Mikä rotu?

Lapinporokoira kuulostaa hyvältä, samoin paimensukuinen lapinkoira mutta ovat aika pieniä. Se minimi mielellään olisi 60 cm. Toki täytyy katsoa miten löytyy vaihtoehtorotuja, jos ei oikeasta kokoluokasta tunnu mikään natsaavan niin sitten kai paras alkaa harkita.

Lisäksi porokoira vissiin on enemmän myös aktiivinen harrastuskoira? Lapinkoiria olen nähnyt huomattavasti enemmän pelkkinä seura- ja perhekoirina, myös lapsuudenkotini naapurustossa monella oli sellainen. Haukkuherkkyys tosin mietityttää, lapinkoirat ainakin vaikuttavat haukkuvan paljon. Porokoirasta olen kuullut että olisivat hiljaisempia?

Osaatko sanoa eroavatko azawakh, englanninvinttikoira tai saluki paljoa tuosta mainitsemastasi unkarinvinttikoirasta luonteeltaan?

ap kirjoitti:

Osaatko sanoa eroavatko azawakh, englanninvinttikoira tai saluki paljoa tuosta mainitsemastasi unkarinvinttikoirasta luonteeltaan?

Englanninvinttikoira eroaa, koska ei ole vahtivaa sorttia, toisin kuin azawakh ja saluki, joskaan mikää näistä ei ole yhtä voimakas vartioija kuin unkarinvinttikoira. Mutta engkanninvinttikoira on jo hyvin alttiiksi perinnöllisille sairauksille jalostettu. Liikuntaa vinttikoirat tarvitsevat paljon pysyäkseenhyvässä kunnossa, kuten vapaana juoksentelua laajalla, avoimella alueella sekä juoksutusta polkupyörän mukana, mutta aivan paimenkoiramaista aktivointia ne eivät välttämättä vaadi.

Suosittelen katsomaan myös FCI6-rotuja, mutta vaikka rauhallisia kotona ovat, niin nekin tarvitsevat terveinä kunnolla runsasta liikuntaa ja mieluusti myös jonkin verran aktivointia. Esimerkiksi suomenajokoira on kotona rauhallinen ja nauttii seurasta, mutta tarvitsee paljon vapaana tai pyörän mukana juoksentelua sekä päälle myös aktivointia. Runsaalla liikunnalla ajokoiratkin ollaan saatu säilymään terveinä.

ajokoirat ? kirjoitti:

Englanninvinttikoira eroaa, koska ei ole vahtivaa sorttia, toisin kuin azawakh ja saluki, joskaan mikää näistä ei ole yhtä voimakas vartioija kuin unkarinvinttikoira. Mutta engkanninvinttikoira on jo hyvin alttiiksi perinnöllisille sairauksille jalostettu. Liikuntaa vinttikoirat tarvitsevat paljon pysyäkseenhyvässä kunnossa, kuten vapaana juoksentelua laajalla, avoimella alueella sekä juoksutusta polkupyörän mukana, mutta aivan paimenkoiramaista aktivointia ne eivät välttämättä vaadi.

Suosittelen katsomaan myös FCI6-rotuja, mutta vaikka rauhallisia kotona ovat, niin nekin tarvitsevat terveinä kunnolla runsasta liikuntaa ja mieluusti myös jonkin verran aktivointia. Esimerkiksi suomenajokoira on kotona rauhallinen ja nauttii seurasta, mutta tarvitsee paljon vapaana tai pyörän mukana juoksentelua sekä päälle myös aktivointia. Runsaalla liikunnalla ajokoiratkin ollaan saatu säilymään terveinä.

Lue lisää

Myyvätkö kasvattajat ajokoirarotuja miten hyvin ei-metsästäjille? Ainakin jos sivuja selailee niin usein painotetaan sitä "metsästäviin koteihin".

