Tämä on tarkoitettu kaikille vauvakuumeilijoille.. Kehotan pariskuntia miettimään lasten tekoa tarkkaan ja miettimään omaa puolisoa toisena vanhempana...osaako toinen puoliso olla se äiti tai isä.... Olen huomannut että liian moni heittäytyy lasten tekoon ihan heppoisesti (myös allekirjoittanut aikoinaan) ihan kenen kanssa vain...esimerkkinä nainen tapaili naista, heille tuli ero, ensimmäinen mies kuka löytyi, oli kelvollinen lapsen isäksi..."sattumalta" lapsen isä olikin varakkaasta perheestä ja itsekkin varakas.. tunteita miestä kohtaan ei kuulemma suuremmalti ole..mutta onhan hän "hyvä isä ja ihan kiva"...Lapsi on nyt 4...
ties kuinka monta pariskuntaa on eronnut koska mies ei olekkaan ollut hyvä isä vaan jatkanut alkoholinkäyttöä ja harrastuksia niin kuin ei perhettä olisi ollenkaan... eräälläkin oli tapana kadota viikoiksi jonnekkin, ei vastattu puhelimeen tai ilmoitettu edes ollaanko hengissä...niin vain tehtiin vauva ja nyt menee perheessä ihan päin hemmettiä mutta erotakkaan ei "voida".. Toisessa perheessä nainen halusi lapsia ja omakotitalot ja autot jne..mutta töitä hän ei suinkaan suostu tekemään..lapset on päiväkodissa, äiti kotona "odottaa sopivaa työpaikkaa", käy kaupassa ja siivoaa vain silloin kun isä tulee kotiin ja on lasten kanssa... viikonlopuksi nainen lykkää lapset isovanhemmille ja samaan aikaan valittaa kun mies tekee pitkää päivää arkisin eikä ikinä näe lapsia...
Ei ne kumppanit siitä miksikään muutu...on ihan hölmöä olettaa että "kun lapsi tulee niin se muuttuu/rauhoittuu/tms" koska ei se sitä tee...kyllä tämän kumppanin tulee rauhoittua jo ennen lapsien tuloa, jo ennen sitä yrittämistä.. toki, onhan niitä vanhempia ketkä tosissaan on rauhoittunut lasten JÄLKEEN mutta ainakaan omalle kohdalle niitä ei ole tullut joten en oleta tämän olevan kovinkaan yleistä...
En ole omasta erostani niinkään katkera (siis siitä että mies valitsi ennemmin ystävät ja juhlimisen kuin meidät) vaan ennemminkin surullinen ja pettynyt itseeni...miksi olinkaan niin hölmö että perustin perheen miehen kanssa kellä oli alkoholi isona osana elämää jo ennen lapsia?Luulinko tosissaan että hän muuttuisi? Miten surullista onkaan etten ymmärtänyt odottaa sellaista ihmistä kenen kanssa voisimme elää yhdessä ja voisin tarjota lapsille ehjän kodin, kuten aina olin ajatellut...
Toki, isä on lapsilleen hyvä isä...eihän hän juo silloin kun lapset ovat siellä...mutta yhdessä emme voi asua, koska en halua lapsilleni muistoja siitä kuinka isä työ ja ouluöinä, könysi kännissä kotiin ja herätti kaikki..tähän asti kyllä'kin herätti vain minut mutta se riitti..
ties kuinka monta pariskuntaa on eronnut koska mies ei olekkaan ollut hyvä isä vaan jatkanut alkoholinkäyttöä ja harrastuksia niin kuin ei perhettä olisi ollenkaan... eräälläkin oli tapana kadota viikoiksi jonnekkin, ei vastattu puhelimeen tai ilmoitettu edes ollaanko hengissä...niin vain tehtiin vauva ja nyt menee perheessä ihan päin hemmettiä mutta erotakkaan ei "voida".. Toisessa perheessä nainen halusi lapsia ja omakotitalot ja autot jne..mutta töitä hän ei suinkaan suostu tekemään..lapset on päiväkodissa, äiti kotona "odottaa sopivaa työpaikkaa", käy kaupassa ja siivoaa vain silloin kun isä tulee kotiin ja on lasten kanssa... viikonlopuksi nainen lykkää lapset isovanhemmille ja samaan aikaan valittaa kun mies tekee pitkää päivää arkisin eikä ikinä näe lapsia...
Ei ne kumppanit siitä miksikään muutu...on ihan hölmöä olettaa että "kun lapsi tulee niin se muuttuu/rauhoittuu/tms" koska ei se sitä tee...kyllä tämän kumppanin tulee rauhoittua jo ennen lapsien tuloa, jo ennen sitä yrittämistä.. toki, onhan niitä vanhempia ketkä tosissaan on rauhoittunut lasten JÄLKEEN mutta ainakaan omalle kohdalle niitä ei ole tullut joten en oleta tämän olevan kovinkaan yleistä...
