Sanon sen suoraan..olen n puoli vuotta sitten eronnut lasten isästä.. Ei voi kuin masentua asiasta...Hävettää myöntää että olen lasten yh..myönnän että olen aina mieltänyt "yh"-sanan kielteisenä, ne on niitä, ketkä käy baareissa ja norkoilee tiskillä seuraa kun lapset on vuoroin isällä, isovanhemmilla, kummeilla hoidossa..niitä ketkää flirttailee joka kakslahkeiselle ja vaihtavat miestä kuin sukkaa kunhan ovat ensin esitelleet miehen lapsille/lapselle.. Joka kerta kun tulee ilmi että olen lasten kanssa yksin, tekisi mieli lisätä perään että minä en muuten sitten juo alkoholia kuin kerran vuodessa perinteisessä tyttöjen illassa ja minulla on vahvat periaatteetv miehistä..ja kun lapset on poissa, käyn jumpassa, nukun pitkään ja teen kotona asioita joita en lasten kanssa pysty tekemään..
Toki asiat on helpompia nyt yksin kuin ongelmaisen isän kanssa (vaikka isä toki lapsilleen onkin hyvä ja ongelmiinkin saisi apua jos hän ne itselleen myöntäisi!) mutta silti... ihan vituttaa katsoa perheitä ketkä kulkevat yhdessä ja (ainakin) näyttävät onnellisilta kun samaan aikaan itse painit sen ongelman kanssa miten saat lapsen opetettua ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, kun et pysty keskittymään siihen ja juoksemaan toisen pienen perässä... Harmittaa kun piti olla niin hölmö että en huomannut miehen ongelmia jo ennen lapsen tekoa...ärsyttää kun olen haaveillut pienestä asti siitä "idyllistä" lapsista, miehestä, omakotitalosta maalla ja farmarivolvosta..koiraa tietenkään unohtamatta...lopputuloksena hätäilylleni, minulla onkin 2 lasta ja asun kerrostalossa, keskellä kaupunkia, YKSIN...
Harmittaa etten pysty tarjoamaan lapsilleni ehjää perhettä enkä sellaisia puitteita kuin haluan... tiedänhän toki että lapset varmasti ovat onnellisia missä vain mutta itselle tämä on kova paikka..
Välillä tekisi mieli laittaa vanha sormus sormeen että voisi edes leikkiä olevansa onnellisessa parisuhteessa..mutta mitä sitä itseään huijaamaan..Ja miten kauhea onkaan katsoa lasten ikävää isää kohtaan kun ajattelen että itse olen tämän aiheuttanut, tehnyt lapset väärän ihmisen kanssa ja väärään aikaan..
Tokihan tiedän ja ymmärrän että näin on parempi lastenkin kannalta, kun ei tarvitse seurata vanhempien riitelyä ja isän ongelmia (toki itsessäni ei mitään vikaa ole :) ) mutta silti...
myönnän että olen tehnyt virheen ja maksajana on lapset...ja se on kauheaa...
en voi muuta kuin yrittää olla heille maailman paras äiti ja yrittää tarjota heille turvallisuutta ja onnea vaikkakin pienellä budjetilla ja yksin...
Onneksi isä' sentään on heille isä vielä ja näkevät..epäsäännöölisesti mutta näkevät silti....
sekin ärsyttää kun isälle tuntuu se "vapaa-aika" olevan tärkeämpää kuin lapset..ja kuulemma 4 päivää heidän kanssaan on "ihan maksimi"..onhan sekin hyvä tietysti...
Sanoin isälle erotessamme että jos hän hakee apua ongelmiinsa niin voidaan puhua yhteen palaamisesta...ilmeisesti hän ajattelee että palaamme takaisin vaikka ongelmat ovat edelleen läsnä eikä apua ole haettu...