Jos näin ei olisi, ehdoton suosikkirotuni tällä hetkellä olisi jämtlanninpystykorva tai itäsiperianlaika (vaikkeivät ajokoiria olekaan, mutta metsästyskoiria kuitenkin), mutta en onnistunut ainakaan nettihaulla löytämään kasvattajia joilla olisi intressiä myydä jämttiä tai laikaa ei-metsästävään kotiin.

Ajokoirat eivät myöskään yleisesti ottaen hirveästi innosta. No, ehkä kopon pidempiraajainen versio tai joku vastaavantyyppinen (taitaa olla itseasiassa ainoa ajokoirarotu joka minua tippaakaan kiinnostaa), ja eräs unkarilainen kopokasvattaja jonka kanssa olen tämän pitkään kestäneen rotupähkäilyn aikana aiemmin mailaillut kertoikin että kopo pärjää mainiosti ilman metsästystä jos sille antaa tarpeeksi muuta tekemistä ja liikuntaa.

Mutta Suomessa ei taida ajokoirakasvattajilla samaa asennetta kauheasti olla? Ja no, koska kopo on ainoa ajokoira joka voisi kiinnostaa, eikä niitä Suomessa kasvateta, niin eihän Suomen ajokoirakasvattajien mielipiteillä omalta kannaltani ole väliä.

Mutta tuonti ei ole ensisijaisesti mielessäni, vaikka kaikin puolin mukavan oloinen kasvattaja ainakin tuon kopon osalta olisi löytynytkin.

Jos siis jollakulla on kertoa esim. kuinka helposti jämptin tai itälaikan saisi ei-metsästävään kotiin ja miten ne sopisivat kriteereihini, tieto olisi tervetullutta. Sen mielikuvan ainakin olen niistä saanut että suhteellisen terveitä rotuja molemmat ja omapäisiä, vahvaluonteisia mutta omistajalleen uskollisia koiria olisivat?

Muuten taitaa jäljelle jäädä azawakh/saluki (vahtiviettiä saa olla, kun muutenkin toiveissa se "ei kaikkien naamannuolija"/"yhden isännän koira") tai sitten siinä tapauksessa se kopo jos niitä muutaman vuoden sisään alettaisiin Suomessakin kasvattamaan (epätodennäköistä kun ne ainoat täällä nykyisin olevat yksilöt ovat jo todella vanhoja)...

Sen verran unohdin aloitusviestissä sanoa että aiempaa kokemusta on jo yhden isännän vahtikoira-rodusta.

Oma yksilöni nuoli kyllä innoissaan ihmisten ja varsinkin lasten naamat kaupungilla oltaessa, mutta kotona ero oli selkeä ja seinien sisäpuolella muuttui heti vartioijaksi: katsoi tulijaa tiukasti arvioiden, mutta oli tässäkin suhteessa viisas eli kyräili ja tarkkaili alussa valppaana sivusta. Mutta huomatessaan että juttelin luontevasti vieraan kanssa, rauhoittui heti ja saattoi lopussa käväistä jopa keräämässä rapsutukset.

Oli muuten kaikin puolin ihanteellinen rotu niin luonteeltaan kuin ulkoisestikin, mutta nykyinen huono terveystilanne on syynä siihen miksen enää uudelleen ottaisi. Rodulla on sisäsiittoisuuden vuoksi paljon vakavia perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat lukemani mukaan levinneet jo lähes joka linjaan.

ap kirjoitti:

Myyvätkö kasvattajat ajokoirarotuja miten hyvin ei-metsästäjille? Ainakin jos sivuja selailee niin usein painotetaan sitä "metsästäviin koteihin".

Jos näin ei olisi, ehdoton suosikkirotuni tällä hetkellä olisi jämtlanninpystykorva tai itäsiperianlaika (vaikkeivät ajokoiria olekaan, mutta metsästyskoiria kuitenkin), mutta en onnistunut ainakaan nettihaulla löytämään kasvattajia joilla olisi intressiä myydä jämttiä tai laikaa ei-metsästävään kotiin.

