Ehkä muistatte tarinan madosta
joka kalaan ihastui.
Löysin sen kylämme padosta,
se siellä vastavirtaan ui.
Onneton oli se liero,
ei ensin puhua halunnut.
Mutta olen sen verran kiero
sanoin: "kerro, siten parannut."
Se huokaisi syvään ja hiljaa
ja kyyneleen poskellaan näin.
Tiedän, oon mennyttä viljaa.
Madolla poski? Missäpäin?
Joka tapauksessa kuuntelin
se tarina kosketti mua
koska saman kanssa taistelin,
siihen osasin samaistua.
"Minä, tyhmä matonen,
sydämein kahdelle annoin.
Ensin tapasin joutsenen
sen laulua mielessäin kannoin.
Kun hänen laulu lakkasi
mereen laskeuduin.
Hän laukkuansa pakkasi
minä kyynelvesissä uin.
Vaan punaisen lohen mä tapasin,
se ehjäksi minut taas sai.
Ja onnesta minä vapisin
tämä ei ollut mikään hai."
Hetken hiljaa mato makaa
ja arvaan et' voimia kerää
ei oo helppoa tällaista jakaa
kun voimakas tunne herää.
"En lohesta ollut mä varma
se katsettaan vain mulle loi
tuo komeus hopeanharma -
rakkauslaulut mun korvissa soi.
Silloin kuului taas laulu joutsenen
sieltä parin vuoden takaa
ja tajusin silloin minä sen -
tilanne on epävakaa.
Rakkaus, luopuminen, epätoivo
sen kaiken kävin lävitse.
Se sisälläin roihui kuin rovio
päätös piti tehdä kai itse.
Niin tein, ja mereen palasin
sydäntykytyksen sain
ongenkoukkua minä halasin
kun hopeakylkeä hain.
Ei fisu ollut onnellinen
vaan pyrstöllään piiskasi
vai olinko vain sijaiskärsijäinen
mut' hän minut melkein liiskasi.
Kun poikaseni sairastui
piti itseäni tyhjätä
rantaan tää mato taas ui
ei voi tyhjästä nyhjätä.
Vaan maalla kaikki tuntuu
kuin asfaltilla makaisin
yks sydän minulta puuttuu
joten mereen käy tieni takaisin."
Siis kala, sie punainen lohi
ole kiltti ja lue tää
jos vaik uisit tästä ohi
on madolla sua ikävää.
Se sulle laulaa
http://www.youtube.com/watch?v=GZn3TwLIkH8
joka kalaan ihastui.
Löysin sen kylämme padosta,
se siellä vastavirtaan ui.
Onneton oli se liero,
ei ensin puhua halunnut.
Mutta olen sen verran kiero
sanoin: "kerro, siten parannut."
Se huokaisi syvään ja hiljaa
ja kyyneleen poskellaan näin.
Tiedän, oon mennyttä viljaa.
Madolla poski? Missäpäin?
Joka tapauksessa kuuntelin
se tarina kosketti mua
koska saman kanssa taistelin,
siihen osasin samaistua.
"Minä, tyhmä matonen,
sydämein kahdelle annoin.
Ensin tapasin joutsenen
sen laulua mielessäin kannoin.
Kun hänen laulu lakkasi
mereen laskeuduin.
Hän laukkuansa pakkasi
minä kyynelvesissä uin.
Vaan punaisen lohen mä tapasin,
se ehjäksi minut taas sai.
Ja onnesta minä vapisin
tämä ei ollut mikään hai."
Hetken hiljaa mato makaa
ja arvaan et' voimia kerää
ei oo helppoa tällaista jakaa
kun voimakas tunne herää.
"En lohesta ollut mä varma
se katsettaan vain mulle loi
tuo komeus hopeanharma -
rakkauslaulut mun korvissa soi.
Silloin kuului taas laulu joutsenen
sieltä parin vuoden takaa
ja tajusin silloin minä sen -
tilanne on epävakaa.
Rakkaus, luopuminen, epätoivo
sen kaiken kävin lävitse.
Se sisälläin roihui kuin rovio
päätös piti tehdä kai itse.
Niin tein, ja mereen palasin
sydäntykytyksen sain
ongenkoukkua minä halasin
kun hopeakylkeä hain.
Ei fisu ollut onnellinen
vaan pyrstöllään piiskasi
vai olinko vain sijaiskärsijäinen
mut' hän minut melkein liiskasi.
Kun poikaseni sairastui
piti itseäni tyhjätä
rantaan tää mato taas ui
ei voi tyhjästä nyhjätä.
Vaan maalla kaikki tuntuu
kuin asfaltilla makaisin
yks sydän minulta puuttuu
joten mereen käy tieni takaisin."
Siis kala, sie punainen lohi
ole kiltti ja lue tää
jos vaik uisit tästä ohi
on madolla sua ikävää.
Se sulle laulaa
http://www.youtube.com/watch?v=GZn3TwLIkH8
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tervehdys!
Kuten kaikki tiedämme, lohi on arvokas ja maukas ruokakala. Kokkailin tässä taannoin lohipastaa, mikä oli herkullista ja sen totesi koirakin, jolle jämät anteliaasti tarjosin. Toivottavasti emme syöneet...
No joo. Se siitä herkkuhetkestä.
Putkis ystäväni, sinusta on kuoriutunut hieno runoilija. Suora ja selkeä oli runosi. Tykkäsin kovasti. Kiitos!
Kiitos Ichku :)
;D En usko että söitte.... tää lohi ei taida antaa pyydystää itteään ;))
Hyvä tai ei, mutta pakon sanelema. Viisaudestakaan en oikein tiedä. Teen jotain mikä tuntuu hyvältä idealta, kun se on tehty, idea tuntuukin mahdottomalta.
Ja mä tykkäsin sun vastauksesta :)
Mukavaa luettavaa, hienosti riimitetty.
Pidin paljon!
Kiitos Liona, oikein paljon :)
*ottaa kädestä kii*
Kuule Putkis... mua itkettää, mut yritän saada sanotuks tän... noin kaunis kaipuu ansaitsisi tulla palkituksi sydänkäpysellä *niisk* nih kerta !!!
Ihana runo !!!
Tulen tähän rygseckin perään kirjoittelemaan. Jatkan sanomalla, että on se kumma, ettei kaikin puolin aito ja kaunis ihminen löydä vakkaansa sitä oikeaa kantta. Periksi et kuitenkaan anna ;).
Snif! Älä ny, tai muakin rupee itkettää!
Nettiviidakon viisauksia: parempi käpy sydämessä, kuin 10 selän alla ;D
Kiitos Mysse :)
No hei! Mainostaminen on kielletty näillä nurkilla :)))
Periksi? Mikä sana se on? Käyttöjärjestelmäni ei tunne ;)
Kiitos ihan mahdottomasti sun sanoista.