Toki asiat on helpompia nyt yksin kuin ongelmaisen isän kanssa (vaikka isä toki lapsilleen onkin hyvä ja ongelmiinkin saisi apua jos hän ne itselleen myöntäisi!) mutta silti... ihan vituttaa katsoa perheitä ketkä kulkevat yhdessä ja (ainakin) näyttävät onnellisilta kun samaan aikaan itse painit sen ongelman kanssa miten saat lapsen opetettua ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, kun et pysty keskittymään siihen ja juoksemaan toisen pienen perässä... Harmittaa kun piti olla niin hölmö että en huomannut miehen ongelmia jo ennen lapsen tekoa...ärsyttää kun olen haaveillut pienestä asti siitä "idyllistä" lapsista, miehestä, omakotitalosta maalla ja farmarivolvosta..koiraa tietenkään unohtamatta...lopputuloksena hätäilylleni, minulla onkin 2 lasta ja asun kerrostalossa, keskellä kaupunkia, YKSIN...
Harmittaa etten pysty tarjoamaan lapsilleni ehjää perhettä enkä sellaisia puitteita kuin haluan... tiedänhän toki että lapset varmasti ovat onnellisia missä vain mutta itselle tämä on kova paikka..
Välillä tekisi mieli laittaa vanha sormus sormeen että voisi edes leikkiä olevansa onnellisessa parisuhteessa..mutta mitä sitä itseään huijaamaan..Ja miten kauhea onkaan katsoa lasten ikävää isää kohtaan kun ajattelen että itse olen tämän aiheuttanut, tehnyt lapset väärän ihmisen kanssa ja väärään aikaan..
Tokihan tiedän ja ymmärrän että näin on parempi lastenkin kannalta, kun ei tarvitse seurata vanhempien riitelyä ja isän ongelmia (toki itsessäni ei mitään vikaa ole :) ) mutta silti...
myönnän että olen tehnyt virheen ja maksajana on lapset...ja se on kauheaa...
en voi muuta kuin yrittää olla heille maailman paras äiti ja yrittää tarjota heille turvallisuutta ja onnea vaikkakin pienellä budjetilla ja yksin...
Onneksi isä' sentään on heille isä vielä ja näkevät..epäsäännöölisesti mutta näkevät silti....
sekin ärsyttää kun isälle tuntuu se "vapaa-aika" olevan tärkeämpää kuin lapset..ja kuulemma 4 päivää heidän kanssaan on "ihan maksimi"..onhan sekin hyvä tietysti...
Sanoin isälle erotessamme että jos hän hakee apua ongelmiinsa niin voidaan puhua yhteen palaamisesta...ilmeisesti hän ajattelee että palaamme takaisin vaikka ongelmat ovat edelleen läsnä eikä apua ole haettu...
Vastaukset 42
Vanhimmat
"olen aina mieltänyt "yh"-sanan kielteisenä, ne on niitä, ketkä käy baareissa ja norkoilee tiskillä seuraa kun lapset on vuoroin isällä, isovanhemmilla, kummeilla hoidossa..niitä ketkää flirttailee joka kakslahkeiselle ja vaihtavat miestä kuin sukkaa kunhan ovat ensin esitelleet miehen lapsille/lapselle"
Ja nyt vasta ymmärrät että yksinhuoltajat ovatkin yksilöitä siinä missä kaikki muutkin? Että heitä yhdistää vain se, että ovat eronneet lastensa toisesta vanhemmasta. Huomasitko vasta nyt että ihmisiä ei voikaa lokeroida ja yleistää yhden tekijän perusteella?
Ehkä seuraavaksi opit että ihmisarvo ja onnellisuus eivät ole kiinni siviilisäädystä.
Vääriä valintoja, niistä oppimista, epäonnistumisia kuten myös onnistumisia, viisastumista ja lisää oppimista, usein kantapäänkin kautta. Sitä kutsutaan elämäksi.
"Vääriä valintoja, niistä oppimista, epäonnistumisia kuten myös onnistumisia, viisastumista ja lisää oppimista, usein kantapäänkin kautta. Sitä kutsutaan elämäksi."
Sanonko mitä!!!
Paisukoon yhäriruikuttajat taas niin paljon kuin haluavat mutta kerronpa sen että jos tuon aloituksen olisikin tehnyt isä joka olisi kertonut oman osansa tuosta erosta niin aloituksen alla olisi ollut aivan helvetisti yhäriruikuttajien suoltamia haukkumaviestejä jossa aloituksen tehnyttä olisi haukuttu luuseriksi ja ties vaikka miksi epäkelvoksi lapsensa hylkääväksi shitiksi.....