Ajokoirat eivät myöskään yleisesti ottaen hirveästi innosta. No, ehkä kopon pidempiraajainen versio tai joku vastaavantyyppinen (taitaa olla itseasiassa ainoa ajokoirarotu joka minua tippaakaan kiinnostaa), ja eräs unkarilainen kopokasvattaja jonka kanssa olen tämän pitkään kestäneen rotupähkäilyn aikana aiemmin mailaillut kertoikin että kopo pärjää mainiosti ilman metsästystä jos sille antaa tarpeeksi muuta tekemistä ja liikuntaa.

Mutta Suomessa ei taida ajokoirakasvattajilla samaa asennetta kauheasti olla? Ja no, koska kopo on ainoa ajokoira joka voisi kiinnostaa, eikä niitä Suomessa kasvateta, niin eihän Suomen ajokoirakasvattajien mielipiteillä omalta kannaltani ole väliä.

Mutta tuonti ei ole ensisijaisesti mielessäni, vaikka kaikin puolin mukavan oloinen kasvattaja ainakin tuon kopon osalta olisi löytynytkin.

Jos siis jollakulla on kertoa esim. kuinka helposti jämptin tai itälaikan saisi ei-metsästävään kotiin ja miten ne sopisivat kriteereihini, tieto olisi tervetullutta. Sen mielikuvan ainakin olen niistä saanut että suhteellisen terveitä rotuja molemmat ja omapäisiä, vahvaluonteisia mutta omistajalleen uskollisia koiria olisivat?

Muuten taitaa jäljelle jäädä azawakh/saluki (vahtiviettiä saa olla, kun muutenkin toiveissa se "ei kaikkien naamannuolija"/"yhden isännän koira") tai sitten siinä tapauksessa se kopo jos niitä muutaman vuoden sisään alettaisiin Suomessakin kasvattamaan (epätodennäköistä kun ne ainoat täällä nykyisin olevat yksilöt ovat jo todella vanhoja)...

Sen verran unohdin aloitusviestissä sanoa että aiempaa kokemusta on jo yhden isännän vahtikoira-rodusta.

Oma yksilöni nuoli kyllä innoissaan ihmisten ja varsinkin lasten naamat kaupungilla oltaessa, mutta kotona ero oli selkeä ja seinien sisäpuolella muuttui heti vartioijaksi: katsoi tulijaa tiukasti arvioiden, mutta oli tässäkin suhteessa viisas eli kyräili ja tarkkaili alussa valppaana sivusta. Mutta huomatessaan että juttelin luontevasti vieraan kanssa, rauhoittui heti ja saattoi lopussa käväistä jopa keräämässä rapsutukset.

Oli muuten kaikin puolin ihanteellinen rotu niin luonteeltaan kuin ulkoisestikin, mutta nykyinen huono terveystilanne on syynä siihen miksen enää uudelleen ottaisi. Rodulla on sisäsiittoisuuden vuoksi paljon vakavia perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat lukemani mukaan levinneet jo lähes joka linjaan.

Lue lisää

No jostain ne ajokoiriin (tai muihin metsästysrotuihin) ihastuneet "metsästämättömätkin" tapaamani ihmiset ovat koiriaan saaneet. Eivätkä ne koirat ole olleet kuinkaan arkoja tai aggressiivisia, joten mitään entisiä luonnevikaisia metsästyskoiria ne eivät ole olleet myöskään. Jospa he ovat hämänneet kasvattajia, että harrataisivat metsästystä koirineen, jolloin kasvattajat ollaan saatu vakuuttuneiksi. Tai sitten jotkut kasvattajat kerta kaikkisesti myyvät metsästysrotuisia koiria myös metsästämättömille ihmisille, kunhan koirille vannotaan tarjoavan riittävästi liikuntaa ja aktivointia. No jollain ne metsästämättömätkin ihmiset ovat saaneet metsästysrotujen kasvattajat tarjoamaan koiriaan. Varsinkin koirajuoksuissa ja valjakkohiihdoissa metsästysrodut (ajokoirat, hirvikoirat, seisojat) ovat suosittuja ja yleisiä.

