Olen aivan rikki..
Minun vanhempi koirani 8,5 v narttu tuli yllättäen kipeäksi. Torstai iltana huomasin että jotain on vialla, kouristeli vatsaa! Vähän ajan kuluttua olo helpotti ja kuvittelin että se meni ohi! Aamulla kumminkin alkoi uudestaan kouristelu ja soitin samantien eläinlääkärille!
Lääkäri totesi että koiralla oli kohtu tulehdus ja oli jo pitkällä!Sydän oli myös mennyt huonoon kuntoon ja mahan alla oli kasvain! Aiemmin oli tällä koiralla valeraskaus joten en olisi tajunnutkaan että jotain on pahasti vialla!
Olisin halunnut pelastaa rakkaani mutta lääkäri sanoi ettei välttämättä selviäisi! Epäili että oli jo revenny kohtu!! Joten jouduin tekemään samalla raskaan päätöksen koiran lopettamisesta!! En pysty olemaan mitenkään päin kun ikävöin rakastani! Jäi minulle onneksi toinen nuorempi uros koira 4 v. Nyt tämä ikävoi narttua ja en tiedä miten koirat selviävät toverinsa kuolemasta! Olen koittanut tehdä paljon kaikkea tämän koiran kanssa että saan itselleni ja koiralle jotain muuta ajateltavaa, mutta silti suru on koko ajan suuri molemmilla!
Ei tule lemmikkiä ottaessa mieleen heti että niistä rakkaista joutuu joskus luopumaankin:(
Sain kumminkin ne 8,5 vuotta olla ihanan koiran kanssa! Onneksi muistoja ei voi kukaan viedä pois!
Minun vanhempi koirani 8,5 v narttu tuli yllättäen kipeäksi. Torstai iltana huomasin että jotain on vialla, kouristeli vatsaa! Vähän ajan kuluttua olo helpotti ja kuvittelin että se meni ohi! Aamulla kumminkin alkoi uudestaan kouristelu ja soitin samantien eläinlääkärille!
Lääkäri totesi että koiralla oli kohtu tulehdus ja oli jo pitkällä!Sydän oli myös mennyt huonoon kuntoon ja mahan alla oli kasvain! Aiemmin oli tällä koiralla valeraskaus joten en olisi tajunnutkaan että jotain on pahasti vialla!
Olisin halunnut pelastaa rakkaani mutta lääkäri sanoi ettei välttämättä selviäisi! Epäili että oli jo revenny kohtu!! Joten jouduin tekemään samalla raskaan päätöksen koiran lopettamisesta!! En pysty olemaan mitenkään päin kun ikävöin rakastani! Jäi minulle onneksi toinen nuorempi uros koira 4 v. Nyt tämä ikävoi narttua ja en tiedä miten koirat selviävät toverinsa kuolemasta! Olen koittanut tehdä paljon kaikkea tämän koiran kanssa että saan itselleni ja koiralle jotain muuta ajateltavaa, mutta silti suru on koko ajan suuri molemmilla!
Ei tule lemmikkiä ottaessa mieleen heti että niistä rakkaista joutuu joskus luopumaankin:(
Sain kumminkin ne 8,5 vuotta olla ihanan koiran kanssa! Onneksi muistoja ei voi kukaan viedä pois!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän kokemuksesta millaista on, kun rakas koira yht´äkkiä sairastuu ja kuolee. Ajan myötä olosi helpottuu. Ja sinulla on vielä toinen koira lohtunasi.
Jouduin luopumaan nartustani ja jäljelle jäi uros
joka oli nartun o9ma pentu. kaksi ensimmäuistä päivää uros vain kiersi taloa ulkona ja sisällä etsien äitiään ja oli maansa myynyt.ulos laittaessani se vain asettui oven eteen makaamaan
eikä mennyt edes pissille aamullakaan vaikka yön jälkeen olivarmasti hätä.mietin mitä voisin tehdä,että saisin koirani piristymään kun en heti voinut uuttakaan ottaa.otin kanin sille seuraksi ja se auttoi. kyllä se menee ohi usko pois tsemppiä ja otan osaa suruun
Olin itse vastaavassa tilanteessa jokin aika taaksepäin, joten ymmärrän hyvin tuskasi!! Nyt täytyy vain ajatella, että koirasi ei ole enään kipeä, sillä on hyvä olla kultapilvellä!! Ajan myötä olo helpottaa,vaan kukaan ei voi sanoa, miten pitkä se aika on!!