Nyt kun kertojana onkin tuo "kaltoinkohdeltu" YHÄRIRUIKUTTAJA joka oikein todella näkyvästi kerjää sääliä ja ymmärtämystä siihen omaan "kohtaloonsa" niin eihän hänen "valintojaan" saa haukkua vaan oikein kaartelemalla pitää keksiä jotain hyvää sanottavaa siitä kun hän on niin "itsenäinen sisupussi vaikka isä on täys paska"
Nimenomaan tämä on sitä mitä peräänkuullutan eli "uhrautumisruikuttamista" : "en voi muuta kuin yrittää olla heille maailman paras äiti ja yrittää tarjota heille turvallisuutta ja onnea vaikkakin pienellä budjetilla ja yksin..." Niiskuti niiskuti niisssss...... "minä, kaltoinkohdeltu ruikku.... niiiiiiiisssssskkkk...." Hohhoijjaaaaaaa........... siis: HOHHHHOIJJJJJJAAAAAAAAAAAAAA.............................
Tuollaiset tekopyhät oksettavat RUIKUTTAJAT muka kuvittelevat olevansa lapsen parasta!!!!!!! (tottakai yhyäriruikuttajien mielestä parasta koska SOSSU on sen loppupeleissä päättänyt että: ÄITI=peukku ylös, ISÄ=peukuT alas!!!!!
"Vääriä valintoja, niistä oppimista, epäonnistumisia kuten myös onnistumisia, viisastumista ja lisää oppimista, usein kantapäänkin kautta. Sitä kutsutaan elämäksi."
Taisi koskea elämää noin niinkuin yleismaailmallisesti. Vai voitko kieltää? Eikö elämään sinusta kuulu sekä vääriä että oikeita valintoja, onnistumisia ja epäonnistumisia ja oppimista, niin kantapään kautta kuin kirjoista lukemallakin.
Mitä ihmettä sinä oikein taas ruikutat?
"eihän hänen "valintojaan" saa haukkua vaan oikein kaartelemalla pitää keksiä jotain hyvää sanottavaa siitä kun hän on niin "itsenäinen sisupussi vaikka isä on täys ***" ''
Olisiko pitänyt haukkua ap:ta koska hän valitsi lapsilleen isän, jonka kanssa suhde ei kestänytkään? Keksinkö kaartelemalla jotakin hyvää sanottavaa? Taisin todeta että elämä on. Yritä sinä nyt vaikka keksiä joku kehittävä harrastus itsellesi. Pakkomielteesi yhäreihin ja ruikuttamiseen on epätervettä.
Ai, miksi? Yh äitejä ja isiähän on suomi pullollaan. Harva se enää elää perheessä, kyllä ne yhden vanhemman perheet on suurin osa.
Hävettääkö sua sinä itse vai mikä siinä?
Lapset vai.. mikä on se asia mistä koet häpeää?
Oletko tehnyt jotain semmoista mistä koet syyllisyytttä ja häpeet sitä? Selvitä se ensin, niin kyllä se siitä.
Olisiko yksinhuoltajaäitien syytä katsoa peiliin?
Varatuomari Anja Hannuniemi väitöstutkimus.
Isiä manipuloidaan julmasti ulos lapsen elämästä.
Vieraannuttajat pelaavat jopa niin julmaa peliä, että vääriä insestsyytöksiä esitetään.
Tuomioistuimet suosivat häiriintyneitä äitejä.
Aiheesta lisää.
http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
Kuinka suuri osa yksinhuoltajaäideistä on vieraannuttajia? Kuinka suuri osa on tehnyt parhaansa että isä tapaisi lapsiaan, mutta turhaan? Kuinka suuri osa hoitaa sulassa sovussa lapsensa etävanhemman kanssa ilman riitaa ja draamaa?
Kenen on syytä katsoa peiliin, riippunee tapauksesta. Minä väitän että vieraannuttajat ovat vähemmistössä.
Miksi sua hävettää olla äiti? Häpeetkö lapsiasi vai itseäsi?
Miksi teit lapsia jos sua hävettää äidinrooli?