8yhs8yyY/( kirjoitti:

No jostain ne ajokoiriin (tai muihin metsästysrotuihin) ihastuneet "metsästämättömätkin" tapaamani ihmiset ovat koiriaan saaneet. Eivätkä ne koirat ole olleet kuinkaan arkoja tai aggressiivisia, joten mitään entisiä luonnevikaisia metsästyskoiria ne eivät ole olleet myöskään. Jospa he ovat hämänneet kasvattajia, että harrataisivat metsästystä koirineen, jolloin kasvattajat ollaan saatu vakuuttuneiksi. Tai sitten jotkut kasvattajat kerta kaikkisesti myyvät metsästysrotuisia koiria myös metsästämättömille ihmisille, kunhan koirille vannotaan tarjoavan riittävästi liikuntaa ja aktivointia. No jollain ne metsästämättömätkin ihmiset ovat saaneet metsästysrotujen kasvattajat tarjoamaan koiriaan. Varsinkin koirajuoksuissa ja valjakkohiihdoissa metsästysrodut (ajokoirat, hirvikoirat, seisojat) ovat suosittuja ja yleisiä.

Lue lisää

Niitä kasvattajia ei vain ole helppo löytää ainakaan jämpti- ja laika- kenneleiden joukosta. Ehkä pitäisi sitten koittaa alkaa ottamaan yhteyttä puhelimitse niihin ko. rotujen yhdistysten listaamiin kenneleihin joilla ei ole nettisivuja, josko sieltä alkaisi löytyä näitä.

Kaverini kaverilla kyllä on norjanharmaa ei-metsästyskäytössä, mutta olen vain kokenut metsästyspystykorvien sopivien kasvattajien löytämisen hankalaksi kun useimmiten pistävät etusijalle metsästävät kodit.

Mutta aloitan tosiaan sitten tuon soittelemisen ja kyselyn niihin jäljelle jääviin ilman internet-sivuja oleviin kenneleihin, ehkä sitä kautta löytyisi...

ajokoirat ? kirjoitti:

Englanninvinttikoira eroaa, koska ei ole vahtivaa sorttia, toisin kuin azawakh ja saluki, joskaan mikää näistä ei ole yhtä voimakas vartioija kuin unkarinvinttikoira. Mutta engkanninvinttikoira on jo hyvin alttiiksi perinnöllisille sairauksille jalostettu. Liikuntaa vinttikoirat tarvitsevat paljon pysyäkseenhyvässä kunnossa, kuten vapaana juoksentelua laajalla, avoimella alueella sekä juoksutusta polkupyörän mukana, mutta aivan paimenkoiramaista aktivointia ne eivät välttämättä vaadi.

Suosittelen katsomaan myös FCI6-rotuja, mutta vaikka rauhallisia kotona ovat, niin nekin tarvitsevat terveinä kunnolla runsasta liikuntaa ja mieluusti myös jonkin verran aktivointia. Esimerkiksi suomenajokoira on kotona rauhallinen ja nauttii seurasta, mutta tarvitsee paljon vapaana tai pyörän mukana juoksentelua sekä päälle myös aktivointia. Runsaalla liikunnalla ajokoiratkin ollaan saatu säilymään terveinä.

Lue lisää

Täytyy sanoa ettet tunne azawakhia sitten lainkaan tai tavannut sellaista saatikka omistanut

Sukulaisillani on cava pelkkänä seurakoirana, mutta ei ole seonnut tekemisen puutteeseen vaikka liikunta hoituukin pelkillä lenkeillä, vaan ihan ihmisystävällinen ja pirteä tapaus on kyseessä.

Lisäksi jos näistä isoista koirista jollaista siis itse olen hakemassa puhutaan, niin esim. suurosa akitoista Suomessa ovat ihan pelkkinä seurakoirina ilman sen kummempia harrastuksia. Samoin mastiffit yms. eivät edes kovin hyvin soveltuisi agilityyn. Ja en usko että kovin moni tanskandogginkaan omistaja mitään sen kummemmin koiransa kanssa harrastaa.

ap kirjoitti:

Sukulaisillani on cava pelkkänä seurakoirana, mutta ei ole seonnut tekemisen puutteeseen vaikka liikunta hoituukin pelkillä lenkeillä, vaan ihan ihmisystävällinen ja pirteä tapaus on kyseessä.

