On olemassa ns. kirjalieltä, jota sananmukaisesti käytetään kirjoja kirjoitettaessa.
Puhekleli eroaa aivan oleellisesti kirjoitetusta ja se on varsinainen puhumisen käyttökieli.
Kaikki murteet kuuluvat puhekieleen ja ovat sellaisina samanarvoisia, monien mielestä ilmekkäämpiä, nasevampia ja parempia.
Jos joku käyttää persoonapronomineja minä ja sinä, se kuulostaa oudolta. Mä ja sä ovat mukautuneet puhekieleen tai murteisiin vaikkapa mie ja sie, myö ja hyö.
Hän on hän sekä miehelle, että naiselle. Puheeseen ja kirjoituksiinkin lipsahtaa helposti sana se, joka kuuluu koiralle,
Ei ole olemassa puhuttua kirjakieltä. Jyväskylässä sanotaan puhuttavan parasta suomea kun se lähentelee kirjakielta.
Murteet ovat syntyneet kansan suussa ja ovat eläviä ja ilmeikkäitä
Lukeneisuus, oppineisuus, televisio ja muu media on tappanut tai harmaannuttanut suomen kielen. sen puhutun, jota palstallakin vain harvoin näkee.
Kyl mmääki osa viäl oma kotomurrettan, sitä mitä mää piänenä (huom. ei nuorena taik lapsena) puhusi.
Turkku tääl osa varmast parhaiten Katleija ku hän o pikkuvauvast sitä veresäs imeny.
Kuuma suvi kuivatti varmast suun Fliklapselt Raumalt ku ei piäntäkä präntti ol syksy satetka onnistunut liottama irti giälest. Tervetys vaa, Fliklaps ja muukki kirjottajat
Puhekleli eroaa aivan oleellisesti kirjoitetusta ja se on varsinainen puhumisen käyttökieli.
Kaikki murteet kuuluvat puhekieleen ja ovat sellaisina samanarvoisia, monien mielestä ilmekkäämpiä, nasevampia ja parempia.
Jos joku käyttää persoonapronomineja minä ja sinä, se kuulostaa oudolta. Mä ja sä ovat mukautuneet puhekieleen tai murteisiin vaikkapa mie ja sie, myö ja hyö.
Hän on hän sekä miehelle, että naiselle. Puheeseen ja kirjoituksiinkin lipsahtaa helposti sana se, joka kuuluu koiralle,
Ei ole olemassa puhuttua kirjakieltä. Jyväskylässä sanotaan puhuttavan parasta suomea kun se lähentelee kirjakielta.
Murteet ovat syntyneet kansan suussa ja ovat eläviä ja ilmeikkäitä
Lukeneisuus, oppineisuus, televisio ja muu media on tappanut tai harmaannuttanut suomen kielen. sen puhutun, jota palstallakin vain harvoin näkee.
Kyl mmääki osa viäl oma kotomurrettan, sitä mitä mää piänenä (huom. ei nuorena taik lapsena) puhusi.
Turkku tääl osa varmast parhaiten Katleija ku hän o pikkuvauvast sitä veresäs imeny.
Kuuma suvi kuivatti varmast suun Fliklapselt Raumalt ku ei piäntäkä präntti ol syksy satetka onnistunut liottama irti giälest. Tervetys vaa, Fliklaps ja muukki kirjottajat
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kertaus on opintojen äiti, näin sanottiin ennen mikä lie nyt sanamuoto.
Vielä on yksi tärkeä kielimuoto joka on todellinen kapulakieli, monisanainen kiertävä ja kaartava täysin mahdoton ymmärtää ensimmäisellä lukemalla,
se on kieli jolla lait kirjoitetaan.
Sitä voi harjoitella ihan itsekseen jos mielenkiintoa riittää, löytyy virallisissa sopimuksissa lomakkeiden kääntöpuolelta, kirjoitettuna oikein pienillä kirjaimilla ja rivit toisissaan kiinni.
Tiukkaa tekstiä jonka kukin voi tulkita miten haluaa, kuitenkin lain tulkinta vaatii paljon jos se pitää vielä ymmärtää.