Aika julmasti sanottu lapsia kohtaan jos häpeet sitä että sulla on lapsia!!
Ajattele on paljon naisia jotka ei saa lapsia. Ja sinä häpeet sitä että olet äiti jolla on lapsia!!!
Anna lapset pois, niin et ole enää yh. Niin yksinkertaista se on.
Olet taas kerran pihalla kuin lumiukko, siitä mitä kirjoitettiin. Mene jonnekkin missä voit harjoitella luetun ymmärtämistä. vittu että osaat olla tampio.....
Miten voi käsittää värin jos joku sanoo että HÄVETÄÄ OLL A YH ÄITI???
Kyllä se on ihan ymmärrettävissä oleva lause. Ei sitä voi käsittää väärin, itse olet tampio ja katkera.
Häntä ei hävetä olla äiti, vaan hävettää tilanne että, on joutunut lastensa yh-äidiksi.
Et ymmärrä kirjoitetun tekstin sisältöä. Minä en ole mistään katkera, vaan sinä olet tampio yhä edelleen. (tuo katkera-sanan heittäminen joka viestiin kertoo ääliömäisyydestäsi, hommaa sanakirja, niin opit muitakin sanoja).
Kannattaa kertoa selvästi, mitä tarkoittaa.
Jos sanoo että hävettää olla yh äiti, niin ei siitä muuta voi päätellä, kuin että hävettää olla äiti ja hävettä että on lapsia.
Jos sanoo että hävettää itse aiheutettu olotila yh äitinä, että on mokannut perhe elämän omien tyhmyyksien tähden, että se hävettää, niin se on eri asia. Kun kertoo selvästi mitä tarkoittaa, ei synny väärinkäsityksiä.
Voisitko kopioida ap:n tekstistä kohdan missä koet hänen häpeävän nimen omaan ÄITINÄ oloa tai sitä että hänellä on lapsia? tai missä hän edes sanoo häpeää että on yh-äiti, taitaapi tuo vaan sanoa että hävettää olla yh eli yksinhuoltaja... Kertoo vielä että häpeää kun ei pysty tarjoamaan lapsilleen sitä mitä haluaisi tarjota eli ehjän perheen..
Minä kyllä ymmärrän tekstistä nimenomaan sen että hän häpeää olla yksin lasten kanssa ja sitä että meni tekemään lapsia väärän ihmisen takia.
Kannattaa ymmärtää kokonaisuus, eikä tarttua yhteen lauseeseen ja irroittaa sitä muusta tekstistä. Aloittaja kertoi selvästi mitä tarkoitti, mutta sinä et vaan ymmärrä. Älä tee tyhmyydestäsi hänen syytä.
Minä taas olen ylpeä yksinhuoltajuudestani. Kun katson tänäpäivänä lastani nään terveen nuoren naisenalun joka hoitaa koulunsa esimerkillisesti ja tekee tulevaisuuden suunnitelmiaan. Murrosikäkään ei ole ollut varmaan niitä pahimpia, kun on kotona viihtyvää tyyppiä. Siinä olen onnistunut jos jossain niin kasvatuksessa ja YKSIN. Isänsä ei ole korvaansa lotkauttanut lapsen kasvaessa mihinkään asiaan, juossut naistensa ja viinapullojensa perässä, no omapa on asiansa. Ex- anoppi (soitellaan joskus toisilemme) sanoikin että hyvän tytön olet kasvattanut se jos joku lämmitti mieltä, sillä harvompa sitä kukaan kehuu yksinhuoltajaa, yleensä odotetaan vaan että se yh epäonnistuu, niin omassa elämässään kun lapsensa kasvatuksessa. Joo en tullut sääli en kehuja tänne hakemaan, ihmettelen vaan että joku häpee olla lapsensa kasvattaja yksin.
Hävettäisikö sinua jos lastesi isä olisi kuollut? Yh sinä silloinkin olisit.
Olisitkö hävennyt omia vanhempiasi jos he olisivat eronneet? Tai ehkä ovatkin, mistäs sen tietäisin, jos näin on niin hävettääkö?
Hävettäisikö sinua jos lapset asuisivat isällään ja olisit etä-äiti? Kannattaa ehkä kokeilla jos et yksinhuoltajana kestä.