Lisäksi jos näistä isoista koirista jollaista siis itse olen hakemassa puhutaan, niin esim. suurosa akitoista Suomessa ovat ihan pelkkinä seurakoirina ilman sen kummempia harrastuksia. Samoin mastiffit yms. eivät edes kovin hyvin soveltuisi agilityyn. Ja en usko että kovin moni tanskandogginkaan omistaja mitään sen kummemmin koiransa kanssa harrastaa.

Lue lisää

Mastiffit, tanskandogit ja cavalierit ollaankin saatu jalostettua jo aivan sairaaseen kuntoon. Aloittajalle sellaiset sopisivat, koska terveytensä puolesta ne eivät enää melkein edes pysty riittävästi liikkumaan.

j8/)897u kirjoitti:

Mastiffit, tanskandogit ja cavalierit ollaankin saatu jalostettua jo aivan sairaaseen kuntoon. Aloittajalle sellaiset sopisivat, koska terveytensä puolesta ne eivät enää melkein edes pysty riittävästi liikkumaan.

Lue lisää

Ainoa joka noista mainituista minua muuten kiinnostaisi on tanskandoggi, mutta ovat aivan liian lyhytikäisiä ja kärsivät monesta vaivasta. Liikuntaa tarjoaisin kyllä pitkien lenkkien muodossa, mutta en oikein usko että maailman yli tuhannesta koirarodusta (joista joku 300 saatavilla Suomesta) ei löytyisi yhtään suht tervettä, jonka kanssa ei kuitenkaan tarvitse hiki päässä harrastaa.

Tuo onkin yksi niistä joita olen harkinnut, monesti käynyt mielessä ykkösenä. :) Hieman pienihän se, mutta muuten niin mainio luonteeltaan ja terveystilanteen osalta että voi olla ihan vahva vaihtoehto. Riippuen nyt siitä miten hyvin onnistun jämptin ja laikan etsinnässä metsästämättömään kotiin.

Azawakhilla ja salukilla natsaisi se koko enemmän, mutta koska FCI 5 on oikeastaan se lempiryhmäni ja koosta kuitenkin voi mm. terveyden vuoksi joustaa ja pystykorvilla useimmiten on erittäin hyvä tilanne terveyden suhteen, niin tällä hetkellä tuntuu että kaikkein mieluisimmat vaihtoehdot ovat:

1) Jämtlanninpystykorva
2) Itäsiperianlaika
3) Eurasier (jos löytyisi eurasier vähän isompana versiona niin olisi vielä parempi, en tiedä miten paljon esim. samojedin luonne tuosta poikkeaa ja olisiko se vähän turhan aktiivinen pelkäksi lenkkikaveriksi)
4) Azawakh

Mitä olen informaatiota koittanut hakea niin nuo kaikki vaikuttavat perusterveiltä peruskoirilta ilman liioittelemattomia piirteitä tai liian pitkälle mennyttä jalostusta.

Ja jos jämptien tai laikojen kasvattajista nyt vain ei millään löydy pelkälle tavalliselle koiraihmiselle myyviä niin koostaan huolimatta eurasier tuntuisi aika vahvalta ehdokkaalta. Käsittääkseni ei ole yhtä haukkuherkkä kuin lapinkoira?

Kaanaankoira myös on toisinaan pyörinyt mielessä, mutta näyttelyissä ovat sitten näyttäneet hyvinkin pieniltä, jopa pienemmiltä kuin rotumääritelmä antaisi ymmärtää. Enkä tiedä onko kaanaankoira jo sen verran liian alkukantainen ettei mene kerrostalossa? Rodun taustalla ainakin on puolivillejä beduiinikoiria...