Muistan vuosia sitten erään henkilön vuosijuhala, jossa tällainen puukielinen puhe pidettiin juhlakalulle.
Harmi ettei sitä kukaan arvannut nauhoittaa.
Mikä ihme että murteet katoavat, kun kohta katoaa koko suomenkieli, ainakin nuorten keskuudesta..
Kun olen pelaillut tuolla Aapelin peleissä, siellä minut lyödään melkein lyttyyn sillä kun en osaa esim. englantia, muista kielistä puhumattakaan,
Noin on! Nuorilla on jo kauan ollut onnistumista kuvaava huudahdus JESS ja ilmaisu MUN KAA. Kohta ei tiedä mitä nuoret puhuvat.
Kirjakieli ei rajoitu vain kirjallisuuteen, toisaalta kaunokirjallisuudessa käytetään paljon esim. murteita, slangeja, siis puhekielen muotoja. Asiakirjoittamisessa, varsinkin asiakirjoissa, on syytä käyttää kirjakieltä, jolla on sovitut säännöt ja normit, että se säilyisi kaikille ymmärrettävänä. Tällaisen keskustelupalstan kieli ei ole mitenkään säänneltyä, väriä saa esim. murteista ja muista puhekielen muodoista. Ruuneperin puhutun kielen lajien luetteloon lisään vielä slangit, joihin kuuluu vanhan stadin slangin lisäksi suuri joukko sosiaalisten ryhmien käyttämiä , kuten koululaisslangi ja eri ammattien ja harrastusryhmien erityiskielet. . Niissä on paljon sanastoa, joka ei aukene "ulkopuolisille". Englannin kieli lyö läpi monella alalla, etenkin ATK:ssa, siinä onkin yksi vanhemman sukupolven vaikeus päästä asioihin sisälle.
Itse olen tottunut kirjoittamaan enimmäkseen kirjakieltä tai yleiskieltä, mausteeksi ripottelen toisinaan murteista tutuinta, savoa. Murre pääsee paremmin oikeuksiinsa oikeuksiinsa puhuttuna, sen kirjoittamisessa on omat vaikeutensa. Pääsaia on, että tulemme ymmärretyiksi ja annamme tilaa myös kielenkäytössä toisillemme - kielen avullahan täällä olemme juuri tekemisissä toistemme kanssa. Kynänjälkien perusteella luomme täällä mielikuvia toisistamme, ihastumme ja vihastumme. Uskon, että palstakirjoittelu on hyvin kehittävää senkin takia, että pääsee tekemisiin ihmisten kanssa, joita ei koskaan muuten tapaisi.
Totta on, että ns. kapulakieli on ärsyttävää. Lakikielen täytyy olla täysin aukotonta, siinä sen ymmärtää, mutta viranomaisten käyttämän kielen tulisi olla kaikille ymmärrettävää. Usein asian puute peitetään siihen, lisäksi pyritään puhumaan niin ympäripyöreästi ja vaikeaselkoisesti, ettei puhujaa voisi vetää tilille sanoistaan. Poliitikothan ovat tämän lajin viljelijöitä jos ketkä.
"Kieli on mieli" - tämä iskulause kertookin lähes kaiken.
Mitä mieltä? On henkilöitä, jotka käyttävät puhuessaan aina mahdollisimman tarkkaa kirjakieltä.
Jos on jokin hyvin virallinen tilanne voi tämän ymmärtää, ei muuten.
Onko puhuttua kirjakieltä edes olemassa?
Tuollaisia viestejä täällä kaivataan, kaikkien muiden lisäksi, tietysti.
Itseni kaltaiset, vähän oppineet, kirjoittavat ikäänkuin p-tuntumalla. Tiedän, että palstalla on useita akateemisesti sivistyneitä, joiden kirjoitukset ovat esimerkillisen hyvää suomea ja muukin käyttäytyminen.
Itse huudan sellaisten kansanihmisten perään, joilla on asioitaan kansanomaisesti kirjoitettuna, usein siis murteella.