Nojoo.. aivan kaikki eivät asiani ydintä siis ymmärtäneet..
Minua ei suinkaan hävetä olla ÄITI!! Maailman rakkaimmat pienet ihmiset..Piti oikein lukea oma tekstini uudelleen ,mutta joo, missään kohtaa en sanonut että minua hävettää olla äiti vaan nimenomaan se että olen yksin lasten kanssa..
Minua hävettää oma TYHMYYTENI, että lasten isä olikin sellainen kenen kanssa ei perhe-elämää voi elää... jotenka jos lasten isä olisi kuollut, ei asia minua hävettäisi yhtään, joskaan en siitä tyytyväinenkään voisi olla.
Itse en toki katso kieroon naisia jotka ovat yksin lastensa kanssa, tuttavapiirissäni on toki yh-vanhempia ja aivan ihania ihmisiä ja täysin vastakohtia esittämälleni "yh-äidin kuvalle" mutta jotenkin sitä vaan itse ajattelee että muut ihmiset ajattelee yh-äideistä näin (mikä täälläkin palstalle tulee monesti eteen, yh-ÄIDIT ovat näitä ja lisäksi siis vieraannuttajia ja rahan perässä juoksijoita). Omat vanhemmat eivät ole eronneet eikä juurikaan kukaan muukaan meidän suvusta, liekö kumpuaa siitä tämä "häpeä".
Välillä koen ylpeyttä että jaksan yksinkin huolehtia lapsista ja kodista ja käydä vielä töissäkin mutta joskus tulee niitä hetkiä kun alkaa hävettää ja masentaa omat valinnat. Tietystihän sitä pitäisi ajatella ettei minulla olisi juuri näitä lapsia jos olisin tehnyt lapset jonkun muun kanssa mutta silti...
Varmasti äidit/isät jotka yksin lasten kanssa ovat, ovat joskus tunteneet samoin..ainakin minun tuntemani yh-vanhemmat sanovat ihan samaa..
Tuntuu että on suuremmat paineet onnistua ja kasvattaa lapsesta tasapainoinen. Jos ydinperheestä tulee ongelmanuori, on syy automaattisesti nuoressa itsessään, jokin uhma/neuroosi/ongelma tällä nuorella on, mutta jos yh-vanhemmanlapsesta tuleejtrn ongelmaa, tuntuu että automaattisesti ajatellaan syyksi vanhempien ero ja välinpitämättömyys jne...
Ehkäpä tosiaan sitten kun lapset on isoja ja toivottavasti olen pystynyt heidät hyvin kasvattamaan, voin olla ylpeä että tein tämän yksin..
Mutta tällä hetkellä lähinnä ärsyttää ja hävettää olla yksin..koen epäonnistuneeni kun aina olen omasta perheestä haaveillut....
korjattakoon vielä viimoinen lause että kaikki sen ymmärtää, pidänhän minä lapsiani perheenäni ja perheemme koostuu siis kahdesta lapsesta ja äidistä, (lapset tietysit ajattelevat myös isän kuuluvan vielä tähän) mutta nimenomaan siitä ydinperheestä jossa on molemmat vanhemmat .. vaikka joskus tulisi uusikin kumppani, se ei siltikään ole sama asia enää ikinä...
Kuule et tosiaan ole yksin ajatustesi kanssa, tuo kirjoitus on kuin olisisn sen itse kirjoittanut. Samalta tuntuu ja yksin jatketaan lasten kanssa. Kenties joskus sitä valoakin näkyy tunnelin päässä :)
Ainalöytyy ihmisiä, jotka häpeevät itseään, häpee olla äiti ja häpee omia lapsia. Kannattaa miettiä miski tekee lapsia, jos häpeää omia tekosiaan. Missämies, miksei mies häpee? Siksi että naiset narisevat kaisesta.
Jos on lapsia, niitä hävetään
Jos ei ole sitä hävetään.
Voisiko joskus joka olla tyytyväinen siihen mitä on???
Lissu heräs.....
Heh, tässä ei voi olla näkemättä hienoista ironiaa :)
Sinä pidit yhäreitä huonompina ihmisinä ja kappas, miten kävikään, sinusta tuli yksi heistä, halveksimistasi.