Kiitos, mutta olen etsimässä isoa/ vähintään keskikokoista koiraa. Lisäksi mopsi ei ole sieltä terveimmästä päästä toisin kuin esim. pystykorvat joita mm. tavallista paremman terveyden vuoksi olen harkitsemassa.

ap kirjoitti:

Kiitos, mutta olen etsimässä isoa/ vähintään keskikokoista koiraa. Lisäksi mopsi ei ole sieltä terveimmästä päästä toisin kuin esim. pystykorvat joita mm. tavallista paremman terveyden vuoksi olen harkitsemassa.

Lue lisää

"Terve rotu" ei oikein osu yhteen "vähän liikuntaa/aktivointia tarvitsevan rodun" kanssa". Jos jonkun pystykorvan haluat, niin sinun on oltava valmis kohtaamaan niiden sitkeys, kestävyys ja energisyys, jotka perustuvat terveellisyyteen.

j9YU8 kirjoitti:

"Terve rotu" ei oikein osu yhteen "vähän liikuntaa/aktivointia tarvitsevan rodun" kanssa". Jos jonkun pystykorvan haluat, niin sinun on oltava valmis kohtaamaan niiden sitkeys, kestävyys ja energisyys, jotka perustuvat terveellisyyteen.

Lue lisää

En ole sanonut että koiran tarvitsisi olla helppoluonteinen, päinvastoin, ja sen verran kuitenkin koirarodut tunnen että tiedän pystykorvien olevan omapäisiä. Kokemusta on jo ennalta kookkaasta vahtiviettisestä koirasta.

Kyselin vain löytyykö rotuja joille riittävät pitkät metsälenkit, mutta joiden kanssa ei tarvitse harrastaa esim. agilityä tai palveluskoiralajeja. Moni kirjoittaja kuitenkin näyttää jostain kumman syystä tulkinneen tuon "ei harrastuksia kuten tottelevaisuuskoulutus" siten etten halua KOULUTTAA koiraa?

Se on aivan eri asia kuin toko:ssa käyminen harrastusmielessä! Kuinkahan moni vastaajista itse käy säännöllisesti tokossa?

Ja kuinka luulevat että ennen sitten pärjättiin kun mitään järjestettyjä toko-tapahtumia ei ollut? Kyllä silloinkin koulutettiin koirat itse...

Kaanaankoira ei kyllä ole minun mielestäni mikän ykkös vaihtoehto kerrostaloasukiksi. Totta, on omistajaansa hyvin kiintyvä rotu, mutta toisaalta on liian alkukantainen kerrostaloasukiksi. Itse myös aikanaan kaanaankoirasta olin kiinnostunut, ja harrastajien/omistajien kanssa keskusteltuani tajusin, että kaanaankoira ei ole kerrostalokoira. Ja kaanaankoira ja akitahan ovat kaksi täysin erilaista rotua, joten ei niitä voi mitenkään verrata toisiinsa.

Toisekseen, en kyllä ole koskaan kuullut että azawakh tai saluki olisi herrkkyden takia lapsia purrut. Vinttikoirat ovat luonteeltaan sellaisia, että nitä ei yksinkertaisesti kiinnosta vieraat ihmiset, jota monien lasten on vaikea ymmärtää. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta yleensä vinttikoirat ovat niitä sivustaseuraajia.

Espanjanvinttikoirassa, eli galgossa, pitää musitaa se, että rodun yksilöitä käytetään edelleenkin alkuperämaassaan metsästykseen, joten metsästysvietti on kova.

Kaikki rodut osaavat varoittaa ennen kuin purevat, pitää osata lukea koiraa. Ei koira välttämättä murise jos ahdistuttaa, se saattaa ehkä vain painaa ryhtinsä ihan himpun verran kumaraan, nuolaista huuliaan ja pupillit saattavat laajentua. Kun tilannetta ei tulkita oikein, koiralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustautua.