Tuollainen kaipaamasi viesti on kylmä ja tunteeton ja antaa tietyn kuvan kirjoittajasta. Keskusteluun ei houkuttele ja harvoin lukijaksikin.
tämä ynnälaskun viesti kertoo kirjoittajastaan ... no jääköön sanomatta. Eipä kehdannut nikkiään laittaa eikä ihme.
Silloin kun oli vain nämä kotimaiset kielet oli sekin vaikeaa monelle jo kauppojen valomainoksissa.
Nyt katukuva on taas muuttunut, englanninkieli on valtaosassa valokylteissä.
Suurien liikekeskusten edustoilla ympäri maata myös venäjänkielistä mainosta.
On se maailma muuttunut ja sen mukana kielienkirjo.
Onkohan niin että suomalaiset mielistelevät vai minkä otsikon alle tuo ilmiö kuuluukaan
Eihän se ole pahasta jos kauppiaat haluavat palvella monella kielellä ja mainostaa tuotteitaan.
Maassamme usein ostosmatkoja tehneet osaa kyllä hakea mitä haluavat hankkia.
Kyl mää tunne vajavuut turu murtten tairostan, tääl se vaa näköjäs on menny täyrest. Kat ko en mää tääl pikkuvauvast saakka ol asunu. Iha siält luavutetust Karjalast mää ole kotosi ja sehä miun äidinkielein onki alkujaa. Ain mie sitä haastan miun lapsiin kans, silviisii muistaat mist heijänki juurensa ovat.
Turus mää olen asunu vuarest 65 lähtien, mut länsimurteitte vaikutuspiiris iha kansakoulun toka luakalt saakka. Enne vanha eri pitäjis olimurtteis omat vivahteet .
Meinasin alkka välil hämettäki puhuta, ku viis vuatt Tampereel asutti, mutt se on unhottunu iha kokonas.
Mää tykkään kauhiast savonmurttest, se on musiikki mun korvillen, voi ko sitä sais vaa kuulostel.
Olis se hienoa jos taitaisi oikein kirjakielen. Mistä sekin johtuu kun minulla tahtoo monikkosubjektissa tulla verbi yksikössä. Johtuukohan se karjalan murteesta.
Palstalla näen tärkeänä ainakin yrittää kirjoittaa niin, ettei asia tulisi väärin ymmärretyksi. Pilkutkin menee vähän minne sattuu, mutta se harvemmin muuttaa asiaa, joskus kuitenkin. Huumorin kanssa saa olla tarkkana, sitä ymmärretään kovin eri tavoin.
Sekakieltä
Täällä kirjoitettu kieli ei minua paljon rassaa, olipa tuo nyt kirjoitettu miten tahansa. Pääasia, että asiasta saa pienellä arvuuttelulla selvän. On myös oikea päätelmä, ettenhän täydellisesti "kirjakieltä" hallitsekaan. Se ei kuitenkaan ole alemmuuskompleksini.
Silti käytettyyn kieleen jotakin mielipidettäni. Kirjailijat käyttävät aika yleisesti se muotoa henkilöistäkin kirjoittaessaan. Se tuntuukin monesti soveltuvan sutjakkaammin, ei kai se nyt suuri ongelmakaan ole. Niin se, se karkailee minultakin, enkä sitä "virhetta" korjaa, vaikka huomaisinkin.
Enemmän särähtää, että joku heppa, kisu tai hauva on puheessa korostetusti esillä muodossa "HÄN" ja samalla julkituojalla vähäpätöinen ihminen "se." Ymmärrän kyllä, että hieno sivistynyt henkilö pitää varmana, että hänen "rakas puudelinsa" pääsee tietenkin taivaalliseen paratiisiin emäntänsä seuraksi, jonne tietenkin on hyvyyden pääsyvaatimus.