Ehkäpä tämän jälkeen mietit kahdesti ennenkuin lokeroit ihmisiä.
Kohtalolla, Jumalalla, Korkeammalla voimalla, miksi kukin sitä nyt nimittääkään, on kyllä melkoinen huumorintaju :D
Maailmanmeno on mennyt siihen suuntaan, että isyyslakiin on harkittava uudistuksia AVOLIITTOINNON takia.
Isyyslain säätämisen aikana avioliiton ulkopuolella syntyi vain noin 10 prosenttia lapsista.
Nykyään luku on 40 prosenttia.
On Avoliittointoilijoita ja Uusperhe intoilijoita tarvitan todella lakimuutos.
Onko naisilta karannut mopo käsistä?
Uutinen ja keskustelua aiheesta Hesarissa 2.8.2011. Eli aika tuore ilmiö.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Isyyslakiin on harkittava uudistuksia avoliittoinnon takia/1135268223038
---
En minäkään erosta haaveillut. 5 vuotta kuvittelin lääkärien olevan oikeassa etten lasta koskaan saa,mutta toisin kävi :) 6 vuotta lapsen syntymän aikaan mieheni alkoi pettämään eikä siitä enää avioliitto selvinnyt,ero tuli.
Olen siis eronnut nainen ja lapseni lähihuoltaja. Ja sen lisäksi ihminen,jolla on tapansa olla ja elää, eivätkä ne ole juurikaan muuttuneet eron myötä. En käy sen enempää baareissa kuin ennenkään,tuulipuvun kyllä ostin syksyn sateiseen koiranulkoilutukseen. Minulla on omistusasunto,lainaa,kaksi koiraa ja farmariauto,käyn töissä ja opiskelen.
Eli niin konservatiivista, kuin olla ja voi. Paitsi ettei minulla asu mies saman katon alla..
Korjaan: siis 6 vuotta lapsen syntymän jälkeen..
"Onko naisilta karannut mopo käsistä?"
Päättääkö ne naiset yksinään että naimisiin ei sitten mennä?
Moi mulla on pakkomielle, älkää välittäkö että tungen sen kans joka keskusteluun joihin mun linkit ja pakkomielteiset jutut ei oikein sovi :(...Tunnistatte mut siitä että laitan pisteen mun nimimerkin perään, haukun kaikkia yksinhuoltajaäitejä tapaukseen katsomatta ja vastailen mulle itselleni mua itseäni vimmaisesti kannustaen. Yrittäkää ymmärtää, mulla ei ole lääkitys ihan kohdallaan :(.
Ai pakkomielle? Heh heehhee...
Miksi kutsutaan sellaista yhäriruikuttajaa joka sairaalloisen pakkomielteisesti yrittää keksiä kaikenkattavaa haukkumista kaverista joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ihan ainoastaan yhdellä nimimerkillä? (siis nimimerkillä: Totuuden näkevä.)
No sellaista yhäriruikuttajaa kutsutaan sairaalloisen rakastuneeksi koska hän seuraa rakkautensa kohdetta jokaisen pilkun tarkkuudella 24/7 ja kuvittelee rakkautensa kohteesta paljon asioita jotka eivät pidä paikkaansa yhtään! (rakkaudestahan se hevonenkin potkii.... ;)
Voi voi, vaikka tämä tulee olemaan sinulle äärettömän rankkaa niin toivottavasti selviät tämän yli sillä minun on kerrottava sinulle että olen naimisissa ja todella hienon naisen kanssa joten sinulla ei ole nyt eikä tulevaisuudessa pienintäkään saumaa saada minua.
Ja vaikka olisin vapaa koditon tyhjätasku deegu tuolla katuojassa niin ikipäivänä en edes kusisikaan tuollaiseen yhäriruikuttaja ääliöön päin sillä kyllä silloinkin naisen pitäisi olla edes välttävää tasoa että edes voisi harkita!
Ootko näyttänyt sille hienolle vaimollesi näitä kirjoituksiasi? Jos, niin vähäsen kiinnostaisi mitä pikkurouva tykkäsi?