En ole omasta erostani niinkään katkera (siis siitä että mies valitsi ennemmin ystävät ja juhlimisen kuin meidät) vaan ennemminkin surullinen ja pettynyt itseeni...miksi olinkaan niin hölmö että perustin perheen miehen kanssa kellä oli alkoholi isona osana elämää jo ennen lapsia?Luulinko tosissaan että hän muuttuisi? Miten surullista onkaan etten ymmärtänyt odottaa sellaista ihmistä kenen kanssa voisimme elää yhdessä ja voisin tarjota lapsille ehjän kodin, kuten aina olin ajatellut...
Toki, isä on lapsilleen hyvä isä...eihän hän juo silloin kun lapset ovat siellä...mutta yhdessä emme voi asua, koska en halua lapsilleni muistoja siitä kuinka isä työ ja ouluöinä, könysi kännissä kotiin ja herätti kaikki..tähän asti kyllä'kin herätti vain minut mutta se riitti..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kenenkään ei sivistysvaltioissa kannata tehdä lapsia, koska kehitysmaissa tehdään niitä jo ihan tarpeeksi. Sivistysvaltioissa lapset kuormittavat maailmaa enempi, koska elävät materiaalisessa ympäristössä -paskovat mm. vaippaan ja vanhempana puhtaaseen juomaveteen.
Kehitysmaissa lapsi elää luonnossa, eli ei saastuta yhtä paljon kuin lapsi meillä, vaikka kehitysmaassakin lapsi kuormittaa maapalloa kuitenkin jonkin verran.
Mutta hei: eikös sivistymättömät Suomessakin tee lapsia ja rumat? - ei voi toisaalta yleistää.
Lapsettomuus lisääntyy Suomessa .21 prosenttia Suomessa asuvista 40-vuotiaista naisista ei ole synnyttänyt lasta. Lapsettomien osuus on hitaassa, mutta varmassa kasvussa. Vuonna 1990 naisista 15 prosenttia oli lapsettomia.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/lapsettomuus_lisaantyy_suomessa_2913026.html
Mielestäni edes parisuhteessa ei kannata elää, jos toinen osapuoli katoilee, ryyppää ja keskittyy vain omiin harrastuksiinsa; ei sellainen kuulu parisuhde-elämään vaan sinkkuuteen. Siksipä pitäisikin olla itsestäänselvää, ettei moisen hyypiön kanssa ainakaan lapsia voi alkaa edes suunnitella!!
Itse olen onnellisessa asemassa, sillä olemme avomieheni (ylihuomisesta lähtien hän on aviomieheni) kanssa hyvin samanlaisia; emme kumpikaan ole juhlijatyyppiä tai ihmisiä, jotka haluaisivat harrastaa vain omia juttujaan. Teemme paljon asioita yhdessä, sillointällöin käymme ystävien luona tai ystävät käyvät meillä ja viihdymme myös ihan kahdestaan hyvin. Ns. vauvakuumetta (en pidä tuosta sanasta, koska oma tuntemukseni ei ole ollut niinkään vauvan haluamista vaan halua perustaa perhe, mutta koska tuo sana on yleisesti käytössä, sitä on kai pakko käyttää) on ollut ilmassa jo useamman vuoden ajan (molemmilla siis) ja nyt vihdoin koimme, että elämämme on sopivassa vaiheessa sille, että lapsi saa tulla kun on tullakseen. Niinhän siinä kävi, että olen myös sikäli onnellisessa asemassa, että tulin raskaaksi ensimmäisen ehkäisyttömän kierron aikana ja esikoinen syntyy maaliskuussa. :)
Monessa parisuhteessa toinen ryyppää jne. Lapsi ei paranna tätä asiaa.
Meilkein voisi sanoa että tiedän kestä puhut. Tutulla täysin samanlainen tilanne kun tuo sinun äiti kotona-tapaus. Niin surullista :( ja äiti syyllistää muita kun puututaan tilanteeseen ja arvioidaan vaikka itse he eivät sitä tilannetta elä! Märehtikööt emäntä tilannettansa sitten ypöyksin, ei mua kiinnosta muuta kun nykyisten lasten tilanne säälittää niin :( maailma on niin epäreilu, minkä takia tälläset tädit saa lapsia ???? ja hyvässä elämäntilanteessa ja parisuhteessa olevat eivät saa edes monen vuoden yrittämisen jälkeen! .......anteeksi tunteiden purkaus! :P