäntä.
Aivan samoin tämä kirjoittelu täällä vapauttaa ja helpoittaa..."

Jo lapsille olisi hyvä opettaa tunteittensa tunnistamista ja nimeämistä sekä niistä kertomista.

Läheisen alkoholismi aiheuttaa koko tunteiden kirjon. Toivo ja toivottomuus, ilo ja suru, nämä vaihtelevuudessaan kuluttavat äidin sydäntä tavattomasti.
Siitä on vaikea puhua.

tilanne, eräs tuttu on sammaa itkenyt, eikä mitään voi.
Nyt poikasa on työtön juur siksi, mutta ite se ei nää syynä oleva viina vaan raha puuttee,sitä käy vaatimaa lissää.

Että viina ei ole ongelma, vaan se että rahat loppuvat!!!

Vanhempana jaksaa elää elämää ilman suurta tunnekuohua. Nuorena tunteet nousivat pintaan kaikissa tilanteissa, mutta nyt jaksaa jo ohittaa järkyttävätkin asiat tyynemmällä mielellä.
On se edes opittu, että huominen tulee kuitenkin aina.

Monilla on pysyvä murhe tai huolen aihe, joka seuraa mukana vuodesta toiseen, esim. omaisen toimeentulovaikeudet tai sairaudet, joihin on mahdoton antaa apua.
Mutta mitään tunnekuohua ei synny, onpahan vain kuin mustana lankana mukana arkielämässä.

Kun eräänä vuonna itse, oma perheeni ja lähiomaiseni sairastuimme kuka mihinkin vakavaan sairauteen, sanoi eräs tuttavani: "Onneksi sinä olet rauhallinen ja turvallinen ja voit tukea muita tässä tilanteessa."
Eipä ymmärtänyt mitä ulkonainen rauhallisuus minulta vaati!

sanottu rauhalliseksi ja niinpä käytökseni on ulospäin aina ollutkin.
Tuntuu että lähimmäisiäänkin on ajateltava.
Jos paiskoisin suustani kaiken suoraan, tuntisin tappavani ihmisiä.

Elän joltisenkin varmasti viimeistä elämäni neljännestä. Viime vuosina on tullut ihan spontaanisti tunne, ettei minun tarvi yrittää olla mieliksi kaikille.
Luulen että tää johtuu osaksi elämäntilanteestani.

Uusi tilanneanalyysini sujuu kuin musiikki - siis aivan hanurista, mutta tuntuu antavan psyykelle ryyditystä ja on hyväksi pernan toiminnalle.
Ei sit tarvi töykee olla; elää möllöttelee vaan omassa autiomaassaan. Kaktuspuiden runkoa vasten auringonpaahteelta suojassa voi herättää vihreän teen kaipuun.

kunnei pienetkää meistä

Ei ehkä sovi "Tunteet"-otsikon alle,"Hyvät harrastukset" olisi paremmin sopiva aihe.

Mutta niinhän se teki eräskin yo-kokelas, kun esseen aihe oli Kaarle XI, josta hän ei tiennyt mitään, niin hän alotti :
"Ei se Kaarle XI mitään, mutta se Kaarle XII" ja kertoi sitten pari sivua siitä.

Tuntui upealta, kun aloin sulaa ja lämmetä golf-kierrokseni aikana ja kun aloin täysillä nauttia siitä menosta.
Hyvä ystäväni soitti illalla klo 21.50 kotiuduttuaan matkalta,
ja ehdotti tämänpäiväistä kierrosta vihreillä väylillä.
Sää oli hyvä, vaikka alkuun ajattelin laittaneeni liian vähän vaatetta päälleni. Liikunta kuitenkin sulatti ja lämpö tuntui hyvältä. Olemme menneet vuorokyydeillä, tänään minun.


.

Elän hyvin paljon tunteilla, mutta parasta on olla hölmö eikä ajatella liikaa.

Vierlä ei ole ikä sammuttanut tunteita ei iloja eikä suruja, viimeksimainittuja ei ole Luojan kiitos ollutkaan paljon.
Jännitystä sitäkin enemmän pieninä annoksina, eilinenkin meni kuin sumussa.
Nukuin huonosti jännitin tutkimuksiin menoa ja sieltä saatavia tuloksia.
Takana oli 24h nestepaasto, istuin taksissa tietämättä mihin pyysin ajamaan, tuntui aivan samalta minne matka kunhan vain mennään.
Kun tohtori teki tutkimukset ja lopulta sanoi että kaikki näyttää hyvältä ja verikokeista tulee viikon kuluttua tieto.
6v aikana ensimmäinen positiivinen tieto

Oli kun olisin herännyt uuteen päivään ja sitähän se oli, menin kahvioon ja ostin isoimman leivoksen vitriinistä teen kanssa, ja kyllä oli hyvää.
Hyvä mieli kantaa vielä kauan eteenpäin, vaikka sama on taas vuoden päästä edessä niin kauan kuin henkipolo pihisee.

Tunteet ne on tässäkin tapauksessa.