Onko hänellä kenties lapsia? Sinun, tai entisen miehensä kanssa?
Olen utelias.
Tuskin on näyttänyt..pelottavaa on tuollainen paatoksellisuus ja vainoharhaisuus..
Siis jos joku kirjoittaa sinun kirjoitukseen vastineen, hän on sinuun rakastunut? Jos näin on, niin kannattaa todellakin kirjoitella provosoivia haukkumisviestejä lähiäideille, sillä niitä tällä yhteis- ja yksinhuoltajuuspalstalla on, ja aina joku vastaa sinulle :D
Keskusteluja seuranneena ja kommentoineena olen huomannut sinun saaneen hyvinkin paljon näitä rakkauden tunnustuksia..
Aivan, "vastaajien nimimerkkien" lukumäärästä päätellen minua tavoittelee sadoittain yhäriruikkuja mutta totuus on kuitenkin se että todellisia tavoittelijoita ei ole lähellekkään niin paljoa sillä eri nimimerkkien takaa höpöttely näyttää olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. (sinähän tiedät sen) ;)
Olen tietenkin näyttänyt sillä ei minulla ole mitään salattavaa häneltä.
Ja kyllä, tykkäsi kovasti koska hän ei ole putkinäköinen yhäriruikuttaja :) :) :)
Enkä todellakaan kerro enempää perheestäni sillä mikäs sen mukavampaa kuin tietää miten umpiutelias yhäriruikku on todella hermostunut epätietoisuudessaan ;)
Minä en voi käsittää, mistä sinä saat päähäsi,että joku on sinuun rakastunut, jos vastaa viesteihisi :O
Minä käyn useilla keskustelupalstoilla ja facebookissakin. Olenko rakastunut kaikkiin, joille vastaan? Vai vain niihin, joiden kirjoitustyyliä tai ulosantia en voi sietää?
No mutta miksi hän hermostunut olisi? Et kai sinä pieni ystäväiseni nyt vakavissasi kuvittele että sinusta joku täällä kiinnostunut olisi? Tämä on keskustelupalsta, kultapieni, tänne oksentelevat anonyymisti kaiken maailman kulkijat, ei näitä pidä niin vakavissaan ottaa.
Jos sinulla kerran se mukava perhe on, niin mikä sinua niin kovasti tälle palstalle vetää? Eikö se aika olisi mukavampi perheen kesken viettää eikä täällä rettelöidä?
Eikö oo jännä! Mäkin kävin justiin tuolla koiraihmisten palstalla kertomassa että koiranomistajat on luusereita ja ne kaikki rakastu muhun heti! Täähän voittaa kaikki deittipalvelut! Tosi monta rakkausviestiä ihan lyhyessä ajassa!
Usein mä myös laitan vähintään sen viisi linkkiä peräkkäin eri nimimerkeillä. Tällälailla mun kaikki viisi persoonaa pääsee oikeuksiinsa. Niistä kaikki tosin vihaa naisia, ja eritoten yksinhuoltajia. Mut se vaan kertoo siitä miten oikeesti paskoi ne on.
Tämä "totuuden näkevä" on vahvasti persoonallisuushäiriöinen......yrittäkää ymmärtää....
Kappas! Olet oppinut uuden sanan: Persoonallisuushäiriöinen.
Ei muutakuin jatka sanakirjan lukemista ja opettele tavaamaan uusia sanoja joita voit sitten reppana raapustaa tänne keskusteluihin ;)
No mutta ei se sanavaraston kartuttaminen sinullekaan pahaa tekisi pikku ystäväiseni. Ja miksipä ei sitä kielioppiakin samalla kertailisi...
Ei mormaali MIES tänne kirjoittele, ainoastaan akkamaiset luuserirehvelit jotka kuvittelevat pätevänsä edes jossain.Vahvaan narsismiinkin viittaa toi luulotautisuus että kuvittelet olevasi yliverainen muihin nähden ja että kaikki sua tavoittelee, se on osa narsismia. Voihan olla että olet psykopaattikin kun olet niin vainoharhainen. Ei ihme ettet lapsiasi saanut, kyllä lastenvalvojat/suojelu huomaa poikkeavan persoonallisuuden.
häpeääsi