En missään sanonut haluavani hankkia mastiffia tai unkarinvinttikoiraa vaan harkitsevani paria muuta rotua. Akita on upea rotu, mutta en sitäkään terveystilanteen vuoksi ottaisi (olen lukenut vakavien perinnöllisten sairauksien levinneen viimevuosina käsiin ja olevan todellinen ongelma nykyisin).

Tekstisi osoittaa aikamoisia ennakkoluuloja monia rotuja kohtaan. Akita on todellakin hieno koira kuten jo sanoin, mutta hyvin vaativa.

Cadela kirjoitti:

Kaanaankoira ei kyllä ole minun mielestäni mikän ykkös vaihtoehto kerrostaloasukiksi. Totta, on omistajaansa hyvin kiintyvä rotu, mutta toisaalta on liian alkukantainen kerrostaloasukiksi. Itse myös aikanaan kaanaankoirasta olin kiinnostunut, ja harrastajien/omistajien kanssa keskusteltuani tajusin, että kaanaankoira ei ole kerrostalokoira. Ja kaanaankoira ja akitahan ovat kaksi täysin erilaista rotua, joten ei niitä voi mitenkään verrata toisiinsa.

Toisekseen, en kyllä ole koskaan kuullut että azawakh tai saluki olisi herrkkyden takia lapsia purrut. Vinttikoirat ovat luonteeltaan sellaisia, että nitä ei yksinkertaisesti kiinnosta vieraat ihmiset, jota monien lasten on vaikea ymmärtää. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta yleensä vinttikoirat ovat niitä sivustaseuraajia.

Espanjanvinttikoirassa, eli galgossa, pitää musitaa se, että rodun yksilöitä käytetään edelleenkin alkuperämaassaan metsästykseen, joten metsästysvietti on kova.

Kaikki rodut osaavat varoittaa ennen kuin purevat, pitää osata lukea koiraa. Ei koira välttämättä murise jos ahdistuttaa, se saattaa ehkä vain painaa ryhtinsä ihan himpun verran kumaraan, nuolaista huuliaan ja pupillit saattavat laajentua. Kun tilannetta ei tulkita oikein, koiralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustautua.

Lue lisää

Tuon kirjoittajan teksteistä ei kannata välittää, lue pari aiempaa postausta tältä palstalta niin huomaat...

Jo tämän ap:n perusteella alkaa mietityttämään, että olisiko koira-ajokortti tarpeen, jotta ihmiset eivät hankkisi itselleen liian aktiivisia/vaativaluonteisia rotuja. Eivätkä ylipäätään mitään koiria, jos eivät ole valmiitta tarjoamaan niille riittävästi liikuntaa ja koulutusta. Varsinkin terveimmät rodut tarvitsevat erityisen paljon aktivointia ja ruumiillista liikuntaa sekä isot rodut tietysti kunnollisen johtajuusosoituksen.

hu00 kirjoitti:

Jo tämän ap:n perusteella alkaa mietityttämään, että olisiko koira-ajokortti tarpeen, jotta ihmiset eivät hankkisi itselleen liian aktiivisia/vaativaluonteisia rotuja. Eivätkä ylipäätään mitään koiria, jos eivät ole valmiitta tarjoamaan niille riittävästi liikuntaa ja koulutusta. Varsinkin terveimmät rodut tarvitsevat erityisen paljon aktivointia ja ruumiillista liikuntaa sekä isot rodut tietysti kunnollisen johtajuusosoituksen.

Lue lisää

Samaa mieltä. Nuorilta vasta omaan kämppään muuttaneilta tytöiltä pitäisi kriminalisoida ensimmäisen koiran otto kokonaan (jos sitä rotua ei valita viranomaisen toimesta).

Huokaus. Koiran kouluttaminen on muutakin kuin tottelevaisuuskoulutuksessa käymistä. Aika harva seurakoiran omistaja siellä käy... Se ei tarkoita sitä etteikö KOTIOLOISSA voisi koiran kouluttaa! Minulla on ennenkin ollut vahti-/seurakoira, kuten aiemmin mainitsin. Kotona koulutettu on (ja osittain myös koirakoulussa sen ollessa pentu).