Kun perheessä on ollut kaksi koiraa jotka ovat olleet yksissä vuosikausia, on paljon tapauksia joissa jäljelle jäänyt suree itsensä sairaaksi. Jopa tosi sairaaksi - ikäänkuin haluten seurata kaveriaan sinne, mihin ikinä menikin. Ei toinen voi raukka ymmärtää, että kaveri ei tule koskaan enään kotiin!! Itselläni on useampi koira, ja kun se kunkku oli poissa, oli muissa havaittavissa jonkin aikaa pienoinen matalapaine. Jos olisi ollut vain kaksi koiraa, olisin hankkinut välittömästi uuden kaverin toisen seuraksi. Tätä suosittelisin sinunkin tekevän!!! Kaiken tuskan keskellä ehdotukseni tietenkin tuntuu moukkamaiselta, mutta sitä se ei todellakaan ole!!
Vaan jos perheeseen otetaan uusi pentu (nimenomaan pentu), niin nelivuotiaasi ei ehdi suremaan itseään loppuun, vaan ikäänkuin joutuu keskittymään siihen uuteen kersaan!! Mieti ainakin tätä vaihtoehtoa, sillä se saattaisi myös olla iso apu sinulle itsellesi, eikä kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi unohtaa se, jonka olet menettänyt!!! Menetettyjä ystäviä ei milloinkaan voi unohtaa, mutta menetyksen kanssa oppii elämään!!! VOIMIA SINULLE!!!
Tuo on kurja tilanne. Meillä tuntui, että koirat vetivät minut sieltä surun syövereistä pois - olihan jäljellejääneiden tarpeista huolehdittava.
Oikeastaan ei voi sanoa mitään, mikä auttaisi, mutta osanottomme silti.
tiedän miltä tuntuu,ouduin viikko sitten nukuttamaan rakaan kultsini 14v suru ja ikävä on suuri, en tiedä koska helpottaa? jäihän sentään muistot!! kesä terveisin teille!!
Kiitos kaikille osanotoista! Ikävä on vielä kova, mutta elämän on pakko jatkua.. Huomasin onneksi että toinen koira rupeaa olemaan jo entisensä, vilkas kun on aina ollut! Kerkesin jo säikähtää että jos rupeaa onnettomaksi kaverinsa lähdettyä! En uskalla vielä edes harkita uuden lemmikin ottamista! Pitää nyt katsoa miten tämä elämä näin sujuu. Hyvää kesän jatkoa kaikille ja voimia muille karvaisten ystäviensä menettäneille!
En ottanut uutta koiraa "tilalle", ajattelin,että se tuntuisi pahalta kuitenkin. Elämäni kaipasi kuitenkin jotakin, joten otin pari marsua. Pitkäkarvaisia, niinkuin edesmennyt koirani, mutta kuitenkaan ei tarvitse miettiä, että pyrkisin ottamaan "tilalle" ketään. Nyt olen kiintynyt myös näihin kuikuttajiin, ja vaikka ikävä koiraamme kohtaan on kova, niin tämä oli meille hyvä ratkaisu. Toivottavasti Sinä löydät omasi.
Kerro meille kuulumisiasi, kun alat päästä kuntoon kokemasi jälkeen.
Meillä on 10 vuotias rottweiler narttu ja itken jo nyt etukäteen hänen poismenoaan.Hän on meidän ensimmäinen koira,enkä tiedä mitä tehdään,sitten kun hän ei enää jaksa.Mihin haudataan,vai jätetäänkö eläinlääkärille,
Kiitän jo etukäteen mahdollisista viesteistänne