No...enemmän asiaan. Lainsäädännössä lienee se ongelma, että monet lait syntyvät pitkällisen väännön tuloksena kompomisseina. Niin kaikki ovat tyytyväisiä ja "voittajia", muodostuu käsittämättömän kiemuraisia lakeja, pykäliä ja viitteitä toisten lakien kohteisiin. Eläähän silläkin lain tulkitsijat ja selittäjät, sillä "porsaanreikiä" riittää. Ja pitäähän muodollisesti olla "samanarvoisia." Tämä johtaa siihen, että nälkäänsä varastava nakkivaras saa saman tuomion, kuin miljoonia pöllinyt talousrikollinen.
Tämä kirjoitetun tekstin kompomissihakuisuus näkyy selvästi vaikkapa työehtosopimuksissa. Eihän neuvottelijat pääse usein kunnolla ulos, kun tulkinnoista syntyy jo erimielisyys. Tämä sekavuuden suuruus johtuu työaloista. Joillakin aloilla te- sopimukset ovat ihan kirjoja. Näitä sitten työpaikoilla yritetään tulkita. Varmasti monet asiat voisi kirjata selkeämminkin vaikeuksista huolimatta. Tuleehan ne sotkut kuitenkin esille ja hoidettavaksi.
on aina koiria ja hevosia, jotka ovat heille rakkaampia kuin ihmiset. Ihminen heissä on kääntynyt toisen lajin puoleen.
Olen lukenut yölukemisena Eira Pättikankaan kirjoja. Toinen on menossa ja tämä kirjailija käyttää aika paljon Pohjanmaan murretta. Lienee jostakin Seinäjoen tienoilta.
Tulee monta sanaa vastaan, joita täytyy oikein märehtiä, kun ei aina ymmärrä, mitä sana tarkalleen tarkoittaa. Aina asian yhteydestä tietää noin suunnilleen.
Lisäksi on osittain myöskin karjalanmurretta. Kertoo myös ihmisistä, jotka tulivat evakkona Pohjanmaalle.
Hyvin kansanomaisesti kirjoitettuja kirjoja ja siinä mielessä mielenkiintoisia, että tuo mieleen nuo sota-ajan pulavuodet ja mistä kaikesta oli puutetta ja miten niistä selvittiin.
En ole aivan varma, kirjoitanko minä aivan oikeaoppisella kirjakielellä, mutta tätä on kuitenkin helpompi kirjoittaa kuin jos kirjoittaisin savonmurteella. Se kun tuppaa hieman unohtumaan näin kun on ollut vuosikymmeniä pois niiltä tanhuvilta.
Niin ja olisihan sitä varmasti vaikea ymmärtääkin sellaisen henkilön, joka ei ole sen murteen kanssa ollut missään tekemisissä.
Puhutussa nykykielessä on paljon huolimattomuutta jopa radio- ja Tv-reporttereilla. Sellaiset särähtää korvaan. Yksi, jonka olen usein huomannut, on kun käytetään ketä-sanaa kuka-sanan sijasta.
Esim." En tiedä, ketä sanoi niin". Luonnollisesti pitäisi olla "kuka sanoi niin".
On muitakin vastaavanlaisia, mutta tämä nyt tuli mieleeni.
Anteeksi, pulahdin taas joukkoon ihan vahingossa. Sauna odottaa.
Hyvää lauantai-iltaa!
Ihan hyvä vahinko. Hiukan kumma ilmaisu ehkä tuo kirjakieli, ptäisiköhän sanoa kirjoitettu kieli. Pääasia, että kirjoitetaan ja suomesta.
Pidän lähes kaikista murteista ja puoliruotsalaisuus auttaa ymmärtämään vaikka rauman giält.
Sen verran olen tuohon rauman murteeseen tutustunut, mitä nyt on tullut Nortamon tekstejä vilkaistua. Vaikea sitä on savolaisen täydellisesti ymmärtää, mutta mukava poljento siinä on ja ihan kiva sitä on kuunnella. Niin, ja onhan tuo "likkalapsi" Raumalta, kun täällä kkirjoittelee. Sujuvasti hänkin sitä pudottelee.
Nyt aika on unen tulla, melkein silmät kiinni mulla.
HYVÄÄ YÖTÄ!